keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Luvut 18-19

No niin. Tentti on tentitty (ja läpäisty!) ja joulukin lusittu joten voi paneutua taas asiaan paremman ajan kanssa. Tarkka lukija saattaa huomata että lukujen numerointia on hieman rukattu. Huomasin tässä että olin mennyt laskuissani sekaisin ja numero 11 oli kahteen kertaan. Heh, ehkä ei kannata hurahtaa numerologiaan.

Eli menossa on luku 18, jonka otsikko on ”Vaccine myth number nine: smallpox was eradicated by vaccination” eli myytti numero yhdeksän käsittelee isorokon eradikaatiota rokotteen avulla.Luvun alussa Lydall kertoo, kuinka hänkin uskoi kolmisenkymmentä vuotta yleiseen aivopesumantraan: Jenner havaitsi, että lehmärokon sairastaneet lypsäjät eivät sairastuneet isorokkoon ja tieteellisin kokein osoitti että ”lehmärokkomätää” käyttämällä voisi ehkäistä isorokkoa. Ja kuinka hämmästynyt hän olikaan, kun sai tietää, ettei asia olekaan niin.
Mietin jonkin aikaa, mitä teen luvun kanssa. Toisaalta aihe on mielenkiintoinen, olisi hauskaa sukeltaa yhteen lääketieteen historian tärkeään ”virstanpylvääseen” tarkemmin. Toisaalta, arvaan että se on loputon suo. Ensinnäkin viitteiden tarkistaminen osoittautunee mahdottomaksi. Mistä kaivaa yli 100-200 vuotta vanhoja juttuja? Toisekseen niitä tarkistettavia viitteitä olisi todennäköisesti kirjastollinen, ja päivätyön + kahden lapsen ohella se kirjastollinen jää helposti odottamaan seuraavaa elämää tai vähintäänkin eläkettä. Päätän siis realistina, että jätän luvun kommentoinnin aika vähälle. Loppujen lopuksi sillä, mitä isorokon kanssa kävi, ei ole juurikaan tekemistä nykyisin käytössä olevien rokotteiden kanssa (siis isorokkorokotteen toimivuus ei todista nykyrokotteiden toimivuutta tai päinvastoin – jokainen rokote joutuu todistamaan itsensä ihan itse, vaikka perusperiaatteet immunologiassa olisivatkin ekstrapoloitavissa).

Mutta minkälaisia argumentteja väitteidensä tueksi Lydall tällä kertaa tarjoilee?
Lydall muun muassa käy yksityiskohtaisesti läpi Jennerin ensimmäisen julkaisun vuodelta 1798 (jonka ensimmäisen version Royal Society hylkäsi ja jonka Jenner lopulta julkaisi monografiana omakustanteisesti) ja esittää – tai ainakin yrittää esittää - tiukkaa kritiikkiä kyseistä julkaisua kohtaan. Eräs kritiikin aihe on kontrolliryhmän puute. Jutussa (ilmeisesti) esitellään ihmisiä, jotka ovat sairastaneet luontaisen lehmärokon, ja jotka eivät sairastuneet isorokkoon altistuttuaan sille. Lydallin mukaan ei voida mitenkään sanoa että lehmärokon sairastaminen olisi estänyt isorokkoon sairastumisen, koska ei käytetä verrokkiryhmää. No, periaatteessa Lydall on oikeassa, kontrolliryhmä on erittäin tärkeä. Juttu tosin ei ilmeisesti ole mikään varsinaisen koeasetelman omaava kliininen koe, vaan sarja tapausselostuksia – niissä ei yleensä ole kontrollirymiä (eikä varsinaisia epidemiologisia tutkimuksia koe- ja kontrolliryhmineen tuohon aikaan taidettu vielä harrastaakaan?). Ja jos on hyvin tiedossa että suuri osa ihmisistä, jotka isorokolle altistuvat (joko luontaisesti tai variolaation kautta) siihen sairastuvat (variolaatiossa usein normaalia lievemmin oirein), niin tätä havaintoa voidaan jossain määrin käyttää taustana ja tapauskertomuksia peilata sitä vasten. Mutta tapauskertomusten todistusvoima ei kylläkään ole suuren suuri.

Jostain syystä huomaan suupieleni nykivän tässä kohtaa. Onneksi Hahnemann varmasti käytti kontrolliryhmiä ”pruuvatessaan ”homeopaattisia aineita, ja niitä tietenkin käytetään nykyisinkin hyvin suunnitelluissa, tieteellisissä homeopatiatutkimuksissa. 

