tag:blogger.com,1999:blog-60997805244877841652024-02-01T21:04:40.676-08:00RokotemyyttejäToiseen näkökulmaan tutustumistaMatoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.comBlogger21125tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-45415020446749708562013-03-21T01:17:00.004-07:002013-03-21T01:17:59.421-07:00JäykkistelyäOlen muutamaan otteeseen törmännyt mielenkiintoiseen väittämään koskien jäykkäkouristusta, tai oikeammin jäykkäkouristusrokotetta: sitä ei tarvitse ottaa, koska sen voi piikitellä vasta sitten kun saa sellaisen haavan, josta taudin voi saada, koska rokote ehtii kyllä ”vaikuttaa” ja siis estää taudin kehittymisen. Väittämään liittyy usein myös jonkinlainen määrittely tuollaiselle sopivalle haavalle: sen pitää olla iso ja syvä ja likainen, jotta siitä voisi jäykkäkouristuksen saada. Eli on turha altistaa itseään rokotuksen haitoille etukäteen, vaan rokote kannattaa ottaa vasta sitten kun on sopivan haavan saanut. Tällaista tietoa jakaa kuulemani mukaan jopa lääkärit – rokotekielteiset homeopaattilääkärit (luonnollisesti).<br />
<br />
Tarkastellaan asiaa hieman tarkemmin.<br />
<br />
Ensinnäkin, muistin virkistämiseksi lyhyt perustietopaketti jäykkäkouristuksesta. Aiheuttajamikrobi, <em>Clostridium tetani</em>, asustelee maaperässä erittäin kestävässä itiömuodossa. Kun nämä itiöt pääsevät sopiviin olosuhteisiin kudoksissa, esim. haavaan, ne voivat germinoitua eli muuttua takaisin ”normaaliksi” bakteerimuodoksi, jonka jälkeen alkaa lisääntyminen ja toksiinin tuotanto. Taudin oireet aiheuttaa bakteerin tuottama toksiini, tetanospasmiini (toinen tuotettu toksiini on tetanolysiini, jonka merkitys on vähäisempi), joka leviää paitsi imu- ja verenkierron mukana, myös suoraan hermopäätteitä pitkin (<span style="color: blue;"><a href="http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo90040&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero"><span style="color: blue;">tämän mukaan</span></a> </span>75-250 mm:n päivävauhtia), ympäri elimistöä. Toksiini estää ns. inhibitoristen (siis ”estävien”) välittäjäaineiden kiinnittymistä reseptoreihinsa, mikä taas aiheuttaa motoristen hermojen jatkuvan ärsytystilan. Tästä aiheutuu taudin kliiniset oireet: voimakkaat kouristukset ja jäykkyys. Jäykkäkouristuksen historiasta mielenkiintoinen katsaus <a href="http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tetanus.html"><span style="color: blue;">täällä</span></a>.<br />
<br />
Mutta minkälaisessa haavassa tetanusbakteerin itiöt voivat germinoitua?<br />
<br />
Google tartutti haaviin varsin hauskan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2047989/"><span style="color: blue;">tutkimuksen</span></a> vanhoilta hyviltä mikrobiologian ajoilta, mutta ehkä kuitenkin konsultoin uudempia oppikirjoja aiheesta. <a href="http://store.elsevier.com/Vaccines/Stanley-Plotkin/isbn-9781455700905/"><span style="color: blue;">Rokotekirja</span></a> (hyllyssäni on tosin tuon edellinen painos) kertoo että tärkein olosuhdetekijä on happi, tai siis sen puute, eli germinaatio vaatii anaerobiset olosuhteet. Germinaatiota helpottaa maitohapon, ja soluille toksisten yhdisteiden läsnäolo kudoksissa (ei tarkempaa mainintaa mitä näillä tarkoitetaan). Tetanus puhkeaa yleisimmin silloin kun itiöitä joutuu haavaan, joissa on kudosvauriota (hmm pohdin, voiko olla haavaa ilman kudosvauriota?) ja nekroosia (eli kuolioitumista), jotka johtavat kudoksessa anaerobisiin olosuhteisiin. Maaperän kalsiumionit ilmeisesti lisäävät kudosnekroosia ja sitä kautta lisäävät myös tetanuksen syntymisen riskiä. Haavahoitoa käsittelevässä kohdassa mainitaan<br />
<br />
<span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">” Although any wound can give rise to tetanus, clean wounds are considered to have a low likelihood of tetanus spore contamination and of developing the anaerobic and acidic conditions that promote spore germination.”</span><br />
<br />
eli vaikka tetanus voi syntyä kaikenlaisten haavojen seurauksena, puhtaissa haavoissa germinaatiota tukevien anaerobisten ja happamien olosuhteiden syntymisen, ja siis itiöiden germinaation, riskiä pidetään pienenä. Myöhemmin jatketaan tetanuksen suhteen korkean riskin haavojen parissa ja tällaisiksi mainitaan kontaminoituneet (lika, uloste, sylki), syvät, pistot sekä kuolioitunutta kudosta sisältävät kuten palo- ja paleltumavammat ja murskavammat. <br />
<br />
Etsiskelen lisää erityyppisten haavojen tetanusriskistä, ja <a href="http://www.health.gov.au/internet/immunise/publishing.nsf/Content/Handbook-tetanus"><span style="color: blue;">täältä</span></a> löydän maininnan ”tetanus-prone injury” määritelmästä:<br />
<br />
<span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">"The definition of a tetanus-prone injury is not straightforward, as tetanus may occur after apparently trivial injury, such as from a rose thorn, or with no history of injury. However, there are certain types of wounds likely to favour the growth of tetanus organisms. These include compound fractures, bite wounds, deep penetrating wounds, wounds containing foreign bodies (especially wood splinters), wounds complicated by pyogenic infections, wounds with extensive tissue damage (eg. contusions or burns) and any superficial wound obviously contaminated with soil, dust or horse manure (especially if topical disinfection is delayed more than 4 hours). Reimplantation of an avulsed tooth is also a tetanus-prone event, as minimal washing and cleaning of the tooth is conducted to increase the likelihood of successful reimplantation."</span><br />
<br />
Lyhyesti suomeksi: tetanukselle riskialttiin vaurion määritelmä ei ole suoraviivaista, koska tetanuksen voi saada hyvinkin pienen vaurion jälkeen, kuten ruusunpiikin pistäessä, tai jopa ilman että vauriosta on tietoa (eli sitä ei ole huomattukaan). Tietyntyyppiset haavat kuitenkin suosivat tetanuksen kasvua: avomurtumat, puremat, syvät haavat, vierasesineen sisältävät haavat (varsinkin puutikut), märkäiset infektiot, runsas kudosvaurio (ruhjeet ja palovammat) ja pinnalliset haavat jotka ovat kontaminoituneet maaperällä, pölyllä tai hevosenlannalla (varsinkin jos puhdistus & desinfiointi viivästyy yli 4 h). Irronneen hampaan uudelleenkiinnitys on myös tetanus-riski sillä hammasta pestään minimaalisesti onnistuneen kiinnittymisen varmistamiseksi.<br />
<br />
Löydän myös mielenkiintoisen <a href="http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo40508&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero"><span style="color: blue;">tapausselostuksen</span></a> Suomesta (parisenkymmentä vuotta vanha) jossa mainitaan: <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">”Anamneesista kävi ilmi, että potilas oli noin viikkoa ennen oireiden alkua saanut sormeensa haavan, joka oli tulehtunut perunannoston yhteydessä. Haavatulehdus parantui itsestään, eikä potilas hakeutunut sen takia lääkärinhoitoon.” </span>Pohdinnassa pohditaan aihetta lisää: <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">" Lisäksi viime vuosina todetuissa tapauksissa jäykkäkouristusta edeltänyt haava tai vamma on useimmiten ollut niin vähäpätöinen ja riskittömältä tuntuva, ettei potilas ole kuvaamamme miehen lailla juuri kiinnittänyt siihen huomiota saati hakeutunut hoitoon (</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2618576"><span style="color: blue; font-family: "Courier New", Courier, monospace;">Luisto 1989b</span></a><span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">)."</span> <br />
<br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2617207"><span style="color: blue;">Tästä</span></a> suomalaisesta jutusta löydän abstraktista (koko juttua en saa) maininnan <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">"Half of the primary lesions were minor injuries to hands and fingers. Only half of the primary lesions had needed medical treatment and usually the patients had received antibiotics and tetanus vaccination but not immunoglobulin." </span>eli puolet primaarisista vammoista oli pieniä vaurioita käsissä ja sormissa, ja siis vain puolet primaarivammoista oli vaatinut lääkärin hoitoa, yleensä potilaat olivat saaneet antibioottia ja rokotteen, mutta ei immunoglobuliinia.<br />
<br />
Pubmedistä löytyy useita tapausselostuksia, joista vilkaisen joitakin kokonaan tarjolla olevia, esim. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15564274"><span style="color: blue;">tämän</span></a> josta<span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;"> “There was no history of recent trauma or open wounds” </span>eli potilaalla ei ollut historiassaan traumaa tai haavaa. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3471487/"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> intialaisessa aikuisten tetanus-tapausten tarkastelussa todetaan:<br />
<div>
</div>
<span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">"Acute injuries like pricks, puncture wounds and lacerations were the most common portals of entry in 245 (47.9%) cases and a history of a previous wound was present in 75 (14.6%) patients. The other portals of entry included road traffic accidents (RTA), bites, burns, fissures of the foot and post surgical wounds. The portals of entry were not identified in 111 (21.7%) patients. The most common anatomical site of the injury was the lower limb ie. in 306 (59.8 %) patients."</span><br />
<div>
</div>
Eli peräti viidesosalla potilaista ei ollut identifioitavissa vauriota, jota kautta tetanus oli päässyt kudokseen germinoitumaan ja tuottamaan toksiiniaan.<br />
<br />
Haaviin tarttuu myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15920431"><span style="color: blue;">tällainen katsaus</span></a> jossa on vedetty yhteen kirjallisuutta aiheesta ”tetanus prone injuries" eli tetanukselle alttiiden vammojen laadusta ja jossa todetaan <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">”However, the literature demonstrates that both minor and major wounds alike can cause tetanus.”</span> eli sekä pienet että suuret haavat voivat ”aiheuttaa” tetanuksen (hipsuloissa koska eihän se haava sitä aiheuta, vaan tetanus-pöpön toksiini), ja <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">”Minor trauma was responsible for 30% of reported tetanus cases.40,42 Some cases of tetanus do not even have an identifiable source of acute injury.23” </span>eli pienehkö vamma aiheutti 30% raportoiduista tapauksista (<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12377887"><span style="color: blue;">viite 40</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3110578"><span style="color: blue;">42</span></a>) eikä kaikissa tapauksissa edes havaita mitään vammaa (<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4885059"><span style="color: blue;">viite 23</span></a>). Jutussa mainitaan jopa kielen puraisusta aiheutunut tetanus-tapaus. Ja toisaalta se että esim. ampumahaavojen (aika pahaa ruhjetta) jälkeisiä tetanus-tapauksia raportoidaan erittäin harvoin – siispä <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">”Therefore, clinical distinction between tetanus-prone wounds and non–tetanus-prone wounds is not feasible.”</span> eli tetanukselle alttiin ja ei-alttiin haavan erottaminen kliinisesti ei ole mahdollista.<br />
<br />
Eli eli. On varmasti ihan totta että tetanuksen riski on suurempi tietyn tyyppisissä haavoissa (kuolioiset, syvät haavat joissa on todennäköisemmin anaerobiset olosuhteet). Mutta on varmasti ihan valhe väittää että VAIN tällaisesta haavasta voi tetanuksen saada ja yllättävänkin usein sairastuneella henkilöllä ei ole historiassaan selkeää vauriota. <br />
<br />
Haavojen hoitosuositukset heijastavat tätä erilaista riskiä ja vaihtelevat haavan ”ulkoisen” laadun suhteen; rokotekirjasta: <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">"Thus, for people with this category of wound (viittaa puhtaaseen, “alhaisen riskin” haavaan), a tetanus toxoid booster is recommended if the patient has received fewer than three doses of adsorbed toxoid in the past, or if more than 10 years has passed since the previous toxoid dose. TIG administration is not necessary. " </span>eli puhtaiden haavojen kohdalla suositellaan rokotetta jos potilas on saanut alle 3 rokoteannosta, tai jos viimeisestä rokotteesta on kulunut yli 10 vuotta mutta tetanus immunoglobuliinia (TIG) ei tarvitse antaa (tätä suositellaan rokotus-sarjan lisäksi korkean riskin haavoissa).<br />
<br />
Tsekkaan vielä muutaman muun löytämäni virallisen haavahoitosuosituksen, mm. <a href="http://www.cdc.gov/vaccines/pubs/pinkbook/downloads/tetanus.pdf"><span style="color: blue;">tämän</span></a> ja <a href="http://www.hpa.org.uk/webc/HPAwebFile/HPAweb_C/1194947314087"><span style="color: blue;">tämän</span></a>. Näyttää siis siltä että ihan jo pienissä & puhtaissa haavoissa tetanusrokotetta suositellaan potilaille, joilla on alle kaksi - kolme rokotetta / hyvin pitkä aika edellisestä rokotteesta. Likaisissa haavoissa annetaan tämän lisäksi immunoglobuliineja.<br />
<br />
Mietin kuinka usein lapseni ovat saaneet ”pieniä ja puhtaita” haavoja, ja toisaalta ”maaperällä kontaminoituneita haavoja”. Tai minä itse.<br />
<br />
No entäpä sitten tetanuksen inkubaatioaika, eli kuinka nopeasti oireet ilmenevät haavan & itiökontaminaation jälkeen? Tällä on merkitystä sen kannalta, ehtiikö rokote vaikuttaa, jos se pistetään vasta vaurion jälkeen.<br />
<br />
Rokotekirja mainitsee inkubaatioajaksi yleisimmin 3-21 päivää, mutta esim. USAn tapauksissa vuosilta 1972-2001 se vaihteli jopa nollan ja 178 päivän välillä, ollen noin 10%:ssa tapauksista alle 2 päivää, mediaani oli 7 päivää (<a href="https://cdc.confex.com/cdc/nic2005/techprogram/paper_7813.htm"><span style="color: blue;">viite</span></a> mutta en kyllä löytänyt kyseistä tietoa kirjallisesta viitteestä (mutta siinä mainittiin 8%:lla tapauksista ei havaittu haavaa tms.) – ehkä asia on tullut kyseisellä luennolla?). Haavan paikka vaikuttaa inkubaatioaikaan; mitä lähempänä keskushermostoa se on, sitä lyhyempi inkubaatioaika. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22253164"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> intialaisessa lasten tetanustapausten tarkastelussa inkubaatioaika oli taudista selvinneillä 17.11 ± 21.18 päivää ja tautiin kuolleilla 8.32 ±9.38 päivää; valtaisat hajontaluvut kertovat suuresta vaihtelusta. Noissa jo aiemmin linkkaamissani jutuissa yleisimmin mainitaan 3-21 päivää.<br />
<br />
Mikä sitten on immuunivasteen aikajänne, eli kuinka nopeasti annettu rokote ns. vaikuttaa, ja nostaa vasta-aineet riittävälle tasolle toksiinin neutralisoinniksi? Tarkastelen nyt nimenomaan primaari-immunisaatiota, eli tilannetta jossa rokote annetaan ihan ensimmäistä kertaa. Immuunivasteen aktivaatiossa on useita eri ”vaiheita” joita en yksityiskohtaisesti käy läpi, mutta esim. <a href="http://missinglink.ucsf.edu/lm/immunology_module/prologue/objectives/obj08.html"><span style="color: blue;">tässä</span></a> opetusmateriaalissa ne on esitetty mukavassa kuvassa, toki hieman yksinkertaistaen. Rokotteessa oleva antigeeni stimuloi solujen pintareseptorien kautta erityyppisiä soluja, joista tärkein on dendriittisolu. Nämä solut syövät antigeenia sisäänsä, prosessoivat sitä ja samalla lähtevät matkaamaan kohti paikallisia imusolmukkeita. Siellä dendriittisolut niin sanotusti esittelevät antigeenia T-imusoluille, jotka aktivoituvat ja alkavat voimakkaasti lisääntymään. B-solut aktivoituvat kohdattuaan antigeeninsa ja saatuaan aktivoivia signaaleja jo aktivoituneilta T-soluilta. Aktivaation, lisääntymisen ja erilaistumisen jälkeen imusolut ovat valmiina tekemään tehtäväänsä. Tetanus-suojan kannalta kaikkein oleellisin tehtävä on B-soluilla, ja niiden tuottamilla vasta-aineilla, jotka kiinnittyvät tetanospasmiiniin, estäen sen kiinnittymisen kohdereseptoreihin, eli neutraloiden sen. Ennen kuin verenkierrossa on riittäviä määriä näitä vasta-aineita, kuluu useita päiviä, vähintäänkin viikko, todennäköisesti kymmenisen päivää. En onnistu löytämään tetanus-rokotteen osalta tarkkaa tietoa, milloin primaari-immunisaation (=se ensimmäinen rokote ikinä) jälkeen ensimmäistä kertaa ilmaantuu mitattavia pitoisuuksia vasta-aineita verenkiertoon, mutta rokotekirjassa mainitaan että pitoisuushuippu saavutetaan noin kahdessa viikossa, ja myös: <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">"Single doses of standard- or high-potency tetanus toxoids have induced protective levels in some studies. However, in general, a substantial proportion of subjects do not attain minimal protective levels of antibody; those subjects that do attain a level greater than 0.01IU/mL have levels that slightly exceed this minimum and long-term follow-up has been lacking. Therefore, a minimum of two doses of standard-potency tetanus toxoids are considered necessary to reach minimal protective levels of circulating antitoxin in infants during the first year of life." </span>eli yksi rokoteannos voi joillakin potilailla nostaa vasta-ainetason riittäväksi, mutta pääsääntöisesti tarvitaan vähintään kaksi annosta rokotetta jotta vasta-ainepitoisuus nousee suojarajan yli. <br />
Siispä yksi piikki aiemmin rokottamattomalle ei välttämättä (pääsääntöisesti?) edes riitä nostamaan kunnon vasta-ainepitoisuuksia. Jos taas rokotuksia on jo pohjalla, on kyseessä sekundaarivaste, joka monestakin syystä (=immunologinen muisti) on nopeampi.<br />
<br />
Mutta, tätä ”aikavajetta” paikkaamaan on tokikin tetanus immunoglobuliini eli TIG, siis valmiiden vasta-aineiden annostelu potilaalle. Aiemmin nämä vasta-aineet valmistettiin immunisoimalla hevosia, nykyisin ihmisille on käytössä ihan ihmisissä valmistettua (siis hyperimmunisoidaan aikuisia, ja kerätään vasta-aineet plasmasta) tetanusseerumia, tosin halvemman hinnan vuoksi ilmeisesti monissa köyhissä maissa käytetään edelleen hevos-versiota. Lisätietoa valmisteista löysin mm. <a href="http://www.drugs.com/ppa/tetanus-immune-globulin-tig.html"><span style="color: blue;">täältä</span></a> ja <a href="http://www.drugs.com/cons/tetanus-immune-globulin-intramuscular.html"><span style="color: blue;">täältä</span></a> joskin tuo mainosten runsas määrä on varsin ärsyttävää eikä anna korkeatasoista kuvaa sivustoista (ja Suomessa käytössä todennäköisesti joku muu mutta vastaava valmiste). Rokotekirja mainitsee suositusannoksen 250 IU, lihaksensisäiselle annostukselle; <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">”This dose will provide antitoxin levels above 0.01IU/mL beginning 2 to 3 days after administration and lasting for at least 4 weeks in almost all individuals”</span> eli siis tämän annoksen pitäisi ”tuottaa” 0,01 IU / ml ylittävät antitoksiinitasot (= tetanustoksiiniin sitoutuvien vasta-aineiden pitoisuus seerumissa) kahdessa – kolmessa päivässä annostuksesta, kestäen ainakin neljä viikkoa, lähes kaikilla yksilöillä. Ja tätä tasoahan pidetään yleensä tetanukselta suojaavana tasona. Myös korkeampia TIG-annoksia suositellaan joskus, sillä 250 IU:n annoksen jälkeen on raportoitu kuolemaan johtanut tetanus-tapaus (<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4179198"><span style="color: blue;">tässä</span></a>) ja lisäksi mainittu seerumin antitoksiinitaso (0,01 IU) ei ole absoluuttisen suojaava (eli tapauksia on raportoitu myös tämän tason ylittävillä ihmisillä). TIG:iä pitäisi annostella suositusten mukaan jo ”pienen riskin” haavojen jälkeen, jos potilas on rokottamaton (kts. aiemmin linkittämäni suositukset).<br />
<br />
Mutta kuinka suuri on tetanukseen sairastumisen todennäköisyys rokottamattomalla? No ei tokikaan kovin suuri. Jäykkäkouristuksen ”luonnollisesta” esiintyvyydestä ns. ”puhtaissa” maissa (=länsimaat joissa ”hyvä” hygienia) on tietenkin hankalaa saada tietoa koska käytännössä kaikkialla rokotetaan sitä vastaan. Googlen kuvahaulla (”jäykkäkouristustapaukset Suomessa”) löydän kuvaajan jossa Suomen tapaukset esitetään välillä 1900-1985 mutta kuvaa ei enää ole <a href="http://demo.seco.tkk.fi/tervesuomi/item/ktl:8222"><span style="color: blue;">alkuperäisillä sivuilla</span></a>, omituista! Tapausmäärät vaihtelevat vajaasta kymmenestä reiluun viiteenkymmeneen (mutta kuvateksti mainitsee sotilaiden tapausten puuttuvan 1941-1945). <a href="http://www.laakarilehti.fi/kommentti/index.html?opcode=show/news_id=10466/type=7"><span style="color: blue;">Tästä</span></a> Heikki Peltolan kommentista löydän arvion jonka mukaan ilman tetanusrokotuksia Suomessa esiintyisi 30-40 tetanustapausta vuodessa, eikä tämä tautipaine tokikaan kohdistuisi vain lapsiin, vaan kaikenikäisiin. Pikainen laskutoimitus tuottaa ilmaantuvuudeksi 0,55-0,74 / 100 000 asukasta. Riski on siis hyvin pieni. En löydä mistään tilastoa Suomen tapauksista vuoden -85 jälkeen; ilmeisesti tetanusta ei enää tilastoida mitenkään.<br />
<br />
Mutta mitä jos riski realisoituu omalla kohdalla, millainen tauti on kyseessä? Oirekuvauksia löytyykin useista linkittämistäni lähteistä. Taudinkuvassa voidaan erotella paikallinen muoto (ihmisellä harvinainen muoto jossa kivuliaita lihaskouristuksia esiintyy vain paikallisesti, kuolleisuus vähäistä) ja huomattavasti yleisempi yleistynyt muoto (ihmistapauksista yli 80%). Tämä alkaa tyypillisesti puremalihasten jäykkyydestä, josta aiheutuu ns. leukalukko. Jäykkyys leviää yleisesti kasvolihaksiin (mm. ”<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Risus_sardonicus"><span style="color: blue;">ivahymy</span></a>”), kaulalle, rintakehään, selkään, raajoihin jne., ja jäykkyyden lisäksi esiintyy myös yleistä kouristelua. Komplikaatiolistalla on mm. murtumat (niin voimakkaat lihaskrampit), pneumonia ja keuhkoembolia, ja myös pitkäaikaisia seuraamuksia voi jäädä (mm. muisti- ja puhehäiriöt, lihasheikkous) mutta nämä ovat hyvin harvinaisia. Ilman hoitoa kuolleisuus on korkea; 25-70%, jopa 100%, mutta modernilla tehohoidolla se on ”vain” 10-20%. Rokotekirjassa mainitaan myös neonataalitetanus, jota esiintyy erityisesti kehitysmaissa (infektioporttina napa, taudinkuva kuten yleistyneessä tetanuksessa ja kuolleisuus erittäin korkea) sekä erittäin harvinainen kefaalinen muoto jossa oireet paikallistuvat vain pään alueelle.<br />
<br />
Löydän myös lehtijuttuja viime aikaisista tapauksista maailmalta, mm. aika tuore <a href="http://www.nzherald.co.nz/nz/news/article.cfm?c_id=1&objectid=10855638"><span style="color: blue;">Uudessa Seelannissa</span></a>. Jutussa mainitaan hoitoina mm. indusoitu kooma, trakeostomia, kuuden viikon tehohoitojakso ja vuoden toipumisaika (kaksi viimeistä tosin ”vain” arvioita vielä koska kyseessä on tuore tapaus). <a href="https://s3.amazonaws.com/2011-IMAC/elizabeth.pdf"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> luennossa esitellään kolme tapausta (kaikki lapsia), eipä heidänkään hoitojaksonsa kevyeltä vaikuta. <a href="http://www.nzherald.co.nz/nz/news/article.cfm?c_id=1&objectid=186934"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> vielä yksi, hieman vanhempi tapaus, myöskin Uudesta Seelannista; kiinnitän huomiota mainintaan jonka mukaan lapselta löytyi vain pieni haava jossa oli tikku – ei kovin ”riskialttiin” oloinen vaurio ja menee helposti huomaamatta vanhemmiltakin. <a href="http://justthevax.blogspot.fi/2010/12/tetanus-in-unvaccinated-teen.html"><span style="color: blue;">Tässä blokituksessa</span></a> kerrotaan saksalaisesta tapauksesta, mutta kielitaitoni ei riitä alkuperäis-juttujen perkaamiseen. Tapausselostuksia löytyy tietenkin myös Pubmedistä, noiden jo aiemmin linkattujen lisäksikin. <br />
<br />
No, riski on siis pieni mutta jos se omalle kohdalle sattuu, sanoisin että aika vittumainen juttu. Mielelläni siis pienennän riskiä sekä itselläni, ja erityisesti lapsillani.<br />
<br />
Rokote ei – tietenkään – poista riskiä 100%:sti, eli kuten mikään rokote, ei tetanusrokotekaan stimuloi täydellistä suojaa. Tapausselostuksia löytyy siis myös rokotetuilla ihmisillä. Silmäilen rokotekirjasta tetanusrokotteen tehosta; nykyaikaisia kaksoissokko-kokeita on kyseisellä rokotteella tehty hyvin vähän, sen verran vanha rokote on kyseessä. Hihittelen lukiessani kuvausta ”alkuaikojen” eräästä testistä: <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">"Early data suggesting the efficacy of active immunization with tetanus toxoid come from Wolters and Dehmel, who immunized themselves with toxoid and achieved serum levels of 0.007 to 0.01AU/mL. This allowed them to resist challenge with ‘two or three fatal doses’ of tetanus spores, but the actual challenge dose is unknown.[376]" </span>Eli tetanustoksoidin tehosta saatiin ensimmäisiä viitteitä kun Wolters & Dehmel tutkijat immunisoivat itsensä saavuttaen mainitut antitoksiinin pitoisuudet seerumissa, mitkä olivat suojaavia altistuskokeissa (joissa käytettiin maininnan mukaan ”2-3 kertaa kuolettava annos” mutta oikeasti tästä ei ole tietoa). Kyseinen viite on ” Wolters KL, Dehmel H: Abschliessende Untersuchungen über die Tetanusprophylaxe durch aktive Immunisierung. Z Hyg 1942; 124:326-332.” jota ei näytä netistä löytyvän, hehe. Mietin kestäisikö oma kantti moisen testailun, vaikka olenkin kyllä osallistanut itseni joihinkin tutkimusprojekteihin myös koe-eläimenä.<br />
<div>
</div>
Neonataali-tetanuksen osalta on eniten kontrolloituja tutkimuksia, ja niiden perusteella rokotteen tehokkuus (effectiveness) on 70-100%. Taudin harvinaisuus tekee tehon arvioinnin vaikeaksi muissa ikäryhmissä, mutta armeija-kokemusten mukaan rokote vähentää tetanuksen esiintyvyyttä merkittävästi (I maailmansota 13,4 tapausta / 100 000 ja II maailmansota 0,44 / 100 000, luvut USAn armeijasta, samanlainen kokemus myös Britti-armeijalla – toki myös parantunut haavahoito voi hyvin selittää osan vähentymisestä). Eli rokote siis pienentää tetanuksen syntymisen riskiä, jos itiöitä sattuisi haavaan pääsemään.<br />
<br />
No niin, nyt olen jälleen saivarrellut liian pitkästi, jokohan pääsin lopputulokseen?<br />
<br />
Yhteenvetona todettakoot<br />
<ul>
<li>Tetanuksen voi saada millaisesta haavasta tahansa, jopa niin ettei ole huomannut haavaa, vaikka riski onkin suurempi tietynlaisien haavojen kohdalla.</li>
<li>Tetanuksen inkubaatioaika voi olla hyvin lyhyt, eikä varsinkaan primaarinen immuunivaste ehdi tässä ajassa mitenkään tuottaa riittävää määrää vasta-aineita seerumiin. Inkubaatioaika voi myös olla sen verran pitkä että erityisesti sekundaarivaste ehtii nostaa seerumin vasta-ainepitoisuutta ns. suojatason yli. Immuunivasteen ”hitauden” vuoksi aiemmin rokottamattomalle suositellaan valmiiden vasta-aineiden annostelua (TIG) pientenkin haavojen yhteydessä, aiemmin rokotetuille TIG:iä annostellaan "korkean riskin" haavojen yhteidessä, rokotevahvisteen lisäksi. </li>
<li>Tetanukseen sairastumisen riski on varsin pieni, mutta tauti vaatii pitkän ja rankan tehohoidon ja siltikin kuolleisuus on 10-20%.</li>
</ul>
<div>
Alkuperäinen väite on siis nähdäkseni aika pitkälti niin kutsuttua hevonshaissea, eikä sen esittäjällä näytä olevan kovin kaksisia tietoja perusmikrobiologiasta saati immunologiasta. Mutta syystä tai toisesta en ole juurikaan yllättynyt.<br />
<br />
Aurinkoisia hetkiä keväthangille!</div>
<div>
</div>
<div>
</div>
<div>
</div>
<div>
</div>
<div>
</div>
<div>
</div>
Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-14175531387805899342013-02-18T02:44:00.000-08:002013-02-18T02:44:09.452-08:00Eläimellistä menoa<!--StartFragment--><br />
<div class="MsoNormal">
