sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Luvut 25-29 sekä Conclusions

Kevät ja heräävä puutarha vievät yhä enemmän ja enemmän aikaa, enkä meinaa malttaa istua tietokoneella, en edes tämän loistavan kirjan tiimoilta, heh. Mutta onneksi tämä loppu alkaa olla jo aika kevyttä kamaa, eli sukelletaan taas asiaan. Yhtiömme on muuten siirtynyt mäkki-ajanjaksoon, katsotaan miten eukolta onnistuu tekstin muokkaus tällä pelillä.

Luku 25 paljastaa meille mistä AIDS sai alkunsa; ”the origin of AIDS”. Lydallin mukaan siitä kuinka HI-virus ”yht’äkkiä” infektoi miljoona ihmistä Keski-Afrikassa on useita teorioita, kuten:
  • ”Virus lensi ulkoavaruudesta”
  • ”Keski-Afrikkalainen ihmisverenhimoinen apina kierteli puremassa miljoonaa ihmistä vuoden sisällä”
  • ”Amerikkalainen homo harrasti seksiä apinan kanssa Afrikassa, meni sitten Kaliforniaan ja harrasti siellä seksiä miljoonan ihmisen kanssa”
  • ”Virus on tiedemiesten / CIA:n kehittämä ja sillä on tarkoitus pyyhkäistä maapallon populaatio-ongelma pois päiväjärjestyksestä”
  • ”Jotkut afrikkalaiset saivat infektion syömällä apinoita”
Hyvät hoksottimet omaava lukija osannee jo arvata minkälaiseen teoriaan Lydall uskoo.

Lydall esittelee kolme herraa, nimeltään Elswood, Curtis (journalisti) ja Hooper, jotka ovat paljastaneet mistä HI-virus todella ilmestyi, ja herra Hooper on jopa kirjoittanut kirjan löydöksistään sekä pitää aiheesta nettisivuja.

Lyhyesti ja ytimekkäästi (Lydallin kirjasta yhteen vetäen): HIV siirtyi ihmiseen elävää heikennettyä suun kautta annosteltavaa polio-rokotetta (OPV) kehitettäessä. Rokotekehittelyssä käytettiin simpanssin munuaisia, ja näin rokotteet kontaminoituivat vahingossa. Rokotekokeita tehtiin aluksi Afrikassa, ja juuri näillä samoilla alueilla AIDSin esiintyvyys oli aluksi suurinta. Myöhemmin isorokko-rokotukset levittivät virusta vauhdilla eteenpäin, sillä rokoteneuloja ei steriloitu rokotettavien välillä.

Sinänsä teoria on ihan mahdollinen. Eläviä viruksia kasvatettaessa soluviljelmissä voi piileskellä muitakin kavereita ja niitä voi joutua rokotteeseen vahingossa, erityisesti jos niiden olemassa oloa ei edes osata epäillä. Epästeriilit injektiot voivat levittää tauteja piikiteltävien välillä. WOW, Lydallillahan on hypoteesi joka on ns. plausible!

Mutta katsotaan hieman muitakin lähteitä, sillä Lydallin viitteet johtavat lähinnä yllämainittujen herrojen ”julkaisuihin”. Löydänkin Pubmedista monen monta artikkelia aiheesta, ja onpa siitä ilmeisesti pidetty joku konferenssinkin tapainen. Löysin myös kätevän sivuston (jonka pitäjä mitä ilmeisimmin on teorian kannattaja) jonne on kerätty mm. kyseisen tapaamisen dokumentaatiota ja muuta (oman arvioni mukaan kyseenalaistakin) materiaalia aiheeseen liittyen. Ensin ajattelin sukeltaa teoriaan tarkemmin, mutta aika pian tajusin että kuolen vanhuuteen ennen kuin siitä tulisi valmista, sen verran polveileva ja monimutkainen koko tarina taitaa olla. Pidän jutun siis lyhyenä ja pintapuolisena, kiinnostuneet sukeltakoot syvemmälle.

Ensinnäkin, yksi kiistan aihe näyttää olevan käytetyt solut ja niiden alkuperä, millä onkin aika merkittävä vaikutus koko teoriaan. HI-viruksen sukulaisia pyörii paljon eri apinoissa sekä ihmisapinoissa; niitä pidetään HIV:in ”alkuperänä” ja kutsutaan nimellä SIV (simian immunodeficiency virus). HI-viruksen alatyypeistä maailmalla laajemmalle levinneen HIV-1:n tällä hetkellä lähin tunnettu ”apinasukulainen” on simpanssien (Pan troglodytes) SIV(CPZ), eli HIV-1 viruksen alkuperänä pidetään siis joskus aikoinaan tapahtunutta tartuntaa simpanssin ja ihmisen välillä. Polio-rokotteita kehitettäessä käytettiin kyllä apinoiden (enkuksi monkey) munuaissoluja, mutta ei simpanssien (joka on ihmisapina eli enkuksi ape), vaan makakien (joko jaavan makakin eli Macaca fascicularis tai reesusmakakin eli Macaca mulatta) munuaisia. Nämä eivät puolestaan infektoidu (luonnossa) SI-viruksilla, eli niiden mukana poliorokotteet eivät ole HIV:n edeltäjäviruksella voineet kontaminoitua. Mutta Hooper ilmeisesti esittää kirjassaan pitävät todisteet sille että ainakin osa polio-rokote-eristä tehtiin nimenomaan simpanssin munuaissoluissa. Rokotteen pääkehittäjän, Koprowskin, artikkelissa todetaan toisin, samoin kehitystyössä mukana olleen Plotkinin yksityiskohtaisessa selvityksessä, jossa käydään läpi myös maantieteellisiä ”yhteensattumia” aiheesta.

