sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Luku 22

Seuraavan luvun analysointi on ollut "viittä vaille valmiina" jo ainakin kolme viikkoa, vaan aina on tullut jotain "vähän lisää" ja juttu alkoi paisumaan kuin pullataikina. Mutta nyt vihdoin taas asiaan!

Luku 22 käsittelee yhtä ehkä pelottavimmista tapahtumista mitä vauvaperhettä voi kohdata: terveen vauvan äkillistä selittämätöntä kuolemaa eli kätkytkuolemaa, ja on otsikoitu ”Vaccine myth number thirteen: scientific research has proven that vaccination does not increase the risk of SIDS” eli tieteellinen tutkimus on osoittanut, ettei rokottaminen lisää kätkytkuoleman riskiä.

Johdannossa Lydall myöntää että kätkytkuolemia on esiintynyt paljon ennen rokotteiden käyttöönottoa eli jokainen ei sentään johdu rokotuksista. Hän mainitsee muutaman ympäristötekijän, kuten tupakoinnin, jonka on havaittu lisäävän kätkytkuoleman riskiä, mutta toteaa lääkäreiden välttävän tutkimasta lääketieteellisten toimenpiteiden, kuten reseptilääkkeiden, päästä vetämisen synnytyksen yhteydessä (joka aiheuttaa kaulan alueen subluksaatiota) sekä rokotteiden yhteyttä kätkytkuolemaan. Rokottamattomien ja rokotettujen vauvojen kätkytkuoleman esiintyvyyksiä ei ole verrattu. Kaiken kukkuraksi alun perin juuri lääkärit ohjasivat vanhempia nukuttamaan vauvansa mahallaan, mikä myöhemmin todettiin vaaralliseksi (ja josta kiropraktikot varoittivat heti alkuunsa). Lydallin mukaan rokotteiden aiheuttamia vaurioita peitellään kirjaamalla rokotereaktioon kuolleen vauvan kuolinsyyksi SIDS (viite NVIC News vuodelta 1994). Lisäksi ”vaccine establishment” on tuottanut lukuisia valetutkimuksia uskotellakseen vanhemmille että rokotteet eivät lisää kätkytkuolemariskiä. Esimerkkinä tällaisesta Lydall nostaa tämän jutun. En pääse lukemaan koko juttua, ja kirjastoretki edellyttäisi pitkähköä bussireissua. Ensimmäistä kertaa harkitsen tosissaan visan vinguttamista, mutta kipuraja ylittyy, varsinkaan kun en taida tarvita juttua missään muussa kuin tässä pikkuprojektissa. Vertaan siis Lydallin tulkintaa jutusta vain abstraktiin, eli hieman varauksellisesti.

Lydallin mukaan tutkimuksessa oli mukana vain rokotettuja lapsia (eli rokottamattomat oli rajattu pois, samoin hieman poikkeavilla ohjelmilla rokotetut, esim. hyvin aikaisin tai normaalia tiheämmin rokotettuja ei ollut mukana). Tutkimuspopulaatiossa oli tapahtunut 109 kätkytkuolematapausta, ja näiden kuolemien ajankohtaa oli verrattu viimeiseen rokotukseen (kauanko aikaa oli välissä), tarkoituksena oli selvittää lisääkö hiljattain annettu rokote kätkytkuoleman riskiä. Nähdäkseni kaikki tämä sopii yhteen abstraktin kanssa (joskaan ekskluusiokriteereitä ei abstraktissa kerrota). Mutta sitten Lydall väittää että ”hiljattain” (recent) oli määritelty seitsemäksi vuorokaudeksi rokotuksen jälkeen, ja tutkimuksen siis olettaneen että jos rokote lisää riskiä, se tekee sen 7 vuorokauden kuluessa rokotuksesta. Sen jälkeen Lydall luettelee abstraktissakin mainitut aikarajat (0-3 vrk, 4-7 vrk, 8-14 vrk, 15-30 vrk ja 31- vrk) mutta ei selvästikään ymmärrä miksi tämä aikajaksotus on tehty, vaan väittää niiden olevan täysin satunnaisesti ja ”epätieteellisesti” valittuja. Abstraktista voi päätellä, että mitään seitsemän vuorokauden aikarajaa tuskin on oletettu, koska jokaiselle mainitulle aikajaksolle on laskettu riskisude (tai suhteellinen riski, RR, lisätietoa mm. täällä) verrattuna aikajaksoon 31 vuorokautta tai enemmän, eli toisin kuin Lydall väittää, on aikarajaksi valittu 30 vuorokautta. On biologisesti perusteltua olettaa että mahdolliset sivuvaikutukset esiintyvät todennäköisemmin lähellä rokotusta kuin kaukana siitä, vaikka onkin ihan selvää että niitä voi ilmetä myös pitkän ajan kuluttua (esim. autoimmuunisairaudet). Joka tapauksessa tässä tutkimuksessa on nyt katsottu onko kätkytkuoleman riski mainittuina aikajaksoina eri (suurempi tai pienempi) kuin yli kuukauden kuluttua rokotuksesta.  Riskisuhteista voi päätellä että ei ole, itse asiassa ensimmäisen viikon aikana rokotuksen jälkeen tilanne on päinvastoin; kätkytkuoleman riski näyttää olevan pienempi kuin kuukausi rokotuksen jälkeen. Lydall mainitsee tästä havainnosta ”The study found that the number of deaths in the first seven days after vaccination was not higher than the mathematically expected number of deaths” eli tutkimuksen mukaan kuolemantapausten määrä ensimmäisen seitsemän päivän aikana ei ollut korkeampi kuin matemaattisesti odotettu määrä, mutta en pysty ymmärtämään mitä tämä "matemaattisesti odotettu määrä" tarkoittaa, varsinkaan kun Lydall sen jälkeen väittää että ”in the 8-30 day period after vaccination, the number of deaths was found to be higher than what they considered to be mathematically expected” eli 8-30 päivää rokotuksesta kuolemantapauksia esiintyi enemmän kuin matemaattisesti oli odotettavissa. Näiden ajanjaksojen riskisuhteet olivat yksi (ts. luottamusväli sisältää ykkösen) – siis SIDS-riski oli samansuuruinen kuin yli kuukausi rokotuksesta (eli verrokkiajankohtana), jolloin tapausmäärä ei nähdäkseni voi olla suurempi kuin ”matemaattisesti olisi odotettavissa”. Voi tietenkin olla että itse artikkelissa on jotain lisädataa joka nämä lauseet selittäisi, ja jos joku kyseisen jutun saa luettua, voi kommentoida. Lydall kritisoi että tämä ”matemaattisesti odotettu määrä” on arvioitu rokotetusta populaatiosta ja siksi virheellinen. Tavallaan totta – tässä jutussahan EI katsottu rokotettuja versus rokottamattomia, ainoastaan sitä miten kätkytkuolemantapauksen riski vaihtelee pian rokotteen (ja vain DTP-rokotteen) jälkeen. Joka tapauksessa Lydall yhdistää tämän omituisen tulkintansa (SIDS-tapauksia enemmän kuin odotettavissa ensimmäisen viikon jälkeen) mm. jo aiemmin käsittelemääni ”polio-rokotedataan” (polion puhkeaminen rokottamisen jälkeen) ja väittää että näistä voidaan päätellä rokotesivuvaikutuksien ilmaantuvuuden olevan huipussaan vasta ensimmäisen viikon jälkeen. Mahtavaa päättelyä! Perusteet vain mätivät. 