Melkein vuosi edellisestä kirjoituksesta, hieman noloa. Varastossa on muistaakseni kolme keskeneräistä juttua. Aina välillä päätän kokeilla, onnistuisinko kirjoittamaan edes hieman lyhyemmin ja ”kevyemmin”, jottei menisi viikkoja pubmedissä. Sitten löydän taas itseni jumittamassa sieltä, ja homma jää kesken. On siis opeteltava aiheen rajaamista, pilkkomista ja ennen kaikkea itsehillintää lähteiden haussa.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Tällä kertaa aihe on kuitenkin sen verran kevyt että saatan jopa selviytyä tästä neljässä tunnissa, neljänkymmenen sijaan. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Aina silloin tällöin rokotuksia vastustavissa materiaaleissa törmää väitteisiin eläinten rokotuksista, kuten ”eläinlääkäritkään eivät suosittele rokotuksia”, ”eläimiä rokotetaan huomattavasti vähemmän kuin ihmisiä”, tai ”eläimille ei anneta montaa rokotetta kerralla / yhdistelmärokotteita lainkaan”. Näinköhän?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Katsotaan ensin, suosittelevatko eläinlääkärit rokottamista, ja aloitetaan Suomesta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://www.vetmed.helsinki.fi/elainsairaala/pienelainsairaala/palvelut/rokotus_terveystarkastus.html"><span style="color: blue;">Yliopistollinen eläinsairaala</span></a> sanoo ” <span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">Rokotukset kuuluvat eläinten perusterveydenhoitoon. Rokotus on helppo tapa suojata lemmikki vaarallisilta virustaudeilta.</span>” ja sivulta löytyy linkki Eviran ”virallisiin” rokotussuosituksiin <a href="http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/rokoteneuvonta/elainlajikohtaiset_rokotteet/koirarokotteet/"><span style="color: blue;">koiralle</span></a> ja <a href="http://www.evira.fi/portal/fi/elaimet/elainten_terveys_ja_elaintaudit/rokoteneuvonta/elainlajikohtaiset_rokotteet/kissarokotteet/"><span style="color: blue;">kissalle</span></a>. Rokotusten suositeltu aloitusikä on 12 viikkoa eli noin 3 kk. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
<a href="http://www.elainlaakaritalo.fi/rokotukset"><span style="color: blue;">Espoon eläinlääkäritalo</span></a> antaa samat suositukset ja Espoon eläinsairaala jatkaa samalla linjalla (<a href="http://www.univet.fi/ohjeet/kissat/kissojen-rokotukset"><span style="color: blue;">kissat</span></a> ja <a href="http://www.univet.fi/ohjeet/koirat/koiran-rokotussuositukset"><span style="color: blue;">koirat</span></a>). Myös <a href="http://www.vethaus.fi/vethaus-group/ohjeita/koirien-ja-kissojen-rokotusohjelma"><span style="color: blue;">Vethaus</span></a>, <a href="http://www.haumau.fi/"><span style="color: blue;">HauMau</span></a>, <a href="http://www.elainlaakariasemaakuutti.fi/palvelut/terveydenhoito/rokotukset-ja-vuositarkastukset.html"><span style="color: blue;">Akuutti</span></a>, <a href="http://www.lemmikkilaakari.fi/index.php?sivu=19"><span style="color: blue;">Herttoniemen eläinlääkäriasema</span></a>, <a href="http://www.kauris.info/index.php?page=.Palvelut.1"><span style="color: blue;">Kauris</span></a>, <a href="http://www.veter.fi/index.php/palvelut/hoidot/12-palvelut/hoidot/29-rokotukset"><span style="color: blue;">Veter</span></a>, <a href="http://vallilanelainlaakariasema.fi/hoidot/rokotukset/"><span style="color: blue;">Vallilan eläinlääkäriasema</span></a> ja <a href="http://www.kapalamaki.fi/ehk%C3%A4isev%C3%A4-terveydenhoito/rokotuspaketti"><span style="color: blue;">Käpälämäki</span></a> suosittelee samaa. Tässä vaiheessa hyydähdän, käytännössä jokainen tsekkaamani eläinlääkäriasema mainitsee nämä samat rokotussuositukset kissoille ja koirille, joku tarkemmin, joku yleisemmällä tasolla. Mutta ehkä nämä asemat vain laittavat tällaista sivuilleen, ja oikeasti kun menee eläimensä kanssa klinikalle, saa kuulla ettei rokottaminen itse asiassa kannatakaan?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
No ehkä suomi on poikkeus, ja muualla ollaan jo luovuttu eläinten myrkyttämisestä?<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Muutamalla googlaus-yrityksellä tarttuu haaviin ”World Small Animal Veterinary Association” eli WSAVA:n ”<a href="http://www.vmd.defra.gov.uk/pdf/WSAVAguidelines.pdf"><span style="color: blue;">Guidelines for the vaccination ofdogs and cats</span></a>” vuodelta 2010 (<a href="http://www.wsava.org/guidelines/vaccination-guidelines"><span style="color: blue;">tässä</span></a> WSAVAn sivuilta sama). Lainaan siitä yhden boldatun kohdan ” <span style="font-family: Courier New, Courier, monospace;">We should aim to vaccinate every animal with core vaccines, and to vaccinate each individual less frequently by only giving non-core vaccines that are necessary for that animal</span>.” Palataan tähän vielä hieman myöhemmin, mutta nyt jatketaan globaalia kierrosta. <a href="http://www.bsava.com/Advice/PolicyStatements/CompanionAnimalVaccination/tabid/164/Default.aspx"><span style="color: blue;">Britanian pieneläinlääkärit</span></a> suosittelevat rokotteita (ja toteavat homeopaattiset ”nosodit” toimimattomiksi, rohkeaa). Muista Euroopan maista en onnistu löytämään virallisia suosituksia, sillä harmikseni en osaa muita kieliä kuin enkkua riittävän hyvin. Käväisen myös <a href="http://www.fve.org/index.php"><span style="color: blue;">Federation ofVeterinarians of Europe</span></a>:n sivuilla, mutta sieltä en löydä rokotuksista muuta kuin lyhyen maininnan eläinten terveysstrategiasta (2007-2013), jossa korostetaan rokotteiden merkitystä tautien ennaltaehkäisyssä, ja kehotetaan EU:ta harkitsemaan uudelleen ”ei rokotuksia” –politiikkaansa tiettyjen tärkeiden eläintautien kohdalla (koskee tiettyjä tuotantoeläinten helposti leviäviä virustauteja, kuten suu- ja sorkkatautia, ehkä joku muistaa englannin ruhoroviot kymmenisen vuotta sitten), mikä ei vaikuta siltä että rokottamista vastustettaisiin. Rapakon takana American veterinary medicine association <a href="https://www.avma.org/public/PetCare/Pages/vaccinations.aspx"><span style="color: blue;">suosittelee</span></a> jokaiselle <a href="https://www.avma.org/KB/Policies/Pages/AAHA-AVMA-Canine-Preventive-Healthcare-Guidelines.aspx"><span style="color: blue;">koiralle</span></a> ja <a href="https://www.avma.org/KB/Policies/Pages/AAHA-AVMA-Feline-Preventive-Healthcare-Guidelines.aspx"><span style="color: blue;">kissalle</span></a> ydinrokotteita ja samaa suositellaan <a href="http://www.apvma.gov.au/use_safely/vaccination.php"><span style="color: blue;">Australiassa</span></a>. World organisation for animal health (OIE) keskittyy lähinnä vakavimpiin tarttuviin tauteihin ja niiden vastustamiseen, eikä sivuilta löydy mitään yleisiä rokotus-suosituksia, mutta esimerkiksi raivotaudin torjunnasta <a href="http://www.oie.int/en/for-the-media/press-releases/detail/article/eliminating-rabies-in-dogs-is-the-optimal-control-method-for-preventing-spread-of-the-disease/"><span style="color: blue;">todetaan</span></a> koirien rokottamisen sekä irtokoirapopulaatioiden kontrolloinnin olevan tehokkaampi keino kuin ihmisten hoitaminen puremien jälkeen. Useiden tautien kohdalla mainitaan rokottaminen yhtenä osana tautivastustusta (mm. lintuinfluenssa, sinikielitauti, suu- ja sorkkatauti) ja löytyypä heiltä <a href="http://www.oie.int/en/support-to-oie-members/vaccine-bank/"><span style="color: blue;">rokotepankkikin</span></a>.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ei vaikuta siltä että Suomi olisi yksin suosittelemassa eläinten rokottamista.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta rokotetaanko eläimiä ”huomattavasti vähemmän”? <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
WSAVA:n suosituksen Taulukko 1 luettelee ydinrokotteiksi koirilla parvovirus 2:n, penikkataudin, adenoviruksen, sekä rabieksen. Kissoilla ydinjoukkoon kuuluu panleukopeniavirus eli kissarutto, herpesvirus 1 sekä calicivirus jotka molemmat aiheuttavat ”kissanuhaa”, sekä mahdollisesti rabies, alueesta riippuen. Sekä koirille että kissoille on näiden lisäksi tarjolla ainakin noin 6-8 muuta rokotetta (jotka siis luetellaan WSAVA:n taulukossa; saattaa olla että markkinoilla on jossain päin maailmaa myös muita rokotteita, en tiedä) – näitä suositellaan yksilöllisen arvion perusteella. Kohdetautien määrä on siis ihmisten rokotuksiin verrattuna vähäisempi (vauvojen ohjelmassa 1. vuoden aikana maasta riippuen noin 5-8 tautia, 2. vuoden aikana 3-4 lisää). Mutta, immunologisestihan sillä <i>kohdetautimäärällä</i> ei ole niinkään merkitystä, sillä immuunijärjestelmä reagoi vain taudinaiheuttajien osasiin, antigeeneihin (kuten <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.fi/2012/03/ylikuormitus.html"><span style="color: blue;">viimeksi</span></a> tuli selvitetyksi). Jos katsoo rokotteiden tarkempia sisältöjä, huomaa että nämä pieneläinten ydinrokotteet sisältävät (ainakin toistaiseksi) kokonaisia viruksia, joko elävänä heikennettynä, tai tapettuna. Vauvoille annettava vitosrokote puolestaan on pääsääntöisesti komponentti-rokote, jossa on vain valikoituja, immuunijärjestelmän stimuloinnin kannalta tärkeitä antigeeneja (poliovirukset ovat kokonaisia, tapettuja). En nyt jaksa tarkistaa miten monta erilaista antigeenia esim. penikkatautivirus sisältää, sillä tällä ei loppujen lopuksi ole kovin suurta merkitystä – immuunijärjestelmä joka tapauksessa valikoi vain ne joihin reagoi (”immunodominantit antigeenit”). Annostusaikataulutuskin on kohtuullisen sama; pieneläimillä 12 ja 16 viikkoa ja sitten vuoden iässä, versus vauvoilla 3, 5 ja 12 kk (vauvat toki saavat vitosrokotteen lisäksi myös rotarokotteen alkaen 2 kk iästä, sekä pneumokokin alkaen 3 kk iästä). Tämän jälkeen pieneläimet rokotettaan 1-3 vuoden välein, lapsilla rokotusväli on 2-9 vuotta (ja aikuisilla paljon pidempi), tosin tämä riippuu hieman siitä missä välissä lapsi saa MPR:n; jos sen rytmittää sopivasti, voi väli olla lyhyempikin (kts. <a href="http://www.thl.fi/fi_FI/web/rokottajankasikirja-fi/lapset-ja-nuoret"><span style="color: blue;">tämä</span></a>). Aikuisilla suositeltava rokotusväli on käsittääkseni 15 vuotta (tetanus), pieneläimillä sama 1-3 vuoden tahti jatkuu elämän loppuun asti.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ehkä tämä on joidenkin mielestä ”huomattavasti vähemmän”, koska kohdetauteja on vähemmän? Toisaalta jos esim, koira katsotaan ”korkeariskiseksi”, voi se saada rokotteita noin 10 eri tautia vastaan. Suomessa tosin ei näitä kaikkia rokotteita ole markkinoilla, joten täällä se ei onnistuisi. Joka tapauksessa yllä lainattu maailman pieneläinlääkäreiden järjestö suosittelee jokaisen pieneläimen rokottamista ns. ydinrokotteilla, muiden rokotteiden käyttö katsotaan yksilöllisesti & alueellisesti. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Entä yhdistelmärokotteet; eläimille rokotteet annetaan yksittäisrokotteina? No ei näytä siltä. Kädessäni on Farmaca Veterinaria, enkä jaksa linkitellä jokaisen rokotteen valmisteyhteenvetoja, mutta jos joku haluaa tarkistaa asian, kannattaa googlata rokotteen nimellä (nämä löytyvät Eviran sivuilta rokotussuositus-sivuilta) + valmisteyhteenveto. Tai näkeehän sen noilta Evirankin sivuilta; kissoille on tarjolla ”kolmos-”, ”nelos-” ja jopa ”vitosrokotteita”, sama pätee koiriin. Ja tuotantoeläimiin / hevosiin (Hevosten rokotuksista löytyy Eviran sivujen lisäksi mm. <a href="http://www.hippos.fi/files/158/Tarttuvat_taudit.pdf"><span style="color: blue;">tästä</span></a> Hippoksen julkaisusta, jossa rokotuksia suositellaan). Nautarokotteita on Suomessa markkinoilla hyvin vähän, johtuen erinomaisesta eläintautitilanteesta (kunpa se säilyisi!), mutta <a href="http://whatcom.wsu.edu/ag/documents/beef/CattleVaccines_UWA3673.pdf"><span style="color: blue;">tässä</span></a> kattava katsaus maailmalla tarjolla oleviin nautarokotteisiin, ja mahdollisiin rokoteohjelmiin.</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta saako eläimille antaa samalla kertaa useita eri rokotepiikkejä? Kyllä saa; monien rokotteiden valmisteyhteenvedoissa mainitaan että rokotteen saa antaa samaan aikaan - saman valmistajan - muiden rokotteiden kanssa. Luonnollisesti valmistajat testaavat samanaikaisen annostelun vain omien valmisteidensa kanssa, hehe. Ja suositus toki on että kombinaation tulisi olla testattu, jotta voi olla varma että kaikille rokotekomponenteille muodostuu kunnollinen vaste. Mainittakoot että esim. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16220670"><span style="color: blue;">tässä tutkimuksessa</span></a> koirille annosteltiin jopa 6 eri rokotetta samanaikaisesti! Tämä – luonnollisesti – lisäsi sivuvaikutusten riskiä merkittävästi.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eli eli, eläinlääkärit suosittelevat eläinten rokottamista, eläimiä rokotetaan useita eri tauteja vastaan, tyypillisesti yhdistelmärokotteilla, ja eri piikkejä voidaan annostella samanaikaisesti. Ja loppujen lopuksi ihminenhän on vain eläin eläinten joukossa.</div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Toki löydän netin ihmeellisestä maailmasta myös sivustoja jotka vastustavat eläinten rokottamista, ja osan on "allekirjoittanut" nimi tittelillä "DVM" eli doctor of Veterinary Medicine. Osa eläinlääkäreistä siis EI suosittele eläinten rokottamista, aivan kuten osa ihmislääkäreistäkään ei suosittele lasten rokottamista. Mutta on nähdäkseni "kevyehköä" liioittelua väittää että eläinlääkärit yleisesti ottaen eivät rokotteita suosittelisi, tai että eläimiä rokotetaan paljon vähemmän / vain yksittäisrokotteilla. Eläinlääkärijärjestöt näyttävät hyvinkin yksimielisesti rokotteita suosittelevan, mutta varmaan ne onkin niitä lääkefirmojen sponssaamia järjestöjä, ai nou.<br />
<br />
No niin, sepä siitä kevyestä aiheesta, tulipahan valmiiksi. Uusi kevyehkö aihe on jo mielessä eli ehkä jopa tämän vuoden aikana jaksan palata aiheeseen!</div>
<div class="MsoNormal">
<o:p></o:p></div>
<!--EndFragment-->Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-90646643562177464372012-03-20T02:42:00.000-07:002012-03-20T02:42:03.598-07:00Ylikuormitus?Tauko venähti jälleen pidemmäksi kuin oli tarkoitus, tuntuu olevan aina vain vaikeampaa löytää aikaa hauskoille harrastuksille.<br />
<br />
Mutta tällä kertaa päätin perehtyä hieman erääseen rokotteita vastustavissa materiaaleissa usein toistuvaan väitteeseen, joka enkuksi tiivistyy ”too many too soon”. Väitteen mukaan lapset saavat nykyisin liian monta rokotetta, eikä pienen lapsen herkkä elimistö kykene käsittelemään näin suurta antigeenikuormaa kerralla, ja/tai rokotteet annostellaan liian tiheällä aikataululla, mikä aiheuttaa immuunijärjestelmän sekoamisen ja siten *tähän voit insertoida minkä tahansa sairauden mikä mieleesi tulee*. Intuitioni (se nk. anaalianturi) sanoo että tämä argumentti vetoaa vanhempiin erityisen hyvin, kuulostaahan se kovin ”maalaisjärkiseltä”. Lääkkeitäkin voi yliannostella, pakkohan rokotteillakin JOKU RAJA on olla. Kun vielä miettii rokoteohjelman muutoksia viimeisen vuosisadan aikana, tulee varmasti miettineeksi, olemmeko jo tämän rajan väärällä puolella.<br />
<br />
Katson ensin hieman rokoteohjelman kehitystä viimeisen sadan vuoden ajalta. USA:n osalta löydän jonkinlaisen katsauksen rokoteohjelman historiaan <a href="http://www.chop.edu/service/vaccine-education-center/vaccine-schedule/history-of-vaccine-schedule.html"><span style="color: blue;">täältä</span></a> ja sen mukaan rokoteohjelma on kehittynyt seuraavasti: 1940 –luvulla isorokko + DTP (kurkkumätä, tetanus, hinkuyskä yhdistelmänä), 1950 luvulla lisättiin tähän polio, 1960 –luvulla MPR (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko), 1970 –luvulla isorokko poistui, 1980 –luvulla lisättiin Hib (<em>H. influenza</em> tyyppi B) sekä hepatiitti B, 1990-2000 on lisätty vielä vesirokko, rotavirus, pneumokokki, hepatiitti A sekä influenssa (kaikki nämä eivät välttämättä ole rutiiniohjelmassa, en jaksa tarkistaa). Wau, aika massiivinen lista, siis 1900-luvun alussa 1 rokote (isorokko), vuosisadan puolivälissä 5 rokotetta ja nyt 14 eri rokotetta! Suomen tilanteesta löydän <a href="http://www.ktl.fi/attachments/suomi/osastot/roko/roto/rokotusohjelma_juliste_verkkoon.pdf"><span style="color: blue;">tällaisen</span></a> jossa on taulukoitu rokoteohjelman historia. Kiinnostava eriäväisyys jenkkilän kanssa; tubi-rokote ei ole ollut siellä käytössä lainkaan. Saan Suomen <a href="http://www.ktl.fi/portal/suomi/terveyden_ammattilaisille/rokottaminen/rokotusohjelma"><span style="color: blue;">tämänhetkisen ohjelman</span></a> rokotteiden määräksi 11 (koska hepatiitit ja vesirokko eivät ole yleisessä ohjelmassa, eli nämä 3 rokotetta vähemmän kuin jenkkilässä). Onko tämä jo liikaa?<br />
<br />
Tämä ”rokotteet ylikuormittavat immuunijärjestelmän” väite on jossain määrin hankala tutkailla, koska en ole koskaan saanut kunnollista selvitystä siitä, mitä se tarkoittaa. Mikä osa immuunijärjestelmästä tarkalleen ottaen ylikuormittuu? Miten tämä ylikuormitus todennetaan, miten sitä voidaan mitata, ja mitkä ovat sen seuraukset (no okei, seurauksena ovat tietty kaikki taudit mitä maa päällään kantaa)? Olen surffaillut ympäri nettiä ja joskus esittänyt kysymyksiäkin aiheesta, mutta tarkkoja vastauksia ei tunnu olevan tarjolla, eli kukaan ei osaa yksityiskohtaisesti kertoa, missä vaiheessa immuunivasteen käynnistymistä / muodostumista tämä ylikuormitus lyö päälle (how convenient).<br />
<br />
Mutta kas, tätä asiaa on pyritty selvittämään tarkemmin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16581162"><span style="color: blue;">tässä</span></a> varsin mielenkiintoisessa kuvailevassa tutkimuksessa, jossa vanhempien käsityksiä ja mielipiteitä rokotteista kartoitettiin keskittyen nimenomaan tähän ylikuormituksen käsitteeseen – erityisesti MPR-rokotteen yhteydessä. Jutussa todetaan: <span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">A main concern parents raised about the current Childhood Immunisation Programme was that some children might be prone to ‘immune-overload’. Despite these concerns, few parents were able to articulate them in any depth: when asked to clarify what they meant by ‘overloading’ the immune system, the question was often met by silence</span>. eli rokoteohjelmaa koskeva päähuoli vanhemmilla oli joidenkin lasten mahdollinen alttius immuunijärjestelmän ylikuormitukselle, mutta harva vanhempi osasi tarkemmin kuvata pelkoaan ja tarkennuspyyntöihin vastattiin yleensä hiljaisuudella. Sinänsä tämä ei ole yllättävää, sillä harvalla vanhemmalla on kovin tarkkaa käsitystä immuunijärjestelmän yksityiskohtaisesta toiminnasta.<br />
<br />
Mutta jos nyt pohdin tätä ylikuormitusta, ja aloitan tarkastelun määrällisestä ylikuormituksesta – siis ajatuksesta että rokotteissa on niin paljon erilaisia antigeeneja että immuunijärjestelmän solut eivät kykene niitä käsittelemään ja sekoavat tämän seurauksena.<br />
<br />
Mutta mikä on immuunijärjestelmän ”reagointikapasiteetti”? Kuinka moneen erilaiseen antigeeniin se pystyy vastaamaan? Tarkastelen kysymystä nyt nimenomaan <a href="http://www.solunetti.fi/fi/histologia/adaptiivinen_immuunivaste/2/"><span style="color: blue;">adaptiivisen immuniteetin</span></a> kannalta, sillä se on se haara, jolla on muisti ja joka siten on relevantti infektiosuojan kannalta (toisin kuin <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Luonnollinen_immuniteetti"><span style="color: blue;">luonnollinen immuunivaste</span></a> eli innate immunity jolla ei muistia ole). Adaptiivisen immuniteetin ”toimijasoluja” (effektorisoluja) ovat imusolut, T- ja B-solut, joilla on pinnallaan spesifinen antigeenia tunnistava reseptori (joko T-solureseptori TCR tai B-solureseptori BCR, joista jälkimmäiset toimivat myös liukoisina vasta-aineina eli immunoglobuliineina). Tämä reseptori on siis kolmiulotteiselta muodoltaan sellainen että siihen sopii jokin tietty antigeeni (tai tarkemmin <a href="http://suomisanakirja.fi/epitooppi"><span style="color: blue;">epitooppi</span></a>), vähän niin kuin avain sopii lukkoon (kumpi nyt sitten onkaan avain ja kumpi lukko). Erilaisia antigeenireseptoreja täytyy elimistössä olla tietenkin aika suuri määrä, koska potentiaalisia antigeenejakin on niin valtava määrä. Ja niin niitä onkin! <br />
<br />
Ihmisellä on elimistössään noin <a href="http://bionumbers.hms.harvard.edu/bionumber.aspx?s=y&id=103587&ver=0"><span style="color: blue;">2 x 10E12 lymfosyyttiä</span></a> (miten bloggerissa saa potenssin? E tarkoittaa tässä nyt "potenssiin"), joista <a href="http://bionumbers.hms.harvard.edu/bionumber.aspx?&id=103635&ver=2&trm=munber%20of%20T-cells%20in%20the%20body"><span style="color: blue;">80% on T-soluja </span></a>ja 15% B-soluja (loput nk. ”nolla”soluja). Näiden solujen reseptorit, siis TCR ja BCR, muodostuvat solujen kehittyessä, ja jollain tavalla niistä tulee rakentaa hyvin suuri määrä keskenään erilaisia reseptoreita, jotta monen erilaisen pöpön tunnistaminen onnistuisi. Tämä valtava diversiteetti (eli vaihtelevuus) luodaan imusolujen kehittymisen aikana yhdistelemällä pieniä palasia DNA:ta. Antigeenireseptoreita ei siis koodata genomissa yhtenä isona palasena (jolloin yhtä reseptoria vastaisi aina yksi geeni eli geenejä täytyisi olla yhtä monta kuin erilaisia reseptoreja – genomimme ei riittäisi tähän), vaan pieninä pätkinä, ja näitä pätkiä yhdistellään toisiinsa sattumanvaraisesti (tai todellisuudessa ei täysin sattumanvaraisesti mutta pääpiirtein) samalla kun solu kehittyy ja antigeenireseptori rakentuu. Aiheesta löytyy hyvänoloinen luento <a href="http://www.slideshare.net/many87/lecture-8-vertebrate-immunity-lymphocyte-receptor-diversity"><span style="color: blue;">täältä</span></a>. Sattumanvaraisten liitosten lisäksi geenipalojen liitoskohtaa muokataan (satunnaisesti), ja tämä lisää reseptorien monimuotoisuutta. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15040585"><span style="color: blue;">Tämän</span></a> mukaan TCR:n diversiteetti voisi (genomipätkien ja liitosten muokkausten perusteella) teoriassa olla jopa 10E15 luokkaa, mutta tätä toki rajoittaa elimistössä olevien T-solujen määrä (joka samaisessa jutussa sanottiin olevan 10E12 luokkaa) ja toisaalta se että osa näistä potentiaalisista TCR yhdistelmistä tuottaisi liian hyvin omia rakenteita tunnistavan reseptorin (autoreaktiivisuus) ja nämä karsitaan kehityksen aikana ns. <a href="http://sprojects.mmi.mcgill.ca/immunology/spec_imm_cells.htm"><span style="color: blue;">negatiivisessa selektiossa</span></a>. Myös BCR:n diversiteetti on hyvin laaja; tästä en onnistu löytämään hyvää katsaus-artikkelia, mutta <a href="http://www.garlandscience.com/product/isbn/9780815342434"><span style="color: blue;">tässä kirjassa</span></a> (luku 3 taulukko 4.12) immunoglobuliinien (=liukoisia B-solureseptoreita) potentiaalisen diversiteetin arvioidaan olevan 10E13 luokkaa (TCR:n diversiteetti taas arvioidaan tuota mainitsemaani artikkeli-arviota suuremmaksi; 10E18).<br />
<br />
Näinpä siis jokaisella imusolulla voisi teoriassa olla ihan omanlaisensa antigeenireseptori, mutta todellisuudessa samanlaisen reseptorin omaavia kyllä löytyy jonkin verran (varsinkin immuunivasteen jälkeen, kun vasteen käynnistäneitä antigeeneja tunnistavien solujen määrä on merkittävästi lisääntynyt). Esimerkiksi naiivien T-solujen (=eivät ole vielä kohdanneet antigeeniaan ja aktivoituneet, kts. esim. <a href="https://wiki.helsinki.fi/display/solu/T-lymfosyytti"><span style="color: blue;">tämä</span></a>) diversiteetin arvioidaan (tuossa yllä mainitussa artikkelissa) olevan ihmisellä noin 2,5x10E7, muisti T-soluilla se on arviolta 100 kertaa alempi (siis luokkaa 10E5). Muisti-solujahan muodostuu vasta immuunivasteen myötä – näinpä voisi siis ainakin äkkiseltään päätellä että immuunijärjestelmän on täytynyt reagoida noin 100 000 erilaista epitooppia kohtaan (yksi antigeeni sisältää yleensä useita eri epitooppeja), jotta tämä muistisoludiversiteetti on syntynyt (mutta reseptorien ”ristireagointi” toki monimutkaistaa laskelmaa, eli tätä ei nyt kannata ottaa vakavasti).<br />
<br />
Erilaisia reseptoreita on siis valtaisa määrä ja kukin tunnistaa omaa epitooppiaan, tai oikeammin useampaa epitooppia. Reseptoreiden tunnistamisrepertuaari menee jossain määrin ”päällekkäin”, siis jotain tiettyä epitooppia todennäköisesti tunnistaa useampi erilainen reseptori; joku niistä sitoutuu epitooppiin ehkä voimakkaammin kuin muut eli on ”paras”, mutta muidenkin reseptoreiden sitoutumisvoimakkuus voi olla riittävä solun aktivointiin ja vasteen käynnistykseen eli yleensä yksi epitooppi stimuloi useampaa kuin vain yhtä T- (ja/tai B-) solukloonia. Ja kääntäen; yksi tietynlainen antigeenireseptori tunnistaa yleensä useammanlaista epitooppia, ei siis vain tasan yhtä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK2396/"><span style="color: blue;">Tämän</span></a> todella mielenkiintoisen (joskin jo hieman vanhan) kirjan luvussa 4 on yhteenvetoa aiheesta, ja siinä todetaan että yksi TCR tunnistanee jopa satatuhatta erilaista epitooppia (<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9745202"><span style="color: blue;">viite</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20064442"><span style="color: blue;">uudempaa tietoa</span></a> aiheesta) eli antigeenireseptoreiden toiminnassa on mahdollisesti hyvinkin suurta päällekkäisyyttä. Tuossa ym. Nature-revarissa kylläkin hieman toppuutellaan tästä aiheesta, ja kerrotaan että näin suurta ristireagointia eri TCR:n kesken ei ehkä tapahdu <em>in vivo</em>, sillä kohtuullisen pienetkin vähennykset T-solureseptorien kokonaisdiversiteetissä näyttävät jättävän aukkoja / puutteita erilaisten antigeenien tunnistamisessa (mitä ei pitäisi tapahtua jos ristireagointi olisi noin suurta). Mutta joka tapauksessa jonkin verran ristireagointia on, varsinkin tietenkin (3-ulotteiselta) rakenteeltaan ”samannäköisten” epitooppien kesken, ja tämä varmistanee sen että mikrobin päästyä elimistöön paikalle sattuu edes jokunen T-solu jonka reseptori kykenee pöpön riittävän hyvin tunnistamaan, jotta immuunivaste käynnistyy. Olen (luennoilla ja kursseilla) kuullut arvion että noin yksi T-solu sadastatuhannesta – miljoonasta reagoi johonkin tiettyyn antigeeniin (/epitooppiin), ja immuunivasteen kuluessa tämä määrä nousee selvästi ollen vasteen päätyttyä jopa yksi solu tuhannesta. <br />
<br />
Mutta summa summarum, imusolujen kyky tunnistaa erilaisia antigeeneja (tunnistusrepertuaari) on valtava eikä tätä kohtaa voi nähdäkseni ylikuormittaa millään antigeenimäärillä (olkoot se sitten peräisin rokotteesta tai infektiosta).<br />
<br />
Mutta ovatko lapset jotenkin heikommin varusteltuja tässä tunnistuksessa, eli voiko jo ihan pienikin vauva tunnistaa näin valtavan määrän erilaisia antigeeneja? Etsiskelin muutaman katsauksen vastasyntyneiden vauvojen immuunivasteesta, mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15958064"><span style="color: blue;">tämän</span></a>, ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19846341"><span style="color: blue;">tämän</span></a> sekä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12403364"><span style="color: blue;">tämän</span></a>. Lyhyesti muutama pääpointti sikiöajan ja neonataali ajan tapahtumista – mitä minä jutuista ymmärsin.<br />
<br />
Imusolujen esiasteita ilmestyy ruskuaispussiin jo viikoilla 6-7. B-solujen tuotanto käynnistyy noin 8.viikolla (ensin maksassa, siirtyy myöhemmin luuytimeen), ja samalla viikolla alkaa myös T-lymfosyyttien erilaistuminen kateenkorvassa. Tähän erilaistumiseen ja kypsymiseen kuuluu oleellisena osana antigeenireseptorin koostaminen ja muodostaminen, tähän palaan myöhemmin. T-solujen määrä on loppuraskauden aikana, ja ensimmäisten kuukausien aikana syntymän jälkeen suurempi kuin aikuisilla. Myös laadullisia eroja aikuisiin on; tiettyjen ”alapopulaatioiden” (esim. CD4 / CD8 T-solujen suhteet, B-solujen eri tyypit) määrät ovat erilaisia reflektoiden mm. vastasyntyneen immunologista ”kokemattomuutta” (naiivi) eli sitä että antigeenialtistusta ei juuri ole ollut. Sekundaaristen lymfoidisten elinten (kuten imusolmukkeet) muodostuminen on valmis viimeisen kolmanneksen aikana, mutta niiden kypsyminen jatkuu noin 2 -vuotiaaksi saakka. Vauvat saavat sikiöaikana äidiltään ”lahjan” joka tarjoaa ”pöpösuojaa” elämän ensikuukausina; istukan läpi siirtyneitä vasta-aineita (nk. maternaaliset vasta-aineet). Mainittakoot että monilla eläimillä nämä vasta-aineet eivät siirry sikiöaikana istukan läpi, vaan vasta ensimmäisten elinpäivien aikana ternimaidon välityksellä. Äiti on muodostanut elämänsä aikana vasta-aineita tietenkin vain niitä antigeeneja kohtaan, joille hän on altistunut. Maternaaliset vasta-aineet eivät ole kovin pitkäikäisiä, ja niiden pitoisuus alkaa laskea jo muutamassa kuukaudessa. Riippuu monesta seikasta, miten nopeasti pitoisuus laskee merkityksettömälle tasolle (mm. tietenkin siitä, paljonko niitä on äidillä verenkierrossaan ollut). Imetyksen mukana vauvan ruuansulatuskanavaan pääsee myös vasta-aineita; nämä voinevat tarjota jotain suojaa erityisesti suolistoinfektioita vastaan. Maidossa on myös imusoluja, ja lukemissani jutuissa todetaan että näiden merkitystä vauvan kannalta ei tiedetä (mutta koska vauva on yleensä kudostyypiltään äidistä poikkeava, äidin T-solut voivat tuskin toimia vieraiden MHC-molekyylien kanssa yhdessä, vaikka ne pääsisivätkin suoliston läpi verenkiertoon). Vauvat ovat siis riippuvaisia oman aktiivisen immuniteetin muodostamisesta jo varhain. Vastasyntyneiden immuunivaste poikkeaa aikuisen vasteesta yleisesti ottaen mm. Th1/Th2 suuntautumisen suhteen; vauvoilla Th1-haara vaikuttaa toimivan heikommin, joskin tämä näyttää hieman vaihtelevan mikrobien välillä (esim. vastasyntyneiden <a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00609"><span style="color: blue;">sytomegalovirus</span></a>vaste on Th1-haaraltaan parempi kuin aikuisilla mutta Th2-haaraltaan heikompi, HIV-vaste taas on heikompi molemmilta haaroiltaan) ja myös eri rokotteiden välillä (esim. BCG tuottaa vastasyntyneillä aikuisen kaltaisen vasteen, tuhkarokkorokote tuottaa alhaisemman Th1-vasteen, HeB-rokote alhaisemman Th1-vasteen mutta paremman Th2-muistivasteen sekä korkeamman vasta-ainetiitterin). Vertailevaa tutkimustietoa (ihmisillä) on vielä aika harvan infektion / rokotteen kohdalta.<br />