Mutta näin iso äs toki toimisikin, eli ei tarvitse kuin sihistä sana SALALIITTO, ja nämä ”todistukset” voi heittää takkaan. Ja kun lukee tämän jutun voi päätellä että aikamoista ”he said she said” vääntöä asiasta on käyty. Pienimuotoinen yhteenveto aiheesta löytyy myös täältä.

No entäpä nykyaikaisten molekyyligeneettisten metodien käyttö, saisiko asiaan lisävalaistusta niillä? Vanhoja rokoteampulleja on tutkittu mm. tässä, tässä ja tässä: PCR-metodilla on etsitty ampulleista HIV-1:n nukleiinihappopätkiä ja/tai simpanssin mitokondriaalista DNA:ta – ei löytynyt. Myös tässä on katsottu rokotteista löytyvää mitokondriaalista DNA:ta; näyttää olevan makaki-peräistä, ja tässä on lisäksi etsitty rokotteista retrovirusten (joihin SIV ja HIV kuuluvat) RNA:ta; ei löytynyt. Tuosta jälkimmäisestä löydän mielenkiintoisen maininnan; samoja rokotteita oli käytetty myös kokeissa Ruotsissa, Sveitsissä ja lisäksi USA:ssa.  Jostain syystä Lydallin tekstistä (ja muista vastaavista lähteistä) saa käsityksen että rokotekokeita tehtiin ainoastaan Afrikan alueella (toki ne siellä olivat varmaankin massiivisimmat kooltaan). Tässä on vielä katsottu simpansseissa esiintyviä SI-viruksia nimenomaan siltä alueelta jolta munuaisia rokotekokeisiin väitetysti on kerätty ja niiden sukulaisuus-suhdetta HIV-1:een; eivät ole kovin läheistä sukua eli ei näytä siltä että HIV-1 olisi suoraan peräisin tämän alueen simpanssi-viruksista.

Mielenkiinnosta lukaisin tämän ja mainittakoot siitä ehkä yksi aiheen kannalta oleellisin seikka; HIV-1 jaetaan vielä useampaan fylogeneettiseen alaryhmään (O, N ja M) joista jokaisen ajatellaan siirtyneen ihmiseen itsenäisesti, eri aikaan. Alaryhmistä M on pandeminen, maailmalla laajimmalle levinnyt ryhmä, ja tällä hetkellä sitä geneettisesti lähimmät SIV(CPZ) –virukset on löydetty Kamerunin kaakkoiskulmasta, Kongon läheltä mutta siis ei kuitenkaan siltä alueelta joilla väitetty poliorokotteen simpanssinmunuais-keräys (Lindissä sijainnut simpansseja tutkimukseen käyttänyt laboratorio) olisi tapahtunut. Jutussa on kartta eri simpanssi-alalajien elinalueista, ja Kongon alueen simpansseista (P. t. schweinfurthii) löytyvä SIV on fylogeneettisesti kauempana HIV-1 M –viruksista kuin Kamerunin alueen simanssien (P. t. troglodytes) SIV-virukset. No, toki Lindin simpassilaboratorioon on voitu rahdata eläimiä kaukaakin.