Toinen tutkimus, jonka Lydall nostaa esiin, on tämä, jonka ilokseni löydän kokonaan netistä. Kyseessä on tapaus-verrokkitutkimus, ja Lydall kritisoi tätä tapaa tutkia aihetta koska verrattaessa SIDS-lapsia eläviin verrokkeihin, verrataan ”ympäristötekijöille herkkiä” lapsia lapsiin jotka ovat ”vahvoja”. Ilmeisesti Lydall ei ole täysin käsittänyt tapaus-verrokki tutkimuksen asetelmaa. Vaikka olisikin joku ”herkkien lasten joukko” joka rokotuksen seurauksena kuolisi, näkyisi se suurempana rokotettujen SIDS-lasten määränä, ainakin jos joukko on merkittävän kokoinen (koskaanhan ei voida millään asetelmalla todistaa ettei maailmassa ole tapahtunut yhtäkään rokotuksesta (tai jäätelönsyönnistä) johtunutta SIDS-tapausta), ja sekä ”herkkien” että ”vahvojen” lasten todennäköisyys saada rokotukset on sama.  Lydall väittää, että tapaus-verrokkitutkimuksessa yhden rokotteen jälkeen kuollut lapsi (=herkkä lapsi) vertaantuu kolmen rokotteen jälkeen elävään lapseen (=vahva lapsi). No ei vertaannu, ainakaan tässä tutkimuksessa, koska yksikin rokotus on rokotus, eikä rokotusten määrää katsottu, eli yhdenkin rokotuksen saanut lapsi on rokotettu lapsi. Lydall summaa tulokset: "39,8% of the remaining babies (viitaa tutkimuksen SIDS-ryhmään jonka koko oli 716 lasta) had been injected with DTP, while 53,2% of the babies who were used as controls had been injected with DTP” eli kätkytkuolleista lapsista vajaa 40% oli saanut DTP-rokotteen, kun kontrolleista sen oli saanut reilu 50%. Mainittakoot että kontrolliryhmiä oli oikeasti kaksi, toinen vain ikäkontrolloitu (757 lasta), toinen iän lisäksi syntymäpaino & etninen tausta (”black / non-black”) kontolloitu (myös 757 lasta), molempien rokotus-% oli suunnilleen sama.  Lydall toteaa että nämä %-luvut eivät merkitse etteikö DTP olisi merkittävä tekijä kätkytkuolemissa, kuten kirjoittavat niistä päättelevät. Niin, Lydall ei sano sitä suoraan mutta kätkytkuolleet vauvat olivat siis harvemmin rokotettuja kuin kontrollit, riskisuhde oli 0,54 / 0,58 (molempiin kontrolliryhmiin verrattuna) ja molemmat arvot tilastollisesti merkitseviä (luottamusvälejä ei anneta). Lydall ei myöskään mainitse että oraalisen poliorokotuksenkin status oli katsottu; eri ryhmien %-luvut käytännössä ihan samat kuin DTP:n kohdalla. Lisäksi Lydall jättää mainitsematta että tutkimuksessa oli katsottu myös muita tekijöitä, mm. syntymäpainoa, ennenaikaisuutta, keisarinleikkausta, apgar-pisteitä, sukupuolta, etnistä taustaa, sekä lukuisia ”maternaalisia tekijöitä” kuten synnytysten määrää, ikää, ikää ensisynnytyksen aikaan, koulutustasoa, tupakointia, alkoholin käyttöä ja osallistumista äitiyshuoltoon. Aika moni tekijä nousee kätkytkuoleman riskiä nostavaksi tekijäksi tässä tutkimuksessa, ja kun tarkistan vielä mitä Lydall itse mainitsee tunnetuiksi riskeiksi, on siellä mm. tupakointi raskauden aikana, rintaruokinnan puute, vauvan kietominen vaatteisiin liian lämpimästi ja vatsallaan nukuttaminen. Olen lähes varma että jokainen näistä tekijöistä on noussut esiin nimenomaan tapaus-verrokkitutkimuksissa (sillä on mahdotonta muodostaa mm. kohortteja ”te ette sitten rintaruoki” ja ”te taas rintaruokitte”). Jännittävää; näihin Lydall kyllä uskoo (huolimatta siitä että ”herkkiä lapsia verrataan vahvoihin lapsiin”) mutta kun tulokset ovat vääriä, usko loppuu.  How typical.