<br />
Mutta palataan antigeenireseptoreiden tunnistuskapasiteettiin. Yritin etsiä arvioita vauvojen imusolujen reseptoreiden diversiteetistä, mutta en onnistunut löytämään numeerisia arvioita. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12403364"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> jo yllä mainitussa jutussa käsitellään mukavan yksityiskohtaisesti (=näin tarkkaan en oikeastaan edes halua asiasta tietää) TCR:n ja BCR:n kehittymisvaiheita ja sikiön ja vastasyntyneen reseptoreiden eroja aikuisiin. Yksi ero näyttää olevan esim. se että vastasyntyneet tuottavat runsaasti polyreaktiivisia (=tunnistavat paljon erilaisia epitooppeja) vasta-aineita jotka sitoutuvat kohteisiinsa alhaisella voimakkuudella (affiniteetilla) ja jotka usein myös tunnistavat omia kudosantigeeneja (=autoreaktiivisuus). Lisäksi antigeenireseptorien rakenteessa on eroa erityisesti tietyssä sitoutumiskohdassa (CDR3), siten että sikiöiden & vastasyntyneiden diversiteetti on mahdollisesti hieman alhaisempi kuin aikuisten, mutta ei tiedetä varmuudella, mikä merkitys tällä erolla on vastasyntyneiden immuunivasteeseen (eli onko tämä ero syy havaittuihin toiminnallisiin eroavaisuuksiin). Reseptoreiden kypsyminen tältä osin ”aikuisen kaltaiseksi” tapahtuu pian syntymän jälkeen, BCR:n noin 2kk ikään mennessä, ja kypsymiseen ei vaikuta ulkoinen antigeenialtistus (esim. infektio). <br />
<br />
Siispä – vauvojen reseptoridiversiteetti on ilmeisesti ”hieman” alempi kuin aikuisten (numeerisia arvioita en siis löytänyt), mutta jos miettii missä kertaluokissa joka tapauksessa liikutaan, tällä ei ole käytännön merkitystä rokotteiden, eikä ilmeisesti infektioidenkaan kannalta, erityisesti kun kypsyminen tapahtuu pian syntymän jälkeen. <br />
<br />
Toki täytyy muistaa, että käsittelin tässä nyt vain ja ainoastaan <em>tunnistamiskapasiteettia</em>. Se, moneenko antigeeniin immuunijärjestelmä ihan oikeasti kykenee <u>yhtä aikaa</u> <em>reagoimaan</em>, on toinen kysymys. Miten elimistö kestää sen, jos hyvin suuri määrä imusoluista aktivoituu yhtä aikaa, alkaa lisääntymään yms. – koko imusolumäärän yhtäaikainen aktivaatio todennäköisesti tappaisi. Yritin etsiä tietoa siitä, miten monta eri T-solu / B-solukloonia yleensä aktivoituu infektioiden yhteydessä. Tässä jo aiemmin mainitun kirjan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/books/NBK2386/"><span style="color: blue;">luvussa 6</span></a> sivutaan asiaa, mutta määristä ei puhuta mitään. Luvun alussa todetaan "<span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">Each parasite presents a large number of epitopes to the host's immune system. The immune response focuses on only a few of the many potential epitopes, a process called immunodominance</span>.” eli kukin parasiitti (tarkoittaen tässä yhteydessä kaikki mahdollisia mikrobeja) tarjoaa isännän immuunijärjestelmälle suuren määrän erilaisia epitooppeja. Immuunijärjestelmä keskittyy näistä mahdollisista epitoopeista vain muutamaan; tätä kutsutaan immunodominanssiksi. Yritin etsiskellä tiettyjen infektioiden osalta tietoa näistä immunodominanteista antigeeneista, ja esim. hinkuyskän osalta löysin mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2902185"><span style="color: blue;">tämän</span></a> jossa on tutkittu joskus lapsena hinkuyskän sairastaneiden vastetta myöhemmin ja pyritty identifioimaan ne antigeenit, joita muisti tunnistaa. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21884746"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> uudempi juttu, jossa tavoitteena on löytää uusia, potentiaalisesti suojaa indusoivia antigeeneja. Mutta onnistun löytämään hyvin heikosti varsinaista numeerista arviota infektion aikana aktivoituvista T- (ja B-) soluklooneista – liekö näin hankalaa asiaa juurikaan katseltu. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11704723"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> jutussa mainitaan sentään jotain: ”<span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">For example with <em>Haemophilus influenzae</em> type b (Hib) conjugate vaccine, the immune system is exposed to only 2 antigens [polyribosylribitol phosphate polysaccharide (PRP) and a protein carrier], whereas immune responses develop to 50 or more antigens after invasive <em>H. influenzae</em> disease</span>.” ja myöhemmin “<span style="font-family: "Courier New", Courier, monospace;">A viral upper respiratory infection leads to the immune system responding to 4 to 10 different antigens; with streptococcal pharyngitis the immune system responds to as many as 50 different antigens</span>.” Eli Hib-rokote tarjoilee immuunijärjestelmälle vain 2 antigeenia (PRP:n ja proteeinikantajan), kun invasiivisessa Hib-taudissa immuunivaste muodostuu 50 antigeenille (tai jopa enemmälle), ylähengitystie-virusinfektiossa immuunijärjestelmä vastaa noin 4-10 eri antigeeniin, ja streptokokki-laryngiitissä jopa 50 antigeenille. Viitteksi on annettu <a href="http://www.nap.edu/catalog.php?record_id=2138"><span style="color: blue;">tämä kirja</span></a> jota en pääse tarkistamaan. Yritän etsiä Hib:n osalta juttuja tarkistaakseni tiedon, mutta pikaetsintä ei tuota tulosta. No, joka tapauksessa immuunijärjestelmä ei lähde reagoimaan monimutkaisen, runsaasti erilaisia antigeeneja sisältävän patogeenin kaikkiin antigeeneihin, vaan ”valikoi” niistä joitakin, ja tämä pätee niin luontaiseen infektioon kuin rokotteeseen.<br />
<br />
Mutta paljonko rokotteet sisältävät erilaisia antigeeneja? <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11773551"><span style="color: blue;">Tässä artikkelissa</span></a> on erinomainen koontitaulukko eri vuosikymmeninä käytössä olleiden rokotteiden immunogeenisten proteiinien / polysakkaridien määrästä. Viime vuosisadan alussa, kun käytössä oli vain yksi rokote (isorokko), oli rokotteiden ”antigeenikuorma” noin 200 (=vaccinia-viruksen sisältämä määrä erilaisia proteiineja, poxvirukset ovat ”melkein bakteereja”, niin isoja ja monimutkaisia ne ovat.). 1960-luvun 5 rokotetta sisälsivät kaikkiaan reilu 3200 antigeenia. Ehdottomasti suurimman ”kuorman” aiheuttaa kokosolu-hinkuyskä (3000 kpl); kokonaiset bakteerithan sisältävät jo aika ison määrän erilaisia rakenteita. 1980-luvulla määrä oli parisensataa antigeenia pienempi, sillä isorokko oli poistunut. MPR-rokote tuotti vain 24 uutta antigeenia, sen verran yksinkertaisia viruksia nämä ovat. 2000-luvun rokotteet (11 kpl, taulukosta puuttuu HepA, influenssa ja rota jenkkiohjelman nykyrokotteista) tuottavat yhteensä noin 120 erilaisen antigeenin ”kuorman”. Siis 11 eri rokotetta, mutta antigeenikuorma on PIENEMPI kuin vuosituhannen alun yksi rokote! Tämä johtuu tietenkin siitä että nykyään osataan valmistaa ns. komponenttirokotteita, eli monissa rokotteissa käytetään vain niitä antigeeneja, jotka tuottavat suojan kannalta riittävän vasteen. Kokosolu-hinkuyskän vaihtaminen soluttomaan versioon pienensi antigeeni”kuormaa” dramaattisesti, nykyinen rokote sisältää siis vain 2-5 antigeenia (Infanrix: pertussis-toksiini, filamenttihemagglutiniini, pertaktiini – sisältö ilmeisesti hieman vaihtelee rokotteittain). Tämä vaihto tosin on todennäköisesti ainakin jonkin verran vaikuttanut suojaa huonontavasti, mutta toisaalta ilmeisesti myös sivuvaikutus-riskit ovat pienentyneet (tyypillinen vaihtokauppa; teho – turvallisuus).<br />
<br />
Mutta, jos tosiaan on niin että liian suuri määrä antigeeneja rokotteissa aiheuttasi mitäikinävoitkuvitellakaan niin ongelmien olisi pitänyt ilmetä pikemminkin 60-90 luvuilla, eikä nyt kun rokotteiden antigeenimäärä on pienin mitä öbaut ikinä (rokoteaikakaudella) on ollut.<br />
<br />
No, se määrällisestä ylikuormituksesta. <br />
<br />
Entäpä ”laadullinen ylikuormitus”? Tässä aspektissa ongelmalliseksi muodostunee toki se, mikä määritellään ”laadulliseksi ylikuormitukseksi”. Mutta mietin nyt esim. sitä, onko yhdistelmärokotteiden stimuloima vaste yksittäisiä komponentteja kohtaan erilainen / heikompi kuin mitä se on yksittäisissä rokotteissa? Tämä ehkä menee osin (vai kokonaan?) myös tuonne määrällisen ylikuormituksen puolelle; mutta eroaako yksittäisrokotteiden stimuloima vaste yhdistelmärokotteista? Ihan mahdollista kyllä on, että eri antigeenit häiritsevät toisilleen tuotettavaa vastetta (ns. ”interferenssi”). Silmäilen joitakin tutkimuksia (abstrakteja), mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15532986"><span style="color: blue;">tätä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7017582"><span style="color: blue;">tätä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10333123"><span style="color: blue;">tätä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11520252"><span style="color: blue;">tätä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16567981"><span style="color: blue;">tätä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21191076"><span style="color: blue;">tätä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17541639"><span style="color: blue;">tätä</span></a>, ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15780442"><span style="color: blue;">tätä</span></a> ja vaikka miten montaa muuta tutkimusta ja menen päästäni pyörryksiin (käy vaikka katsomassa – vastaavia on ihan silmitön määrä). Pääosin saan käsityksen että yhdistemärokotteiden stimuloima vaste ei ole (juurikaan) huonompi kuin yksittäisrokotteiden vaste (ja joskus yhtäaikainen annostelu jopa nostaa rokotevastetta, kuten <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11777990"><span style="color: blue;">tässä</span></a>), joskin yleisimmin vastetta arvioidaan ”vain” vasta-ainetiitterimittauksella (mikä ei toki aina olisi relevantein mittari ja kuvaa vain yhtä vasteen ”haaraa” mutta kuten muistamme – ennen vasta-aineiden syntyä on pitänyt tapahtua jo aika paljon). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19588375"><span style="color: blue;">Tämä</span></a> katsaus ”vitosrokotteesta” (DTP-Hib-HeB) on pyrkinyt katsomaan tutkimuksia systemaattisesti näiden rokotteiden osalta (siten että Hib-komponentti on se joka irrotetaan erilleen), ja joutuu toteamaan että kliinisiä ”end-pointteja” käyttävät tutkimukset puuttuvat, joten ei voi olla varma yhdistelmärokotteiden tuottavan yhtä hyvän suojan infektioita vastaan kuin yksittäisten rokotteiden (ja diskussiossa mainitaan että osan taudeista insidenssi on niin pieni ettei sitä voi (kehittyneissä maissa) ”end-pointtina” käyttääkään ). Lisäksi sekä Hib:n että HeB:n osalta yhdet tutkimukset (seitsemästä) olivat todenneet yhdistelmärokotteen tuottavan heikomman vasteen näille komponenteille verrattuna yksittäisiin komponentteihin, mutta muiden komponenttien osalta ei eroa havaittu (mainittakoot että en ymmärrä miksi abstraktissa väitetään HeB:n osalta näin sillä kyseisen analyysin kuvassa esitetyt luvut eivät ole tilastollisesti merkitseviä?!?). <br />
<br />
Mutta on siis toki mahdollista että jonkun osakomponentin stimuloima vaste jää heikommaksi yksittäisrokotteisiin verrattuna. Miten suuri merkitys tällä on kliinisesti? Ja onko tämä ”ylikuormitusta”? Meneekö immuunijärjestelmä ihan sekaisin, jos se ei reagoikaan johonkin komponenttiin ”riittävästi” (=yhtä vahvasti kuin yksittäisrokotteeseen)? Mistä immuunijärjestelmä tietää että sen <em>olisi pitänyt</em> reagoida paremmin? Tuleeko sille itseruoskinta päälle tällaisesta ”epäonnistumisesta”, ja kostoksi se menee sekaisin?<br />
<br />
Mutta jatketaan ”laadullista ylikuormistusta” ajatuksella, että liian monta rokoteantigeenia (nimenomaan rokote, luontaiset infektiothan ovat terveellisiä, kuten tiedämme) aiheuttaisi jotain muuta häikkää immuunijärjestelmälle, ja sitä kautta heikentäisi sen toimintaa – aiheuttaisi immunosuppression, mikä puolestaan ilmenisi lisääntyneenä infektioherkkyytenä rokotuksen jälkeen. Teoriassa tämä on mahdollista, erityisesti elävien (virus)rokotteiden kohdalla. Esim. tuhkarokkovirusinfektio <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20376484"><span style="color: blue;">aiheuttaa</span></a> voimakkaan (mutta ohimenevän) immunosuppression, mikä altistaa sekundaarisille infektioille, ja lienee suurin syy korkeaan kuolleisuuteen erityisesti kehitysmaissa. Myös tuhkarokkorokotteella <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8648203"><span style="color: blue;">on havaittu</span></a> samankaltaisia vaikutuksia, mikä ei ole yllättävää elävällä rokotteella (luontaisen infektion matkiminen). Ero luontaisen infektion aiheuttamaan immunosuppression voimakkuuteen <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11448026"><span style="color: blue;">on kuitenkin merkittävä</span></a>. Mutta voisiko tällä silti olla kliinistä merkitystä? Löydän aiheesta muutaman epidemiologisen tutkimuksen. Esim. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12598383"><span style="color: blue;">tässä</span></a> ei havaittu MPR-rokotteen lisäävän sairaalahoitoa vaativien (tiettyjen) infektioiden riskiä. Saman ryhmän <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19146903"><span style="color: blue;">jatkotutkimus</span></a> - sama tulos. Myös muiden rokotteiden osalta potentiaalisesti lisääntynyttä infektioriskiä rokotuksen jälkeen on tutkittu, mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1647657"><span style="color: blue;">tässä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8058555"><span style="color: blue;">tässä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2058605"><span style="color: blue;">tässä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1557243"><span style="color: blue;">tässä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11023764"><span style="color: blue;">tässä</span></a> sekä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16091572"><span style="color: blue;">tässä</span></a> isossa Tanskalaisessa tutkimuksessa, jossa havaittiin 1 ”negatiivinen” assosiaatio (=lisääntynyt riski) Hib-rokotteen ja (sairaalahoitoa vaatineen) ylähengitystie-infektion välillä, joka tosin on hyvin vaatimaton suuruudeltaan. Lisäksi havaittiin lukuisia (tekstissä mainitaan 15, RR-kuva on niin epäselvä ettei siitä ota tolkkua, grrr) ”positiivisia” assosiaatiota (=pienentynyt riski eli suojaava vaikutus) eri rokotteiden ja tarkasteltujen infektiotautien välillä. Kehitysmaissakin on aihetta tutkittu, ja saatu ristiriitaisia tuloksia <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11110734"><span style="color: blue;">tässä</span></a> ja mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15561755"><span style="color: blue;">tässä</span></a> sekä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15610807"><span style="color: blue;">tässä</span></a>, yhteenvetoa mm. tästä <a href="http://www.who.int/vaccine_safety/topics/dtp/taskforce_report.pdf"><span style="color: blue;">WHO:n raportista</span></a>.<br />
<br />
Mutta ei vaikuta siltä että rokotteet aiheuttaisivat immunosuppressiota ja sitä kautta lisääntynyttä infektioalttiutta, vaikka tokikin suurin osa tutkimuksista on katsonut nimenomaan sairaalahoitoa vaativia infektioita, eikä niinkään kotihoitoisia flunssia sun muita (kuinka todennäköistä olisi että vain lievät kotihoitoiset infektiot lisääntyisivät, mutta sairaalahoitoa vaativat eivät – en tiedä).<br />
<br />
Entäs ”muu häikkä” immuunijärjestelmälle, kuten autoimmuniteetti? Tätä käsittelin Lydallin kirjan <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2011/02/luku-21.html"><span style="color: blue;">luvun 21</span></a> postauksessa, joten skippaan sen nyt. Myös rokotteiden yhteys allergioihin yms. tuli vilkaistuksi <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2011/11/saisko-olla-alumiinia.html"><span style="color: blue;">alumiinipostauksessa</span></a> joten en sitäkään nyt pengo sen enempää. Lisättäkööt kuitenkin <a href="http://www.medscape.com/viewarticle/439840_4"><span style="color: blue;">tämä</span></a> joka vetää yhteen aihetta astman osalta, joskin on jo 10 vuotta vanha (pitkä aika immunologiassa). Myös rokotteiden yhteyttä joihinkin ”immunologisiin syöpiin”, kuten lasten akuuttiin leukemiaan on katsottu ainakin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17227780"><span style="color: blue;">tässä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15951359"><span style="color: blue;">tässä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10487630"><span style="color: blue;">tässä</span></a>. Kaikkea mahdollista ei toki ole tutkittu, eli aina voi valita mieleisensä (kroonisen) taudin ja väittää rokotteiden aiheuttavan sitä, valinnanvaraa on valtavasti.<br />
<br />
Mutta mikä on loppupäätelmä? Voiko immuunijärjestelmä ”ylikuormittua” rokotteista? En edelleenkään ymmärrä, mitä tämä ylikuormittuminen tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta nähdäkseni rokotteiden sisältämä antigeenimäärä on immuunijärjestelmän kapasiteettiin (tai luontaiseen antigeenialtistukseen) verrattuna se kuuluisa hyttysenpieru Saharassa (jos sekään). Muuttuuko immuunijärjestelmä jotenkin pysyvästi rokotteen seurauksena? No toivottavasti – onhan rokotteen tarkoitus stimuloida mahdollisimman pitkäaikainen muisti ja hyvä suoja kyseistä pöpöä vastaan. Aiheuttaako tämä muutos joitain pitkäaikaisia immuunijärjestelmän ongelmia ”sivutuotteena”? Toistaiseksi ei vaikuta siltä. Mikä ei toki sulje pois rokottamisen potentiaalisia haittavaikutuksia (katsauksia esim. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21964850"><span style="color: blue;">tässä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17559869"><span style="color: blue;">tässä</span></a>). Jostain syystä eräs Anonyymi <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2011/05/luvut-25-29-seka-conclusions.html?showComment=1327754788590#c6931500197600983591"><span style="color: blue;">on saanut käsityksen</span></a> että en tiedä rokotteilla sellaisia olevan. <br />
<br />
Mutta sepä oli siinä tällä kertaa. Katsotaan koska löydän taas aikaa perehtyä seuraavaan aiheeseen, siemenetkin pitäisi kylvää kesää varten.Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-81504306070643397742011-11-08T08:16:00.000-08:002011-11-08T08:16:33.401-08:00Saisko olla alumiinia?Päivitystauko venyi kolmeksi kuukaudeksi - ei ollut tarkoitus. No, jokainen lapsellinen tietää mitä tämä on, ja kun soppaan heitetään syksyn pimeys, ylitöitä, ressiä ja ylenmääräistä väsymystä, jää tällaiset harrastusprojektit väkisinkin sivurooliin.<br />
<br />
Internetin ihmemaassa rokoteaiheita surffuuttaessa ei voine olla törmäämättä alumiiniin. Alumiinista, ja erityisesti sen vaaroista, kerrotaan yhtä sun toista, ja hiljattain törmäsin siihen myös tässä Tomljenovic & Shaw <a href="http://vaccinexchange.files.wordpress.com/2011/05/tomljenovic_shaw-cmc-published2.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">artikkelissa</span></a> eräällä nimeltämainitsemattomalla forkalla linkitettynä. Juttu vaikutti kiinnostavalta, ja ajattelin lähteä hieman sen pohjalta katselemaan sitä, miten alumiini liittyykään rokotteisiin, ja mitä siitä ajattelisin. Pahoin pelkään tämän postauksen olevan kohtuullisen raskasta luettavaa, joten ottakaa kuppi kahvia kaveriksi ja pitäkää taukojumppia välillä.<br />
<br />
Ensinnäkin pientä kertausta jo kauan sitten unholaan jääneiltä lukion kemian tunneilta. Netistä löytyy <a href="http://www.helsinki.fi/kemia/opettaja/aineistot/alumiini/oh3.htm"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tällainen</span></a> lyhytkurssi alumiiniin, mutta osan tiedoista lähteeksi on mainittu ”Nordic Aluminium Oyj” joten suhtaudutaan sivun tietoihin pienellä varauksella, sillä mikäpä yritys ei haluaisi kertoa tuotteistaan lähinnä positiivista. Alumiinin kerrotaan olevan kolmanneksi yleisin alkuaine, metalleista yleisin, ja maaperästä sitä on 8%. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Alumiini"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Wikipediassa</span></a> mainitaan ihmisen saavan noin 7mg alumiinia vuorokaudessa ravinnosta, ja tästä määrästä kerrotaan imeytyvän noin 1/10, mutta alumiinia käsittelevistä artikkeleista saan kyllä tähän imeytyvään osuuteen ihan eri tietoa, mm. <a href="http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0278691508001348"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> jutussa todetaan ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">oral Al intake of 5000 μg/day from diet that is 0.25% bioavailable delivering 12.5 μg to systemic circulation</span>” eli alumiinin ”bioavailability” suun kautta (=imeytyminen suolistosta) olisi Wikipedian tietoa selvästi pienempi (aktiivisemmat korjatkoot), vaihdellen hieman alumiiniyhdisteestä riippuen, mutta ollen alle prosentin luokkaa. Vastasyntyneen saama annos suun kautta on luullakseni aikuista pienempi koska vastasyntyneet saavat vain joko äidinmaitoa tai korviketta. <a href="http://www.chop.edu/service/vaccine-education-center/hot-topics/aluminum.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä</span></a> mainitaan äidinmaidon alumiinipitoisuudeksi 0,04 mg/ l ja korvikkeen 0,225 mg / litra (ja siis vain alle prosentti tästä imeytyy verenkiertoon). Törmäsin myös alumiinin kemialliseen “<a href="http://pubchem.ncbi.nlm.nih.gov/summary/summary.cgi?sid=8502#x94"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">substance summaryyn</span></a>” mutta siinä ei ole paljoa asiaa liittyen rokotteisiin. Myös <span lang="EN-US">HSDB (Hazardous Substances Data Bank) sisältää <a href="http://toxnet.nlm.nih.gov/cgi-bin/sis/search/r?dbs+hsdb:@term+@rn+@rel+7429-90-5"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">alumiini-tietoutta</span></a> </span>ja alumiiniyhdisteille (kuten alumiinihydroksidi) on omia sivuja, joita selailemalla löytää alumiiniin liittyviä toksisuus-tutkimuksia.<br />
<br />
Miten alumiini sitten liittyy rokotteisiin? Useissa rokotteissa käytetään immunivasteen tehostamiseen nk. adjuvantteja, ja alumiiniyhdisteet ovat ehdottomasti yleisimpiä adjuvantteja. Alumiini on adjuvanteissa yleensä aina joko hydroksidina (Al(OH)<sub>3</sub>) tai fosfaattina (AlPO<sub>4</sub>), joskin rokotekirjan mukaan nämä ovat oikeasti alumiini oksihydroksidi (AlOOH) ja alumiinihydroksifosfaatti. Alumiiniadjuvantteja on käytetty rokotteissa vuodesta 1926, eli kohtuullisen pitkään. Kaikki rokotteet eivät tarvitse adjuvantteja, esim. elävät heikennetyt rokotteet eivät (yleensä) sisällä mitään adjuvanttia.<br />
<br />
Keräsin tähän <a href="http://www.ktl.fi/portal/suomi/terveyden_ammattilaisille/rokottaminen/rokotusohjelma#navi0"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Suomen ohjelman</span></a> rokotteiden alumiiniadjuvantit pitoisuuksineen (jos joku bongaa virheitä, ilmoittakaa pliide):<br />
<ul><li>3, 5 ja 12 kk iässä annettava pneumokokkirokote; kaikissa Suomen markkinoilla olevissa on alumiinifosfaatti-adjuvantti (Prevenar: 0,5mg, Prevenar 13: 0,125 mg, sekä Synflorix 0,5 mg)</li>
<li>3 , 5 ja 12 kk iässä annettava vitosrokote; Infanrix-Polio + Hib sisältää alumiinihydroksidia 0,5mg</li>
<li>4 vuoden iässä annettava nelosrokote Infanrix-polio sisältää alumiinihydroksidia 0,5mg.</li>
<li>14-15 vuoden iässä annettava kolmoisrokote Boostrix sisältää 0,3 mg alumiinihydroksidia ja 0,2 mg alumiinifosfaattia.</li>
<li>Rota, influenssa tai MPR eivät sisällä adjuvantteja.</li>
</ul><a href="http://www.nature.com/icb/journal/v82/n5/full/icb200476a.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä artikkelissa</span></a> mainitaan että Euroopassa suurin sallittu alumiinipitoisuus / rokoteannos on 1,2 mg, USAssa se on 0,85-1,25 mg (riippuen määritysmenetelmästä, ja turvallisuus & teho –datasta).<br />