Lydall ottaa esille erään Jennerin jutun keissi-potilaan, pojan nimeltä James Phipps, joka oli ensimmäinen Jennerin lehmärokolla rokottama ihminen (tiedetään että samaa proseduuria oli käyttänyt jokunen, kuten Benjamin Jesty, jo ennen Jenneriä). Kun rokottamisen jälkeen tehty isorokko-variolaatio ei tuottanut mitään proseduurin normaaleja oireita pojalle, pidettiin tätä todisteena immuniteetista. Lydallin  mukaan koko rokote-konsepti perustuu tähän tapaukseen: ”One case, who was not exposed to wild smallpox, with no control cases, is the backbone of the propaganda machine which makes people grow up believing in vaccination. Eli yksi tapaus, jota ei altistettu villille isorokolle, ja jolla ei ollut kontrollia, on sen propagandakoneiston ydin, jonka vuoksi ihmiset kasvavat uskomaan rokotuksiin.

Nyt Lydall on ymmärtänyt (jälleen kerran) jotain pahasti pieleen.
Koko rokote-konsepti ei perustu tähän yhteen tapaukseen. Se ei perustu edes Jennerin julkaisuun kokonaisuudessaan. Se ei perustu kehenkään yksittäiseen ihmiseen, ei yksittäiseen päähänpistoon tai omituiseen ajatukseen. Kuten, sanotaan nyt vaikkapa homeopatia tekee. Ei ole mitään yksittäistä havaintoa tai koetta johon jonkun niinkin ison asian kuin rokotukset voisi sanoa perustuvan. Rokotus-konsepti perustuu kaikkeen siihen tutkimukseen, dataan ja havaintoihin joita on tehty viimeisen reilun parinsadan vuoden (ja sitä ennenkin – variolaatio & vastaavat proseduurit eläinpuolella jo eaa.) aikana. Jennerin julkaistua ensimmäiset havaintonsa asia ei ilmeisesti herättänyt mitään erikoisen laajaa kiinnostusta. Jenner julkaisi lisää havaintojaan: 1797 Further Observations on the Variolae Vaccinae, or Cow Pox ja vuonna 1800 A Continuation of Facts and Observations Relative to the Variolae Vaccinae, or Cow Pox. Oletan että nämä kolme julkaisua on kätevästi pakattu yksiin kansiin tässä jonka tilasin itselleni joululahjaksi. 

Miksi Lydall ei mainitse Jennerin muita julkaisuja?

Jenner ei myöskään ollut ainoa aiheesta julkaissut.
Herra nimeltä Richard Dunning julkaisi vuonna 1800 ” Some Observations on Vaccination or the Inoculated Cow-Pox”, johon viitataan tässä (viite 74, jossa avataan termin ”vaccination” syntymistä) ja josta on pieni ”arvostelu” täällä (sivulla 171) ja jonka onnistuin löytämään täältä. Sussiunatkoon mikä määrä vanhoja juttuja tuolla olikaan tarjolla, on tämä dikiaika vaan mahtavaa! Tuoltakin löytyy useita juttuja aiheeseen liittyen, ei ku perkaamaan vaan (itse jätän väliin). Samuel Hill niminen herra julkaisi omia tuloksiaan vuonna 1804: “Experiments proving Vacciolation, or Cow-Pox Inoculation, to be a permanent Security against Small-Pox, with Facts and Remarks”, tästä onnistuin löytämään vain pienen “arvostelun” täältä (sivulta 87). Huomatkaa että herra on ehdottanut termiä vacciolaatio. Herra nimeltä Woodville kantoi myös kortensa kekoon ainakin kahden aiheeseen liittyvän jutun verran. Pubmedin saalis jää hieman laihaksi – siellä ei paljon 1800-luvun juttuja ole, mutta tämä löytyi. Tästä jutusta saa kohtuullisen hyvin yleiskäsityksen siitä, miten homma ns. eteni ennen ja jälkeen Jennerin.

Miksi Lydall ei mainitse muita aiheesta tehtyjä julkaisuja? Miksi Lydall väittää että koko konsepti lepää yhden julkaisun / potilaan varassa, kun näin ei todellakaan ole?
Ehkä siksi että hän mainitsee aloittaneensa ihan oman kirjansa isorokosta ja salaliitosta siihen liittyen. Tämän lukemani kirjan julkaisuvuodeksi huomaan 2005. En ainakaan toistaiseksi löydä mainittua kirjaa isorokosta, eli se ei liene vielä valmis. Sen sijaan tästä kirjasta on näemmä tullut uusi painos, onkohan siihen lisätty uusia valheita. Ilmeisesti, koska sivumäärä on noussut.