Surffatessa tuli vastaan myös tämä mielenkiintoinen juttu aihetta liipaten. Jutussa esitetään teoria (jota on ilmeisesti tuettu laskelmin jotka kiipeävät hilseeni yli), jonka mukaan alkuperäiset SIV-tartunnat ihmisissä ovat todennäköisesti levinneet erittäin huonosti, ja jolla siis pyritään selittämään epideemisten alatyyppien mahdollisesti nopeaa syntymää sillä että virusta on levitetty vahingossa epästeriilien injektioiden avulla. Eli jossain määrin Lydallin teorian toista osuutta peesaillen. Jutussa on hauskaa tietoa injektiotekniikoiden kehityksestä, ja joskus toisen maailmansodan jälkeen kertakäyttöisiksi tarkoitetut injektioneulat yleistyvät nopeasti. Valitettavasti alkeellisissa oloissa kertakäyttöisyys ”unohtui” ja samoja neuloja & ruiskuja käytettiin (/käytetään edelleen!) useita kertoja (ihan WHO:n ohjeistamana (1998) jopa 200 kertaa, tosin ohjeisiin ilmeisesti kuuluu jonkinlainen ”puhdistus” mutta sitä tuskin aina suoritetaan). Tiedetään että näin on levitetty Afrikan alueella ainakin hepatiittia, malariaa ja kuppaa sekä mahdollisesti poliota. Massainjisointikampanjoita toteutettiin mm. malariaa ja vaapukkasyylätautia (Treponema pallidum pertenue) vastaan ja ilmeisesti myös antibioottien käyttö oli suorastaan holtitonta tuolloin (arvaan että on edelleen, harmi kyllä). Kirjoittajat siis spekuloivat että SI-viruksia levitettiin nopealla tahdilla ihmisestä toiseen, jolloin virukset saivat ”evolutiivista etua” ja nopealla mutaatiovauhdilla kehittyivät helpommin ihmisestä toiseen tarttuviksi ja ihmiselle patogeenisemmiksi HI-viruksiksi. En osaa arvioida teoriaa, mutta luulisin sen olevan ihan mahdollinen, ja injektiot mainitaan myös tuossa ylemmässä revarissa yhtenä potentiaalisena syynä HI-viruksen leviämiseen Afrikan alueella. Huomionarvoista on että tämän jutun kirjoittajat eivät mainitse käytännössä lainkaan rokotuksia, paitsi lyhyesti OPV-teorian HIV:in alkuna, ja toteavat sen paikkansa pitämättömäksi, mm. siksi että rokotteessa käytetyt munuaissolut eivät olleet simpanssista. Lisäksi he mainitsevat hyvän pointin: jos oraalinen rokote olisikin ollut kontaminoitunut SI-viruksella, miksi vastaavaa lajisiirtymää ei olisi tapahtunut jo aiemmin, vaikka samankaltaisia limakalvoaltistuksia SIV-infektoidulle verelle on varmasti tapahtunut metsästyksen yhteydessä runsaastikin.

Mutta viis muista injektioista, Lydall mainitsee toki vain rokotukset. It’s always the vaccine!

Itse asiassa isorokkorokotus tehtiin aikoinaan ihon pintaa raaputtamalla; tämä tekniikka tuskin levittää tauteja niin helposti kuin lihaksen sisäinen injektio, eli isorokkorokotekampanjan rooli HI-viruksen leviämisessä lienee pieni. Mutta toki on ihan selvä että epästeriileistä injektioista (ollaan piikittämässä sitten rokotetta, lääkettä tai ihan mitä vaan) tulisi pyrkiä eroon kaikin keinoin.

Myös viruksen ikä (=milloin lajisiirtymä ja alku-adaptaatio uuteen isäntään eli ihmiseen on tapahtunut) on relevantti asia OPV-teorian kannalta. Jos HI-virus olisi siirtynyt ihmiseen rokotetestauksen sivutuotteena, se olisi tapahtunut siis joskus 1950-luvun loppupuolella. Lydall muistaa mainita tällä hetkellä vanhimman verinäytteen josta HI-virus on löydetty, joka on otettu vuonna 1959 Kongon alueella. Tämä on yksi ”todiste” siitä että pari vuotta aiemmin alueella aloitettu rokotekoe on syyllinen viruksen ilmaantumiseen. Jännittävää. Tiedän kyllä että HI-virus on poikkeuksellisen nopea muuntumaan, mutta adaptoituminen uuteen lajiin ja massiivinen diversifikaatio parissa vuodessa ei kuulosta ihan uskottavalta (vaikka ottaisi huomioon injektio-levityksen). Vaikuttaa nimittäin siltä että jo 1960 M-ryhmän sisällä on ollut suurta vaihtelua, ja ilmeisesti M-ryhmän ”yhteinen esi-isä” on pyörinyt ihmisissä jo joskus 1900-luvun alussa - kauan ennen OPV-kokeita.

Mutta veikkaan että minkään valtakunnan tutkimustulokset eivät ”tosiuskovaista” hetkauta eli OPV-teoria jäänee elämään tietyissä piireissä ainoana mahdollisena totuutena. Wikipediassa näyttää myös olevan jonkinlainen yhteenveto HIV:in alkuperä-teorioista (ilmeisesti kaikkein villeimmät on jätetty pois, sillä siellä ei mainittu ”ulkoavaruudesta lentämistä”).