<div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal">Rokotteissa oleva alumiini eroaa suun kautta saadusta alumiinista luonnollisesti imeytymiskinetiikaltaan, eli lihakseen pistettävä alumiini imeytyy varmasti huomattavasti täydellisemmin (lähes 100%:sti?) kuin suun kautta saatu alumiini.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mutta palataan varsinaiseen artikkeliin. <span lang="EN-US">Johdannossa mainitaan ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">a growing number of studies have linked the use of aluminum adjuvants to serious autoimmune outcomes in humans.</span>” eli kasvava määrä tutkimuksia on liittänyt alumiiniadjuvanttien käytön vakaviin autoimmuunitauteihin ihmisillä. Ai on vai?</span> Tarkistellaanpa viitteitä. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Ensimmäinen on <a href="http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0896841110000788"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a>. Juttu ei ole varsinaisesti <i>tutkimus</i>, vaan katsaus jossa tarkastellaan kolmen ”syndrooman” potentiaalisia samankaltaisuuksia ja yhteyttä ulkoiseen stimulukseen, kuten rokottamiseen (ja erityisesti adjuvanttiin – tyypillisimmin alumiiniin). Yksi näistä on MMF (makrofaginen myofaskiitti); erittäin harvinainen oireyhtymä, johon liittyy lihasoireita. WHO:n sivuilla on oireyhtymästä <a href="http://www.who.int/vaccine_safety/topics/aluminium/questions/en/index.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Q&A</span></a> ja syndrooma <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16243223"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">vaikuttaa</span></a> toistaiseksi olevan vielä hieman "kiistanalainen", <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20882368"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> uudempaa dataa jonka mukaan tilaan saattaa liittyä geneettinen alttius. Toinen syndroma on GWS eli ”Gulf war syndrome” , joka jutun mukaan liittyi sotilaiden saamaan tiheällä aikataululla annettuun pernaruttorokote-sarjaan. Rokotteessa oli adjuvanttina skvaleenia ja alumiinia, ja sairaistuneista sotilaista lähes 100% :lla havaittiin skvaleeni-vasta-aineita, kun taas terveiltä rokotetuilta niitä ei löytynyt lainkaan, viitteeksi on annettu <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10640454"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a>. Hmph, haistan kirsikanpoiminnan, sillä muistelen kaivelleeni tätä joskus enemmänkin. Aiheesta on uudempaakin dataa; mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19379786"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20206873"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">katsaus</span></a>. Lisäksi vaikuttaa epäselvältä, oliko rokotteissa skvaleenia adjuvanttina; <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16762524"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a> mukaan ei juurikaan ollut. Miksi tätä ei mainita jutussa, vaan annetaan ymmärtää että asia on selvä kuin pläkki? Ja sitä paitsi eikö kyse pitänyt olla alumiinista, eikä skvaleenista? Kolmas syndroma on ”silikonoosi”, joka liittyy silikoni-implantteihin, ja jonka ruotimisen jätän väliin. Näitä kolmea syndromaa verrataan myös ns. ”post-vaccine” tapahtumiin, joita on julkaistu mm. tapausselostuksina, ja joiden yhteyttä rokotteeseen on hyvin vaikea selvittää. Todennettuja yhteyksiä mainitaan olevan vuoden 1976 influenssa-rokotteen ja Guillain-Barré syndroman yhteys, suun kautta annettavan polio-rokotteen ja <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Transverse_myelitis"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">transverse myelitis</span></a> yhteys, DTP ja MPR - rokotteiden ja artriitin yhteys sekä MPR:n ja autoimmuuni trombosytopenian yhteys. Mainituista rokotteista vain DTP sisältää alumiini-adjuvantin (vuoden 1976 influenssarokotteesta en ole varma). Kirjoittajat ehdottavat uutta ”syndroomaa” nimeltä ASIA, jonka kriteereihin kuuluu altistus ulkoiselle tekijälle (infektio, rokote, silikoni, jokin ”adjuvantti”) ja (mielestäni) hyvin epämääräinen oirekuva (”kipuja, kroonista väsymystä, muistihäiriöitä, neurologisia ongelmia…”). ”Disclosure” kohdassa mainitaan ensimmäisen kirjoittajan toimineen todistajana rokoteoikeudenkäynneissä.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Seuraava <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19880572"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">viite</span></a> on myös katsaus joka käsittelee rokotteissa käytettyjä adjuvantteja, niiden tunnettuja toimintamekanismeja sekä potentiaalista kykyä laukaista autoimmuunitauteja. Jutussa on osittain samat kirjoittajat kun edellisessä jutussa, ja siinä toistuu myös sama epämääräisyys GWS:n osalta. Juttu käsittelee kaikkia adjuvantteja, sisältäen eläinkoehavainnot, eikä siis keskity pelkästään alumiiniadjuvantteihin ja ihmishavaintoihin. Seuraava <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19004564"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">viite</span></a> on julkaistu villejä hypoteeseja esittävässä ”medical hypotheses” lehdessä (josta lisää mm. <a href="http://www.sciencebasedmedicine.org/index.php/is-there-a-role-for-speculative-journals-like-medical-hypotheses-in-the-scientific-literature/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a>). Jutussa <i style="mso-bidi-font-style: normal;">spekuloidaan</i> MMF:n ja CFS (chronic fatique syndrome) yhteyttä toisiinsa ja alumiini-adjuvantteihin. Ei siis edelleenkään <i>tutkimus</i>. Ja neljäs <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12660567"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">viite</span></a> on ranskaksi julkaistu juttu jossa käsitellään jo aiemmin mainittua MMF-syndromaa.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Tässä näyttää jäävän nyt käteen tasan MMF joka on liitetty <i>nimenomaan</i> alumiini-adjuvantteihin. Jään ihmettelemään väitettä ”growing number of studies” ? Hardly.<o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Tomljenovic & Shaw jutussa käydään laajasti läpi alumiinin todettua toksisuutta eläimille ja ihmisille, perustuen lähinnä suun kautta saatavaan pitkäaikaiseen altistukseen. Jätän tämän datan tarkastelun väliin, sillä olen ihan varma että pitkäaikainen altistus riittävän suurelle määrälle alumiinia aiheuttaa ongelmia (toksikologian oppitunti numero 1: annos tekee myrkyn). Taulukkoon 1 on kerätty erityisesti neurotoksisuuteen liittyviä tutkimuksia, ja sitä silmäillessä joutuu rypistelemään otsaansa. Maininnat sarakkeessa ”dose & duration” ( > 10 days, chronic, 2-5 years, 15 years) pistävät miettimään mitä tekemistä tällaisilla annoksilla on rokotteiden kanssa? Huomaan myös että osa taulukon viitteistä on yksittäisiä tapausselostuksia, siis heikoimman kategorian dataa (jos siis pohditaan kausaaliyhteyttä). <o:p></o:p></div><div class="MsoNormal">Vilkaisin rokotteiden kannalta relevantit viitteet <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17114826"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">43</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19740540"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">44</span></a>; näissä pyritään liittämään alumiiniadjuvantit nimenomaan Gulf War syndromaan, ja hiirikokeissa todettiin adjuvanttia saaneiden ryhmällä heikommat tulokset motorisissa ja ”käyttäytymis” –testeissä sekä mikroskooppisia muutoksia hermokudoksessa. Vaikea arvioida relevanssia lasten rokotteiden kannalta, enkä oikein onnistu löytämään muita juttuja aiheesta. Replikaatiota kaipaavia löydöksiä joka tapauksessa, veikkaisin.<o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Jutussa käsitellään myös alumiinille asetettuja raja-arvoja, ja todetaan että keskosilla on havaittu negatiivisia vaikutuksia neurologiseen kehitykseen annoksilla 20 <span style="color: black;">μ</span>g/kg yli 10 päivää, ja tämän johdosta FDA on asettanut keskosille ja munuaisten vajaatoiminnasta kärsiville potilaille <a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt02504"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">parenteraaliselle</span></a> annostelulle raja-arvon 4-5 <span style="color: black;">μ</span>g/kg/päivä, joskin ”kudoksiin kertyminen” voi tapahtua jo pienemmilläkin annostuksilla. Viitteeksi on annettu <a href="http://edocket.access.gpo.gov/cfr_2005/aprqtr/pdf/21cfr201.323.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a>, jossa tämä raja mainitaan TPN (total parenteral nutrition) valmisteisiin vaadittavassa varoituksessa. Terveiden vastasyntyneiden turvarajaa ei kuulemma tiedetä. Tätä raja-arvoa on käytetty arvioitaessa rokotteista saatuja alumiiniannoksia, ja tämän perusteella todetaan ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">newborns, infants and children up to 6 months of age in the U.S. and other developed countries receive 14.7 to 49 times more than the FDA safety limits for aluminum from parenteral sources from vaccines through mandatory immunization programs (Table 2)</span>” eli alle 6 kk ikäiset lapset saavat Jenkkilässä ja muissa kehittyneissä maissa 14,7 – 49 kertaa tämän FDA:n turvarajan ylittävät määrät alumiinia rokotteissa. *Haukkoo henkeään*!</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Katsotaanpa hieman tätä taulukkoa 2, jossa on laskettu kullakin rokotesessiolla saatua alumiiniannosta neljässä eri maassa. Mukavuusotannalla valitsen ensimmäisen, eli Englannin, jonka rokoteohjelman löydän (artikkelin viitteiden kautta) <a href="http://www.dh.gov.uk/en/Publicationsandstatistics/Publications/PublicationsPolicyAndGuidance/DH_079917"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a> ja <a href="http://www.dh.gov.uk/prod_consum_dh/groups/dh_digitalassets/@dh/@en/documents/digitalasset/dh_123402.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">luku 11</span></a> esittelee varsinaisen ohjelman. Häh? Mikä tämä vastasyntyneenä ja 1kk iässä saatu alumiiniannos oikein on, kun ohjelman mukaan ensimmäinen rokote annetaan 2kk iässä? Arvaan, että syntymärokote on hepatiitti B, jonka tiedän olevan rutiiniohjelmassa jenkkilässä – mutta Englannissa se ei ole rutiinirokote, vaan se annetaan ainoastaan ”tarvittaessa” (arvaan että HepB positiivisten äitien vauvoille?). Kirjoittajat mainitsevat ottaneensa rokotteiden alumiinisisällöt <a href="http://pediatrics.aappublications.org/content/112/6/1394.long"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tästä</span></a> ja HepB rokotteen sisältämä alumiinimäärä on tämän lähteen mukaan 0,225 mg/annos.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal">Taulukon 2 teksteissä ei missään sanota mitä painoa laskelmissa on käytetty (paha puute!), joten lasken sen nyt tästä tiedosta taaksepäin: 225 <span style="color: black;">μ</span>g / 73,5 <span style="color: black;">μ</span>g/kg = 3,4 kg. En onnistu selvittämään mikä kumma tuo 1kk iässä annettava rokote on, joten otetaan 2 kk iässä annetut rokotteet: DTaP/IPV/Hib – tämän rokotteen alumiinisisältö ei selviäkään mainitusta lähteestä, enkä käsitä mistä se on revitty. Jos käytetään rokotetta nimeltä Infanrix (päättelin <a href="http://www.dh.gov.uk/en/Publichealth/Immunisation/Keyvaccineinformation/DH_103870"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a>), on siinä <a href="http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/7/3706587.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">500μg alumiinia</span></a> (Suomessa siis tämä sama rokote käytössä). 2kk iässä annettava pneumokokkirokote (PCV) sisältää ym. lähteen mukaan 125<span style="color: black;"> μ</span>g, eli yhteensä saamme siis 625<span style="color: black;"> μ</span>g, jolloin saan (625/245) laskennassa käytetyksi painoksi 2,5 kiloa. Mitä hittoa, pieneneekö lapset näiden kirjoittajien mielestä??? Jos lasken noin 5 kg:n mukaan (omat lapset sitä kaliiberia 2kk iässä), saan alumiinimääräksi 125<span style="color: black;"> μ</span>g/kg.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Katsotaan jenkkilän <a href="http://www.cdc.gov/vaccines/recs/schedules/downloads/child/0-6yrs-schedule-pr.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">ohjelmaa</span></a>, jossa kahden kk kohdalla on DTaP/IPV/HepB = 850 <span style="color: black;">μ</span>g, Hib = 225 <span style="color: black;">μ</span>g, PCV = 125 <span style="color: black;">μ</span>g ja rotavirus nolla. Tulee 1200 / 245 = 4,9 kg, eli hieman järkevämpi 2 kk ikäisen lapsen paino. Mutta laskelma saa kyllä itseni repimään hiuksia, sillä IPV näyttää mainittujen lähteiden mukaan olevan tarjolla vain HepB:n sisältämässä rokotteessa jota taas ei vaadita jokaisella rokotekerralla, joten lopulta painelen <a href="http://www.cdc.gov/vaccines/vpd-vac/vaccines-list.htm"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">CDC:n sivuille</span></a> josta selviää että mainitussa lähteessä ei ole kaikkia nykyisiä rokotteita ja nähdäkseni siitä on siis about mahdotonta laskea nykyohjelman mukaiset alumiinimäärät. Jos katsotaan 4 kk iässä annettavat rokotteet: Pentacel (DTaP-IPV-Hib) = 330<span style="color: black;"> μ</span>g ja PCV = 125<span style="color: black;"> μ</span>g = yhteensä 455 <span style="color: black;">μ</span>g ja tämä jaetaan taulukon luvulla 171,1 saadaan 4 kk ikäisen lapsen painoksi 2,7 kg!!! Jos nelikuinen painaa tämän verran, on jotain toooooodella pahasti pielessä, enkä usko että se on rokotteista saadun alumiinin ansiota.<o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Summa summarum – taulukon luvut näyttävät olevan mielenkiintoisella matematiikalla aikaan saatuja, ja sitä voi vain arvailla kun kirjoittajat eivät ole selkeästi esittäneet käyttämiään lukuja. <o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Entäs sitten mainittu raja-arvo? Voidaanko kerta-annoksena lihakseen annettua määrää mitenkään verrata suoraan suoneen useiden päivien ajan annettuun annokseen, kuten kirjoittajat tekevät? He ilmeisesti olettavat että lihaksen sisäisen annostelun jälkeen kaikki alumiini imeytyy saman tien verenkiertoon? Mielenkiintoinen oletus.<o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Katsotaanpa hieman muita lähteitä. <o:p></o:p></div><div class="MsoNormal">Aivan uunituore katsaus aiheeseen Vaccine-lehdessä löytyy <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22001122"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a> (valitettavasti ilmeisesti maksullinen, ja juttu on vielä ”uncorrected proof” -vaiheessa). Juttu on päivitys <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12184359"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tästä jutusta</span></a>, ja siinä on tarkasteltu lasten saamaa alumiinia sekä ravinnon kautta että rokotteiden mukana, ja verrattu tätä määrää ATSDR:n (agency for toxic substances & disease registry) asettamaan MRL (minimal risk level) raja-arvoon 1mg / kg / päivä, jonka löytää alumiinin <a href="http://www.atsdr.cdc.gov/ToxProfiles/TP.asp?id=191&tid=34"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">toksikologisesta profiilista</span></a><span class="MsoHyperlink"> </span>(kohdasta <a href="http://www.atsdr.cdc.gov/ToxProfiles/tp22-a.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">appendices</span></a>; jostain syystä nuo PDF-linkit näyttävät mäkin Safari –selaimella kääntävän tekstin siansaksa-koodiksi mutta sivun ”refressaaminen” voi auttaa). Jutussa mallinnetaan ravinnon kautta saadun alumiinin, ja rokotteiden alumiiniadjuvanttien imeytymistä, jakautumiskinetiikkaa ja eliminaatiota (perustuen siihen mitä aiheista tiedetään), ja verrataan näitä teoreettiseen maksimiarvoon 1mg/kg/päivä (ravinnon kautta saatuna). Rokotteiden alumiinimääriksi on laskettu: 0kk 0,25mg, 30pv 0mg, 60pv 1,2mg, 120pv 1,2mg, 180pv 0,975mg ja 365pv 0,6mg, ja nämä on laskettu ”worst case scenario” tyyliin eli maksimimäärät; erilaiset rokotevalinnat voivat pienentää annoksia (mainittakoot että näillä luvuilla laskiessani saan suunnilleen järkevät painot T&S-artikkelin taulukon 2 laskelmille lukuun ottamatta 6kk ikää) . Lueskelen myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12184363"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tätä</span></a> juttua, jossa tarkastellaan sitä, mitä alumiiniadjuvanteille tapahtuu lihaksen sisäisen injektion jälkeen. Jutun johdannossa mainitaan ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Although aluminum adjuvants have been used in vaccines for many years, their disposition following intramuscular administration could not be studied because the low dose (less than 0.85 mg aluminum) did not cause detectable changes in the normal plasma concentration (5 <span style="color: black;">μ</span>g aluminum/l) [3]</span>.” eli vaikka alumiiniadjuvantteja on käytetty vuosia, niiden jakautumista lihaksen sisäisen annostelun jälkeen ei ole voitu tutkia, koska alhainen annos (alle 0,85 mg) ei aiheuta havaittavaa muutosta alumiinin normaalissa plasmapitoisuudessa (5 <span style="color: black;">μ</span>g alumiinia/l), viite on <a href="http://www.worldscibooks.com/medsci/3332.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä kirja</span></a>, jota en pääse lukemaan eli en voi tarkistaa lähdettä. <o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lihakseen piikittämisen jälkeen alumiiniadjuvantit joutuvat luonnollisesti kosketuksiin kudosnesteen kanssa, ja tämä sisältää paljon alfa-hydroksikarboksyylihappoja (mm. sitruunahappo, maitohappo), joka kykenevät <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kelaatio"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">kelatoimaan</span></a> alumiinia, ja siten muuttavat sen liukoiseksi. Tätä ilmiötä on tarkasteltu in vitro <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1886045"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> jutussa. Alumiiniadjuvanttien imeytymistä lihaksesta on puolestaan tarkasteltu <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9302736"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> kanikokeessa<span class="MsoHyperlink">,<span class="Apple-style-span" style="color: blue;"><u> </u></span></span>jossa radioaktiivisesti leimatun Al(26):n avulla on voitu seurata mm. sitä, miten paljon alumiinin pitoisuus veressä (tarkemmin plasmassa) nousee i.m. injektion jälkeen. Suoraan verenkiertoon annostelun jälkeen alumiinipitoisuus plasmassa nousi noin 600 ng/l, mutta i.m. annostelu nosti pitoisuutta vain 2 ng/ml (kanin normaalipitoisuus 30 ng/ml). Näin pientä nousua ei olisi havaittu ilman Al26 –leimausta. Jutussa arvioitiin että vastaava nousu aikuisella ihmisellä olisi noin 0,04 ng/ml, kun otetaan huomioon verivolyymin kasvu (ja oletetaan samanlaista imeytymiskinetiikkaa), plasman normaalipitoisuus aikuisella ihmisellä on siis 5 ng/ml (jännittävää että kanilla se on noin paljon suurempi – altistummeko suunnilleen samalle määrälle, mutta se vain jakautuu pienempään tilavuuteen kanissa?). Vauvalla nousu olisi luonnollisesti enemmän (pienemmän verimäärän vuoksi); <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2782734/?tool=pubmed"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> kohtuullisen mittavassa alumiinin terveysriskejä käsittelevässä dokumentissa (jota en tod. lukenut kuin sieltä täältä silmäillen) mainitaan sivulla 202 tutkimus jossa vauvojen plasman normaaliksi alumiinipitoisuudeksi on määritetty 4.13 ± 0.66 μg/l eli ei kovin paljon aikuisesta poikkeava pitoisuus (joskin samaisessa dokumentissa todetaan toisaalla että aikuisen normaali plasmapitoisuus olisi 1-2 <span style="color: black;">μ</span>g/l, eli pientä vaihtelevuutta näyttää tässäkin tiedossa olevan). Tähän nähden 2 ng:n nousu ei tunnu kovin isolta (jos vaikka oletamme että nousu on yhtä suuri kuin kaneilla). Kanikokeessa arvioitiin, että 28 vuorokauden aikana i.m. annostelun jälkeen noin 17% AH-adjuvantista, ja noin 51% AP-adjuvantista oli imeytynyt. Kaneilta katsottiin myös kudosjakautuvuutta kokeen päätyttyä; kudospitoisuuden nousu adjuvanttien johdosta (päätellen Al(26):n määrästä) meni järjestyksessä munuaiset > perna > maksa > sydän, > imusolmukkeet > aivot, joista viimeisessä lisääntynyt pitoisuus oli 0,1 pikogramma / gramma aivoa (wet). Vaikea arvioida oliko tämä paljon vai vähän, koska aivojen taustapitoisuutta ei kerrota (mur!). Tuossa terveysriski-dokumentissa mainitaan (sivulla 4): “<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Following i.v. injection, ~ 0.001 to 0.01% of the aluminium dose enters each gram of brain and ~ 100-fold more each gram of bone.</span>” eli aivoihin menevä määrä on suoraan suoneen annostelunkin jälkeen hyvin pieni osuus injisoidusta kokonaismäärästä.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Tomljenovic & Shaw jutun ”salamannopea imeytyminen” –oletus vaikuttaa siis olevan päin mäntyä. Mikä on sinänsä erikoista, sillä hekin viittaavat kyseiseen kanikokeeseen. He vaan referoivat sitä – sanoisinko - luovasti, todeten että veren alumiinipitoisuus nousi injektion jälkeen pysyen ylhäällä koko kokeen ajan, ja että kudosten, kuten aivojen, alumiinipitoisuus nousi. Jep jep, veren pitoisuus nousi siis arvosta 30 ng/ml arvoon 32 ng/ml ja aivoissa pitoisuus nousi sen 0,1 pg/g, näitä määriähän ei toki mainita, jottei lukija vaan vahingossa huomaisi että nousut ovat käytännössä merkityksettömiä ja ne voitiin havaita vain Al(26)-leimauksen vuoksi.<o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Vaccine-lehden jutussa käsitellään imeytymiskinetiikan lisäksi eliminaatiokinetiikkaa (tai retentiota eli elimistöön kertymistä), ja esitellään ”kolmen osaston malli” jossa keho jakautuu alumiinin suhteen osastoihin ”veri ja munuaiset”, ”luusto” sekä ”muut pehmytkudokset”. Näiden osastojen suhteen alumiinin puoliintumisaika on erilainen, luustossa se on pisin (1727 päivää), verenkierrossa ja munuaisissa lyhin (1,4 päivää). Mallin kaavat perustuvat <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15152306"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä artikkelissa</span></a> esiteltyyn dataan, ja kaavaa muokattiin ottamaan huomioon vauvojen munuaisten hitaampi filtraatio nopeus. Leimatulla alumiinilla tehtyjen ihmis-kokeiden perusteella suoraan suoneen injisoitu alumiini eliminoituu aluksi hyvin nopeasti (5 päivän jälkeen 16-37% alkuperäisestä aktiivisuudesta jäljellä), mutta pieni määrä jää pitkäksi aikaa varastoituneena (3000 päivän jälkeen 2% aktiivisuudesta jäljellä), enimmäkseen luustoon, mutta jossain määrin myös muualle, kuten aivoihin. Lopputuloksena on kehon alumiinipitoisuuden nousu hiljalleen sitä mukaa kun ikää kertyy, ja ihmisen sisältämä kokonaismäärä on ”joskus vanhana” arviolta 50-100 mg. Mallin kaavojen avulla (jotka – käsi sydämellä – menevät itseltäni korkealta ja kovaa yli) on muodostettu kuvia, joissa kehon alumiinikuormituksen muutosta kuvataan vauvan 400 ensipäivän aikana, eri alumiinilähteiden mukaan. Vauvan lähtöalumiinitason on arvioitu (eri tutkimusten perusteella) olevan noin 0,4mg (siis koko kehon sisältämä alumiini). Tästä tasosta rintaruokinta / korvikeruokinta nostaa alumiinipitoisuutta käytännössä hyvin vähän (imeytyminen niin vähäistä), puolen vuoden iässä aloitettu lisäruokinta nostaa alumiinimäärää hieman nopeammin, mutta edelleen lähes merkityksettömän määrän (arvioisin kuvasta että noin tasolle 0,7mg). Rokotteet nostavat kokonaistasoa enemmän, ja jokaisen rokotteen kohdalla on pieni ”hyppäys”, alumiinifosfaatin kanssa isompi, koska se imeytyy nopeammin. Kokonaistaso on korkeimmillaan 1,3mg:n kohdalla (alumiinifosfaatti), tai suunnilleen 1 mg (alumiinihydroksidi) kohdalla. Kuvissa on mukana myös minimal risk level-raja-arvoon (1mg/kg/pv) perustuvat MRL5 (vauvojen painon mukainen pienin 5 <a href="http://www.stat.fi/meta/kas/persentiili.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">persentiiliä</span></a>) ja MRL50 (50 persentiiliä) – viivat, jotka kuvaavat vauvan kehon alumiinikuormitusta teoreettisessa tilanteessa, jossa vauva altistuisi jatkuvasti tälle turvalliseksi katsotulle päiväannokselle (suun kautta – eli imeytyvä osuus alle 1%). Nämä viivat nousevat 400 päivän aikana tasolle 5,5-6,5mg, eli merkittävästi korkeammalle kuin ruuasta tai rokotteista saatu kuormitus. Turvamarginaali on siis melkoisen suuri.<o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mutta eliminaatio / retentio -kinetiikkakin on käytännössä sivuutettu Tomljenovic & Shaw –jutussa. Kirjoittajat pohtivat, että rokote-alumiini varmaankin eliminoituu todella hitaasti, sillä useimmat antigeeni – alumiini kompleksit ovat kooltaan liian isoja (24-83 kDa) jotta ne erittyisivät kunnolla glomerulusten kautta. <i>Voi jeskamandeera</i>, kuvittelevatko nämä kaverit ihan oikeasti että se antigeeni pysyy alumiinissa kiinni for ever??? Kuten jo aiemmin mainittiin, alumiini+antigeeni joutuvat lihaksen sisälle injisoimisen jälkeen kontaktiin kudosnesteiden kanssa, joiden sisältämien proteiinien <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10438058"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">on todettu</span></a> syrjäyttävän antigeenia alumiinista hyvin nopeasti, ja kudosnesteiden alfahydroksikarboksihapot siis kelatoivat alumiinia, tehden sen liukoiseksi. Itse asiassa artikkelin kohta ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Indeed, effective excretion </span><span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">would in fact obviate the basic reason that adjuvants are used at all.</span>” (eli tehokas erittyminen itse asiassa ”tekisi tyhjäksi” adjuvanttien käyttösyyn) pistää epäilemään että näillä kavereilla ei ole harmainta haisua siitä miksi adjuvantteja käytetään. Pitkäaikainen muhiminen ympäri elimistöä ei todellakaan ole vaatimus adjuvantin toiminnalle (eikä edes eduksi toiminnalle), vaan <i style="mso-bidi-font-style: normal;">injektiopaikalla</i> pitäytyminen on "<b>se juttu</b>". Joskin ns. ”depo” vaikutus tuskin selittää alumiiniadjuvanttien toimintaa kokonaan, rokotekirjassa vedetään yhteen toiminnan perustuvan todennäköisesti myös tulehduksen välittämiseen, antigeenia esittelevien solujen stimulointiin, ja antigeenin ”syömisen” tehostamiseen.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">T&S-jutun loppupuolella oleva pohdinta alumiiniadjuvanttien vaikutuksista immuniteetin Th2 / Th1 ”haaroihin” saa aikaan hämmennystä aivoissani (mikä tosin ei ole kovin vaikeaa). Erityisesti kohta ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Vaccinations targeted at stimulating antibody production by the humoral immune system (Th2) located in the bone marrow, bypass the cellular immune system (Th1) on mucosal surfaces (respiratory and gastrointestinal tract), leaving the latter unchallenged during the critical period of development.</span>” eli rokotteet stimuloivat luuytimessä sijaitsevaa humoraalista immuunijärjestelmää (Th2), ja ohittavat limakalvoilla (hengitystiet, ruuansulatuskanava) sijaitsevan soluvälitteisen immuniteetin (Th1), jättäen sen ilman kriittisessä kehitysvaiheessa tarpeellista stimulointia, on sanoisinko jotta "hieman" erikoinen toteamus. Lukaisin <a href="http://verkkokauppa.duodecim.fi/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=6368"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tästä kirjasta</span></a> luvun ”limakalvojen immuunijärjestelmä”, koska ajattelin jo unohtaneeni jotain oleellista. Limakalvojen puolustuksessa on hyvinkin tärkeänä osana mukana <i>myös </i>vasta-ainevälitteinen haara (Th2), ja eritteiden vasta-aineet, erityisesti limakalvojen ”oma” vasta-aine eli dimeerinen IgA, ovat erinomaisen tärkeitä limakalvopuolustuksessa. Th1-”haara” ei myöskään totisesti sijaitse <i>ainoastaan</i> limakalvoilla, vaan on oleellinen osa koko kehon puolustusta. Mietin, missäköhän jutun kirjoittajien mielestä Th17 –haara sijaitsee…</div><div class="MsoNormal">On toki totta, että alumiiniadjuvantit stimuloivat enimmäkseen Th2-”haaraa”, mutta tämä puolustushaara on hyvin oleellinen myös monen limakalvojen kautta tuleva patogeenin stimuloimassa vasteessa, eli on ihan puppua väittää että limakalvojen ”ohittaminen” automaattisesti vääristäisi vasteen suunnan totaalisesti. Sekin on totta, että systeemisesti injektiona annostellut rokotteet eivät välttämättä tuota kovin hyvää limakalvovastetta, eli limakalvorokotteet voisivat antaa ”relevantimman” vasteen infektiotorjunnan kannalta, mutta edelleen – moni limakalvojen kautta tuleva patogeeni stimuloi <i>myös</i> systeemisen vasteen paikallisen limakalvovasteen lisäksi. Onhan se patogeeni jo ohittanut paikallisen limakalvopuolustuksen päästyään tunkeutumaan elimistöön sisään, eli ensilinja on pettänyt, jolloin systeeminen puolustus astuu remmiin.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lause “<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Ironically, Th1 immunity is inherently far more efficient in clearing viral pathogens than Th2 immunity</span>” eli Th1-vaste on huomattavasti tehokkaampi siivoamaan virus-patogeenit kuin Th2-vaste, tuo mieleeni Lydallin kirjassa esiintyneet valheet vasta-aineiden merkityksettömyydestä, aihe jota käsittelin <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2010/08/luku-13.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä luvussa</span></a>. En jaksa toistaa, totean vain lyhyesti että jo päällä olevasta virusinfektiosta eroon pääseminen versus viruksella infektoitumisen esto ovat tilanteena erilaisia, eikä niitä voi suoraan verrata toisiinsa. Vaikka viruksen siivoamisessa olisikin kaikkein tärkeintä hyvin toimiva soluvälitteinen immuniteetti (Th1), niin infektion estossa voi merkityksellisintä olla vaikkapa neutraloivat vasta-aineet (Th2). Veikkaan myös että useimmissa tapauksissa molemmat haarat (plus kaikki muutkin mainitsemattomat, ja tulevaisuudessa löydettävät uudet numerot) toimivat yhteisymmärryksessä, vaikka jompikumpi olisikin ”johtava”.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">T&S artikkelissa esitetty ajatus, että alumiiniadjuvantit jättäisivät lapsella kroonisen Th2-stimulaation päälle, mikä johtaisi erilaisiin sairauksiin, esim. allergiaan ja astmaan, on mielenkiintoinen. Tilannetta verrataan krooniseen stressiin, jonka on havaittu nostavan Th2-vasteita, ja dumppaavan Th1-puolta, aiheesta viitteeksi on annettu <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10511695"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> (uudempi juttu samalta kirjoittajalta ilmeisesti samasta aiheesta on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16855135"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a>) . Olen nyt liian ressaantunut perehtyäkseni mielenkiintoiselta vaikuttavaan stressi-vasteeseen, mutta yritin pikaisesti etsiä jotain tästä alumiiniadjuvanttien spekuloidusta vaikutuksesta (siis kroonisesta Th2-stimulaatiosta). Haaviin ei tartu oikein mitään primaaritutkimukseksi kelpaavaa (paitsi ehkä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9330468"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> IgE-vastetta rokotuksen jälkeen katsonut juttu, ja vastaavat), mutta rokotteiden ja "atooppisten & allergisten sairauksien" yhteyttä on kyllä katsottu epidemiologisesti, ja tulokset ovat olleet hyvinkin ristiriitaisia. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20337970"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä</span></a> uudehkossa jutussa Sabinin poliorkote oli astmalta suojaava, kun taas DT (rokote ilman hinkuyskää – suositeltiin lapsille jotka olivat saaneet DTP:stä reaktion) lisäsi riskiä. Viitelistaa selaamalla löydän <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17295793"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17090571"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15853947"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16368169"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12182372"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14662571"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15249303"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a>. Viitelistan ulkopuolelta kävelee vastaan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20003161"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11441744"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10714532"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16547964"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14971117"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a>. Lisää löytyy varmasti. Kudos sille joka tekee noista kattavan yhteenvedon; <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17181437"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> olisi tarjolla yksi valmis. Jännittävää että T&S eivät ole lainkaan referoineet näitä juttuja, vaan spekuloivat asiaa ainoastaan teoria tasolla. Ehkä onkin kivempaa, jos ei tarvitse ottaa reaalimaailmaan huomioon, vaan voi vain miettiä mitä haluaa.