Lydall viittaa myös tähän ja tähän, todeten molempien olevan kelvottomia ja epätieteellisiä. Kumpaakaan en saa käsiini. Lisäksi kourallinen muita tutkimuksia on kuulemma tarkastellut asiaa, mutta yhdenkään näistä lähestymistapa ei kuulemma ole ”tieteellinen”.  Suomennos: yhdenkään tulos ei miellytä Lydallia.

Mutta katsotaan hieman näitä muita tutkimuksia.

Kätkytkuoleman ja rokotteiden potentiaalista yhteyttä on mietitty jo ilmeisen pitkään, mikä ei ole ihme, ottaen huomioon rokotusten aloitusiän ja kätkytkuolemien tyypillisen esiintymisiän. Tässä jutussa on havaittu potentiaalinen aikayhteys; kätkytkuolemia näytti esiintyvän oletettua enemmän rokotuksen jälkeen, mutta toisaalta niitä esiintyi oletettua enemmän myös pelkän lääkärikäynnin jälkeen, ilman rokotustakin, mikä pistää hieman ihmettelemään. Lydallin esiin nostamassa tapaus-verrokkitutkimuksessa mainitaan kyseinen tutkimus, ja todetaan tässä jutussa kritisoitavan metodologiaa, ja mainitaan että tämä Englantilainen tutkimus ei yhteyttä löytänyt. En pääse tarkistamaan näistä kumpaakaan. Myös tässä havaittiin suurentunut SIDS-riski nollasta kolmeen päivään rokotuksen jälkeen (verrattuna aikajaksoon alkaen 30 päivää rokotuksesta), ja toisaalta havaittiin rokottamattomien lasten SIDS-riski suuremmaksi kuin rokotettujen lasten. Tulokset kylläkin perustuvat vain 29 SIDS-tapaukseen joista 4 sattui 3 päivän sisällä rokotuksesta, eli voi miettiä miten luotettavia laskelmia näin pienellä otoksella voi tehdä. Uudessa Seelannissa havaittiin rokotetuilla lapsilla pienempi kätkytkuolemariski, ja rokotusta seuraavien 4 päivän aikana pienentynyt riski. Ranskalainen kohtuullisen pieni tutkimus ei havainnut DTP-rokotteen suurentavan kätkytkuolemariskiä ainakaan yli 3 kk ikäisillä; alle sen ikäisiä pitäisi tutkia tarkemmin (mahdollinen lisääntynyt riski mutta määrä liian pieni arviointiin). Tässä ranskalaiset ovat tutkineet alle 3 kk ikäisiä (30-90 vrk vanhoja): DTPP+Hib rokotteella ei havaittu vaikutusta vauvojen SIDS-riskiin (suuntaan tai toiseen), mutta seuraavien tekijöiden havaittiin nostavan riskiä: alhainen syntymäpaino, monisikiöinen raskaus, ei rintaruokintaa, mahallaan nukuttaminen, pehmeä patja, äskettäinen sairaus ja vanhemman tupakointi.