Lydall on pohtinut myös ajan kulua; hänen mielestään isorokon eradikaatiossa meni niin kauan ettei rokotteella yksinkertaisesti ole voinut olla mitään merkitystä. Kesti 180 vuotta rokotteen käyttöönotosta, ennen kuin tauti lopulta hävisi. Lydall viittaa lähteeseen jota en löydä (Vaccination tracts: Opinions of Statesmen, Politicians, Publicists, Statisticians, and Sanitarians. No1. Second Edition. William Young, London 1879), jossa todetaan että jos eradikaatio rokotteen avulla olisi mahdollista, olisi se tehty jo kauan aikaa sitten – 76 vuotta kun on ollut jo aikaa.Eli maailmanlaajuiset, suunnitellut ja järjestelmällisesti toteutetut rokoteohjelmat ihan oikeasti alkoivat heti rokotteen käyttöön oton jälkeen 1800-luvun alussa? Uskallan epäillä. WHO:n julkaisemassa raportissa isorokosta ja sen eradikaatiosta, joka löytyy täältä (aukeaa suoraan PDF-sisällysluetteloon josta linkit lukuihin), luku 9 on otsikoitu ” Development of the global smallpox eradication programme, 1958-1966” eli maailmanlaajuisen isorokon eradikaatio-ohjelman kehittäminen 1958-1966. En jaksa tarkistaa asiaa, mutta tästä päätellen varsinainen globaali eradikaatio-ohjelma luotiin siis vasta aika myöhään, vaikka ihan varmasti eradikaatio on ollut ”tapetilla” ja jossain määrin tavoitteena jo pitkään tuota ennen. Isorokon historiasta Suomessa tuli muuten vastaan tällainen ihan mielenkiintoinen juttu.
Lydall myös vetoaa siihen ettei luontainenkaan isorokko antanut suojaa itseään vastaan; ”A Swiss doctor showed mathematically that a person who had smallpox once was 63% more likely to get it again in the next epidemic than a person who had never had it.” eli  joku nimeltämainitsematon Sveitsiläinen lääkäri on matemaattisesti todistanut että isorokkoon sairastunut henkilö sai sen 63% todennäköisemmin myös seuraavassa epidemiassa, verrattuna henkilöön joka ei ollut koskaan saanut sitä. Vitteenä jo aiemmin mainittu erään Ethel Humen kirja (Béchamp or Pasteur) josta pieni arvostelu täällä (harmillisesti osa tekstistä on jotain koodia, ainakin omalla näytölläni). Toisin sanoen – ei mitään mahdollisuutta tarkistaa tätä väitettä, ellei aio lukea viri-viri-tööt-tööt kirjaa (en aio). Jännittävää, siis se ”ammoisina aikoina” tehty havainto että isorokon sairastaneet harvoin siihen uudelleen sairastuivat, ja joihin variolaatiokin perustui, onkin siis ihan matemaattisesti todistettu vääräksi. No, anekdoottiset havainnot eivät toki korvaa ns. kunnollista dataa, mutta miksi tästä matemaattisesta todistuksesta ei ole sitä dataa saatavilla?