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Kaiken kukkuraksi törmään <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15479435"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä jutussa</span></a> lauseeseen ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">aluminium adjuvants have been used to hyposensitize allergic patients for many years with good results</span>” eli alumiiniadjuvantteja on käytetty allergisten potilaiden siedätyshoidossa hyvin tuloksin, ja asiaa kaivelemalla tulee vastaan mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17620073"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä juttu</span></a> jossa immunoterapian adjuvantti on ollut alumiinipohjainen (Alutard SQ). Ei oikein sovi nyt tähän ”kroonisen Th2 –stimulaation” teoriaan, eli ilmankos tämäKIN on jäänyt T&S:ltä mainitsematta.<o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Artikkelin lopussa käsitellään vielä ns. kutosrokotteeseen yhdistettyjä kätkytkuolema-tapauksia jokunen vuosi sitten, ja viitataan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15908063"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tähän juttuun</span></a>, ja T&S: mukaan ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">According to Zinka et al. [98], there was a 13-fold increase in infant death following introduction of hexavalent vaccines into immunization practice.</span>” eli Zinkan mukaan kutosrokotteen käyttöön oton jälkeen vauvakuolleisuus nousi 13 –kertaisesti. No jösses! Vaan kas kun katsoo viitettä, joka on ”letter to the editor”, mainitaan siinä että Münchenin oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksella tutkittujen SIDS-vauvojen joukossa oli ennen kutosrokotteen käyttöönottoa vain 1 tapaus 198:sta joka kuoli pian rokotteen (DTP) jälkeen, kun rokotteen käyttöönoton jälkeen on esiintynyt 5 tällaista tapausta 74:sta (=13 kertainen nousu). Tästä ei voi päätellä vielä oikeastaan <u>MITÄÄN</u> todellisesta SIDS-ilmaantuvuudesta, ja jutussa viitataankin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15602672"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">laajempaan selvitykseen </span></a> aiheesta (jossa todettiin potentiaalisen signaalin olemassa olo yhden rokotteen kohdalla, toisella ikävuodella). Tästä saakin aika erilaisen kuvan <i>todellisesta</i> SIDS-ilmaantuvuudesta ja sen mahdollisesta noususta! Herää kysymys, haluavatko T&S valehdella tarkoituksella, vai onko heidän ymmärryksensä epidemiologiasta todella näin huono. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">T&S vaikuttavat olevan vakuuttuneita myös siitä että alumiini-altistus on syy Alzheimerin tautiin. En millään jaksa perehtyä tähän sen enempää, mutta tuosta massiivisen terveys-riski-manuskan silmäilemisestä jäin siihen käsitykseen että asia ei todellakaan ole pihvi (jolla on parempaa tietoa saa korjata). Rokotteiden ja Alzheimerin yhteydestä sen sijaan tuli <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11762573"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tällainen juttu</span></a> vastaan.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">No niin, punainen lanka taisi kadota jo aikaa sitten, joten eiköhän ole aika pysähtyä. Mitäpä tästä nyt päättelisin. Alumiinia tulvii sieltä sun täältä. Ruuansulatuskanavasta se imeytyy todella heikosti. Rokotteista se imeytyy täydellisemmin, mutta hitaahkosti. Suurin osa verenkiertoon päätyvästä alumiinista eliminoituu nopeasti, joissakin päivissä, mutta pieni osa jää hyvin pitkäksi aikaa ympäri elimistöä, enimmäkseen luustoon. Toksisia vaikutuksia esiintyy, jos altistuu kroonisesti suurelle määrälle. Rokotteiden alumiinimäärä näyttää jäävän alle relevanttien turvarajojen. Lisätutkimuksia nimenomaan lapsilla olisi toki kiva olla, mutta epäilen että eettisistä syistä niitä ei tulla näkemään (radioaktiivisesti leimattua alumiinia rokotteiden mukana – olkootkin että radioaktiivisuuden määrä on mitä ilmeisimmin minimaalinen). Alumiiniadjuvanteilla esiintyy sivuvaikutuksia, niin kuin kaikella mitä elimistöön voidaan tunkea. Alumiiniadjuvanttien toimintamekanismit ovat (pää)osin vielä auki. Näin niin ku tiivistetysti.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Googlaan vielä mielenkiinnosta kirjoittajien nimillä ja törmään ”ahaa”-elämyksen aiheuttavaan <a href="http://radiofreethinker.com/2011/05/20/declare-your-agenda/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">sivuun</span></a>, ja artikkelin maininta ”harmittomista lastentaudeista kuten sikotauti ja tuhkarokko” asettuu ymmärrettävään valoon. Herra Shaw vaikuttaa olevan aktiivinen ”anti-vax” piireissä, ja esiintyy myös tässä ”<a href="http://vimeo.com/31036452"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">dokkarissa</span></a>”.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal">Lopuksi mainittakoot vielä pari vuotta vanha <a href="http://mainstreamparenting.wordpress.com/2008/09/05/so-whats-the-deal-with-aluminum-in-vaccines-anyway-part-i/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">bloki-analyysi</span></a> aiheesta enkuksi, eittämättä paljon paremmin esitetty kuin tämä sekava sotku, joten suosittelen.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Jaha, ans kattoo ehdinkö tämän vuoden puolella vielä aiheeseen vai meneekö ens vuoteen. Joululahjatkin pitäisi ehtiä hommaamaan. Eli varmuuden vuoksi toivotetaan hyvät joulut ja sitä rataa.</div><div class="MsoNormal"><o:p></o:p></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-45412056082838144212011-08-08T06:05:00.000-07:002011-08-08T06:05:52.547-07:00NanoNanoJa se on sitten loppukesä kun ilmatkin viilenivät (vihdoin siedettäviksi). Sen kunniaksi sain viimeinkin viimeisteltyä tämän jo aika pitkään työn alla viipyilleen postauksen.<br />
<br />
Viimeisen vuoden parin aikana ei ole voinut olla törmäämättä sanaan nano. Nano näyttää vaanivan kaikkialla; nano sitä, nano tätä, nano tulee, nano tekee ja nano ihan varmasti tappaa tai vähintääkin on erinomaisen vaarallinen. Nano on viime vuosina invasoitunut ainakin rokotteisiin, mutta toki myös mm. <a href="http://www.iltalehti.fi/terveys/201104050100918_tr.shtml"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">aurinkorasvoihin</span></a>, ja muuhun <a href="http://www.tekniikkatalous.fi/tk/nanotekniikka/article327997.ece"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">kosmetiikkaan</span></a>, ja minne lie. Nanoon rokotteissa törmäsin ensimmäisen kerran muistaakseni puolisentoistavuotta sitten, pandemiaan (a.k.a. sikalenssu) liittyvän kohun yhteydessä, kun äänternetin ihmemaassa alkoi kiertää isot otsikot: <a href="http://nwohavaintoja.blogspot.com/2009/12/pandemrix-rokote-on-tappava-nanorokote.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Pandemrix on tappava nanorokote</span></a>. Muistan nauraneeni vedet silmissä kun ymmärsin mistä moinen väite on peräisin: joku valopää oli katsonut rokotteen adjuvantin (ASO3) tarkempia tietoja ja bongannut sieltä kohdan ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">with a particle size of ~150-155 nm</span>” eli väite perustui partikkelikokoon joka liikkuu noin sadassa viidessäkymmenessä nanometrissä. No, toki periaatteessa voidaan sanoa että kaikki partikkelit joiden koko on 1-999 nm ovat nanopartikkeleita. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Nanopartikkeli"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Wikipedian mukaan</span></a> nanopartikkeli tarkoittaa nanometriluokan hiukkasta (miten on mahdollista että Wikipediassa kyseinen aihe on tuollainen tynkä?). Varsinaista määritelmää etsiessäni löysin <a href="http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo96970&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tällaisen</span></a> jutun josta:<br />
<div class="MsoNormal"></div><blockquote><span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Yhdysvaltain lääkevalvontaviranomaisen (FDA) mukaan nanoteknologian alaan kuuluvat atomi- ja molekyylitason tutkimus ja teknologinen kehitystyö kokoluokassa 1 - 100 nm, tämän kokoluokan sovellusten kehittäminen ja käyttö rakenteissa, laitteissa ja järjestelmissä sekä atomitason järjestysten manipulointi. Euroopan lääkeviraston (EMEA 2006) määritelmän mukaan nanoteknologia on rakenteiden, laitteiden ja järjestelmien tuottamista ja soveltamista siten, että materiaalien kokoa ja muotoa kontrolloidaan kokoluokassa 0,2 - 100 nm. Yleisesti ajatellen nanopartikkeleiksi voidaan luokitella kaikki alle 1 000 nm:n partikkelit.</span></blockquote><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal">Tiukasti ottaen ASO3 <b>EI</b> siis sisällä nanopartikkeleita, mutta laajasti määritellen näin voidaan kuitenkin luokitella. Mutta koolla saivartelu sikseen, katsotaan hieman tuota tappavuutta, josta saa lukea jopa ihan lääkärin (sic!) blokkaamana esim. <a href="http://mirjaleenaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2009/11/14/nanorokotteet-nyt-globaali-huijaus-kaynnissa"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a> <span class="Apple-style-span" style="line-height: 21px;">tai </span><span class="Apple-style-span" style="line-height: 21px;"><a href="http://mirjaleenaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/55479-virustehtaaksi-thln-mandaatilla"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a> </span>sekä <a href="http://mirjaleenaisoaho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/23780-tulen-jarkyttyneena-vanhempainillasta"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a>. </div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Isoahon kirjoituksia lukiessa joudun rypistelemään otsaani niin paljon että pelkään joutuvani ostamaan tehokkaampia ryppyvoiteita. Yritän kuitenkin saada edes jonkun punaisen langanpään käteeni, ja pilkon Isoahon asiaa hieman pienemmiksi paloiksi.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Ensinnäkin, Isoaho on siis ”saanut selville” valtaisan salaisuuden: Pandemrix –rokotteen adjuvantissa olevaa skvaleenia voidaan käyttää myös ns. lipidi-pohjaisissa emulsiosysteemeissä, joiden tarkoitus taasen on toimia geenikantajina <a href="http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/transformaatio_ja_transfektio/2/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">transfektioissa</span></a> (=viedään siirrettäviä geenejä solun sisälle). Aika mahtavaa salapoliisityötä, ottaen huomioon että aiheesta on julkaistu artikkeleita jo vuosia sitten (mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11295226"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> johon Isoahokin viittaa, ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12550800"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a>), ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18384902"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> vielä pari vuotta sitten tehty in vivo –koe. Tosi pahaa salailua.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">OK, eli skvaleenia on testattu niin kutsutuissa <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kationi"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">kationisissa</span></a> lipidi<a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Emulsio"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">emulsioissa</span></a> (CLE), joita tutkitaan potentiaalisina geenikantajina. Tuossa ensimmäisessä jutussa (joka on Isoahonkin viite) on katsottu myös usean muun eri öljyn (mm. auringonkukkaöljyn, mineraaliöljyn, soijaöljyn, oliiviöljyn, kookosöljyn, kalaöljyn ja pellavaöljyn) ominaisuuksia CLE-rakenteissa, ja näistä öljyistä skvaleenia sisältävät CLE-partikkelit olivat stabiileimpia, ja toimivat (tuossa toisessa linkkaamassani jutussa) tehokkaimmin transfektiossa. Isoahon viitteistä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19471876"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> oli varsin mielenkiintoinen ja kertoo tarkemmin CLE:n rakenteista ja toiminnasta. En ala käymään kaikkea yksityiskohtaisesti läpi (en edes sitä vähää minkä kuvittelen ymmärtäneeni), mutta kerrottakoot että CLE-rakenteessa on siis jokin <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Hydrofobinen"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">hydrofobinen</span></a> öljy sisällä (esim. skvaleeni), ja ulko”kuorena” kationinen lipidi, kuten <a href="http://www.gentoprice.com/dotap.htm"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">DOTAP</span></a>. Tällainen positiivisen pintavarauksen omaava pallura muodostaa spontaanisti komplekseja negatiivisesti varautuneen DNA:n (=siirrettävän geenin) kanssa, ja suojaa tätä elimistössä hajoamiselta sekä mahdollistaa sen pääsyn solun sisään, sillä solukalvon ulkopinta on myös negatiivisesti varautunut (eli DNA ei helposti pääse sisälle spontaanisti paljaana). Jos ymmärrän Isoahon sekavan teorian oikein, on hän sitä mieltä että Pandemrix-rokotteen adjuvantissa oleva skvaleeni merkitsee sitä että rokotetta saaneella alkaa oikea transfektio-vilske elimistössään, kuljettaahan skvaleeni ”mitä vaan minne vaan”. <i>Mutta hetkinen</i>, kun näissä geenitransfektio-palluroissahan oli se kationinen lipidi ulkokuorena! Löytyykö sellainen myös Pandemrixin adjuvantista, AS03:sta?</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal"><span lang="EN-US"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19555313"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tästä jutusta</span></a> </span><span lang="EN-US">saan AS03:n sisällön: <span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">AS03 is one of GlaxoSmithKline Biological’s proprietary adjuvant systems, that consist of a 10% (by volume) oil-in-water based emulsions. The oil phase contains 5% DL-α-tocopherol and 95% squalene, and the aqueous phase contains 2% of the non-ionic detergent polysorbate 80 (Tween 80).</span> </span>Eli AS03 on yksi GSK:n patentoiduista adjuvanttisysteemeistä, joka koostuu 10% (volyymi) öljy-vedessä emulsiosta. Öljy-faasi sisältää 5% DL-<span lang="EN-US">α</span>-tokoferolia ja 95% skvaleenia, ja vesi-faasi sisältää 2% ei-ionista detergenttiä polysorbaatti 80:ä (Tween 80). <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Polysorbate_80"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tween 80</span></a> ei ole kationinen lipidi. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Dl-alpha-tocopherol"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">DL-alfa-tokoferoli</span></a> ei ole kationinen lipidi. Tarkistin vielä <a href="http://www.ema.europa.eu/docs/fi_FI/document_library/EPAR_-_Product_Information/human/000832/WC500038121.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">valmisteyhteenvedon</span></a> eikä muita aineita rokotteesta löydy.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal">Isoaholta jäi varmaankin tarkistamatta tämä asia.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Jään vielä pohtimaan Isoahon käsitystä geenitransfektioista. Jos ymmärrän oikein, hän siis kuvittelee että geeni”kantajina” (eli vektoreina) käytetyt aineet / yhdisteet / pallurat (miksi niitä nyt nimittäisikään) ovat hyvin epästabiileja, ja vaihtavat sisältämänsä DNA:n tuon tuosta ihan mihin vaan vastaantulevaan DNA:han. En ole geeninsiirtojen asiantuntija missään määrin, mutta kuulostaa aika kummalliselta. Oletetaan, että ollaan hoitamassa vaikkapa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21371634"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">sydämen pettämistä</span></a> (heart failure) geeniterapialla (potentiaalisia kohdevaihtoehtoja näyttää olevan useita), ja transfektiovektoriin on huolella valittu haluttu geeni (ja ”lisäosat” eli promoottori sun muut ekspressiokasettiin tarvittavat vermeet joita en tarkasti tunne mutta niistä voi lukea mm. tuosta jutusta). Annostelun jälkeen vektori kulkeutuu verenkierrossa, ja kohtaa siellä vaikkapa jonkun <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Anelloviridae"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">anelloviruksen</span></a> (suurin osa ihmisistä on infektoitunut, tautiassosiaatiota ei toistaiseksi tunneta), jolloin se päättää heittää sisältämänsä DNA:n pois ja kaappaa (jollain merkillisellä mekanismilla) viattomalta anellovirukselta sen DNA:n. Myöhemmin vektori kohtaa apoptoottisesta solusta peräisin olevaa DNA:ta ja vaihtaakin anellovirus-DNA:n siihen. Ja niin edelleen. Tosi kätevää geeniterapiaa? Mutta CLE-DNA –partikkelien stabiilisuudesta muodostumisen jälkeen (ja elimistössä) olisi toki kiva kuulla lisää, jos joku sattumoisin tietää.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Isoaho viittaa myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20018176"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tähän</span></a>, jossa on tutkittu toisen skvaleeni-pohjaisen adjuvantin, MF59:n, solutason vaikutuksia. MF59 on Novartiksen adjuvanttisysteemi, joka on ollut käytössä Euroopan alueella jo reilu 10 vuotta influenssarokotteessa nimeltä Fluad. Kaikki ne eurooppalaiset, jotka on viimeisen 10 vuoden aikana rokotettu Fluadilla, ovat ilmeisesti käyneet läpi melkomoisen transfektio-myrskyn? MF59 sisältää <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18462843"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a> mukaan skvaleenin lisäksi kahta ei-ionista detergenttiä: Tween 80 sekä sorbitaani trioleaattia (<a href="http://www.guidechem.com/dictionary/26266-58-0.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Span 85</span></a>). Rakenteesta mainitaan ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">MF59™ adjuvant (MF59™C.1) is an oil-in-water emulsion (o/w) consisting of small (160 nm in diameter), uniform, and stable microvesicles, consisting of a drop of oil surrounded by a monolayer of non-ionic detergents.</span>” eli tämä öljy-vedessä emulsio koostuu pienistä 160 nm kokoisista stabiileista mikrovesikkeleistä, joissa öljypisaraa ympäröi ei-ioninen detergenttikerros. Partikkelikoko on siis käytännössä sama kuin AS03:lla (mainittakoot että rokotekirja kertoo partikkelikoon olevan 250 nm – kumpikohan on oikein, en tiedä), ja öljyn ympärillä on varaukseton detergentti, ei kationinen lipidi. Veikkaan että negatiivisesti varautunut DNA ei paljon ole kiinnostunut ei-ionisesta detergentistä mutta voin olla väärässäkin.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Kyseinen juttu sinänsä on erittäin mielenkiintoinen. Siinä on erityyppisille soluviljelmille (immuunijärjestelmän soluja kuten monosyytti, makrofagi ja dendriittisolu, sekä fibroblasti ja lihassolu) ”annettu” (=pipetoitu niiden päälle) leimattua MF59 adjuvanttia, ja erilaisin leimaamis- & kuvantamismetodein katsottu sen internalisointia solujen sisälle. Solujen aineenvaihduntaa on tutkittu käyttämällä ns. metabolisia leimoja (14C-lipidit), ja erottamalla (extract) lipidit sekä analysoimalla ne <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kromatografia"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">ohutkerroskromatografialla</span></a>. En ole itse käyttänyt moisia menetelmiä, eli en tunne niitä tarkemmin. Tutkimuksessa todettiin (kuten Isoaho kertoo) että kaikki solutyypit ottivat MF59:n sisältämiä palluroita sisäänsä, mutta lihassoluilla sisäänotto oli suhteellisen tehotonta (”relatively inefficient”). Sisääntto oli aktiivista, energia-riippuvaista <a href="http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/endosytoosi/2/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">endosytoosia</span></a> eli pallurat eivät suinkaan livahdelleet solukalvon läpi sinne sun tänne ihan ”omin päin” vaan solu itse otti ne sisäänsä omilla mekanismeillaan (ilmeisesti osin ainakin klatriini-riippuvaisella endosytoosilla, osin mahdollisesti LDL-reseptorin avulla, todettiin lisätutkimuksin). Mikä ei ole ihmeellistä; endosytoosia tekevät about kaikki eukaryoottisolut. Eli pipetoitaisiin niiden päälle soluviljelmissä suunnilleen mitä tahansa sopivan kokoista, todennäköisesti ainakin osa kamasta menisi soluihin sisälle endosytoosilla.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Aineenvaihdunnallisia vaikutuksia käsittelevä osa saa – myönnettäkööt - silmäni vuotamaan leveistä haukotuksista, ja yksityiskohtaiset selostukset (mm. kolesterolisynteesistä; skvaleenihan on kolesterolin esiaste) eivät täysin uppoa tajuntaan. Mutta yhteenvetona todetaan että skvaleenin sisäänoton seurauksena havaittiin tiettyjen neutraalien lipidien (mm. skvaleeni itse, triglyseridit, kolestelyylit sekä diasyyliglyserolit eli DAG) kertymistä solujen sisällä, ja näillä lipideillä on tulehdusta edistäviä vaikutuksia sillä ne toimivat mm. signaalimolekyyleinä (erityisesti DAG). Jutussa mainitaan että aktivoitaessa makrofageja <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Lipopolysakkaridi"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">lipopolysakkaridilla</span></a> (LPS) on havaittu samankaltainen reaktio. On siis mahdollista (mutta ei suinkaan varmaa), että tämä toimintamekanismi selittää ainakin osan MF59:n adjuvanttisuudesta (eli rokotevastetta lisäävästä kyvystä). Rokotevasteenhan on matkittava luontaista infektiota eli tulehdusreaktion voimistaminen on vasteen muodostumisen kannalta oleellista. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mutta Isoaho ei ehkä lukenut juttua tai sitten hän on unohtanut endosytoosin, sillä hänen mukaansa kaikki nanopartikkelit siis ilmeisesti kulkevat elimistössä solukalvojen ja solujen läpi sinne sun tänne tuosta noin vaan (Isoaho: ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Koska nanoadjuvanttivirus osineen kulkeutuu huomaamattomasti solukalvon läpi</span>”). Varpaasta aivoihin (nanosekunnissa?), sieltä keuhkoihin, maksan kautta mahalaukkuun ja munuaisiin, polvilumpioon ja kas jo ollaankin keuhkoissa ja siitä sitten vaikka korvannipukkaan. Toisaalta ne voivat myös sinkoilla ihmisestä poispäin ja siten päätyä (parin tunnin sisällä rokotuksesta!) seikkailemaan kanssaihmisten kehoihin. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaista liikerataa ne noudattavat vai päättävätkö ne vain hetken mielijohteesta mihin suuntaan seuraavaksi sinkoavat. Jos pelkkä nano-luokan koko aiheuttaa tällaista käyttäytymistä, niin mahtaa diabeetikoillakin olla hauskaa kun pistelevät (bioteknisesti tuotettua!) insuliinia (molekyylin <a href="http://www.cryst.bbk.ac.uk/pps97/course/section11/insulin.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">läpimitta</span></a> 5 nm) itseensä ja sitten se sinkoilee ympäriinsä ja vielä naapuriinkin (mikäköhän olisi turvaetäisyys jos joku alkaa lähistöllä piikittämään?).</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Hakusanoilla pharmacokinetics nanoparticles löytyy <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=pharmacokinetics%20nanoparticles"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">PubMedista</span></a> reilu 3000 julkaisua (joista varmasti kaikki eivät kuitenkaan varsinaisesti käsittele aihetta) ja muutaman niistä silmäily paljastaa että nanopartikkelien sinkoilu elimistössä saattaa sittenkin noudattaa ihan niitä samoja lakeja mitä muutkin elimistöön annostellut aineet / yhdisteet / wateva joutuvat noudattamaan. Annostelureitistä riippuva imeytyminen. Kulkeutuminen verenkierrossa, leviäminen elimistöön partikkelin ominaisuuksista riippuen. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21645641"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tämän</span></a> jutun johdannossa mainitaan ” <span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Capture of NPs by the phagocytic cells of the reticuloendothelial system poses a major limitation on their usefulness.</span>” eli nanopartikkeleiden käyttöä rajoittaa suuresti se että <a href="http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=retikuloendoteliaalij%C3%A4rjestelm%C3%A4"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">retikuloendoteliaalijärjestelmän</span></a> fagosyyttiset solut (eli syöjäsolut) nappaavat ne sisäänsä. Toisin sanoen, immuunijärjestelmä tekee tehtäväänsä ja siivoaa ennen kuin nanopartikkelit ehtivät sinne minne on tarkoitus (esim. kasvaimeen). Puoliintumisaikaa verenkierrossa voidaan pidentää tietyillä pintakäsittelyillä, ja toisaalta näillä voidaan vaikuttaa myös kudoskohdentuvuuteen. Ainakin kohdennettu syöpähoito vaikuttaa olevan yhtenä lopputulos-toiveena. Biojakaantuvuuskokeita on tehty lähinnä hiirillä (ymmärrettävästi), ja eri elimiin päätyvät osuudet vaihtelevat siis partikkelin rakenteen & ominaisuuksien mukaan. Kuulostaa kummallisen samanlaiselta kuin millä tahansa (lääke)aineella. Ei siis sittenkään mitään hauskaa sinkoilua sinne tänne? Tässä jo aiemmin mainitussa <span class="Apple-style-span" style="color: blue;"><a href="http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo96970&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">jutussa</span></a> </span>on pieni yhteenveto nanopartikkeleiden farmakokinetiikasta, suosittelen.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal">Isoahon kirjoituksista bongaan myös väittämän ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Lähes kaikki nanohiukkaset ovat keinotekoisesti tuotettuja ja aiheuttavat ympäristöllemme yhä suuremman ongelmajätekuorman</span>.” Ai ettei luonnossa ole luonnostaan juuri mitään nanokokoista? Kas kun <a href="http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=367184&lan=fi&clan=fi"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tästä</span></a> löytyy maininta nano-määritysongelmasta: ” <span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Haasteellista on erottaa synteettiset, teollisesti valmistetut nanomateriaalit luonnon taustasta. Nanohiukkasia on esimerkiksi maaperässä luonnostaan, kuvaa Sillanpää.</span>” ja <a href="http://users.kymp.net/jukka.makkonen/lumitahti/www/nanohiukkasten_terveysvaikutuksia_vasta_aletaan_kartoittaa.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässäkin jutussa</span></a> mainitaan luonnossa esiintyvät nanohiukkaset. Ilmeisesti aiheeseen liittyvä <a href="http://hiukkasfoorumi.fi/?q=node/535"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">väikkärikin</span></a> on tehty hiljattain - itseltäni tosin menee aihe kirkkaasti yli. </div><div class="MsoNormal">Isoaho jatkaa ” <span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Keinotekoiset nanohiukkaset eivät katoa, vaan kertyvät yhä laajemmissa mittakaavoissa luonnonkiertokulkuun, jonka seuraukset voimme nähdä ainoastaan pahimmissa painajaisissamme.</span>” Jaa jännittävää. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20018176"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä</span></a> solutason vaikutuksia tutkivassa jutussa kun tuli vastaani lause ” <span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Upon injection, the droplets will be attacked by extracellular enzymatic activities and eventually degraded [18]</span>” eli injisoinnin jälkeen pallurat joutuvat esktrasellulaaristen entsyymien hyökkäyksen kohteeksi ja ne hajotetaan, ja kyseisessä tutkimuksessakin havaittiin että seerumin läsnäolo soluviljelmissä aiheutti palluroiden hajoamisen (eli öljyn vapautumisen mikä näkyi sen kellumisena soluviljelmän pinnalla). Viite on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10537361"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä juttu</span></a>, jonka yhtenä osana on katsottu polysorbaatti 80:n hajoamista, ja todettu sen olevan nopeaa esteraasien toimesta. Toisin sanoen, nano-öljypallura-rakenne häviää kudosnesteiden entsymaattisten toimintojen ansiosta kun detergentti hajotetaan. Herää kylläkin kysymys, mitä Isoaho tässä tarkoittaa ”nanohiukkasella”? <a href="http://www.hiukkastieto.fi/node/175"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tämän</span></a> mukaan sillä tarkoitetaan kaikkein pienimpiä aerosolihiukkasia, jotka ovat kooltaan vain muutaman nanometrin. Toisaalta googlaillessa voi todeta että kyseistä termiä käytetään varsin vapaasti kuvaamaan kaikkia nanopartikkeleita. Kierroksella tarttui haaviin muutama hyvä juttu, mm. <a href="http://www.kemia-lehti.fi/pdf/kem108_nano.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> jossa käydään läpi nano-puolen todellisia ongelmia, <a href="http://www.tekniikkatalous.fi/tk/nanotekniikka/nanohiukkasten+terveysriskit+tunnetaan+huonosti/a538625"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> jossa aihetta käsitellään myös tästä näkökulmasta, sekä <a href="http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=122316&lan=fi"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> jossa näyttää olevan ympäristöasiaa. Näitä silmäillessä käy mielessä miten hyvin rokotepuolen miehet mustissa ovatkaan hoitaneet asiansa kun ”nanorokotteita” ei näytetä mainittavan missään! Sen sijaan ollaan huolissaan mm. teollisuuden käyttämistä nanomateriaaleista ja niiden tuntemattomista vaikutuksista. Ilmeisesti turvallisuustutkimus laahaa pahasti jäljessä, mikä on luonnollisesti huono juttu!<br />