Lydall mainitsee myös SV40 –viruksen, jonka havaittiin olevan Amerikkalaisten polio-rokotteiden (sekä piikin että suun kautta annettavan) kontaminantti 50-luvulla, ja joka kuulemma aiheuttaa ihmisille syöpää.  Kuriositeettina mainttakoot Lydallin luokittelevan sen SI-viruksiin, mikä jälleen osoittaa Lydallin virologisten tietojen käsittämättömän heikon tason. SV40 kuuluu polyomaviruksiin, ollen DNA-virus. SI-virukset ovat retroviruksia, siis RNA-viruksia. Ei siis edes lähisukuisia, saati saman ryhmän viruksia. Tämä kontaminantti on kuitenkin toki ihan todellinen ”löydös”, eli kyseinen virus ihan oikeasti kontaminoi aikoinaan Polio-rokotteita, ja sille todennäköisesti altistui suuri joukko ihmisiä. Iso kysymys on ollut, aiheutuiko altistuksesta ongelmia. En tunne asiaa kovin syvällisesti, enkä nyt aio siihen perehtyäkään, mutta oma käsitykseni on että suurin osa datasta viittaa siihen ettei altistuminen kyseiselle virukselle (rokotteessa) lisännyt syöpäriskiä. Tässä tanskalainen juttu, lisää vastaavia löytynee helpostikin. Hiljattain kuulemallani syöpä + virukset –aiheisella luennolla mainittiin että SV40 –viruksella ei ole nykytiedon mukaan roolia ihmisten syövissä.

Lydall nostaa myös abortoidut vauvat jälleen esille kertomalla: ”Polio vaccine made on aborted babies was already being used in 1962. Some people have religious objections to eating aborted human babies.
Onneksi olen uskonnoton – voin siis syödä abortoituja vauvoja hyvällä omalla tunnolla. Rokotteiden vauva-pitoisuudesta olikin puhetta jo aikaisemmin.

Mutta siirrytään seuraavaan lukuun, jonka otsikko on ”intimidation by the law” eli pelottelua lailla (vai miten hitsissä tuon nyt suomentaisi). Lydall aloittaa luvun kertomalla, kuinka USA on ainoa englantia puhuva maa, jossa rokotukset ovat pakollisia tietyissä olosuhteissa. Mietin heti että miksi Lydall puhuu vain englantia puhuvista maista – eikö muilla ole mitään väliä? Itseäni kiinnostaisi tilanne hieman laajemmin, mutta se johtuu varmaan vain siitä että Suomi on ainoa maa jossa suomea puhutaan.

Luku on lähinnä kertomuksia siitä kuinka ”vaccine mongering bureaucrats” jahtaavat viattomia lapsia ja pelottelevat rokotuksiin haluttomia vanhempia eri tavoin, mm. viemällä kotisyntyneitä vauvoja väkisin vanhemmiltaan sairaalaan myrkkypiikitettäväksi sekä valehtelemalla ettei lapsi voi koskaan mennä kouluun jos häntä ei rokoteta heti syntymän jälkeen. Lisäksi joissain maissa on käytössä lahjontasysteemi lääkäreille: eniten rokotuksia antaneet saavat hyvät voitelurahat. Jätän luvun tarkan analyysin sikseen, en tunne muiden maiden käytäntöjä, enkä osaa ottaa niihin kantaa, mutta Suomeen en toivoisi pakkorokotuksia, vaan nykykäytäntö on hyvä. Tiedän  myös että neuvolasta (kunnollisen) rokote-tietouden saaminen on vaikeaa (tosin olisi se ehkä hieman liikaakin vaadittu että terkat osaisivat keskustella immuunijärjestelmän yksityiskohdista ja rokotteista kovin tarkkaan). Hiljattain pinnalla olleeseen ”pakkorokotukset tulevat” väitteeseen tosin todettakoot että kannatan laissa olevaa mahdollisuutta pakkorokotuksille – vakavampien tautien varalle (juu sika ei täytä määritelmää). Onneksi sellainen on ollut voimassa ainakin vuodesta 1986 – ”pienesti” oltiin myöhässä iskuryhmässä.

Seuraavassa luvussa annetaan neuvoja vanhemmille jotka ovat päättäneet skipata rokotukset ja mahdollisesti kohtaavat paheksuntaa: ”coping with disapproval” . Luvun ohjeet ovat oikein hyviä, ja niitä voisi noudattaa missä tahansa lastenhoitoon liittyvässä kysymyksessä, joka varmasti aiheuttaa paheksuntaa aina jossain tahossa. Teet niin tai näin, on jollain aina naama väärin päin.

Yksi kohta näissä neuvoissa, johon tartun ihan pikkiriikkisen on seuraava pätkä, sillä siihen olen törmännyt myös muissa yhteyksissä: ”Some people get angry with you for ”engandering” their children. They believe that vaccines prevent disease, and they have had vacines injected into their children, so they should believe that their children are ”safe” from the germs allegedly brewing in your children. Althought you know that they are being illogical, their attacks on you can still cause you a lot of stress.” eli "Jotkut ihmiset ovat vihaisia sinulle koska kuvittelevat omien lastensa olevan vaarassa. He uskovat että rokotteet estävät tauteja, ja heidän omat lapsensa on rokotettu, joten heidän pitäisi uskoa lastensa olevan turvassa niiltä pöpöiltä jotka mukamas leviäisivät sinun lapsestasi. Tiedät heidän olevan epäloogisia, mutta silti hyökkäykset voivat aiheuttaa runsaasti stressiä."