Lydallkin ottaa esille tuon yllä mainitun WHO:n tekemän raportin isorokosta ja sen eradikaatiosta ja mainitsee erityisesti kirjan taulukon sivulla 273, jossa esitellään isorokko-kuolemia (per miljoona asukasta) kolmessa Saksan osavaltiossa ja Itävallassa, vuosina 1866-1897. Vuonna 1874 muutettiin rokotus Saksassa pakolliseksi, ja otettiin uusintarokotus käyttöön, Itävallassa näin ei tehty. Lydallin mukaan taulukosta voi havaita että
  1. Itävallassa tapahtui vuosina 1874-1875 ihan yhtä suuri tippuminen kuolintapausten määrässä kuin Saksassa samaan aikaan
  2. Vuosina 1873-1874 kuolintapausten määrän tippuminen Itävallassa oli yli kaksinkertainen verrattuna Saksaan
  3. Isorokko jatkoi nousujaan ja laskujaan rokotuksista riippumatta
  4. Yleisesti ottaen vuosien varrella tapausmäärä laski Itävallassa, aivan kuten se laski Saksassakin
Suosittelen erittäin lämpimästi katsomaan taulukkoa, mutta siltä varalta ettei joku saa sitä auki, kuvailen sanallisesti sen suunnilleen: Saksan (Prussla, Bavarla, Württemberg) ja Itävallan luvut vaihtelevat vuosina 1866-1874 yleensä joidenkin satojen ja joidenkin tuhansien välillä, ollen suunnilleen samaa tasoa (Württembergissä kuolleisuus yleensä vähäisintä, jopa vain 19 / miljoona vuonna 1868). 1871-1874 oli ilmeisesti pahempi epidemia, sillä silloin kuolintapauksia oli eniten, esim. Itävallassa jopa 3094 (1873). Vuonna 1873 Saksan luvut olivat 356, 176 ja 30 (nuo kolme mainittua osavaltiota), vuonna 1874 (jolloin muutos tehtiin) taas 95, 47 ja 3, seuraavana vuonna 36, 17 ja 3, ja siitä lähtien luvut pienenevät, joskin noin vuosina 1880-1885 käydään hieman ylempänä, about viidessä - kuudessakymmenessä (kaikki 3 osavaltiota yhteensä). Nolla-alkuisiin lukuihin päästään 1892 tienoilla (Württembergissa jo 1885). No entäpä Itävallassa? Vuonna 1873 kuolemantapauksia oli siis se jo aiemmin mainittu 3094 (epidemiahuippu), 1874 niitä oli 1725 ja vuonna 1875 taas 576. Vertaa näitä lukuja yllä mainittuihin Saksan lukuihin ja palaa Lydallin väittämään 1. Siis jeskamandeera, Itävallan tapausmäärän tippuminenhan vuodesta 1874 vuoteen 1875 (1725-576=1149) on PALJON SUUREMPI kuin Saksan (59, 30 ja 0 = kunkin kolmen osavaltion tippumismäärä)! Numeroarvoltaan suurempi. Sillä, että Saksassa tapauksia on yli 10 kertaa vähemmän, ei ilmeisesti ole Lydallin mielestä mitään merkitystä? Lydallin väite 2 on totta – jälleen absoluuttisin numeroarvoin Itävallan tapausmäärän tippuminen on paljon suurempi, johtuen siitä että Itävalta näyttää olevan epidemiassa vuoden jäljessä, vastaava dramaattinen tippuminen tapahtui Saksan luvuissa vuotta aiemmin eli 1872-1873 (Lydall jättää sopivasti mainitsematta).  Mutta Lydall sivuuttaa sen faktan että Saksan tapausmäärät ovat vuonna 1874 aivan selvästi pienemmät kuin aiempi taso oli – ollaan alle sadassa tapauksessa jokaisessa osavaltiossa! Lydallin väite 3 on puolitotuus; tapausmäärät kyllä osoittivat nousuja ja laskuja vuosittain, mutta kokonaistrendi näiden 23 vuoden aikana (rokotemuutoksen jälkeen) on sadoista / tuhansista kohti nollaa. Väite 4 on myös puolitotuus; Itävallassakin tapausmäärät laskivat hiljalleen, mutta pysyivät aikavälin 1875 – 1894 koko ajan yli sadassa, käyden välillä lähellä tuhatta (=suunnilleen samalla tasolla melkein 30 vuotta), samaan aikaan kun Saksassa ollaan joidenkin kymmenien tasolla. Siis aiemmin samalla tasolla pyörineet kuolinluvut romahtavat 10 -kertaisesti siellä missä rokotepolitiikkaa muutettiin, verrattuna sinne missä sitä ei muutettu. Vuosina 1895-1897 Itävallan luvut pyörivät noin 50 tienoilla, kun Saksassa ollaan nollassa (no okei, Prussla 0,2). Eli kyllä Itävallassakin tapausmäärät alkoivat hiljalleen laskea ja yksi varsin yksinkertainen selitys voi olla tautipaineen väheneminen kaikkialla Euroopassa rokotusten ansiosta, joskaan tätä johtopäätöstä ei voi tehdä ilman laajempaa dataa Euroopan alueen tauti- ja rokotustilanteesta. JA, todettakoot vielä lopuksi että kuolleisuus ei ole taudin esiintyvyyden mitta (kuten Lydall ilmeisesti kuvittelee), eli tarvittaisiin kyllä tarkempaa tietoa taudin esiintyvyydestä (prevalenssi, insidenssi) kunnollisten johtopäätösten tekoon (ja niitä voinee kaivaa niitä WHO:n raportista).