Rokotteen vaikutusta hengitykseen on myös tutkittu joskin seuranta-aika oli ilmeisesti vain rokotusta edeltävä ja sitä seuraava yö (tämä oli yksi syy miksi Lydall piti tutkimusta kelvottomana); muutosta ei havaittu, sama juttu vauvan öisen ”havahtumis-ajan” (arousal time) kanssa. Tässä jutussa on monen muun asian lisäksi katsottu Englannissa vuonna 1990 tapahtuneen rokoteohjelmamuutoksen seurauksia; ensimmäinen DTP rokote muutettiin annettavaksi jo 2 kk iässä, aiemman 3 kk iän sijaan. Tulosten arviointia vaikeuttaa vuotta myöhemmin alkanut ”back to sleep” –kampanja, jossa ohjeistettiin nukuttamaan vauvoja selällään, sillä mahallaan nukuttamisen oli todettu olevan selvä riskitekijä. SIDS-tapausmäärät laskivat huimasti 90-luvun alussa, ja tämän mukaan laskua tapahtui jo ennen nukuttamis-ohje kampanjaa, joskaan en itse pääse tarkistamaan juttua vaan joudun luottamaan referointiin. Tämä englantilainen tutkimus havaitsi rokotuksilla suojaavan vaikutuksen, joka tosin hävisi kontrolloitaessa lapsen nukkumaympäristön tekijöiden suhteen.  Unkarissa todettiin rokoteohjelman muutoksen seurauksena (Hib-lisättiin ohjelmaan) laskua yli 2 kk ikäisten SIDS-tapauksissa, joskin jutun luettuani on pakko todeta että tapausmäärä oli kohtuullisen pieni, mikä voi vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. Saksassa havaittiin SIDS-tapausten olevan harvemmin rokotettuja kuin kontrollitapausten (joskin OR-arvojen luottamusvälit usein sisälsivät ykkösen – eli kaikissa ikäryhmissä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä). Australiassakaan ei löydetty assosiaatiota rokotteiden ja SIDS:in välillä, joskin tämän joutuu päättelemään pelkästään otsikosta. Jenkkilän VAERS-systeemiin raportoitujen kuolemien määriä on myös katsottu ja SIDS-määrien laskiessa (”back to sleep” kampanjan myötä) myös sinne raportoitujen (mahdollisesti rokotteiden aiheuttamien) kuolemien määrä laski samaa vauhtia, mikä viittaa ”sattumayhteyteen”. Tällaisen sattuman todennäköisyyttä (kuinka todennäköisesti kätkytkuolemaa edelsi äskettäinen rokotus) on yritetty arvioida ainakin mm. Englannissa (arviolta 9 SIDS-vauvaa vuodessa on rokotettu hiljattain, tämä ennen selällään nukutus kampanjoita eli SIDS-esiintyvyys oli paljon korkeampi kuin nykyisin), ja Australiassa (arviolta 2-4 SIDS lasta vuodessa on rokotettu 2 vuorokauden sisällä kuolemasta). Nämä laskelmat perustuvat tokikin (pääosin) rokotettuun populaatioon.

Tässä vielä aiheesta tehty meta-analyysi, jossa on mukana yhteensä 9 tapaus-verrokki tutkimusta. Erittäin mielenkiintoinen on taulukko 1 josta näkee kunkin tutkimuksen populaatiot yhdellä silmäyksellä: montako SIDS-tapausta ja montako niistä rokotettu, montako kontrollia ja montako niistä rokotettu. SIDS-tapausten rokotekattavuus näyttää olevan yleensä alhaisempi kuin kontrollien ja ”yhteis” OR eli ns. vetosuhde oli noin 0,5 tienoilla, luottamusväli jäi alle ykkösen eli rokotus vaikuttaa olevan suojaava tekijä SIDS:in suhteen. Vetosuhteesta löysin muuten ihan mahdottoman hyvin selvityksen täältä, saatoin ehkä ensimmäistä kertaa jopa ymmärtää mistä on kyse, joskin ero riskisuhteeseen pitäisi vielä miettiä oikein ajan kanssa (ja siinä saattaa auttaa tämä). Ihmettelin hieman sitä että ainakin osassa alkuperäisjutuista on laskettu nimenomaan RR, mutta tässä jutussa OR, enkä osaa selittää miksi näin on tehty (jos joku tilastotieteitä ymmärtävä osaa niin iso kiitos), mutta joka tapauksessa alkuperäisjutuista oli nimenomaan etsitty tuo rokotetut tapauksista ja rokotetut kontrolleista –”primaaridata” jonka avulla OR laskettu jokaiselle tutkimukselle, vaikka alun perin itse tutkimuksessa olisi laskettu RR. Ilmeisesti harvinaisilla tapahtumilla (kuten kätkytkuolema on) RR ja OR ovat suuruudeltaan aika samoja, ainakin näytti olevan niissä jutuissa joissa vertasin lukuja.

Lydall osaa myös selittää sen miksi rokotteet, ainakin DTP-rokote, aiheuttavat kätkytkuolemaa. DTP-rokote stimuloi insuliinin eritystä, mikä aiheuttaa alhaista verensokeria (mikä puolestaan aiheuttaa kätkytkuolemia) viitteenä tämä ja tämä. Verensokerin lasku alkaa noin 8 päivää rokotuksesta, huippu saavutetaan 12 päivän kuluttua rokotuksesta ja lasku palautuu 24 päivän kuluttua rokotuksesta, viitteenä tämä. Viitteitä etsiessäni kiristelen hampaitani, sillä ensin näyttää hieman toivottomalta niiden saaminen käsiinsä, mutta lopulta laitan vienon tiedustelun kirjastoomme, ja viikon kuluttua tiedustelusta kädessäni on kaikki kolme, vieläpä ihan ilmaiseksi (mahtavaa palvelua! Tätä olisi kannattanut kokeilla jo aiemmin).