En kannata mitään ”hyökkäilyjä” ketään vastaan. Mutta selvennetään nyt hieman tuota ”epäloogisuutta” sillä minä olen varmasti sellainen ”some people” joka potentiaalisesti ärsyyntyy muiden (lasten) vaarantamisesta. Ensinnäkin, vaikka omat lapseni ovat rokotettuja, en voi koskaan olla varma saivatko he rokotteesta riittävän suojan. Rokotteet eivät anna kaikille (kunnollista) suojaa. Itse asiassa aika harvalle varmaankaan tulee mitään 100% ehdotonta, absoluuttista suojaa, jota ei voisi ylittää vaikkapa injektoimalla suurta määrän virulenttia taudinaiheuttajaa suoraan suoneen / kudokseen. Suoja on aina suhteessa tautipaineeseen. Jos tautipaine on pieni, riittää vähäisempikin suoja. Mitä suurempi tautipaine, sitä suurempi riski sairastua (on sitten rokotettu tai rokottamaton). Tätä eivät Lydallin kaltaiset ihmiset ilmeisesti koskaan tule tajuamaan. Toisekseen, en ole niinkään huolissani omista lapsistani. Jos he saavat vaikkapa tuhkarokon, on se todennäköisimmin sellainen ”normikeissi” – ikävä mutta ohimenevä, komplikaatioriski on olemassa oleva mutta aika pieni. Vaan entäpä kroonisesti sairaat lapset ja aikuisetkin? He joiden immuunivaste on sairauden ja / tai siihen liittyvien hoitojen vuoksi pahasti heikentynyt? He joita ei ole voitu rokottaa? Ja niin edelleen – heitä on nykyisin aika paljon ja he ovat muiden luoman tautipaineen armoilla. Mutta heistä ei ilmeisesti ole niin väliksi Lydallin kaltaisten maailmassa. Itseäni harmittaa ennen kaikkea heidän puolestaan. Vastaani tuli jokunen vuosi sitten lehtijuttu joissa kerrottiin muutamasta tuhkarokon jälkeen SSPE:hen sairastuneesta lapsesta – toinen taisi olla liian nuori rokotettavaksi, toinen kroonisesti sairas, jos oikein muistan. He ovat ”rokotekriittisyyden” todellisia uhreja. En millään onnistu löytämään juttua enää, mutta tässä yksi aihetta liipaten, ja tätä kautta (voivat toki olla keksittyjä juttuja kaikki) löysin kyllä saksankieliset jutut aiheesta mutta koska en osaa saksaa, eivät nuo voi olla niitä mihin törmäsin joskus. Tässä myös yksi bloggaus aiheesta.

Luku 28 on otsikoltaan ”Treating vaccine damage” eli kertoo miten rokotevauriota tulee hoitaa. Ei varmasti tarvitse paljon arvailla, millä Lydallin mukaan rokotevauriota voi hoitaa *virn* . ”Homeopaths have been treating vaccine damage ever since Edward Jenner started creating vaccine damage” eli ei ku taikavettä tai sokeripillereitä nassukkaan niin kaikki rokotevauriot lievenee / jopa katoaa (pahoittelen lievää sarkasmia). Rokotevautioita voidaan kuulemma hoitaa ”potentisoidulla rokotteella” (*repeää naurusta*), mutta silloin tämä potentisoitu rokote tulee toki valmistaa ihan samasta erästä mistä alkuperäinen rokote on peräisin. Tai sitten voidaan käyttää ”perinteikkäämpiä homeopaattisia valmisteita”. Luku sisältää tapauskertomuksia, ja kokonaista yhden viitteen, joka johtaa vuonna 1880 kirjoitettuun kirjaan jossa joku sen ajan lääkäri kertoo parantaneensa isorokkorokotuksen sivuvaikutuksia ”thuja” –valmisteella, aiheesta voi lukea ainakin täältä. Lydallin mukaan thuja-myytti siis ei pidä paikkaansa eli tällä ”lääkkeellä” ei voi hoitaa kaikkia rokotevaurioita. Yhdyn mielipiteeseen.

Viimeinen varsinainen luku kruunaa kirjan, ja käsittelee rokotemyyttiä numero 14: ”Homoeopathic vaccination can be used as a substitute for biological vaccination” eli homeopaattista rokotusta voi käyttää biologisen rokotuksen sijaan. Olin väärässä aiemmin. Tämä luku on ehdottomasti koko kirjan hupaisinta luettavaa, en muista koska olisin hihitellyt näin antaumuksella.

Lydallin mielipide homeopaattisista rokotteista: ”I believe that homoeopathic remedies should not be given to a person who has no symptoms, both because the procedure does not stimulate immunity to germs, and because it causes insidious long term side effects”. Eli "mielestäni homeopaattisia valmisteita ei tulisi antaa oireettomalle ihmiselle, sillä se ei stimuloisi immuniteettia, mutta aiheuttaisi salakavalia pitkäaikaisia sivuvaikutuksia". Indeed.