<br />
Mutta palataan varsinaiseen asiaan. Isoahon tekstissä kohta ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Pandemrix-nanoadjuvanttitehoste sai aikaiseksi rokotetussa mahdollisesti verenkierrossa olevien virusten kulkeutumisen solujen sisään ja lisääntymään.</span>” saa itseni raapimaan päätä – WTF? Ensinnäkin, virusten normitoimintaan kuuluu ”kulkeutuminen solujen sisään ja lisääntyminen”. Eivät ne siihen mitään ”nanoadjunvanttitehosteita” (mikä ihme se onkaan) tarvitse. <a href="http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1879625711000186"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä</span></a> uunituore ja erinomaisen mielenkiintoisen oloinen juttu virusten käyttämistä mekanismeista luontaisen immuunipuolustuksen väistämisessä. Toisekseen, tämä ”nanoadjuvanttitehoste” pistetään lihakseen, ei verenkiertoon. Toki se sieltä hiljalleen leviää ympäröivään kudokseen kuten imusolmukkeisiin, kudosnesteen esteraasit hajottavat detergenttiä, osa menee lähisoluihin sisälle (joissa metabolia sen hajottaa) ja varmaan sitä jonkin verran päätyy verenkiertoonkin, mutta sinne päätyvä määrää voinee pitää häviävän pienenä. Imeytymiskinetiikkaa on tutkittu ainakin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10519932"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9637761"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a>. Mutta jos ajatusleikitään ja oletetaankin että pistopaikalle eksyy ”ohikulkijaviruksia” ja ne vilahtavat sitten soluun sisälle nimenomaan ”nanoadjuvanttitehosteen” seurauksena, niin so what? ”Nanoadjuvanttitehoste” tehostaa tulehdusreaktiota ja sitä kautta myös elimistön vastetta tätä ”ohikulkijavirusta” vastaan. A vot, ja turpaan ”ohikulkijavirukselle” (ansaitsi se sitä sitten tai ei). Verenkiertoon eksyneet adjuvantti-partikkelit ns. makrofagijärjestelmä siivoa pois joten se niistäkin. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21256188"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä jutussa</span></a> todettiin että adjuvantti on injisoitava antigeenin kanssa samaan paikkaan ja yhtä aikaa (tai korkeintaan 24h aikaisemmin) jotta vastetta tehostava vaikutus saavutetaan. Ei siis näytä siltä että vaikkapa käsivarteen injisoitu adjuvantti aiheuttaisi injektiohetkellä varpaan kynsivallissa olevassa tulehduksessa kovasti paljon suurempaa immuunivastetta.<br />
<br />
</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal">Isoaho myös määrittelee termejä uudelleen toteamalla (äskeisen jatkona) ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Tuohon kuluva aika on nimeltään itämisaika, joka on tavallisesti 1-5-7 vuorokautta.</span>”. Pöh. Itämisaika ei tarkoita sitä aikaa joka kuluu verenkierrossa olevilta viruksilta kulkeutumiseen solujen sisälle ja lisääntymiseen. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4misaika"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Itämisaika</span></a> tarkoittaa aikaa tartunnan saamisen ja oireiden puhkeamisen välillä. Ja mitä ihmettä tarkoittaa 1-5-7 vuorokautta (keskiarvoa ja ääripäitä vai)? Isoaholta on ilmeisesti myös anatomian ja immuunijärjestelmän perusteet jo vähän päässeet unohtumaan: ” <span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">koska kun sama adjuvanttivirus kulkeutuu suoraan keuhkokudokseen, edessä ei ole imusolmukepatteria reagoimassa kuten on taas rokotettaessa käsivarteen.</span>” Höpönpöpö. Hengitysteissä on runsaasti limakalvoon assosioitunutta imukudosta (ns. mucosal-associated lymphoid tissue eli MALT-järjestelmän nenän NALT, nielun LALT ja keuhkoputken BALT) sekä keuhkojen yhteydessä paljon imusolmukkeita, kuten mm. <a href="http://wiki.ctsnet.org/index.php?n=Main.LymphNodeDissectionIs"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tästä</span></a> voi päätellä.</div><div class="MsoNormal">Ja mikä hemmetti muuten on (nano)adjuvanttivirus, tämä termi jota Isoaho viljelee??? Viruksethan ovat luonnon omia nanopartikkeleita (vaihdellen kooltaan pienen pienistä <a href="http://microbewiki.kenyon.edu/index.php/Circovirus"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">circoviruksista</span></a> (vajaat parikymmentä nanometriä) virusmaailman jättiläisiin <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Mimivirus"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">mimiviruksiin</span></a> - kooltaan huikeat 400-800nm) mikä voi selittää termin nanovirus, mutta adjuvanttivirus?<br />
<br />
Mutta ennen kuin kukaan ehtii karjua ”no mutku narkolepsia” niin ei, en ole unohtanut tätä erittäin ikävää, potentiaalisesti / mitä ilmeisimmin todennäköisesti Pandemrix-rokotteeseen liittyvää sivuvaikutushavaintoa. Mikä laukaisi tämän autoimmuunisairauden osalla rokotetuista – en tiedä, kuten aiheen oikeat asiantuntijatkaan eivät tiedä. Mutta Isoahon teoria, siten kun sen sekavista blokiteksteistä ymmärrän (adjuvantin skvaleeni noin 150 nm kokoisina palluroina vei elimistön soluihin sinne sun tänne kaiken maailman viruksia ja ties mitä geneettistä materiaalia ja vielä sinkoili kaikkiin lähettyvillä oleileviin ihmisiin ja siten aiheutti sairastumisia narkolepsiaan ja ilmeisesti kaikkiin muihinkin sairauksiin mitä kuvitella voi), näyttää olevan "kohtuullisen todennäköisesti" hevonkuuta. Adjuvantti kun ei ilmeisesti suoraan vie <i>edes rokoteantigeenia</i> solujen sisälle (<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10519932"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä jutussahan</span></a> todettiin ” <span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">The presence of MF59 did not significantly modify the distribution of gD2. The results indicate that MF59 and gD2 distribute and are cleared independently after i.m. injection</span>.” eli MF59 ei muuttanut antigeenin jakaantumista lihaksessa, ja nämä näyttävät siis jakaantuvan ja poistuvan itsenäisesti, toisistaan riippumatta – missä määrin tätä voi soveltaa AS03:n en ole varma mutta aika lähellä toisiaan on näiden adjuvanttien rakenne), vaikkakin todennäköisesti lisää sen sisäänottoa mm. antigeenia esitteleviin soluihin (<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21256188"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä jutussa</span></a> AS03 stimuloi nimenomaan monosyyttien antigeenin sisäänottoa sekä niiden erilaistumista esitteleviksi soluiksi). Aiempi käsitys siitä että öljy-vedessä adjuvantit toimisivat antigeenin kuljettajina (delivery systems) ei vaikuta pitävän paikkaansa, sillä adjuvanttisuus ei vaadi antigeenin ja adjuvantin injisoimista samassa ruiskussa yhtä aikaisesti (eli niiden ei tarvitse olla toisiinsa fyysisessä kontaktissa) vaan ne voidaan injisoida jopa hieman eri aikaan (se aiemmin mainittu 24 h). Vaikutus perustuneekin siis lähinnä luontaisen (ja sitä kautta myös adaptiivisen) immuunivasteen aktivointiin ja mahdollisesti modifiointiin. Voiko adjuvantti olla syyllinen narkolepsian laukaisussa? Toki voi. Tai sitten syy on kyseinen antigeeni + kyseinen adjuvantti –kombinaatiossa. Tai jossain muussa. Toivottavasti mekanismit taustalla joskus selviävät, joskin pelkään vanhenevani aika paljon sitä odotellessa.</div><div class="MsoNormal"></div><br />
Mutta se nanosta tältä erää. Katsellaan jos syys-lokakuun tienoilla ehtisin miettiä jotain aiheeseen liittyvää. Menkäähän mustikkaa keräämään - soon superruokaa!Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-24698004652235814252011-05-29T09:52:00.000-07:002011-05-29T09:52:42.277-07:00VäliaikaMietin jo tuossa keväällä, kun tajusin että tämäkin projekti tulee joskus loppumaan, jotta mitäs sitten? Blogi syntyi vähän yllättäen, loppuuko se nyt kun kirja loppuu? Huomasin kuitenkin että taisin jossain määrin jäädä koukkuun, ja veikkaan että tätä tulee kyllä jatkettua. Mielessäni onjo kutkuttanut muutama hyvä aihe, eli kirjoiteltavaa kyllä löytyy. Edelleenkin aikapula estää kovin tiheät päivitykset, ja tiedän että harvaan päivittyvä blogi on "kuoleman oma", mutta toisaalta tämän ei olekaan tarkoitus olla mitään päivänpolttavaa pohdintaa, eli ehkä harva kirjoittelutiheys ei niin haittaa. Ja ne lukee joita kiinnostaa, muut lukekoot muuta.<br />
<br />
Eli palaan kesän aikana asiaan, en lupaa kuukautta jotten joudu syömään sanojani.Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-82702188431733320872011-05-29T09:50:00.000-07:002011-05-29T09:50:46.358-07:00Luvut 25-29 sekä ConclusionsKevät ja heräävä puutarha vievät yhä enemmän ja enemmän aikaa, enkä meinaa malttaa istua tietokoneella, en edes tämän loistavan kirjan tiimoilta, heh. Mutta onneksi tämä loppu alkaa olla jo aika kevyttä kamaa, eli sukelletaan taas asiaan. Yhtiömme on muuten siirtynyt mäkki-ajanjaksoon, katsotaan miten eukolta onnistuu tekstin muokkaus tällä pelillä.<br />
<br />
Luku 25 paljastaa meille mistä AIDS sai alkunsa; ”<b>the origin of AIDS</b>”. Lydallin mukaan siitä kuinka HI-virus ”yht’äkkiä” infektoi miljoona ihmistä Keski-Afrikassa on useita teorioita, kuten:<br />
<div class="MsoNormal"><ul><li>”Virus lensi ulkoavaruudesta”</li>
<li>”Keski-Afrikkalainen ihmisverenhimoinen apina kierteli puremassa miljoonaa ihmistä vuoden sisällä”</li>
<li>”Amerikkalainen homo harrasti seksiä apinan kanssa Afrikassa, meni sitten Kaliforniaan ja harrasti siellä seksiä miljoonan ihmisen kanssa”</li>
<li>”Virus on tiedemiesten / CIA:n kehittämä ja sillä on tarkoitus pyyhkäistä maapallon populaatio-ongelma pois päiväjärjestyksestä”</li>
<li>”Jotkut afrikkalaiset saivat infektion syömällä apinoita”</li>
</ul></div><div class="MsoNormal">Hyvät hoksottimet omaava lukija osannee jo arvata minkälaiseen teoriaan Lydall uskoo. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall esittelee kolme herraa, nimeltään Elswood, Curtis (<a href="http://www.uow.edu.au/~bmartin/dissent/documents/AIDS/Curtis92.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">journalisti</span></a>) ja <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Edward_Hooper"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Hooper</span></a>, jotka ovat paljastaneet mistä HI-virus todella ilmestyi, ja herra Hooper on jopa kirjoittanut <a href="http://www.amazon.com/River-Journey-Source-HIV-AIDS/dp/0316371378"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">kirjan</span></a> löydöksistään sekä pitää aiheesta <a href="http://www.aidsorigins.com/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">nettisivuja</span></a>.</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lyhyesti ja ytimekkäästi (Lydallin kirjasta yhteen vetäen): HIV siirtyi ihmiseen elävää heikennettyä suun kautta annosteltavaa polio-rokotetta (OPV) kehitettäessä. Rokotekehittelyssä käytettiin simpanssin munuaisia, ja näin rokotteet kontaminoituivat vahingossa. Rokotekokeita tehtiin aluksi Afrikassa, ja juuri näillä samoilla alueilla AIDSin esiintyvyys oli aluksi suurinta. Myöhemmin isorokko-rokotukset levittivät virusta vauhdilla eteenpäin, sillä rokoteneuloja ei steriloitu rokotettavien välillä.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Sinänsä teoria on ihan mahdollinen. Eläviä viruksia kasvatettaessa soluviljelmissä voi piileskellä muitakin kavereita ja niitä voi joutua rokotteeseen vahingossa, erityisesti jos niiden olemassa oloa ei edes osata epäillä. Epästeriilit injektiot voivat levittää tauteja piikiteltävien välillä. WOW, Lydallillahan on hypoteesi joka on ns. plausible!</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mutta katsotaan hieman muitakin lähteitä, sillä Lydallin viitteet johtavat lähinnä yllämainittujen herrojen ”julkaisuihin”. Löydänkin Pubmedista monen monta artikkelia aiheesta, ja onpa siitä ilmeisesti pidetty joku <a href="http://www.uow.edu.au/~bmartin/pubs/05pls.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">konferenssinkin tapainen</span></a>. Löysin myös kätevän <a href="http://www.uow.edu.au/~/bmartin/dissent/documents/AIDS/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">sivuston</span></a> (jonka pitäjä mitä ilmeisimmin on teorian kannattaja) jonne on kerätty mm. kyseisen tapaamisen dokumentaatiota ja muuta (oman arvioni mukaan kyseenalaistakin) materiaalia aiheeseen liittyen. Ensin ajattelin sukeltaa teoriaan tarkemmin, mutta aika pian tajusin että kuolen vanhuuteen ennen kuin siitä tulisi valmista, sen verran polveileva ja monimutkainen koko tarina taitaa olla. Pidän jutun siis lyhyenä ja pintapuolisena, kiinnostuneet sukeltakoot syvemmälle.</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Ensinnäkin, yksi kiistan aihe näyttää olevan käytetyt solut ja niiden alkuperä, millä onkin aika merkittävä vaikutus koko teoriaan. HI-viruksen sukulaisia pyörii paljon eri apinoissa sekä ihmisapinoissa; niitä pidetään HIV:in ”alkuperänä” ja kutsutaan nimellä SIV (simian immunodeficiency virus). HI-viruksen alatyypeistä maailmalla laajemmalle levinneen HIV-1:n tällä hetkellä lähin tunnettu ”apinasukulainen” on simpanssien (<i style="mso-bidi-font-style: normal;">Pan troglodytes</i>) SIV(CPZ), eli HIV-1 viruksen alkuperänä pidetään siis joskus aikoinaan tapahtunutta tartuntaa simpanssin ja ihmisen välillä. Polio-rokotteita kehitettäessä käytettiin kyllä apinoiden (enkuksi monkey) munuaissoluja, mutta ei simpanssien (joka on ihmisapina eli enkuksi ape), vaan makakien (joko jaavan makakin eli <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Macaca fascicularis</i> tai reesusmakakin eli <i style="mso-bidi-font-style: normal;">Macaca mulatta</i>) munuaisia. Nämä eivät puolestaan infektoidu (luonnossa) SI-viruksilla, eli niiden mukana poliorokotteet eivät ole HIV:n edeltäjäviruksella voineet kontaminoitua. Mutta Hooper ilmeisesti esittää kirjassaan pitävät todisteet sille että ainakin osa polio-rokote-eristä tehtiin nimenomaan simpanssin munuaissoluissa. Rokotteen pääkehittäjän, Koprowskin, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1088473/?tool=pubmed"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">artikkelissa</span></a> todetaan toisin, samoin kehitystyössä mukana olleen Plotkinin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1088471/?tool=pubmed"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">yksityiskohtaisessa selvityksessä</span></a>, jossa käydään läpi myös maantieteellisiä ”yhteensattumia” aiheesta. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mutta näin iso äs toki toimisikin, eli ei tarvitse kuin sihistä sana SALALIITTO, ja nämä ”todistukset” voi heittää takkaan. Ja kun lukee <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1088472/?tool=pubmed"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän jutun</span></a> voi päätellä että aikamoista ”he said she said” vääntöä asiasta on käyty. Pienimuotoinen yhteenveto aiheesta löytyy myös <a href="http://www.nature.com/nature/journal/v407/n6801/full/407117a0.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a>. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">No entäpä nykyaikaisten molekyyligeneettisten metodien käyttö, saisiko asiaan lisävalaistusta niillä? Vanhoja rokoteampulleja on tutkittu mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11326104"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11323657"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11323658"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a>: PCR-metodilla on etsitty ampulleista HIV-1:n nukleiinihappopätkiä ja/tai simpanssin mitokondriaalista DNA:ta – ei löytynyt. Myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12032323"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> on katsottu rokotteista löytyvää mitokondriaalista DNA:ta; näyttää olevan makaki-peräistä, ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15705467"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> on lisäksi etsitty rokotteista retrovirusten (joihin SIV ja HIV kuuluvat) RNA:ta; ei löytynyt. Tuosta jälkimmäisestä löydän mielenkiintoisen maininnan; samoja rokotteita oli käytetty myös kokeissa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/5966341"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Ruotsissa</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13689341"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Sveitsissä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13657588"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">lisäksi</span></a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13736380"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">USA:ssa</span></a>. Jostain syystä Lydallin tekstistä (ja muista vastaavista lähteistä) saa käsityksen että rokotekokeita tehtiin <i>ainoastaan</i> Afrikan alueella (toki ne siellä olivat varmaankin massiivisimmat kooltaan). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15103367"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä</span></a> on vielä katsottu simpansseissa esiintyviä SI-viruksia nimenomaan siltä alueelta jolta munuaisia rokotekokeisiin väitetysti on kerätty ja niiden sukulaisuus-suhdetta HIV-1:een; eivät ole kovin läheistä sukua eli ei näytä siltä että HIV-1 olisi suoraan peräisin tämän alueen simpanssi-viruksista.</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mielenkiinnosta lukaisin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20643738"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a> ja mainittakoot siitä ehkä yksi aiheen kannalta oleellisin seikka; HIV-1 jaetaan vielä useampaan fylogeneettiseen alaryhmään (O, N ja M) joista jokaisen ajatellaan siirtyneen ihmiseen itsenäisesti, eri aikaan. Alaryhmistä M on pandeminen, maailmalla laajimmalle levinnyt ryhmä, ja tällä hetkellä sitä geneettisesti lähimmät SIV(CPZ) –virukset on löydetty Kamerunin kaakkoiskulmasta, Kongon läheltä mutta siis ei kuitenkaan siltä alueelta joilla väitetty poliorokotteen simpanssinmunuais-keräys (Lindissä sijainnut simpansseja tutkimukseen käyttänyt laboratorio) olisi tapahtunut. Jutussa on kartta eri simpanssi-alalajien elinalueista, ja Kongon alueen simpansseista (<i style="mso-bidi-font-style: normal;">P. t. schweinfurthii</i>) löytyvä SIV on fylogeneettisesti kauempana HIV-1 M –viruksista kuin Kamerunin alueen simanssien (<i style="mso-bidi-font-style: normal;">P. t. troglodytes</i>) SIV-virukset. No, toki Lindin simpassilaboratorioon on voitu rahdata eläimiä kaukaakin.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Surffatessa tuli vastaan myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11405938"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> mielenkiintoinen juttu aihetta liipaten. Jutussa esitetään teoria (jota on ilmeisesti tuettu laskelmin jotka kiipeävät hilseeni yli), jonka mukaan alkuperäiset SIV-tartunnat ihmisissä ovat todennäköisesti levinneet erittäin huonosti, ja jolla siis pyritään selittämään epideemisten alatyyppien mahdollisesti nopeaa syntymää sillä että virusta on levitetty vahingossa epästeriilien injektioiden avulla. Eli jossain määrin Lydallin teorian toista osuutta peesaillen. Jutussa on hauskaa tietoa injektiotekniikoiden kehityksestä, ja joskus toisen maailmansodan jälkeen kertakäyttöisiksi tarkoitetut injektioneulat yleistyvät nopeasti. Valitettavasti alkeellisissa oloissa kertakäyttöisyys ”unohtui” ja samoja neuloja & ruiskuja käytettiin (/käytetään edelleen!) useita kertoja (ihan WHO:n ohjeistamana (1998) jopa 200 kertaa, tosin ohjeisiin ilmeisesti kuuluu jonkinlainen ”puhdistus” mutta sitä tuskin aina suoritetaan). Tiedetään että näin on levitetty Afrikan alueella ainakin hepatiittia, malariaa ja kuppaa sekä mahdollisesti poliota. Massainjisointikampanjoita toteutettiin mm. malariaa ja <a href="http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=vaapukkasyyl%C3%A4tauti"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">vaapukkasyylätautia</span></a> (<i>Treponema pallidum pertenue</i>) vastaan ja ilmeisesti myös antibioottien käyttö oli suorastaan holtitonta tuolloin (arvaan että on edelleen, harmi kyllä). Kirjoittajat siis spekuloivat että SI-viruksia levitettiin nopealla tahdilla ihmisestä toiseen, jolloin virukset saivat ”evolutiivista etua” ja nopealla mutaatiovauhdilla kehittyivät helpommin ihmisestä toiseen tarttuviksi ja ihmiselle patogeenisemmiksi HI-viruksiksi. En osaa arvioida teoriaa, mutta luulisin sen olevan ihan mahdollinen, ja injektiot mainitaan myös tuossa ylemmässä revarissa yhtenä potentiaalisena syynä HI-viruksen leviämiseen Afrikan alueella. Huomionarvoista on että tämän jutun kirjoittajat eivät mainitse käytännössä lainkaan rokotuksia, paitsi lyhyesti OPV-teorian HIV:in alkuna, ja toteavat sen paikkansa pitämättömäksi, mm. siksi että rokotteessa käytetyt munuaissolut eivät olleet simpanssista. Lisäksi he mainitsevat hyvän pointin: jos oraalinen rokote olisikin ollut kontaminoitunut SI-viruksella, miksi vastaavaa lajisiirtymää ei olisi tapahtunut jo aiemmin, vaikka samankaltaisia limakalvoaltistuksia SIV-infektoidulle verelle on varmasti tapahtunut metsästyksen yhteydessä runsaastikin. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mutta viis muista injektioista, Lydall mainitsee toki <b><i>vain</i></b> rokotukset. It’s always the vaccine! <br />
<br />
Itse asiassa isorokkorokotus tehtiin aikoinaan ihon pintaa raaputtamalla; tämä tekniikka tuskin levittää tauteja niin helposti kuin lihaksen sisäinen injektio, eli isorokkorokotekampanjan rooli HI-viruksen leviämisessä lienee pieni. Mutta toki on ihan selvä että epästeriileistä injektioista (ollaan piikittämässä sitten rokotetta, lääkettä tai ihan mitä vaan) tulisi pyrkiä eroon kaikin keinoin.</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Myös viruksen ikä (=milloin lajisiirtymä ja alku-adaptaatio uuteen isäntään eli ihmiseen on tapahtunut) on relevantti asia OPV-teorian kannalta. Jos HI-virus olisi siirtynyt ihmiseen rokotetestauksen sivutuotteena, se olisi tapahtunut siis joskus 1950-luvun loppupuolella. Lydall muistaa mainita tällä hetkellä vanhimman verinäytteen josta HI-virus on löydetty, joka on otettu vuonna 1959 Kongon alueella. Tämä on yksi ”todiste” siitä että pari vuotta aiemmin alueella aloitettu rokotekoe on syyllinen viruksen ilmaantumiseen. Jännittävää. Tiedän kyllä että HI-virus on poikkeuksellisen nopea muuntumaan, mutta adaptoituminen uuteen lajiin ja massiivinen diversifikaatio parissa vuodessa ei kuulosta ihan uskottavalta (vaikka ottaisi huomioon injektio-levityksen). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18833279"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Vaikuttaa nimittäin siltä</span></a> että jo 1960 M-ryhmän sisällä on ollut suurta vaihtelua, ja ilmeisesti M-ryhmän ”yhteinen esi-isä” on pyörinyt ihmisissä <a href="http://www.nature.com/nature/journal/v455/n7213/full/455605a.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">jo joskus 1900-luvun alussa</span></a> - kauan ennen OPV-kokeita.</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mutta veikkaan että minkään valtakunnan tutkimustulokset eivät ”tosiuskovaista” hetkauta eli OPV-teoria jäänee elämään tietyissä piireissä ainoana mahdollisena totuutena. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Origin_of_AIDS"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Wikipediassa</span></a> näyttää myös olevan jonkinlainen yhteenveto HIV:in alkuperä-teorioista (ilmeisesti kaikkein villeimmät on jätetty pois, sillä siellä ei mainittu ”ulkoavaruudesta lentämistä”).</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall mainitsee myös <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/SV40"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">SV40 –viruksen</span></a>, jonka havaittiin olevan Amerikkalaisten polio-rokotteiden (sekä piikin että suun kautta annettavan) kontaminantti 50-luvulla, ja joka kuulemma aiheuttaa ihmisille syöpää. Kuriositeettina mainttakoot Lydallin luokittelevan sen SI-viruksiin, mikä jälleen osoittaa Lydallin virologisten tietojen käsittämättömän heikon tason. SV40 kuuluu <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Polyomavirus"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">polyomaviruksiin</span></a>, ollen DNA-virus. SI-virukset ovat <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Retrovirus"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">retroviruksia</span></a>, siis RNA-viruksia. Ei siis edes lähisukuisia, saati saman ryhmän viruksia. Tämä kontaminantti on kuitenkin toki ihan todellinen ”löydös”, eli kyseinen virus ihan oikeasti kontaminoi aikoinaan Polio-rokotteita, ja sille todennäköisesti altistui suuri joukko ihmisiä. Iso kysymys on ollut, aiheutuiko altistuksesta ongelmia. En tunne asiaa kovin syvällisesti, enkä nyt aio siihen perehtyäkään, mutta oma käsitykseni on että suurin osa datasta viittaa siihen ettei altistuminen kyseiselle virukselle (rokotteessa) lisännyt syöpäriskiä. <a href="http://jnci.oxfordjournals.org/content/95/7/532.abstract"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä</span></a> tanskalainen juttu, lisää vastaavia löytynee helpostikin. Hiljattain kuulemallani syöpä + virukset –aiheisella luennolla mainittiin että SV40 –viruksella ei ole nykytiedon mukaan roolia ihmisten syövissä. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall nostaa myös abortoidut vauvat jälleen esille kertomalla: ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Polio vaccine made on aborted babies was already being used in 1962. Some people have religious objections to eating aborted human babies.</span>” </div><div class="MsoNormal">Onneksi olen uskonnoton – voin siis syödä abortoituja vauvoja hyvällä omalla tunnolla. Rokotteiden vauva-pitoisuudesta olikin puhetta jo <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2010/03/luvut-1-2.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">aikaisemmin</span></a>.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mutta siirrytään seuraavaan lukuun, jonka otsikko on ”<b>intimidation by the law</b>” eli pelottelua lailla (vai miten hitsissä tuon nyt suomentaisi). Lydall aloittaa luvun kertomalla, kuinka USA on ainoa englantia puhuva maa, jossa rokotukset ovat pakollisia tietyissä olosuhteissa. Mietin heti että miksi Lydall puhuu vain englantia puhuvista maista – eikö muilla ole mitään väliä? Itseäni kiinnostaisi tilanne hieman laajemmin, mutta se johtuu varmaan vain siitä että Suomi on ainoa maa jossa suomea puhutaan. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Luku on lähinnä kertomuksia siitä kuinka ”vaccine mongering bureaucrats” jahtaavat viattomia lapsia ja pelottelevat rokotuksiin haluttomia vanhempia eri tavoin, mm. viemällä kotisyntyneitä vauvoja väkisin vanhemmiltaan sairaalaan myrkkypiikitettäväksi sekä valehtelemalla ettei lapsi voi koskaan mennä kouluun jos häntä ei rokoteta heti syntymän jälkeen. Lisäksi joissain maissa on käytössä lahjontasysteemi lääkäreille: eniten rokotuksia antaneet saavat hyvät voitelurahat. Jätän luvun tarkan analyysin sikseen, en tunne muiden maiden käytäntöjä, enkä osaa ottaa niihin kantaa, mutta Suomeen en toivoisi pakkorokotuksia, vaan nykykäytäntö on hyvä. Tiedän myös että neuvolasta (kunnollisen) rokote-tietouden saaminen on vaikeaa (tosin olisi se ehkä hieman liikaakin vaadittu että terkat osaisivat keskustella immuunijärjestelmän yksityiskohdista ja rokotteista kovin tarkkaan). Hiljattain pinnalla olleeseen ”<a href="http://www.iskuryhma.com/2010/11/pakkorokotukset-tulevat-oletko-valmis.