Ensimmäinen jutuista on yhteenveto vuosien 1970-1977 aikana raportoiduista rokotesivuvaikutuksista 149 rokotetulla henkilöllä (artikkelissa mainitaan ”reported to the manufacturer” eli rokotevalmistajille ilmoitettuja,  mutta maata / aluetta ei mainita, kirjoittajat ovat Saksasta ja Itävallasta). Nämä jaettiin kolmeen ryhmään (vakavat, fataalit ja muut) ja tarkasteltiin näiden ryhmien ominaisuuksia (mm. ikä, sukupuoli, aiemmat rokotukset jne.) ja tarkempia oireita. Jutun diskussiosta löydän vihdoin mielenkiintoni kohteen: B. pertussis –bakteerin on havaittu koe-eläimiin ruiskutettuna aiheuttavan insuliinin eritystä, ja että sama on havaittu myös rokotetuilla ihmisillä, niinpä näitä sivuvaikutuksia on mielenkiintoista verrata hypoglykemia-syndromaan. Viitteenä insuliini-havainnosta ihmisillä on annettu ”Hannik & Cohen 1978 Changes in plasma insulin concentration and temperature of infants after Pertussis vaccination. 4th Internat.Symposium on Pertussis Bethesda, Md. USA. IABS Special publication, 1979”. Blääh, lisää saavuttamattomia viitteitä. Google tuo kuitenkin mielenkiintoisia löytöjä. Kuten tämän josta selviää mm. että pertussis toksiini on kulkenut mm. nimellä IAP eli ”Islets-Activating Protein” mikä tulee siitä että sen on havaittu stimuloivan hyperinsulinemian koe-eläimillä. Siis hinkuyskä-pöpön tuottama toksiini aiheuttaa insuliinin eritystä koe-eläimillä (eli jälleen Lydallilla jää mainitsematta luontaisen infektion potentiaaliset haittavaikutukset). Hieman myöhemmin introssa selviää vielä jotain mielenkiintoisempaa: “A slight, statistically significant, elevation in plasma insulin, without hypoglycaemia, was detected by Hannik and Cohen (1979) in healthy children given pertussis vaccine” eli terveillä pertussis-rokotetuilla lapsilla havaittiin Hannikin ja Cohenin toimesta pieni mutta tilastollisesti merkitsevä nousu plasman insuliinitasossa, ilman hypoglykemiaa (alleviivaus minun). Mainittakoot että itse kyseisen (pienen) tutkimuksen löydös oli hinkuyskän osalta sama; hyperinsulinemia, mutta ei hypoglykemiaa. Tässä jutussa mainitaan kylläkin että aiemmin olisi hinkuyskäpotilailla havaittu hypoglykemiaa, mutta en jaksanut lukea koko juttua kovin tarkasti. Tämän jutun diskussiossa mainitaan myös Hannik & Cohen tutkimus ja tulkinta on sama: rokotetuilla lapsilla havaittiin hyperinsulinemia ilman hypoglykemiaa. Mielenkiintoinen pohdinta summaa myös muita tutkimustuloksia, ja spekuloi voisiko joku muu samanaikainen akuutti stressi pahentaa hyperinsulinemiaa ja johtaa siten hypoglykemiaan.
Toinen jutuista on jo aiemmin mainitun Gordon Stewartin (se HIV-denialisti) kirjoittama, kyseinen herrahan oli (/on?) ilmeisesti varsin ahkera hinkuyskärokotteen kyseenalaistaja. Jutussa käydään läpi hinkuyskän kuolleisuusdataa ja todetaan että koska kuolleisuus on laskenut jo niin alhaiseksi, ei rokotteen (laajamittaiselle ja rutiininomaiselle) käytölle ole perusteita, varsinkin kun vakavia sivuvaikutuksia esiintyy varmasti oletettua enemmän. Tästä jutusta löydän lauseen jossa todetaan rokotteen aiheuttavan mm. hypoglykemiaa insuliinin lisääntyneen erityksen kautta, mutta Lancetin viittauskäytäntö on tuohon aikaan ollut silmittömän huono, enkä saa millään käsitystä siitä, mikä kyseinen viite on (miten kukaan voi löytää esimerkiksi seuraavan viitteen:  Br.med.Bull. 1963, 19. ???). Tämä jää siis hieman ilmaan roikkumaan.
Lydallin kolmas viite hieman hymyilyttää. Jutussa on tutkittu tapahtuuko marsuilla, kaneilla ja koirilla samanlainen muutos verensokerissa (hypoglykemia) hinkuyskärokotteen jälkeen kuin mitä hiirillä ja rotilla on havaittu ja pahentaako hypoglykemia anafylaktisen sokin oireita ja kuolleisuutta rokotteen suonen sisäisen altistuksen (=anafylaksian indusointi) jälkeen. Rokote on herkistysvaiheessa annosteltu eläinten vatsaonteloon, joko yksin tai hevosen seerumin kanssa. Siis täysin keinotekoinen, koe-eläimillä toteutettu koejärjestely! Uskallan väittää että relevanssi lasten rokotusten suhteen on lähellä nollaa, jollei alle sen, mutta voin olla väärässäkin. Joka tapauksessa vasteessa on lajieroja, koira näyttää olevan vähiten herkkä (vain yhdellä mittauskerralla alhaisempi arvo), kanikaan ei ole kovin herkkä, mutta ilmeisesti Lydall on verrannut lasta marsuun, hiireen ja rottaan. Keskimäärin rokote indusoi 25-35% hypoglykemian, mutta jutussa ei mainita ryhmien vaihteluväliä saati keskihajontaa (ei tainnut olla tapana tuolloin?). Herkistys rokotteella (hevosen seerumin lisäksi) lisäsi kuolleisuutta anafylaksia kokeessa, ja tästä pääteltiin että hypoglykemia vaikuttaa anafylaktisen sokin oireistoon ja vakavuuteen. Lydallin tulkinta jutusta ansaitsee arvosanan EPIC FAIL!