Lydall valittaa ettei kunnollisia kontrolloituja tutkimuksia ole tehty homeopaattisista rokotteista. Homeopaattisten rokotteiden tehon hehkutus perustuu kuulemma anekdootteihin, joissa kerrotaan yksittäistapauksista tyyliin ”Minna Meitsi sai morbillium kolmekymppistä vauvana ja nyt se on viistoista eikä ole vielä sairastanut tuhkarokkoa, minkä täytyy johtua niistä sokeripillereistä”. Aaaaapuvaaaaa, en kestä tätä ironiaa.

Lydall kysyy oleellisen kysymyksen: ”Can a medicine which contains nothing more than a vibration alter the state of a person’s vital energy in a way that would make the person unable to contract a specific disease for the rest of his or her life?” eli "voiko lääke, jossa ei ole muuta kuin vibraatiota muuttaa ihmisen vitaalienergian tilaa niin ettei hän loppuelämänsä aikana enää voi saada tietyn infektiotaudin tartuntaa?” Enpä tiedä mutta oma vitaalienergiani koki kyllä pysyvän muutoksen tätä kirjaa lukiessa. Lydall jatkaa myöhemmin samasta aiheesta: ”Is it possible that introducing the vibration of potentised viruses and bacteria can disrupt a baby’s electromagnetic field, without the effects of the disruption being immediately obvious?” eli "onko mahdollista että potensoidun viruksen tai bakteerin vibraatio häiritsisi vauvan elektromagneettista kenttää ilman että tämä häiriö olisi heti ilmeistä?" On se varmaankin mahdollista, mutta jospa vaikka tämä laite auttaisi tasapainottamaan sitä kenttää. OMG, olen vaarassa kokea karmean naurukuoleman!

Lydall kertoo kuinka kaikilla elävillä soluilla on vibraatio, viitaten yhteen lukuun tässä kirjassa. Ilmeisesti kyseinen kirja käsittelee solusyklin kontrollointia ja biologisia rytmejä (tuonaikaista tietoa siitä), ja Lydallin viittenä olevan luvun kirjoittaja on myös tämän jutun kirjoittaja. Veikkaan että tuossa esiintyvä sana ”oscillatory” on aiheuttanut tämän viittauksen, ja Lydall ilmeisesti kuvittelee tämän tarkoittavan kirjaimeillista värähtelyä /vibraatiota. Wikipedian kautta voi lukea tarkemmin ”biologisista oskillaatioista” kuten vuorokausirytmistä ja siihen liittyvistä oskilloivista geeneistä (ajatella, geeneilläkin on vibat!). Lydall pohtii tätä solujen vibraation merkitystä: ”Germs are living cells, and if a species of germ vibrates at a frequency which is incompatible with the natural frequency of human cells, then potentising the germ and giving it to a person with no symptoms makes no sense, unless you are trying to make the person sick for research purposes.” (eli pöpöt ovat eläviä soluja, ja jos pöpölaji vibroi taajuudella joka ei sovi yhteen ihmissolun luonnollisen taajuuden kanssa, ei ole järkevää antaa potentisoitua pöpöä oireettomalle ihmiselle, ellet sitten tutkimustarkoituksessa halua että ihminen sairastuu) Avainsanat: MAKES NO SENSE. Kiitos ja kuulemiin.

Eli nyt on sitten luvut luettu ja jäljellä on enää loppupäätelmät eli Conclusions. Tarinan yhteenvetona Lydall selittää kuinka hän asui ensimmäisen lapsensa saamisen aikoihin poliisivaltiossa joissa rokotukset olivat pakollisia, ja koska hän ei sivuvaikutusten vuoksi halunnut niitä kaikkia lapselleen annettavan, hän päätti ottaa hieman selvää ”tilastoista”. Tämän tutkimusmatkan löydösten perusteella hän tajusi että rokotteisiin liittyykin paljon isompia ongelmia: rokotteet aiheuttavat runsaasti erilaisia kroonisia sairauksia, eivätkä taudit suinkaan ole kadonneet rokotteiden vuoksi. Lisäksi hän tajusi ettei aina olekaan fiksua yrittää estää tarttuvaa tautia, että paljon luotettavampiakin menetelmiä tautien estämiseen on, ja että kuumeen alentaminen lääkkein on erittäin vaarallista. Rokotukset perustuvat julmuuteen, vääristelyyn ja luuloihin, ja niiden seuraukset on nähtävissä kroonisten tautien epidemioina, jotka ovat kaiken kukkuraksi paljon vakavampia kuin taudit joita rokotteet yrittävät estää. Rokottajat pyrkivät tavoitteisiinsa uskonnollisessa hurmoksessa ja tekevät mitä tahansa saavuttaakseen tavoitteensa. Byrokraatit ovat alkaneet tehdä elämän vaikeaksi rokotuksiin haluttomille vanhemmille, ja siksi Lydall haluaa jakaa tietonsa vanhemmille; jokaisen vanhemman tulee tehdä vastuullinen päätös siitä, mitä heidän lapsiin pistetään ja mitä ei pistetä. Näin lyhentäen ja vapaasti (ja erittäin huonosti) kääntäen.