Jäin vielä miettimään, olisinko saanut vaillinaisilla tietokone-taidoillani taulukon tähän liitettyä. Ehkä. Mutta olisiko se sallittua, vai rikkoisiko siinä jotain ”tekijänoikeusjuttuja”? Toisaalta tuohan on kaikkien saatavilla WHO:n sivuilla. Jos jollakulla on tarkempaa tietoa tästä, saa kommentoida – voin yrittää liittää sen tähän myöhemminkin, jos saan tietää että se olisi OK. Olisi nimittäin kyllä todella hyvä, että kaikki lukijat (kaikki ne kaksi) näkisivät taulukon, jotta jokainen voisi itse peilata Lydallin johtopäätöksiä siihen. Erinomainen esimerkki siitä, miten absoluuttisia numeroarvoja sopivasti esille ottamalla voidaan mustasta tehdä valkoinen.

Isorokkorokotteen mittavista sivuvaikutuksista pelotellessaan Lydall mainitsee hauskan esimerkin jäätelökorrelaatiosta:  ”The start of the vaccination era was the start of the cancer era” eli rokotusaikakauden alku oli myös syöpäaikakauden alku. En tiedä onko tämä korrelaatio edes todellinen (luonnollisesti Lydall ei tarjoa mitään viitteitä väitteelleen), mutta ei mielestäni tarvitse paljoa aivonystyröitään vaivata tajutakseen että tässä (väitetyssä) korrelaatiossa on itse asiassa hyvä todiste rokotteiden toimivuuden puolesta. Syöpä on pääsääntöisesti vanhempien ihmisten tauti; mitä vanhemmaksi ihmiset elävät, sitä enemmän syöpää esiintyy. Tavallaan voidaan siis sanoakin että rokotteet ovat olleet lisäämässä syövän esiintyvyyttä – lisäämällä odotettavissa olevaa elinikää, yhdessä paremman lääketieteen, hygienian, hyvän ravitsemuksen ja nousseen elintason kanssa tokikin. Eli oikeastaan kyse ei olekaan jäätelökorrelaatiosta, vaan ennemminkin epäsuorasta kausaliteetista. Lydallin mielestä olisi varmaan paljon parempi että ihmiset kuolisivat keskimäärin nuorempina, ei olisi syöpiäkään niin paljon.

Mutta miksi sitten isorokko katosi? Minkä selityksen Lydall sille antaa? Selitys on yksinkertainen ja jo tuttukin: luonnonvoimat, joita emme ymmärrä. Taudit tulevat ja menevät omia aikojaan, eikä ihminen voi niille mitään. Englannin hikitautikin hävisi ykskaks’ yllättäen, niinpä isorokkokin otti ja katos (eikä rokotuksilla ollut siihen mitään vaikutusta). Lisäksi Lydallilla on rauhoittavaa informaatiota niille jotka pelkäävät terroristien käyttävän biohyökkäyksessä isorokkoa: ei se mitään enää aiheuttaisi! Sen virulenssi on kadonnut, se pakkasessa oleva kaveri on ihan harmiton virus nykyisin. Jos terroristit sitä alkavat levittää, ja rokottaminen aloitetaan uudelleen, tullaan valheellisesti väittämään että rokotteet pelastivat tilanteen, vaikka todellisuudessa se virus ei edes aiheuttaisi mitään vakavaa infektiota enää!!! Ajatella. Lydall olisi varmaan vapaaehtoinen kokeessa näiden väitteiden tutkimiseksi?