Katselin vielä hieman lisää tätä insuliini & hypoglykemia –juttua, sillä sinänsä se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pubmedissä löytyy useita koe-eläimillä tehtyjä kokeita, esim. tämä, tämä ja tämä. Abstrakteista päätellen potentiaalista hypoglykemiaa on spekuloitu epäiltyjen (rokotteen tai toisaalta taudin aiheuttamien) neurologisten vaikutusten taustasyyksi. Tässä jutussa on katsottu rokotettuja lapsia; niitä jotka ovat saaneet reaktion 48 tunnin sisällä rokotuksesta, ja heillä ei havaittu muutosta insuliini- tai glukoositasoissa (mikä ei tietenkään sulje pois sitä että muutoksia myöhemmin esiintyisi). Jutusta selviää jonkinlainen yhteenveto aiheesta ja sen mukaan koe-eläimillä tehtyjä hypoglykemia löydöksiä ei ole (/oltu tuolloin) toistaiseksi vahvistettu lapsilla, joskaan rokote-reaktioista kärsiviä lapsia ei ole aiemmin tutkittu, siksi tämä tutkimus tehtiin. Vaikuttaa siis siltä että pian rokotuksen jälkeen havaitut oireet eivät johdu ainakaan hypoglykemiasta.

Yritin myös etsiä lisätietoa koskien hypoglykemian roolia kätkytkuolemissa; Lydall väittää että hypoglygemialla on suuri rooli SIDS-tapauksissa, viitteenä mm. tämä. Jutussa on katsottu tarkemmin 629 SIDS-tapauksen ruumiinavausraporttia ja summattu löydökset. Näistä 84:ssä oli katsottu glukoosipitoisuus, ja suurimmalla osalla (81 kpl) se tosiaan oli alle normaaliarvon. Lydall vain jättää huomiotta muut epänormaalit löydökset, kuten hyperkalemian, ja sen että kirjoittaja spekuloi sitä, kuvaavatko nämä määritetyt arvot kuolemaa edeltävää tilannetta vai ei (en tiedä mitä asiasta nykyisin tiedetään – tietääkö joku muu?). Tyypillisiä löydöksiä olivat keuhkojen verentungos ja turvotus sekä petekiat rintaontelossa, ja näiden lisäksi esiintyi lukuisia muita epänormaaleja löydöksiä. Kirjoittaja päättelee löydösten perusteella että silloinen johtava teoria tukehtumisesta SIDS-tapausten pääsyynä ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Yritin löytää Pubmedista lisätietoa akuutista hypoglykemiasta kätkytkuoleman syynä, mutta mitään ei tartu haaviin. Jos joku osaa kommentoida tätä, niin kuulen mielelläni mikä on nykykäsitys aiheesta. Lydallin viitteet kun ovat jälleen mielenkiintoisen vanhoja.

Mutta palataan tämän jonkinasteisen harharetken jälkeen asiaan.

Useissa tutkimuksissa on siis havaittu rokotteiden pikemminkin suojaavan kätkytkuolemalta, kuin altistavan sille. Onko löydös ns. totta vai harhaa? Vaikea sanoa varmuudella (varsinkaan tällä asiantuntemattomuudella). Artikkeleissa spekuloitiin mahdollisia syitä löydöksille. Se voi olla harhaa; jokin sekoittava tekijä vaikuttaa asiaan. Esim. tämä Lydallinkin mainitsema juttu, jossa löydettiin useita riskitekijöitä, havaitsi että lapsilla joiden äidillä oli yli 12 vuoden koulutus, oli korkeampi rokotekattavuus. Kirjoittajat mainitsevat kontrolloineensa tämän asian (kuten myös muut havaitut riskitekijät), ja silti rokotuksen suojaava vaikutus säilyi. Toinen mahdollinen syy havaittuihin tuloksiin voisi olla ns. ”healthy vaccinee” vaikutus, eli jollain tavalla vähänkään epäilyttävän vointinen (eli mahdollisesti sairas) lapsi jäisi helpommin rokottamatta, jolloin rokotetut olisivat terveempiä kuin rokottamattomat. Tätä on pyritty kontrolloimaan ottamalla huomioon ennen lapsen kuolemaa tehdyt lääkärikäynnit ja sairaudet (mm. haastattelemalla vanhempia ja hoitaneita lääkäreitä / terveydenhoitajia). Jos rokotteiden havaittu suojaava vaikutus on todellinen, voi tämä selittyä rokotteen stimuloimalla tautisuojalla, sillä hinkuyskän ja myös Hib:in on spekuloitu olevan potentiaalisia kätkytkuoleman aiheuttajia (molempien viljely vaatii tarkkuutta ja tietoista etsimistä eli ne voivat mennä rutiiniseulan läpi). Toisaalta suoja voi olla myös epäspesifisempi tai välittyä ristireaktion kautta, esim. Staphylococcus aureus –bakteerin enterotoksiinien on epäilty aiheuttavan kätkytkuolemia ja rokotus mahdollisesti stimuloi ristireagoivia vasta-aineita (tätä spekuloitiin tuon meta-analyysin diskussiossa, enkä nyt jaksa tarkistaa lähteitä eli en tiedä miten vakavasti otettava teoria on). Epäspesifisiä vaikutuksia on tutkittu mm. tässä, joskin seuranta-aika tokikin vain kuukauden (eli ”rokottamattomat” saivat rokotteensa kuukauden myöhemmin), ja  tässä hieman lisää niistä yleisen kuolleisuuden kannalta.