Ja entäs oma yhteenvetoni. Siitä taitaa nyt olla kohta tarkalleen kaksi vuotta kun minua kehotettiin ”tutustumaan myös toiseen näkökulmaan” ja kehotuksen mukana annettiin (pyynnöstäni) lista sopivista kirjoista. Tätä kirjaa kehuttiin parhaimmaksi, siksi nimenomaan sen tilasin (money well spent). Hetki siinä meni ennen kuin pääsin lukuvauhtiin, ja kirjan parissa on vierähtänyt reilu vuosi – enpä olisi uskonut. Tutustuminen on ollut perin mielenkiintoista ja opettavaistakin. Olen oppinut paljon paitsi immunologiasta, taudeista ja rokotteista, myös siitä kirsikanpoiminnan ja datavääristelyn tekniikasta mille ”rokotekriittiset” argumentit yleensä perustuvat. Kirja on ollut (käsi sydämellä ja aikuisten oikeasti) aivan varmasti pahinta paskaa mitä olen rokotteiden tiimoilta ikinä lukenut, joskin monet nettisivustot kipuavat kyllä samalle tasolle. Kirjoittajalla ei ole pienintäkään käsitystä mikrobiologiasta, virologiasta, immunologiasta, infektiotaudeista, epidemiologiasta, rokotteista tai ylipäänsä mistään aiheeseen liittyvästä perustieteestä. Tieteellisillä viitteillä on tätä totaalista tietopuutosta pyritty peittämään, mutta viitteiden tarkempi raapiminen paljastaa totuuden aika nopeasti. Siihen päälle kaikki salaliittoteorioilla mässäilyt ja homeopatia-hömpötykset antavat pikantin sivumaun shaisselle. Viitteitä on numeroitu 471, mutta huomioni mukaan siellä on samoja viitteitä useita kertoja eli todellinen määrä on paljon paljon alhaisempi (eipä sillä tosin ole mitään merkitystä). Eli paska kirja, mut tulipahan luettua :-D.

3 kommenttia:

  1. Toiseen näkökulmaan tutustumista? Eipä juuri. Lähinnä keskityt kumoamaan Lydallin väitteet. Joka sekin ihan hyvä noin niinkuin tieteen näkökulmasta. Mutta Lydall ei edusta yksinään ns. toista näkökulmaa. Rokotesuojan pettäminen korkean rokotuskattavuuden yhteisöissä selitetään pois pilkkomalla tapaukset niin pieniin osiin, että syy saadaan "todistettavasti" kaivettua jostain. Ei oteta edes mahdollisuutena sitä, ettei rokote yksinkertaisesti toiminut. Samoin se ilmiö, että tietyt lapset taantuvat puolentoista vuoden iässä, USASSa vuoden-puolentoista iässä, MPR-rokotuksen jälkeen. Taantumisia ei tapahdu ennen rokotetta, miksi? Mielenkiintoisia sattumia. Autismin kirjoon kuuluu enenevässä määrin lapsia, räjähdysmäinen kasvu ei selity pelkällä diagnosoinnin parantumisella. Lisäksi on eettisesti väärin yhdenkoon rokotteilla rokottaa kaikki, ikään kuin se aiheuttaisi samat reaktiot jokaiselle. Ja jos rokotteilla ei olisi haittavaikutuksia, miksi on olemassa sellaisia tahoja kuin Vaccine Inury Compensation Program , Lääkevahinkovakuutuspooli ja useat muiden maiden vastaavat tahot?
    Mielestäni Lydallin kirja ei ole parhaita kirjoja ns. toisesta näkökulmasta. Parhaita ovat ne, jotka käyttävät samaa taktiikkaa kuin itse käytät kumotakseen valtavirtatutkimukset rokotteiden turvallisuudesta. Jo pelkästään ns. placeborokotteena käytettävä rokote on kaikkea muuta kuin todellinen placebo. Millaista tutkimusta tällainen on? Mutta voithan selittää sen sillä, että placbona käytetään "tunnetusti turvallista" rokotetta. Uskon, että se on mielestäsi sopivaa ja hyvää tieteentekoa. Minusta se on kaukana siitä.

    VastaaPoista
  2. Kas, vierailin täällä pitkästä aikaa ja huomasin tämän kommentin vasta nyt.

    Niin, tarkoitukseni oli lukea tämä kyseinen kirja ja tarkastella siinä esitettyjä väitteitä. Jos olen ne "kumonnut", niin sitten olen.

    "Rokotesuojan pettäminen korkean rokotuskattavuuden yhteisöissä selitetään pois pilkkomalla tapaukset niin pieniin osiin, että syy saadaan "todistettavasti" kaivettua jostain. Ei oteta edes mahdollisuutena sitä, ettei rokote yksinkertaisesti toiminut."