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">pakkorokotukset tulevat</span></a>” väitteeseen tosin todettakoot että kannatan laissa olevaa mahdollisuutta pakkorokotuksille – vakavampien tautien varalle (juu sika ei täytä määritelmää). Onneksi sellainen on ollut voimassa ainakin <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1986/19860583"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">vuodesta 1986</span></a> – ”pienesti” oltiin myöhässä iskuryhmässä.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Seuraavassa luvussa annetaan neuvoja vanhemmille jotka ovat päättäneet skipata rokotukset ja mahdollisesti kohtaavat paheksuntaa: ”<b>coping with disapproval</b>” . Luvun ohjeet ovat oikein hyviä, ja niitä voisi noudattaa missä tahansa lastenhoitoon liittyvässä kysymyksessä, joka varmasti aiheuttaa paheksuntaa aina jossain tahossa. Teet niin tai näin, on jollain aina naama väärin päin.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Yksi kohta näissä neuvoissa, johon tartun ihan pikkiriikkisen on seuraava pätkä, sillä siihen olen törmännyt myös muissa yhteyksissä: ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Some people get angry with you for ”engandering” their children. They believe that vaccines prevent disease, and they have had vacines injected into their children, so they should believe that their children are ”safe” from the germs allegedly brewing in your children. Althought you know that they are being illogical, their attacks on you can still cause you a lot of stress.</span>” eli "Jotkut ihmiset ovat vihaisia sinulle koska kuvittelevat omien lastensa olevan vaarassa. He uskovat että rokotteet estävät tauteja, ja heidän omat lapsensa on rokotettu, joten heidän pitäisi uskoa lastensa olevan turvassa niiltä pöpöiltä jotka mukamas leviäisivät sinun lapsestasi. Tiedät heidän olevan epäloogisia, mutta silti hyökkäykset voivat aiheuttaa runsaasti stressiä."</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">En kannata mitään ”hyökkäilyjä” ketään vastaan. Mutta selvennetään nyt hieman tuota ”epäloogisuutta” sillä minä olen varmasti sellainen ”some people” joka potentiaalisesti ärsyyntyy muiden (lasten) vaarantamisesta. Ensinnäkin, vaikka omat lapseni ovat rokotettuja, en voi koskaan olla varma saivatko he rokotteesta riittävän suojan. Rokotteet eivät anna kaikille (kunnollista) suojaa. Itse asiassa aika harvalle varmaankaan tulee mitään 100% ehdotonta, absoluuttista suojaa, jota ei voisi ylittää vaikkapa injektoimalla suurta määrän virulenttia taudinaiheuttajaa suoraan suoneen / kudokseen. Suoja on aina suhteessa tautipaineeseen. Jos tautipaine on pieni, riittää vähäisempikin suoja. Mitä suurempi tautipaine, sitä suurempi riski sairastua (on sitten rokotettu tai rokottamaton). Tätä eivät Lydallin kaltaiset ihmiset ilmeisesti koskaan tule tajuamaan. Toisekseen, en ole niinkään huolissani omista lapsistani. Jos he saavat vaikkapa tuhkarokon, on se todennäköisimmin sellainen ”normikeissi” – ikävä mutta ohimenevä, komplikaatioriski on olemassa oleva mutta aika pieni. Vaan entäpä kroonisesti sairaat lapset ja aikuisetkin? He joiden immuunivaste on sairauden ja / tai siihen liittyvien hoitojen vuoksi pahasti heikentynyt? He joita ei ole voitu rokottaa? Ja niin edelleen – heitä on nykyisin aika paljon ja he ovat muiden luoman tautipaineen armoilla. Mutta heistä ei ilmeisesti ole niin väliksi Lydallin kaltaisten maailmassa. Itseäni harmittaa ennen kaikkea heidän puolestaan. Vastaani tuli jokunen vuosi sitten lehtijuttu joissa kerrottiin muutamasta tuhkarokon jälkeen SSPE:hen sairastuneesta lapsesta – toinen taisi olla liian nuori rokotettavaksi, toinen kroonisesti sairas, jos oikein muistan. He ovat ”rokotekriittisyyden” todellisia uhreja. En millään onnistu löytämään juttua enää, mutta <a href="http://www.usatoday.com/news/health/2010-01-06-childhoodvaccines06_CV_N.htm"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> yksi aihetta liipaten, ja <a href="http://whatstheharm.net/vaccinedenial.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tätä kautta</span></a> (voivat toki olla keksittyjä juttuja kaikki) löysin kyllä <a href="http://www.kinderaerzte-im-netz.de/bvkj/aktuelles1/show.php3?id=1517&nodeid=26&nodeid=26&query=sspe"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">saksankieliset</span></a> <a href="http://www.kinderaerzte-im-netz.de/bvkj/aktuelles1/show.php3?id=2836&nodeid=26"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">jutut</span></a> aiheesta mutta koska en osaa saksaa, eivät nuo voi olla niitä mihin törmäsin joskus. <a href="http://justthevax.blogspot.com/2011/05/death-by-measles.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä</span></a> myös yksi bloggaus aiheesta.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Luku 28 on otsikoltaan ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: inherit;"><b>Treating vaccine damage</b></span>” eli kertoo miten rokotevauriota tulee hoitaa. Ei varmasti tarvitse paljon arvailla, millä Lydallin mukaan rokotevauriota voi hoitaa *virn* . ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Homeopaths have been treating vaccine damage ever since Edward Jenner started creating vaccine damage</span>” eli ei ku taikavettä tai sokeripillereitä nassukkaan niin kaikki rokotevauriot lievenee / jopa katoaa (pahoittelen lievää sarkasmia). Rokotevautioita voidaan kuulemma hoitaa ”potentisoidulla rokotteella” (*repeää naurusta*), mutta silloin tämä potentisoitu rokote tulee toki valmistaa ihan samasta erästä mistä alkuperäinen rokote on peräisin. Tai sitten voidaan käyttää ”perinteikkäämpiä homeopaattisia valmisteita”. Luku sisältää tapauskertomuksia, ja kokonaista yhden viitteen, joka johtaa vuonna 1880 kirjoitettuun kirjaan jossa joku sen ajan lääkäri kertoo parantaneensa isorokkorokotuksen sivuvaikutuksia ”thuja” –valmisteella, aiheesta voi lukea ainakin <a href="http://onibasu.com/archives/bv/17998.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a>. Lydallin mukaan thuja-myytti siis ei pidä paikkaansa eli tällä ”lääkkeellä” ei voi hoitaa kaikkia rokotevaurioita. Yhdyn mielipiteeseen.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Viimeinen varsinainen luku kruunaa kirjan, ja käsittelee rokotemyyttiä numero 14: ”<b>Homoeopathic vaccination can be used as a substitute for biological vaccination</b>” eli homeopaattista rokotusta voi käyttää biologisen rokotuksen sijaan. Olin väärässä aiemmin. Tämä luku on ehdottomasti koko kirjan hupaisinta luettavaa, en muista koska olisin hihitellyt näin antaumuksella. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydallin mielipide homeopaattisista rokotteista: ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">I believe that homoeopathic remedies should not be given to a person who has no symptoms, both because the procedure does not stimulate immunity to germs, and because it causes insidious long term side effects</span>”. Eli "mielestäni homeopaattisia valmisteita ei tulisi antaa oireettomalle ihmiselle, sillä se ei stimuloisi immuniteettia, mutta aiheuttaisi salakavalia pitkäaikaisia sivuvaikutuksia". <i>Indeed</i>. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall valittaa ettei kunnollisia kontrolloituja tutkimuksia ole tehty homeopaattisista rokotteista. Homeopaattisten rokotteiden tehon hehkutus perustuu kuulemma anekdootteihin, joissa kerrotaan yksittäistapauksista tyyliin ”Minna Meitsi sai morbillium kolmekymppistä vauvana ja nyt se on viistoista eikä ole vielä sairastanut tuhkarokkoa, minkä täytyy johtua niistä sokeripillereistä”. Aaaaapuvaaaaa, en kestä tätä ironiaa.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall kysyy oleellisen kysymyksen: ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Can a medicine which contains nothing more than a vibration alter the state of a person’s vital energy in a way that would make the person unable to contract a specific disease for the rest of his or her life?</span>” eli "voiko lääke, jossa ei ole muuta kuin vibraatiota muuttaa ihmisen vitaalienergian tilaa niin ettei hän loppuelämänsä aikana enää voi saada tietyn infektiotaudin tartuntaa?” Enpä tiedä mutta oma vitaalienergiani koki kyllä pysyvän muutoksen tätä kirjaa lukiessa. Lydall jatkaa myöhemmin samasta aiheesta: ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Is it possible that introducing the vibration of potentised viruses and bacteria can disrupt a baby’s electromagnetic field, without the effects of the disruption being immediately obvious?</span>” eli "onko mahdollista että potensoidun viruksen tai bakteerin vibraatio häiritsisi vauvan elektromagneettista kenttää ilman että tämä häiriö olisi heti ilmeistä?" On se varmaankin mahdollista, mutta jospa vaikka <a href="http://www.gnosis-oy.com/?sivu=emf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä laite</span></a> auttaisi tasapainottamaan sitä kenttää. OMG, olen vaarassa kokea karmean naurukuoleman!</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall kertoo kuinka kaikilla elävillä soluilla on vibraatio, viitaten yhteen lukuun <a href="http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1016/0307-4412(85)90226-2/abstract"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä kirjassa</span></a>. Ilmeisesti kyseinen kirja <a href="http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1016/0307-4412(85)90226-2/pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">käsittelee</span></a> solusyklin kontrollointia ja biologisia rytmejä (tuonaikaista tietoa siitä), ja Lydallin viittenä olevan luvun kirjoittaja on myös <a href="http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6WCB-45FCFJ1-1K&_user=10&_coverDate=08%2F31%2F2000&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=gateway&_origin=gateway&_sort=d&_docanchor=&view=c&_searchStrId=1751875038&_rerunOrigin=google&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=334a4be2514b9f105261d56a41845fa4&searchtype=a"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän jutun</span></a> kirjoittaja. Veikkaan että tuossa esiintyvä sana ”oscillatory” on aiheuttanut tämän viittauksen, ja Lydall ilmeisesti kuvittelee tämän tarkoittavan kirjaimeillista värähtelyä /vibraatiota. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Oscillation"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Wikipedian kautta</span></a> voi lukea tarkemmin ”biologisista oskillaatioista” kuten <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Circadian_oscillator"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">vuorokausirytmistä</span></a> ja siihen liittyvistä oskilloivista geeneistä (ajatella, geeneilläkin on vibat!). Lydall pohtii tätä solujen vibraation merkitystä: ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Germs are living cells, and if a species of germ vibrates at a frequency which is incompatible with the natural frequency of human cells, then potentising the germ and giving it to a person with no symptoms makes no sense, unless you are trying to make the person sick for research purposes.</span>” (eli pöpöt ovat eläviä soluja, ja jos pöpölaji vibroi taajuudella joka ei sovi yhteen ihmissolun luonnollisen taajuuden kanssa, ei ole järkevää antaa potentisoitua pöpöä oireettomalle ihmiselle, ellet sitten tutkimustarkoituksessa halua että ihminen sairastuu) Avainsanat: <b><span class="Apple-style-span" style="font-size: large;">MAKES NO SENSE</span></b>. Kiitos ja kuulemiin. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Eli nyt on sitten luvut luettu ja jäljellä on enää loppupäätelmät eli <b>Conclusions</b>. Tarinan yhteenvetona Lydall selittää kuinka hän asui ensimmäisen lapsensa saamisen aikoihin poliisivaltiossa joissa rokotukset olivat pakollisia, ja koska hän ei sivuvaikutusten vuoksi halunnut niitä kaikkia lapselleen annettavan, hän päätti ottaa hieman selvää ”tilastoista”. Tämän tutkimusmatkan löydösten perusteella hän tajusi että rokotteisiin liittyykin paljon isompia ongelmia: rokotteet aiheuttavat runsaasti erilaisia kroonisia sairauksia, eivätkä taudit suinkaan ole kadonneet rokotteiden vuoksi. Lisäksi hän tajusi ettei aina olekaan fiksua yrittää estää tarttuvaa tautia, että paljon luotettavampiakin menetelmiä tautien estämiseen on, ja että kuumeen alentaminen lääkkein on erittäin vaarallista. Rokotukset perustuvat julmuuteen, vääristelyyn ja luuloihin, ja niiden seuraukset on nähtävissä kroonisten tautien epidemioina, jotka ovat kaiken kukkuraksi paljon vakavampia kuin taudit joita rokotteet yrittävät estää. Rokottajat pyrkivät tavoitteisiinsa uskonnollisessa hurmoksessa ja tekevät mitä tahansa saavuttaakseen tavoitteensa. Byrokraatit ovat alkaneet tehdä elämän vaikeaksi rokotuksiin haluttomille vanhemmille, ja siksi Lydall haluaa jakaa tietonsa vanhemmille; jokaisen vanhemman tulee tehdä vastuullinen päätös siitä, mitä heidän lapsiin pistetään ja mitä ei pistetä. Näin lyhentäen ja vapaasti (ja erittäin huonosti) kääntäen.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Ja entäs oma yhteenvetoni. Siitä taitaa nyt olla kohta tarkalleen kaksi vuotta kun minua kehotettiin ”tutustumaan myös toiseen näkökulmaan” ja kehotuksen mukana annettiin (pyynnöstäni) lista sopivista kirjoista. Tätä kirjaa kehuttiin parhaimmaksi, siksi nimenomaan sen tilasin (money well spent). Hetki siinä meni ennen kuin pääsin lukuvauhtiin, ja kirjan parissa on vierähtänyt reilu vuosi – enpä olisi uskonut. Tutustuminen on ollut perin mielenkiintoista ja opettavaistakin. Olen oppinut paljon paitsi immunologiasta, taudeista ja rokotteista, myös siitä kirsikanpoiminnan ja datavääristelyn tekniikasta mille ”rokotekriittiset” argumentit yleensä perustuvat. Kirja on ollut (käsi sydämellä ja aikuisten oikeasti) aivan varmasti pahinta paskaa mitä olen rokotteiden tiimoilta ikinä lukenut, joskin monet nettisivustot kipuavat kyllä samalle tasolle. Kirjoittajalla ei ole pienintäkään käsitystä mikrobiologiasta, virologiasta, immunologiasta, infektiotaudeista, epidemiologiasta, rokotteista tai ylipäänsä mistään aiheeseen liittyvästä perustieteestä. Tieteellisillä viitteillä on tätä totaalista tietopuutosta pyritty peittämään, mutta viitteiden tarkempi raapiminen paljastaa totuuden aika nopeasti. Siihen päälle kaikki salaliittoteorioilla mässäilyt ja homeopatia-hömpötykset antavat pikantin sivumaun shaisselle. Viitteitä on numeroitu 471, mutta huomioni mukaan siellä on samoja viitteitä useita kertoja eli todellinen määrä on paljon paljon alhaisempi (eipä sillä tosin ole mitään merkitystä). Eli paska kirja, mut tulipahan luettua :-D.</div>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-19831736047398382552011-04-29T06:21:00.000-07:002011-04-29T06:21:33.587-07:00Luvut 23-24Meinasi tämän kuun postaukselle käydä jo köpelösti kun töissä on hieman hektistä ja puutarha heräilee liiankin nopeasti, mutta pääsiäinen pelasti aikataulun ja ehdin kuin ehdinkin vielä huhtikuun puolelle.<br />
<br />
Luvun 23 otsikko on “<b>Crime, autism and learning disabilities</b>” eli rikos, autismi ja oppimisvaikeudet, ja luku saattaapi olla ainakin tähän mennessä koko kirjan hilpeintä luettavaa. Lydall aloittaa kertomalla tarkkaavaisuushäiriöistä ja lievistä aivojen toimintahäiriöistä, jotka ovat pojilla paljon yleisempiä kuin tytöillä. Monet käytöshäiriöt johtuvat lievästä aivovauriosta. Poikavauvat ovat paljon alttiimpia DTP:n aiheuttamalle vakavalle aivovauriolle (aihetta käsiteltiin <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2011_01_01_archive.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">aiemmin</span></a>). Niinpä poikavauvat ovat ihan varmasti alttiimpia myös lieville aivovaurioille. Ymmärtänette mihin tämä johtaa: rokote > lievä aivovaurio > ADHD ja muut sen sellaiset käytöshäiriöt.<br />
<div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall viittaa Gordon Serfontein -nimiseen australialaiseen lastenlääkäriin, joka on kirjoittanut kirjan The Hidden Handicap: Dyslexia, Hyperactivity and Behavioral disorders in children (1989). Oletan että <a href="http://www.paperbackswap.com/Hidden-Handicap-How-Gordon-Serfontein/book/0731801571/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä kirja</span></a> on uudempi versio tuosta. Lydall on lainannut useamman pätkän kirjasta, ja niistä yhdessä todetaan tarkkaavaisuushäiriöiden (attention deficit disorders) olevan erittäin yleinen vaiva jonka insidenssin on pojilla arvioitu olevan 5-20%, ja noin 90% ADD-lapsista on poikia. Hmmm, mikähän on hieman uudempi käsitys aiheesta? Selailen hieman uusimpia revareita aiheesta (joka on siis ennestään erittäin vieras itselleni), ja vaikuttaa siltä että ”pelkkiä” ADD juttuja ei tartu haaviin vaan puhutaan ennemminkin ADHD –yhdistelmästä, jossa pääoireena voi olla joko tarkkaavaisuushäiriö, hyperaktiivisuus, tai yhdistelmä näistä. Mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20124275"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19084757"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a> jutun johdannossa tehdään yleiskatsaus ADHD:n esiintyvyyteen ja sukupuolijakaumaan. Jutuissa puhutaan prevalenssista, joka on eri asia kuin insidenssi, ja ihmettelen miksi Serfontein puhuu tässä yhteydessä insidenssistä, sillä prevalenssi on ADHD:n kaltaisten pääosin pysyvien diagnoosien kanssa mielenkiintoisempi luku. Molemmissa jutuissa mainitaan esiintyvyyden arvioinnin olevan varsin vaikeaa, koska kyseessä on ns. ”käyttäytymisongelma” (behavioural disorder) ja määritelmät sekä diagnosointi-kriteerit vaihtelevat. Diagnoosille on ilmeisesti on olemassa jotkut ”viralliset” kriteerit (”DSM-IV criteria”), ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17768285"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a> mukaan 8-15 vuotiaista USA:laisista lapsista vajaa 9% kärsii ADHD:stä. Ylipäänsä eriintyvyys-arviot näyttävät vaihtelevan 3-10% välillä, ja vaiva tosiaan on pojilla yleisempi, mutta Serfonteinin väittämä sukupuolijakauma 1 : 9 (tytöt : pojat) ei näiden juttujen perusteella ole niin vinoutunut, vaan pikemminkin 1 : 2-3, ja tuossa jenkkiaineistossa (8-15 vuotiailla) pojilla esiintyvyys oli vajaa 12%, tytöillä reilu 5%.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall myös kertoo (viitaten Serfonteinin kirjaan) että jos epäidenttisellä kaksosella on ADHD, on toisen kaksosen AHDH-riski vain pieni, mutta jos identtisistä kaksosista toisella on ADHD, on toisellakin se <i>varmasti</i>. Kulmakarvani nousevat kattoon; ihanko totta? Jos näin olisi, olisi kyseinen ”tauti” lähes yksinomaan geneettinen. Pikainen etsintä tuo lisäinfoa. <a href="http://www.addandadhd.co.uk/adhd-hereditary.html"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> <span class="MsoHyperlink"><span style="color: windowtext; text-decoration: none;">todetaan toisen identtisen kaksosen riskin olevan 72-83%, mikä on toki korkea, mutta ei 100%. </span></span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17346990"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä</span></a> varsin mielenkiintoisen oloinen kaksos-tutkimus jossa on pyritty selvittämään geenien ja ympäristötekijöiden suhdetta, ja josta löydän myös maininnan asiasta; geenien vaikutuksen ADHD:n arvioidaan olevan 80-90%. Lydall pohtii perinnöllisyyden osuutta ja toteaa ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">There would not have been a huge upsurge of behavioural problems in children in recent decades if it were solely an inherited condition</span>” eli jos käyttäytymisongelmat olisivat yksinomaan perinnöllisiä, ei niiden esiintyvyys olisi räjähtänyt viime vuosikymmenien aikana. Niin, onko käyttäytymisongelmien esiintyvyys todella räjähtänyt viimeisten vuosikymmenien aikana? Jos kysyy vaikkapa mummoiltani, on vastaus varmaankin: kyllä! Mutta katsotaan nyt vaikkapa tätä puheilla olevaa ADHD:tä, josta löydän varsin mielenkiintoisen <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19252145"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">jutun</span></a> aihetta liipaten. Kyseisessä meta-analyysissä saatiin aikuisten ADHD:n ”yhteisprevalenssin” arvioksi 2,5%, mutta aineistossa oli runsaasti ns. heterogeenisyyttä, eli eri tutkimusten tulokset vaihtelivat paljon. Discussiossa mainitaan että DSM-IV kriteereitä noudattaneet tutkimukset ovat havainneet aikuisten ADHD-prevalenssin olevan 1-7,3%, riippuen aineistosta (yleensä kohdepopulaatio on ollut hyvin rajattu, kuten yliopisto-opiskelijat, vangit, tms. eli tulos ei välttämättä ole suoraan sovellettavissa koko populaatioon). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17470954"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tässä</span></a> useammassa maassa toteutettu prevalenssitutkimus, jossa ikähaarukka oli 18-44 vuotta ja keskimääräinen esiintyvyys oli 3,4% (vaihteluväli 1,2-7,3%). Nämä luvut sopivat hyvin yhteen sen tiedon kanssa, että ADHD-diagnoosi on kohtuullisen pysyvä, mutta osa lapsista ns. menettää diagnoosin iän karttuessa; pysyvyyden on seurantatutkimusten mukaan arvioitu olevan 4-66% (tuo aikuisten prevalenssia koskenut meta-analyysi mainitsi tällaisen haarukan), joskin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20124275"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> jutussa sen mainittiin olevan 60-80%, eli kohtuullisen suurta vaihtelua on arviossa. Meta-analyysin diskussiossa oli varsin mielenkiintoista pohdintaa mm. sukupuolijakaumasta; siinä mm. mainittiin että tyttöjen oireita ei ehkä koeta kovin häiritseviksi lapsena, jolloin diagnoosi jää tekemättä, mutta myöhemmin aikuisina naiset hakeutuvat itse selvittämään oireitaan, mikä saattaa selittää sitä että naisten osuus näyttää nousevan vanhemmissa ikäryhmissä. Lisäksi on havaittu selvä ero siinä, kysytäänkö oireista vanhemmilta, vai ”potilailta” itseltään: vanhempien raportointiin perustuen ADHD:n pysyvyys oli 5-9 kertaa suurempi kuin itse-raportointiin perustuen, ja vanhempien raportoinnit myös yleensä ilmoittivat suurempia ”toiminnallisia vajavuuksia” kuin itse-raportoinnit. Mielenkiintoista – onko osa ongelmasta vanhempien korvien välissä, mietin kieli poskessa.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mutta vaikuttaa siis siltä että ainakaan ADHD:n esiintyvyys ei ehkä olekaan ”räjähtänyt” viime vuosikymmeninä kuten Lydall väittää, sillä aikuisistakin löytyy paljon diagnoosi-kriteerit täyttäviä henkilöitä jos vain etsitään.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Yhdessä Serfonteinin kirjasta lainatussa kohdassa sivutaan myös potentiaalisia syitä tarkkaavaisuusongelmille, ja mainitaan että raskausaika ja synnytyksen aikaiset tapahtumat tulevat ensimmäisenä mieleen tämänkaltaisissa ongelmissa. Synnytysvaikeuksia kokeneet lapset eivät kuitenkaan ole suuremmassa riskissä saada myöhemmin ADD diagnoosia, joten ne eivät (Serfonteinin mukaan) näytä olevan ongelman syynä. Lainaus loppuu tähän, ja Lydall vetää yhteen: syy on siis synnytyksen jälkeisissä tapahtumissa – rokotuksessa. Ihmettelen minne se tiineysaika jäi? Aiheesta löytyy mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16402008"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16095697"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12777257"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a>, eli äidin raskaudenaikainen tupakointi näyttää lisäävän ADHD-riskiä, mahdollisesti myös alkoholin (tai kannabiksen) käyttö. Lisäksi ennenaikaisuus (erityisesti jos syntymäpaino on pieni) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11035890"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">vaikuttaa</span></a> olevan riskitekijä. Vastoin Lydallin väitettä kyse ei siis olekaan pelkästään synnytyksen jälkeisistä tapahtumista. ADHD:n potentiaalisista ympäristöriskitekijöistä lisää laajemmin mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17718779"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a>.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Kiinnitän huomiota siihen, että yhdessäkään Serfonteinin kirjasta lainatussa pätkässä ei mainita sanaakaan rokotuksista. Google tai <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=serfontein%20G%5bAuthor%5dattention%20deficit%20disorder"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Pubmed</span></a> ei tuo lisävalaistusta, eli en löydä mitään, joka paljastaisi myös Serfonteinin olleen sitä mieltä että rokotukset ovat yksi ADHD:n pääsyy. Mietityttää, mainitaanko hänen kirjassaan rokotuksia lainkaan. Mutta Lydallin mukaan olisi parasta jos vain hylättäisiin ADHD:n perimmäinen aiheuttaja; rokotukset. Jep jep.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall puhuu myös autismista, ja tietää – toisin kuin aiheen tutkijat – mistä se aiheutuu: “<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Autism can be caused by an inherited faulty gene, a bang in the head, or encephalitis, which in turn can be caused by a natural infection or by a vaccine</span>.” eli autismin aiheuttajana voi olla peritty geenivirhe, isku päähän tai infektion / rokotteen aiheuttama enkefaliitti. Wow! Kai Lydall on julkaissut mullistavien tutkimustensa havainnot (*lievää sarkasmia*)? Lydall mainitsee että aiemmin autismi oli hyvin koulutettujen ”intellektuellien” perheiden (ts. heidän lapsiensa) sairaus (mikä johti alkuperäiseen ”<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Refrigerator_mother"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">jääkaappiäiti</span></a>”-teoriaan). Tällöin DTP-rokote oli tarjolla vain tämänkaltaisien perheiden lapsille. Myöhemmin, kun DTP-rokote tuli kaikkien saataville, autismista tuli koko kansan tauti. Missään nimessähän ei voi olla kyse siitä että hyvin koulutetut vanhemmat pääsivät aikoinaan helpommin tutkimuksiin, jolloin heidän lastensa autismi-oireilu sai nimen, kun taas heikomman koulutustason (ja sitä myöten todennäköisesti heikomman tulotason) perheet saivat selvitä oireilevan lapsensa kanssa ilman diagnoosia.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal"><a href="http://www.pediatrics.org/cgi/content/full/113/5/e472"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Tämä</span></a> autismin genetiikkaa käsittelevä revari vetää johdannossa hieman yhteen autsimin ”taustalöydöksiä” ja mainitsee että sosioekonomisella statuksella tai etnisellä taustalla ei ole havaittu olevan vaikutusta autismin esiintyvyyteen. Infektioista sikiöaikaisen vihurirokko-tartunnan tiedetään olevan potentiaalinen autismin aiheuttaja (jossain määrin ironista, ottaen huomioon että MPR-rokote, jonka väitetään aiheuttavan autismia, ehkäisee siis tunnettua autismin aiheuttajaa). Tiettyjen tunnettujen geenivirhe-syndromien (kuten <a href="http://www.vaestoliitto.fi/perinnollisyys/tietolehtiset/tuberoosiskleroosi_tsc/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tuberoosiskleroosi</span></a> ja <a href="http://www.saunalahti.fi/kup/syndroma/fragilex.htm"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Fragile X –syndroma</span></a>) yhteydessä esiintyy usein autistisia käyttäysymisoireita. Mutta valtaosalla autisteista ei ole mitään tunnettua syytä taustallaan, eli syy on vielä pitkälti yksi iso kysymysmerkki. Geneettiset tekijät ovat kuitenkin vahvasti listalla mukana, ja ainakin 10 eri geenin arvellaan yhteisvaikuttavan autismi-kirjon taustalla. Sisarus-tutkimusten perusteella autsistisen lapsen sisaruksilla esiintyvyys on 2-8%, mikä on paljon suurempi kuin ”yleisesiintyvyys”. Kaksostutkimuksissa on havaittu yli 60%:n ”yhtäpitävyys” (concordance) eli jos toisella kaksosista on autismi, on toisellakin se hyvin usein (mutta ei kuitenkaan läheskään aina).</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Ja koska autismista on puhe, nostaa Lydall luonnollisesti esiin rohkean ja uskaliaan herra Wakefieldin. Oi voi. Wakefield-saga on täyttänyt internetin bittiavaruutta jo niin paljon että päätin jättää paukut sen osalta muualle. Lyhyt yhteenveto: kyseinen gastroenterologi julkaisi vuonna 1998 Lancetissa tapauskertomus-sarjan jossa esiteltiin 12 lasta, joista usealla autismi oli puhjennut about MPR-rokotuksen jälkeen ja joista osan suolistosta oli tutkimuksessa löydetty tuhkarokko-rokotevirus. Teorian mukaan rokotevirus aiheuttaisi suolistoinfektion, joka puolestaan päästäisi jotain myrkkyjä suolistosta läpi, mikä aiheuttaisi aivovaurion ja autismin. Jutun Pubmed-linkki <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9500320"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a>. Juttu aiheutti melkomoisen media-myrskyn (”MPR-rokote aiheuttaa autismia”), ja poiki useita epidemiologisia tutkimuksia. Lisäksi juttuun liittyy paljon epäselvyyksiä, mm. metodologiaa on epäilty (mikään toinen riippumaton ryhmä ei ole onnistunut toistamaan löydöksiä suolistosta löytyvän tuhkarokkoviruksen osalta), näytteidenkeruumenetelmän ja valittujen tutkimusten eettisyyttä ja lääketieteellisiä perusteita kyseenalaistettu sekä mielenkiintoisia taloudellisia kytkyjä havaittu (Wakefield sai rahoitusta lakimieheltä jonka tavoitteena oli nostaa ryhmäkannet rokotefirmaa vastaan). Kaiken kukkuraksi potilasdataa ilmeisesti väärennettiin mm. sen osalta koska ensimmäiset autismin oireet havaittiin (suhteessa rokotukseen). Wakefieldin toimet joutuivat lopulta GMC:n tutkittavaksi, ja lääkärinlupahan <a href="http://www.gmc-uk.org/Wakefield_SPM_and_SANCTION.pdf_32595267.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">siitä meni</span></a>. Lopulta Lancet veti alkuperäisen tutkimuksen takaisin; kirjoittajista 10 oli jo aiemmin vetäytynyt jutusta ja sen johtopäätelmistä. Aiheesta voi lukea tarkemmin mm. suomeksi <a href="http://paholaisen-asianajaja.blogspot.com/2009/01/andrew-wakefield-ja-rokotteet-osa-1.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a> (useampi osa), enkuksi <a href="http://briandeer.com/mmr-lancet.htm"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a> (useampi osa), <a href="http://www.sciencebasedmedicine.org/?p=3660" style="color: blue;">täältä</a>,<span class="Apple-style-span" style="color: blue;"> </span><a href="http://www.sciencebasedmedicine.org/?p=3716" style="color: blue;">täältä</a>, <a href="http://news.bbc.co.uk/2/hi/health/8483865.stm"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a>, <a href="http://www.ratbags.com/rsoles/comment/wakefield.htm"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a>, <span lang="SV">ja BMJ:n sivuilta <a href="http://www.bmj.com/content/340/bmj.c696.long"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a></span><span lang="SV">, </span><a href="http://www.bmj.com/content/342/bmj.c5347.long"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a>, <a href="http://www.bmj.com/content/342/bmj.c5258.long"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a>, <a href="http://www.bmj.com/content/342/bmj.c7001.long"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a> ja lukemattomista muista lähteistä ympäri äänternettiä.<br />