Mutta mitä kätkytkuoleman syistä tällä hetkellä tiedetään? Käytin jonkun tovin seilaillen aiheeseen liittyviä artikkeleita, vajoten aiheeseen yhä syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta on pakko vetää raja johonkin, ja heitän tähän nyt muutaman mielestäni parhaanoloisen linkin juttuihin jotka tiivistävät viimeisten vuosikymmenten tutkimuksen sillä saralla. Aiheen varsinainen asiantuntija voisi esittää hyvinkin erilaisen linkkilistan. Ilmeisesti kätkytkuoleman taustalla arvellaan olevan ns. ”kolmoisriski-mallin” (triple-risk model) mukaisesti kolme riskitekijää: altis yksilö (mahdollisesti geneettinen alttius), tietty kriittinen kehitysvaihe (ilmeisesti erityisesti 2-4 kk ikä) sekä ulkoinen ”stressitekijä”, ja kätkytkuolema voi tapahtua vain jos kaikki kolme tekijää sattuvat kohdille samanaikaisesti. Tässä jutussa vedetään hieman yhteen erilaisia geneettisiä tekijöitä joita on laajemmin tutkittu, ja joista osan on todettu mahdollisesti altistavan kätkytkuolemalle. Tutkittu on mm. keskushermoston toimintaan (erityisesti autonomisen hermoston) liittyviä reittejä (mainittakoot mm. serotoniini-signalointi reitit), sydämen toimintaan liittyviä ”kanavapatioita” (channelopathies), immuunijärjestelmän toimintahäiriöitä (mm. tiettyjen sytokiinien geenit) sekä metabolia / energia-aineenvaihdunnan reittejä. Tässäkin on hyvänoloinen ja laaja yhteenveto samasta aihepiiristä, josta löysin myös jotain Lydallin mainostamasta hypoglykemiasta. Tämä linkki selittyy jutun mukaan sillä että kätkytkuoleman on havaittu korreloivan kohdunsisäiseen kasvun hidastumaan ja alhaiseen syntymäpainoon, joiden taas tiedetään assosioituvan hypoglykemiaan. Niinpä verensokerin tasapainoon liittyviä geenejä on katsottu (mutta mitään varsinaista selvää tulosta ei ole sillä tutkimuksia on vielä liian vähän). Mitään mainintaa siitä, että akuutin hypoglykemian olisi havaittu olevan merkittävä syy kätkytkuolemissa (kuten Lydall väittää) en löydä. Tässä jutussa on keskitytty verenkiertoelimistöön ja sen kypsymiseen ja mahdollisiin häiriötekijöihin sillä saralla. Kätkytkuolleilla lapsilla on havaittu muutoksia autonomisen hermoston sekä verenkiertoelimistön kontrolloinnissa (kokeissa joissa monitoroitiin joukkoa vauvoja, ja myöhemmin verrattiin niiden vauvojen tuloksia, jotka kuolivat, muiden vauvojen tuloksiin –selitinkö riittävän epäselvästi, heh). Tässä jutussa taas katsotaan laajemmin mahdollista infektioyhteyttä, ja siitä löytyy mielenkiintoinen tieto: suurella osalla (jopa 50%:lla) SIDS-vauvoista on taustatiedoissaan  jokin lievä virustyyppinen sairaus, jonka ei kuitenkaan ole ajateltu olevan kuoleman varsinainen syy. SIDS-esiintyvyydessä on vuodenaikaisvaihtelua, enimmillään tapauksia on talvikuukausina, hengitystieinfektioiden huippuesiintyvyysaikana. Lisäksi kätkytkuolleilta lapsilta eristetään hengitysteistä mikrobeja useammin kuin muista (ei-mikrobielleista) syistä kuolleilta tai terveiltä lapsilta. Infektio on siis mahdollisesti yksi kätkytkuolemia laukaiseva / lisäävä syy.