    Citation needed
    Ja jos luet yhtäkään immunologian perusoppikirjaa, voit yllättyä kuinka usein siellä mainitaan rokotteiden pettäminen.

    "Samoin se ilmiö, että tietyt lapset taantuvat puolentoista vuoden iässä, USASSa vuoden-puolentoista iässä, MPR-rokotuksen jälkeen. Taantumisia ei tapahdu ennen rokotetta, miksi?"

    Citation needed. Miksi tätä taantumista tapahtuu vain USA:ssa? Kerrassaan erikoista, indeed!
    Autismin tyypillisin havaitsemisaika (=huomataan että jotain voisi olla pielessä) on vuoden - puolentoista iässä. Jos verrataan MPR-rokotettuja ja MPR-rokottamattomia, ei jälkimmäisillä esiinny enemmän autismia (linkitin niin monta tutkimusta kyseiseen postaukseeni etten jaksa toistaa niitä tähän, kts. http://rokotemyytteja.blogspot.com/2011/04/luvut-23-24.html).
    On myös havaittu, että vanhempien muistikuvat ja kertomukset eivät täsmää kotivideo-materiaaliin kovin hyvin: http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21784299. En tiedä miten validi "regressiivinen autismi" käsite on - tähän en ole perehtynyt enkä jaksakaan perehtyä.

    "Autismin kirjoon kuuluu enenevässä määrin lapsia, räjähdysmäinen kasvu ei selity pelkällä diagnosoinnin parantumisella. "

    Tästä ollaan vielä toistaiseksi montaa mieltä - ehkä ei selitykään. Tämä tarkoittaa tietenkin sitä että sen on PAKKO olla rokotteet, huolimatta siitä mitä useat epidemiologiset tutkimukset sanovat.

    "Lisäksi on eettisesti väärin yhdenkoon rokotteilla rokottaa kaikki, ikään kuin se aiheuttaisi samat reaktiot jokaiselle."

    Jos lukisit jonkun immunologian perusoppikirjan, voisit todella hämmästyä. On ihan salettivarma että "yhdenkoon rokotteet" eivät aiheuta samanlaisia vasteita kaikilla lapsilla. Rokotteilla on myös kontraindikaatioita, eli ohjelmien räätälöinti on välillä tarpeen. Kukaan ei ole muuta väittänytkään. Mutta totta kai se on kaikkein järkevintä jokaisen vanhemman ihan omalla persetuntumallaan keksiä lapselleen oma rokoteohjelma, jota ei kukaan ole millään lailla tutkinut ;-P. Tutkimushan on BAD.

    "Ja jos rokotteilla ei olisi haittavaikutuksia, miksi on olemassa sellaisia tahoja kuin Vaccine Inury Compensation Program , Lääkevahinkovakuutuspooli ja useat muiden maiden vastaavat tahot?"

    Kuka on väittänyt ettei rokotteilla olisi haittavaikutuksia???? Totta hitossa niillä on, pahimmillaan voi kuolla anafylaksiaan.

    "Parhaita ovat ne, jotka käyttävät samaa taktiikkaa kuin itse käytät kumotakseen valtavirtatutkimukset rokotteiden turvallisuudesta."
    Kuten?

    "Jo pelkästään ns. placeborokotteena käytettävä rokote on kaikkea muuta kuin todellinen placebo. Millaista tutkimusta tällainen on? Mutta voithan selittää sen sillä, että placbona käytetään "tunnetusti turvallista" rokotetta. Uskon, että se on mielestäsi sopivaa ja hyvää tieteentekoa. Minusta se on kaukana siitä."
    Se on esim. sellaista tutkimusta, jossa verrataan uutta rokotetta jo olemassa olevaan, lisensoituun (=on jo jotain tietoa kertynyt) valmisteeseen – aivan kuten uutta lääkettä verrataan vastaavaan vanhaan. Tiedän että totaalisesti rokottamatta jätetty kontrolliryhmähän on se mitä janotaan, se nk. ”vaxed versus unvaxed” tutkimus, ja tottahan jokainen vanhempi suostuisi tuplasokkoutettuun kokeeseen jossa lapsi voi joutua joko rokotettuihin tai rokottamattomiin (näen jo ne jonot rokote”kriittisiä” vanhempia!). Eettisistä ongelmista viis, mutta niitä on esitetty mm. tässä sarjassa: http://silencedbyageofautism.blogspot.com/2011/03/vaccinated-vs-unvaccinated-rct-overview.html

    VastaaPoista
  3. Kotona synnyttämisen kanssa tuntuu muuten olevan ihan sama ongelma. Kunnon tutkimuksia on vaikea tehdä, kun aika harva odottaja olisi valmis satunnaisotannalla joko sairaalaan tai kotiin synnyttämään... No, tämä oli ihan off topick. Jatkakaa!

    VastaaPoista