Mutta sepä siitä, ja lyhyestä kommentoinnista, heh. Siirrytään seuraavaan lukuun, joka käsittelee rokotemyyttiä numero 10: ”Louis Pasteur defeated rabies” eli Louis Pasteur voitti raivotaudin. Tätä lukua koskee aivan sama mietintä kuin edellistä – en kovin paljoa jaksa tuhlata aikaa sen ruotimiseen. Käytännössä sen tarkoitus näyttää olevan Pasteurin osoittaminen maineen ja kunnian perässä juosseeksi väärentäjäksi ja huijariksi joka ei todellisuudessa tehnyt yhtäkään ”keksintöään” itse ja tekaisi tutkimuksensa ja tuloksensa totaalisesti. En tiedä, ehkä näin onkin, kaikenlaista hiihtäjää sitä maailmaan mahtuu.  Lydall viittaa tähän kirjaan, joka olisi varmaankin varsin mielenkiintoinen kirja. Tuosta arvostelusta selviää mm. se että Pasteurin kunniaksi laskettu pernaruttorokote oli oikeasti erään eläinlääkärin, Toussaint:in, kehittämä. Pasteur väitti käyttävänsä kuuluisassa lammas-kokeessaan (josta täällä, kohta ”first vaccination”) ”happi-attenuoitua” rokotetta, siis sellaista jonka virulenssia olisi alennettu kasvattamalla sitä ”avoimena” ilmassa (näin ei siis oikeasti voi tehdä, mikrobien virulenssi ei todellakaan katoa ilmakasvatuksessa!), kun todellisuudessa hän käytti Toussaintin kemiallisella metodilla attenuoitua / inaktivoitua rokotetta, tästä voi lukea lisää mm. täältä ja täältä. Myös Pasteurin rabies-kokeet voidaan tuomita vähintäänkin moraalisesti arveluttaviksi; hän väitti tehneensä eläinkokeita ennen ihmis-testejä, mutta ilmeisesti näin ei ollut, tai eläinkokeita tehtiin vähemmän kuin mitä hän kertoi. Lisäksi rokotteen luonteesta (mitä oikeasti käytettiin, miten se oli valmistettu) on epäselvyyksiä. Pasteurin muistiinpanojen paljastuksista voi lyhyesti lukea myös tästä jutusta (jossa muuten mainitaan aiemmin etsimäni tieto; ”Some five out of six unvaccinated people who are bitten by rabid animals don't come down with the disease.” eli kuudesta raivotautisen koiran puremaksi tulleesta ihmisestä viisi ei sairastu tautiin, mikä on kyllä ristiriidassa aiemmin lukemani ”aika varma kuolemantuomio” tiedon kanssa, eikä tuossakaan ole mitään lähdettä / viitettä, miten tuo arvio olisi määritelty, grrr…). Eli Pasteurilla ei ilmeisesti ollut täysin puhtaita jauhoja pussissaan, olikohan edes puolipuhtaita.

Jostain syystä Lydall on päättänyt käsitellä tässä otsikon perusteella raivotautia käsittelevässä luvussa aika paljon myös silkin tuotantoa ja sen kohtaamia ongelmia 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla toukkien sairastuessa joukoittain ilmeisesti johonkin parasiittitautiin. Seuraavaksi Lydall siirtyy pernaruttoon, ja lopulta pääsee myös siihen rabiekseenkin. Selailen viitelistaa tiheästi, ja pyörittelen silmiäni. Käytännössä kaikki ns. oleelliset väitteet, jotka haluaisin tarkistaa, viittaavat jo aiemmin mainittuun viri-viri-tööt-tööt kirjaan. Ihan oikeasti alkaa jo kypsyttämään tällainen sietämätön viittauskäytäntö. Vinksahtaneet kirjat viittaavat kilpaa toisiinsa, varsin luotettavaa ”dataa”. Suupielessä nykii taasen lukiessani lauseen ”Bechamp held some strange views” (eli Bechamp:illa oli outoja näkemyksiä) ja mietin, mitkähän Bechampin näkemykset ovat Lydallin mielestä outoja muistellessani mikrobiteorian kieltäjien vannovan Bechampin nimeen.

Jään tutkailemaan tarkemmin luvun kohtaa, jossa puhutaan ns. ”provokaatio sairaudesta”, ja muistelen että tästä on puhuttu jo aiemminkin kirjassa. Lydall kuvaa, kuinka vuonna 1881 Unkarin hallitus kuvasi Pasteurin pernaruttorokotteen aiheuttamia ”provokaatiotauteja” (mm. pneumonia, katarraalikuume yms. sekä latenttien infektioiden ja muiden vakavien tilojen etenemisen nopeuttaminen). Lydallin sanoin: ”The sickness is not a direct reaction to the vaccine, it is a reaction to the fact that the vaccine has compromised the immune system.” eli sairaus ei varsinaisesti johdu rokotteesta vaan siitä että rokote heikentää immuunijärjestelmää. Tämä on kuulemma hyvin dokumentoitu polion kohdalla, mutta sitä ei yleisesti hyväksytä lääketieteessä eikä sitä juuri mainita lääketieteen kirjallisuudessa.