Mutta Lydall olisi siis kiinnostunut siitä, mikä osuus kätkytkuolemista johtuu rokotteista, ja hänen mukaansa ainoa tapa selvittää rokotuksen ja SIDSin yhteys on tehdä tutkimus jossa verrattaisiin rokotettujen ja rokottamattomien vauvojen SIDS-esiintyvyyttä. Lydall mainitsee että tutkimuksessa vauvoja tulisi olla paljon. Muistellaan, että aiemmin Lydall mainitsi ”parituhatta rokottamatonta ja parituhatta rokotettua” hyväksi keinoksi selvittää tautien esiintyvyyseroja. Esimerkkitapauksen autismi-tutkimuksessa olisi pitänyt olla 360 000 kummassakin ryhmässä (joskin beta-virheraja oli säädetty poikkeuksellisen ylös). Autismin esiintyvyys oli tuossa arvioita 1/150. SIDS:in esiintyvyys näyttää teollisuusmaissa olevan noin 0,1-0,8/1000 (viittet alla). Siitä voi sitten laskea että montako lasta per ryhmä tarvitaan ja arvuutella mitkä seuraukset on toisen puolikkaan rokottamattomuudella kuolleisuuteen (ai niin mutta hinkkarikaan ei tapa kun vanhemmat vaan ovat päättäväisiä!).

Luvun lopussa Lydall vielä esittelee Uuden Seelannin, Englannin ja Ruotsin rokote-ohjelmaeroja (vuonna 1988) ja selittää näillä eroilla sen että Uudessa Seelannissa kätkytkuolemien esiintyvyys oli maailman korkein (10 kertaa korkeampi kuin Ruotsissa, 4 kertaa korkeampi kuin Englannissa, mitään viitteitä ei ole). Tästä erittäin mielenkiintoisesta yleiskatsauksesta lötyy hieman uudempia esiintyvyyslukuja. Teollisuusmaista Japanissa esiintyvyys on alhaisin (0,09/1000), Uudessa Seelannissa korkein (0,8/1000), jenkkilässä siltä väliltä (0,57/1000). Etninen tausta vaikuttaa riskiin: mustilla, intiaaneilla, maoreilla sekä aboriginaaleilla on jopa 10 kertaa korkeammat esiintyvyydet kuin muulla väestöllä (niistä etnisistä ryhmistä, joita ylipäänsä on tutkittu, kaikkia ei varmasti ole). Tässä vielä tarkempaa esiintyvyysdataa eri maista: alhaisen esiintyvyyden maa (vuonna 2005) on myös Hollanti (0,1/1000), Ruotsissa esiintyvyys 0,23/1000 (Suomea ei listalla ole). Jutussa pohditaan syitä eroille, ja mm. maiden erilaiset tilastointi-, diagnoosin teko- ja ruumiinavauskäytännöt voivat selittää ainakin osan eroista. Myös väestöpohjat (etniset ryhmät) vaihtelevat. Wikipediasta löytyy yhteenveto rokote-ohjelmista, joskin huomasin että Suomen kohdalla on virhe; rotavirus on nykyisin ohjelmassa ja onko pneumokokkikin jo sinne lisätty, eli pientä perässä laahaavuutta. Tuossa on linkki WHO:n sivuille, sivun alareunassa ”Immunization summary: The 2010 edition (data through 2008)” linkki avaa erittäin mielenkiintoisen PDF-tiedoston josta voi vertailla eri maiden rokoteohjelmia, kattavuus-arvioita ja muuta dataa. Jos vertaa Hollannin ja Uuden Seelannin ohjelmien eroja, voi huomata että ”perusrokotteet” (DTaP IPV Hib) aloitetaan Uudessa Seelannissa 2 viikkoa aikaisemmin (6 viikon iässä, Hollannissa 2 kk iässä) mutta toisaalta annetaan väljemmällä aikataululla ja antokertoja vuoden ikään mennessä on yksi vähemmän kuin Hollannissa. Lisäksi perussettiin kuuluu Uudessa Seelannissa myös HepB, ja toisaalta Hollannissa pneumokokkirokote. Johtuuko noin 8-kertainen ero kätkytkuoleman esiintyvyydestä näistä eroista? Mitä muita jäätelökorrelaatioita tuosta tiedostosta halutessaan saisikaan aikaan?

Yritin etsiä esiintyvyysdataa Suomesta, Pubmedista en onnistunut kalastuksessani. Tämä juttu esittelee dataa vuosilta 1969-1980, jolloin insidenssi oli korkeimmillaan 0,51/1000. Vastaan tulee myös mainita että kätkytkuolemia tapahtuu Suomessa alle 20 vuodessa ja tässä esiintyvyydeksi mainitaan 0,25 promillea.

Mutta eiköhän tämä ole taas tässä. Alun perin oli tarkoitus tehdä lyhyestä luvusta lyhyt analyysi mutta pitkäksi meni jälleen. Toisaalta, olen aika varma että kätkytkuoleman vilauttelu rokotuksia pohtiville tuoreille vanhemmille on yksi pelottavimmista väitteistä mitä voi esittää, eli ehkä hieman pidempi pohdinta tästä aiheesta on ihan perusteltua.

Jatketaan taas huhtikuussa. Jaa sitä saa alkaa kesäkukkiakin jo esikasvattelemaan, ohhoh.