Höpö höpö. Ensinnäkin, olen lukenut useasta immunologian perusoppikirjasta, että rokotteiden anto voi joskus laukaista latentin eli piilevän infektion (=asia on yleisesti hyväksytty ja se mainitaan kirjallisuudessa). Toisekseen, mainittua esimerkkiä ei voine pitää ”up-to-date” esimerkkinä, varsinkin jos käytetty rokote tosiaan oli ”ilma-attenuoitu”. Kuvaavaa että Lydallin täytyy etsiä esimerkkinsä reilun sadan vuoden takaa. Kolmanneksi, katsotaanpa hieman tätä polio & provokaatio juttua. Lydallin viitteet asialle pitävät sisällään tämän kirjan (pätevä lähde), tämän ja tämän artikkelin, sekä tässä arvostellun ja jo aiemminkin mainitun kirjan, jota en ainakaan vielä ole tilannut itselleni lahjaksi. Eli siis, päätellen noista kahdesta artikkelista, kyse on siitä että paralyyttinen polio näyttää olevan todennäköisempi DTP-rokotteen jälkeen, ja halvaantuminen kohdistuu usein raajaan johon rokote on annettu. Kaivellessani asiaa lisää, törmään tähän, tähän ja toisaalta tähän, jotka auttavat jonkinlaisen yleiskuvan muodostamisessa.  Vaikuttaa siis siltä että KAIKKIEN injektioiden on havaittu lisäävän paralyyttisen polion puhkeamisriskiä (tosin ei tuossa viimeisessä linkittämässäni tutkimuksessa); ts. jos on saanut lihaksen sisäisen injektion ilmeisesti noin 30-45 päivää ennen infektoitumistaan polioviruksella (joka voi olla elävä rokotevirus - sen tiedetään aiheuttavan joskus paralyyttisen polion), on suurempi riski sille että taudista tulee paralyyttinen. Jostain syystä Lydall jättää mainitsematta tämän, ja antaa ymmärtää että kyse on vain rokotteiden aiheuttamasta vaikutuksesta.

Miksiköhän?

Mistä injektion vaikutus johtuu – sitä spekuloidaan tuon keskimmäisen linkittämäni artikkelin herättämissä kommenteissa, joissa viitataan mm. tutkimuksiin lihasvaurioista (joita injektioon liittyy), jotka paljastavat polio-viruksen reseptoreita, mikä voisi altistaa viruksen etenemiselle ja paralyysin kehittymiselle. En jaksa kaivella, onko ehdotettu mekanismi jo varmistunut vai ei, mutta kuulostaa varsin mahdolliselta.

Joka tapauksessa, kyse ei näytä olevan siitä että immuunijärjestelmä olisi heikentynyt rokotteen vaikutuksesta ja siksi polio iskisi vakavammin, kuten Lydall väittää.

Lydall ottaa esiin myös tämän Ruotsissa tehdyn tutkimuksen, jossa kolme lasta kuoli rokotuksen jälkeen bakteeri-infektioon, joiden artikkelin kirjoittajat kuulemma uskoivat olleen provokaation seurausta (”Three of the children died of a bacterial infection in the weeks following vaccination, and the stydy authors believed that their deaths were caused by provokation.”). Jutun saisi vain maksamalla, joten jälleen retki kirjastoomme on paikallaan. Jutussa on verrattu kahta erilaista asellulaarista hinkuyskärokotetta (joko yksi tai kaksi antigeenia sisältäviä) plaseboon (pelkkä rokoteliuos ilman antigeenia). Kahden rokoteannoksen jälkeen, 17-19 kuukauden mittaisen seurantajakson aikana, 5 lapsista kuoli: The causes of death were, respectively, Haemophilus influenza type-b meningitis, heroin intoxication with concominant pneumonia, suspected pneumococcal septicaemia, Neisseria meningitidis group B septicaemia, and nephroblastoma and brain tumour. The first three deaths occured in the JHIN-6 vaccine group and the other two occured in the JHIN-7 group. Eli siis viisi lasta kuoli, kuolinsyyt on tuossa listattu, ja kolme ensimmäistä oli kaksi antigeenia sisältävässä rokoteryhmässä, kaksi jälkimmäistä ryhmässä jotka saivat yhden antigeenin rokotteen.
Mietin, mihin kolmeen kuolemaan Lydall viittaa. Ilmeisesti syöpä on jätetty laskuista pois (mitä ihmettä, rokoteaikakauden alkuhan oli syöpäaikakauden alku!) ja ehkä heroiinimyrkytyskin (no mutta siitähän olisi saanut raflaavan yhteyden; rokotteet aiheuttavat myös heroiinikuolemia!!!). Mitenköhän ihmeessä tuo heroiinimyrkytys on päässyt tapahtumaan, mietin.

Entä mitäpä artikkelin kirjoittajat näistä pohtivat?
"Data were collected in special studies during the trial and analysis of the possible relation between vaccination and the causes of death did not support an aetiological role for the vaccines. However, larger studies are needed to clarify this issue." Eli kokeen aikana kerättiin lisätutkimuksin tietoa kuolinsyiden ja rokotteiden mahdollisesta yhteydestä, mutta analyysit eivät tukeneet rokotteiden etiologista roolia. Laajempia tutkimuksia kutienkin tarvitaan asian tarkemmaksi selvittämiseksi.

Discussiossa vielä lisää:
"Clinical and immunological studies were done because of a cluster of three deaths associated with severe bacterial infections in the JNIH-6 group 2-10 weeks after the second trial dose (unbuplished results). The results did not support a causal relation with vaccination. However, our study was too small to determine the safety of these vaccines with respect to rare events temporally related to vaccination." Eli kliinisiä ja immunologisia tutkimuksia tehtiin kahden antigeenin saaneessa ryhmässä 2-10 viikkoa toisen annoksen jälkeen esiintyneen 3 kuolemaan johtaneen vakavan bakteeri-infektion johdosta. Tulokset eivät tukeneet rokotteiden kausaalista yhteyttä. Tutkimus oli kuitenkin liian pieni selvittämään turvallisuutta harvinaisten, ajallisesti rokotuksiin liittyvien tapahtumien osalta.

Ilmeisesti Lydall siis viittaa näihin tässä mainittuihin kolmeen kuolemantapaukseen, mutta raavin kyllä päätäni ja ihmettelen miksi kirjoittajat ovat niputtaneet tuon heroiinimyrkytyksen tähän, vaikka siinä olikin pneumonia mukana. No, joka tapauksessa, vastoin Lydallin väitteitä, kirjoittajat eivät näytä uskovan että kuolemantapaukset olivat ”provokaation” seurausta (eivätkä he käytä koko mielestäni hieman erikoista termiä lainkaan)! Päinvastoin, heidän mukaansa asiaa selviteltiin (tutkimuksin joita ei tarkemmin esitellä – toki miinus tästä mutta yleinen käytäntö asioissa jotka eivät varsinaisesti ole jutun fokusta) eikä näiden selvittelyjen perusteella ollut syytä uskoa kausaliteettiin!
TämäKIN väite oli Lydallilta siis puhdas valhe!

Lydall harmittelee, ettei koululaisille opeteta kuinka homeopaatit ympäri maailman osasivat hoitaa rabiesta jo 52 vuotta ennen Pasteurin ”keksintöä”, viitteenä kirja josta lyhyt arvostelu täällä (The patient not the cure). BigPharma haluaa vain suojella voittojaan estämällä toimivien hoitojen, kuten homeopatian, leviämisen ja näin kaikki rabies-uhritkin kärsivät kammottavan lopun ihan turhaan.
Tarvitseeko edes kommentoida? The stupid, it burns. Ja sitä rataa.

Jätän väliin kaikki lukuisat esimerkit Pasteurin rabies-estohoidon pettämisistä ja todisteista sen puolesta että hoito itse asiassa aiheutti taudin, sillä viitteiden taso (silloin kun niitä on) saa pääni särkemään. Luvun lopussa Lydall toistaa jälleen jo aiemmin esiin tulleita valheita; nykyiset rabiesrokotteet sisältävät abortoituja sikiöitä, vuohen aivoja, hamsterin ja koiran munuaisia sekä hedelmöittyneitä kananmunia.

No niin. Meinasin että jos kolme lukua saisin tällä kertaa valmiiksi, kun nämä kaksi olisivat niin lyhyitä. Vaan en näköjään kuitenkaan osaa kirjoittaa lyhyesti. Joten jätän nyt sitten tähän ja jatkan ensi vuoden puolella.

Eli ei ku hyviä uusia vuosia, älkää ampuko itteänne raketilla silmään (=muistakaa suojalasit!).