<br />
Mutta Lydallille Wakefield on urhea sankari.<br />
<br />
Lydall nostaa esiin myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12421889"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a> tanskalaisen tutkimuksen joka Lydallin mukaan <i>melkein</i> vertaa rokottamattomia ja MPR-rokotettuja lapsia toisiinsa. Tutkimuksessa katsottiin ns. henkilövuosia, eli verrattiin rokottamattomia henkilövuosia rokotettuihin henkilövuosiin. Lasten 1-vuotis syntymäpäivän ja rokotuksen välinen aika oli mukana rokottamattomien henkilövuosissa, ja Lydallin mukaan tämän kikkailun avulla tulokset vääristettiin siihen suuntaan, ettei MPR aiheuttaisi autismia. Mikä Lydalli mukaan on omituinen tulkinta koska autismia esiintyi 1 / 6264 rokotettu henkilövuosi ja 1 / 9101 rokottamaton henkilövuosi, jolloin autismia oli siis 50% enemmän rokotetuilla, mutta silti ”rokoteteollisuus” käyttää tätä tutkimusta todisteena siitä ettei MPR aiheuta autismia. Lydallin mukaan tämä tutkimus tukee hypoteesia, että suurin osa autismista ei aiheutu MPR-rokotteesta, mutta osa aiheutuu. Jostain syystä epäilen Lydallin laskuoppia.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Katsotaanpa siis alkuperäistä juttua. Siinä oli mukana (lähes) kaikki Tanskassa syntyneet lapset vuosilta 1991-1998, ja mitä ilmeisimmin Tanskassa on aika massiiviset rekisterit, joiden avulla lasten rokotestatus sekä erilaiset sairaus-diagnoosit (kuten autismi-kirjon diagnoosit) voitiin selvittää (*jossain määrin kade*). Mukana oli kaikkiaan reilu 500 000 lasta, joita seurattiin 1-vuotis syntymäpäivästä alkaen, siihen asti kunnes he mahdollisesti saivat autismi-kirjon diagnoosin (738 lasta) tai jonkun ”kehitysvamma”-diagnoosin, kuten tuberoosiskeloosi yms. tai raskauden aikaisen vihurirokko-diagnoosin (nämä yht. 45 lasta), tai muuttivat / kuolivat (yht. 5028 lasta). Kaikki lapset olivat aluksi rokottamattomien ryhmässä, ja siirtyivät rokotettujen ryhmään siinä vaiheessa kun he saivat rokotteen; näinpä siis jokaisen lapsen seurannan alkuaika laskettiin rokottamattomiin henkilövuosiin, kuten Lydall mainitsi. Mutta oliko rokotetuilla tosiaan 50% enemmän autismia? Ilmeisesti Lydallilta on jäänyt katsomatta taulukko numero 1, joka antaa ns. raakadataa. Rokotettuja lapsia oli kaikkiaan 440655, ja rokottamattomia 96648 (rokotekattavuus siis noin 82%, ei eroa sukupuolijakaumissa). Rokotetuista lapsista 269 (0,061%) sai autismi-diagnoosin seurannan aikana, joku muu autismi-kirjon diagnoosi napsahti 352 (0,0799%) lapselle (kaikkiaan siis 621=0,14%). Vastaavat luvut rokottamattomien kohdalla: 47 (0,0486%) ja 70 (0,0724%) (yht. 117= 0,12%). Ei nyt iiiiiiihan näytä siltä että rokotetuilla olisi ollut 50% enemmän autismia, vaikka %-luku inansa isompi onkin (ei tilastollista merkitsevyyttä). Varsin huvittavasti Lydall petaili hieman ennen tutkimuksen esiin vetämistä tulosten tulkintaa toteamalla: "<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">A comparative study is likely to find that there is a slightly higher number of cases of autism in the vaccinated group, and the vaccinationists would be able to say that this higher number is ”not statistically significant</span>” eli (rokottamattomia ja rokotettuja) vertaava tutkimus löytäisi todennäköisesti hieman enemmän autsimia rokotettujen ryhmässä, jolloin ”rokottajat” voivat vedota siihen ettei ero ole tilastollisesti merkitsevä. Voi kehveli, etten paremmin sanoisi. Lydall siis haluaa käyttää niin kutsutta silmämunametodia tulosten tulkinnassa. Jos rokottamattomilla autismia esiintyy 4,9 tapausta per 10 000 lasta, ja rokotetuilla 6,1 tapausta per 10 000 lasta niin näkeehän sen jo silmällä että jälkimmäisillä on autismia 50% enemmän (*ROFL*). Tämänkaltainen älyllinen epärehellisyys saa pääni savuamaan. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Tämä on ainoa tutkimus MPR:n ja autismin yhteydestä, johon Lydall viittaa (lukuun ottamatta Wakefieldin alkuperäistä juttua). Eikö niitä tosiaan ole enempää? Noh, ”muutama” muukin tutkimus aiheesta löytyy. Aihetta on tutkittu mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16865547"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Japanissa</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19952979"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Puolassa</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16818529"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Kanadassa</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15259839"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Englannissa</span></a> (<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11395196"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">toinen</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11581466"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">kolmas</span></a>), <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14754936"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">USAssa</span></a>, ja jopa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12415036"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Suomessa</span></a> ihan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9643797"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">kahdestikin</span></a>. MPR-rokotekattavuuden ja autismin esiintyvyyden ei ole havaittu korreloivan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11231748"><span style="color: blue;">Kaliforniassa</span></a>, eikä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11222420"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Englannissa</span></a>, eikä Englannissa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10376617"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">havaittu</span></a> myöskään MPR-rokotteen käytön aloittamisen jälkeen selvää kynnystä autsimin esiintyvyydessä tai diagnosointi-iässä (<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11850369"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">toinen</span></a>). Japanissa MPR-rokotekattavuus laski huomattavasti 1988-1992 ja 1993 rokotteen käyttö loppui kokonaan. Autismin esiintyvyys ei vähentynyt, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15877763"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">päinvastoin</span></a>. Tuhkarokkovirusta on myös yritetty etsiä autististen lasten <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18769550"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">suolistosta</span></a> tai <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17015560"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">valkosoluista</span></a>, kovin huonolla menestyksellä. Myös MPR-rokotevastetta on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18252754"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">katsottu</span></a> autistisilla lapsilla ja normaaleilla kontrolleilla; ei eroja. Revareita aiheesta mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17168158"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20669467"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tässä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12913832"><span style="color: blue;">tässä</span></a>. MPR-gatesta on myös useita juttuja eri tieteellisissä lehdissä, esim. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21343697">täällä</a>. Kattava lista aiheeseen liittyvistä tutkimuksista löytyy mm. <a href="http://www.aap.org/immunization/families/faq/vaccinestudies.pdf"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a>, mukana myös <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiomersaali"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tiomersaali</span></a>-juttuja, Lydall mainitsee toki myös sen potentiaalisena rokotteisiin liittyvänä autismin aiheuttajana. Lydall kertoo, kuinka hallitukset ovat ylpeinä ilmoittaneet lopettaneensa tiomersaalin käytön lasten rokotteissa, mutta kun amerikkalainen ”health advocacy group” (<a href="http://www.hapihealth.com/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">HAPI</span></a>) keräsi rahaa ja pisti muutaman rokotemerkin analysoitavaksi, niistä löytyikin elohopeaa. En onnistu löytämään Lydallin viitettä, mutta ilmeisesti <a href="http://www.whale.to/a/mercury7.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämä</span></a> on alkuperäinen tiedote. Joku soittaa kelloani tässä kohtaa: "The vials were sent to Doctor's Data, an independent lab which specializes in heavy metal testing." eli ampullit lähetettiin testattavaksi raskasmetallitestaukseen erikoistuneeseen laboratorioon nimeltä <a href="http://www.doctorsdata.com/home.asp"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Doctor’s Data</span></a>. Pikainen Googlaus virkistää muistiani, <a href="http://www.quackwatch.com/"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Quack watch</span></a>-sivustolta kyseinen labra löytyy listalta ”<a href="http://www.quackwatch.org/01QuackeryRelatedTopics/Tests/nonstandard.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Laboratories Doing Nonstandard Laboratory Tests</span></a>” eli laboratoriot jotka tekevät standardoimattomia testejä. Kyseisestä laboratoriosta löytyy myös ihan <a href="http://www.quackwatch.org/01QuackeryRelatedTopics/Tests/doctors_data.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">oma sivunsa</span></a> ja labran käyttämästä pissatestistä myös <a href="http://www.quackwatch.org/01QuackeryRelatedTopics/Tests/urine_toxic.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">oma selvityksensä</span></a>. Ou jeah. Veikkaan että Lydallin mielestä standardoidut laboratoriotutkimusmenetelmät ovat ihan turhia. Doctor’s Data ei tietenkään tykkää Quackwatch-sivuston toiminnasta joten <a href="http://www.quackwatch.com/14Legal/dd_suit.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">ratkaisua haetaan lakituvasta</span></a>.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Luvun otsikossa mainitusta kolmannesta ongelmasta, siis rikollisuudesta (tai sen syystä), Lydallilla on myös selkeä käsitys. Taustatueksi Lydall kertoo tapauksesta, jossa hyvässä ja välittävässä kodissa kasvanut nuori mies raiskasi ja murhasi nuoren tytön Uudessa Seelannissa vuonna 1990. Tämä nuori mies oli puolustuksen mukaan ollut normaali siihen asti kunnes hän sai tuhkarokkorokotteen, joka oli muuttanut persoonallisuutta ja laukaissut rikollisen käyttäytymisen (ja tämän tuomari oli hyväksynyt selitykseksi, mutta antoi silti elinkautisen). <span lang="EN-US">Lydall vetää yhteen: ”<span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">How many violent crimes are committed because of vaccination? Once again it needs a large-scale study, which can only be done by criminologists and sociologists who have access to information about confounding factors like poverty and parental neglect or abuse. A more practical solution is to acknowledge that vaccination causes criminal behaviour, and seeing as it is not responsible for the lack of dangerous infectious diseases, to abolish vaccination</span>” eli montako väkivaltarikosta tapahtuu rokotusten takia – sen selvittäminen vaatisi kriminologien ja sosiologien tekemän laajan tutkimuksen joka ottaisi huomioon sekoittavat tekijät kuten köyhyyden, vanhempien tekemät laiminlyönnit ja pahoinpitelyn. </span>Käytännöllisempi ratkaisu olisi myöntää rokotuksen aiheuttavan rikollista käyttäytymistä, ja koska rokotteet eivät estä vaarallisia infektiotauteja, ne tulisi hylätä.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal">Teksti puhukoot puolestaan.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Seuraava erittäin lyhyt luku on otsikoitu ”<b>Medical malice</b>” eli lääketieteen pahansuopuus. Luvussa Lydall paljastaa, miten lääkärit kostavat vanhemmille, jotka uskaltavat paljastaa lapsensa saaneen rokotevaurion. Tämä tapahtuu esim. syyttämällä välillisestä <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/M%C3%BCnchhausenin_oireyhtym%C3%A4"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Munchausenin syndromasta</span></a> tai muunlaisesta huonosta vanhemmuudesta, jonka johdosta joissain maissa lapset voidaan jopa ottaa pois vanhemmilta. Lydall lainaa <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Viera_Scheibner"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Viera Scheibneria</span></a>, jonka mukaan kehittyneissä maissa jyllää vanhempien ja lastenhoitajien syyttelyepidemia – ns. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Ravistellun_vauvan_oireyhtym%C3%A4"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">ravistellun vauvan oireyhtymästä</span></a> (<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Shaken_baby_syndrome"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">Shaken baby syndrome</span></a>) syytetään virheellisesti lasten huoltajia, vaikka todellinen syy on rokotteissa! Mikropaleontologi Scheibner kirjoittaa: <span class="Apple-style-span" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Brain (mainly subdural, less often subarachnoid) and retinal haemorrhages, retinal detachments, and rib and other bone ”fractures” are considered pathognomic. However, the reality of these injuries is very different and well documented: the vast majority occur after the administration of childhood vaccines and a minority of cases are due to documented birth injuries and pre-eclamptic states of the mother</span>, eli aivoverenvuotoa (lähinnä kovakalvon alainen, harvemmin lukinkalvon alainen), verkkokalvon verenvuotoa ja irtaantumista sekä kylkiluu- ja muiden luiden ”murtumia” pidetään patognomisina (=tyypillisinä) oireina. Todellisuudessa näiden oireiden alkuperä on dokumentoidusti ihan muualla: suurin osa sattuu lasten rokotusten jälkeen ja pieni osa dokumentoitujen synnytysvaurioiden sekä äidin raskausmyrkytyksen seurauksena. Et silleen. Viitteitä mainittuihin dokumentteihin ei turhaan esitetä.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall lainaa myös erään isän internettiin postaamaa kirjettä, jonka jokainen voi lukea <a href="http://www.freeyurko.bizland.com/appeal.html"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täältä</span></a>. Taas kilisevät kellot kallossani – tähänkin olen törmännyt aiemmin. Rational Wikissä on mielenkiintoinen <a href="http://rationalwiki.org/wiki/Alan_Yurko"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">yhteenveto</span></a> tapauksesta (kyseessä oli siis isäpuoli, jolla oli väkivaltainen historia ja joka on jälleen vankilassa vaikka vapautuikin tästä jutusta jokunen vuosi sitten). Myös <a href="http://www.ratbags.com/rsoles/comment/yurko1.htm"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">täällä</span></a> aiheeseen liittyvää, mm. tarkempaa analyysiä ruumiinavauslöydöksistä (esim. vanhoja parantumassa olevia kylkiluumurtumia). Kaikelle luonnollisesti löytyy ns. <a href="http://www.ratbags.com/rsoles/comment/buttram.htm"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">vaihtoehtoinen selitys</span></a>.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal">On tietenkin mahdotonta tarkastaa keissiin liittyviä faktoja joten en edes yritä. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">SBS-aiheeseen liittyviä tieteellisiä artikkeleitä silmäilin muutaman, mm. <a href="http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1442-9071.2010.02324.x/full"><span class="Apple-style-span" style="color: blue;">tämän</span></a>, mutta en löytänyt mitään mainintoja rokoteyhteydestä. Tämä ei tietenkään ole yllättävää, kun ottaa huomioon että Panadolin valmistajat kontrolloivat lääkisten opinto-ohjelmia.<br />
<br />
Mutta se siitä tällä kertaa, nyt vapun viettoon! Juhlikaahan hillitysti mutta tunteella.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-41794336258030369592011-03-20T06:27:00.000-07:002011-04-28T12:12:31.721-07:00Luku 22<div style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;">Seuraavan luvun analysointi on ollut "viittä vaille valmiina" jo ainakin kolme viikkoa, vaan aina on tullut jotain "vähän lisää" ja juttu alkoi paisumaan kuin pullataikina. Mutta nyt vihdoin taas asiaan!</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Luku 22 käsittelee yhtä ehkä pelottavimmista tapahtumista mitä vauvaperhettä voi kohdata: terveen vauvan äkillistä selittämätöntä kuolemaa eli kätkytkuolemaa, ja on otsikoitu ”<b><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Vaccine myth number thirteen: scientific research has proven that vaccination does not increase the risk of SIDS</span></b>” eli tieteellinen tutkimus on osoittanut, ettei rokottaminen lisää kätkytkuoleman riskiä.</span></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Johdannossa Lydall myöntää että kätkytkuolemia on esiintynyt paljon ennen rokotteiden käyttöönottoa eli jokainen ei sentään johdu rokotuksista. Hän mainitsee muutaman ympäristötekijän, kuten tupakoinnin, jonka on havaittu lisäävän kätkytkuoleman riskiä, mutta toteaa lääkäreiden välttävän tutkimasta lääketieteellisten toimenpiteiden, kuten reseptilääkkeiden, päästä vetämisen synnytyksen yhteydessä (joka aiheuttaa kaulan alueen subluksaatiota) sekä rokotteiden yhteyttä kätkytkuolemaan. Rokottamattomien ja rokotettujen vauvojen kätkytkuoleman esiintyvyyksiä ei ole verrattu. Kaiken kukkuraksi alun perin <i>juuri lääkärit</i> ohjasivat vanhempia nukuttamaan vauvansa mahallaan, mikä myöhemmin todettiin vaaralliseksi (ja josta kiropraktikot varoittivat heti alkuunsa). Lydallin mukaan rokotteiden aiheuttamia vaurioita peitellään kirjaamalla rokotereaktioon kuolleen vauvan kuolinsyyksi SIDS (viite <a href="http://www.nvic.org/NVIC-Vaccine-News.aspx" style="color: blue;">NVIC News</a> vuodelta 1994). Lisäksi ”vaccine establishment” on tuottanut lukuisia valetutkimuksia uskotellakseen vanhemmille että rokotteet eivät lisää kätkytkuolemariskiä. Esimerkkinä tällaisesta Lydall nostaa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3261837" style="color: blue;">tämän</a> jutun. En pääse lukemaan koko juttua, ja kirjastoretki edellyttäisi pitkähköä bussireissua. Ensimmäistä kertaa harkitsen tosissaan visan vinguttamista, mutta kipuraja ylittyy, varsinkaan kun en taida tarvita juttua missään muussa kuin tässä pikkuprojektissa. Vertaan siis Lydallin tulkintaa jutusta vain abstraktiin, eli hieman varauksellisesti.</span></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Lydallin mukaan tutkimuksessa oli mukana vain rokotettuja lapsia (eli rokottamattomat oli rajattu pois, samoin hieman poikkeavilla ohjelmilla rokotetut, esim. hyvin aikaisin tai normaalia tiheämmin rokotettuja ei ollut mukana). Tutkimuspopulaatiossa oli tapahtunut 109 kätkytkuolematapausta, ja näiden kuolemien ajankohtaa oli verrattu viimeiseen rokotukseen (kauanko aikaa oli välissä), tarkoituksena oli selvittää lisääkö hiljattain annettu rokote kätkytkuoleman riskiä. Nähdäkseni kaikki tämä sopii yhteen abstraktin kanssa (joskaan ekskluusiokriteereitä ei abstraktissa kerrota). Mutta sitten Lydall väittää että ”hiljattain” (recent) oli määritelty seitsemäksi vuorokaudeksi rokotuksen jälkeen, ja tutkimuksen siis olettaneen että jos rokote lisää riskiä, se tekee sen 7 vuorokauden kuluessa rokotuksesta. Sen jälkeen Lydall luettelee abstraktissakin mainitut aikarajat (0-3 vrk, 4-7 vrk, 8-14 vrk, 15-30 vrk ja 31- vrk) mutta ei selvästikään ymmärrä miksi tämä aikajaksotus on tehty, vaan väittää niiden olevan täysin satunnaisesti ja ”epätieteellisesti” valittuja. Abstraktista voi päätellä, että mitään seitsemän vuorokauden aikarajaa tuskin on oletettu, koska jokaiselle mainitulle aikajaksolle on laskettu riskisude (tai suhteellinen riski, RR, lisätietoa mm. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Relative_risk" style="color: blue;">täällä</a>) verrattuna aikajaksoon 31 vuorokautta tai enemmän, eli toisin kuin Lydall väittää, on aikarajaksi valittu 30 vuorokautta. On biologisesti perusteltua olettaa että mahdolliset sivuvaikutukset esiintyvät todennäköisemmin lähellä rokotusta kuin kaukana siitä, vaikka onkin ihan selvää että niitä voi ilmetä myös pitkän ajan kuluttua (esim. autoimmuunisairaudet). Joka tapauksessa tässä tutkimuksessa on nyt katsottu onko kätkytkuoleman riski mainittuina aikajaksoina eri (suurempi tai pienempi) kuin yli kuukauden kuluttua rokotuksesta. Riskisuhteista voi päätellä että ei ole, itse asiassa ensimmäisen viikon aikana rokotuksen jälkeen tilanne on päinvastoin; kätkytkuoleman riski näyttää olevan pienempi kuin kuukausi rokotuksen jälkeen. Lydall mainitsee tästä havainnosta ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">The study found that the number of deaths in the first seven days after vaccination was not higher than the mathematically expected number of deaths</span>” eli tutkimuksen mukaan kuolemantapausten määrä ensimmäisen seitsemän päivän aikana ei ollut korkeampi kuin matemaattisesti odotettu määrä, mutta en pysty ymmärtämään mitä tämä "matemaattisesti odotettu määrä" tarkoittaa, varsinkaan kun Lydall sen jälkeen väittää että ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">in the 8-30 day period after vaccination, the number of deaths was found to be higher than what they considered to be mathematically expected</span>” eli 8-30 päivää rokotuksesta kuolemantapauksia esiintyi enemmän kuin matemaattisesti oli odotettavissa. Näiden ajanjaksojen riskisuhteet olivat yksi (ts. luottamusväli sisältää ykkösen) – siis SIDS-riski oli <i>samansuuruinen</i> kuin yli kuukausi rokotuksesta (eli verrokkiajankohtana), jolloin tapausmäärä ei nähdäkseni voi olla <i>suurempi</i> kuin ”matemaattisesti olisi odotettavissa”. Voi tietenkin olla että itse artikkelissa on jotain lisädataa joka nämä lauseet selittäisi, ja jos joku kyseisen jutun saa luettua, voi kommentoida. Lydall kritisoi että tämä ”matemaattisesti odotettu määrä” on arvioitu rokotetusta populaatiosta ja siksi virheellinen. Tavallaan totta – tässä jutussahan EI katsottu rokotettuja versus rokottamattomia, ainoastaan sitä miten kätkytkuolemantapauksen riski vaihtelee pian rokotteen (ja vain DTP-rokotteen) jälkeen. Joka tapauksessa Lydall yhdistää tämän omituisen tulkintansa (SIDS-tapauksia enemmän kuin odotettavissa ensimmäisen viikon jälkeen) mm. jo aiemmin käsittelemääni ”<a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2010/12/luvut-18-19.html" style="color: blue;">polio-rokotedataan</a>” (polion puhkeaminen rokottamisen jälkeen) ja väittää että näistä voidaan päätellä rokotesivuvaikutuksien ilmaantuvuuden olevan huipussaan vasta ensimmäisen viikon jälkeen. Mahtavaa päättelyä! Perusteet vain mätivät. </span></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Toinen tutkimus, jonka Lydall nostaa esiin, on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3493477"><span style="color: blue;">tämä</span></a>, jonka ilokseni löydän kokonaan netistä. Kyseessä on <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tapaus-verrokkitutkimus" style="color: blue;">tapaus-verrokkitutkimus</a><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tapaus-verrokkitutkimus" style="color: blue;"></a>, ja Lydall kritisoi tätä tapaa tutkia aihetta koska verrattaessa SIDS-lapsia eläviin verrokkeihin, verrataan ”ympäristötekijöille herkkiä” lapsia lapsiin jotka ovat ”vahvoja”. Ilmeisesti Lydall ei ole täysin käsittänyt tapaus-verrokki tutkimuksen asetelmaa. Vaikka olisikin joku ”herkkien lasten joukko” joka rokotuksen seurauksena kuolisi, näkyisi se suurempana rokotettujen SIDS-lasten määränä, ainakin jos joukko on merkittävän kokoinen (koskaanhan ei voida millään asetelmalla todistaa ettei maailmassa ole tapahtunut <i>yhtäkään</i> rokotuksesta (tai jäätelönsyönnistä) johtunutta SIDS-tapausta), ja sekä ”herkkien” että ”vahvojen” lasten todennäköisyys saada rokotukset on sama. Lydall väittää, että tapaus-verrokkitutkimuksessa yhden rokotteen jälkeen kuollut lapsi (=herkkä lapsi) vertaantuu kolmen rokotteen jälkeen elävään lapseen (=vahva lapsi). <b>No ei vertaannu</b>, ainakaan tässä tutkimuksessa, koska yksikin rokotus on rokotus, eikä rokotusten määrää katsottu, eli yhdenkin rokotuksen saanut lapsi on rokotettu lapsi. Lydall summaa tulokset: <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">"39,8% of the remaining babies</span> (viitaa tutkimuksen SIDS-ryhmään jonka koko oli 716 lasta) <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">had been injected with DTP, while 53,2% of the babies who were used as controls had been injected with DTP</span>” eli kätkytkuolleista lapsista vajaa 40% oli saanut DTP-rokotteen, kun kontrolleista sen oli saanut reilu 50%. Mainittakoot että kontrolliryhmiä oli oikeasti kaksi, toinen vain ikäkontrolloitu (757 lasta), toinen iän lisäksi syntymäpaino & etninen tausta (”black / non-black”) kontolloitu (myös 757 lasta), molempien rokotus-% oli suunnilleen sama. Lydall toteaa että nämä %-luvut eivät merkitse etteikö DTP olisi merkittävä tekijä kätkytkuolemissa, kuten kirjoittavat niistä päättelevät. Niin, Lydall ei sano sitä suoraan mutta kätkytkuolleet vauvat olivat siis <i>harvemmin</i> rokotettuja kuin kontrollit, riskisuhde oli 0,54 / 0,58 (molempiin kontrolliryhmiin verrattuna) ja molemmat arvot tilastollisesti merkitseviä (luottamusvälejä ei anneta). Lydall ei myöskään mainitse että oraalisen poliorokotuksenkin status oli katsottu; eri ryhmien %-luvut käytännössä ihan samat kuin DTP:n kohdalla. Lisäksi Lydall jättää mainitsematta että tutkimuksessa oli katsottu myös muita tekijöitä, mm. syntymäpainoa, ennenaikaisuutta, keisarinleikkausta, apgar-pisteitä, sukupuolta, etnistä taustaa, sekä lukuisia ”maternaalisia tekijöitä” kuten synnytysten määrää, ikää, ikää ensisynnytyksen aikaan, koulutustasoa, tupakointia, alkoholin käyttöä ja osallistumista äitiyshuoltoon. Aika moni tekijä nousee kätkytkuoleman riskiä nostavaksi tekijäksi tässä tutkimuksessa, ja kun tarkistan vielä mitä Lydall itse mainitsee tunnetuiksi riskeiksi, on siellä mm. tupakointi raskauden aikana, rintaruokinnan puute, vauvan kietominen vaatteisiin liian lämpimästi ja vatsallaan nukuttaminen. Olen lähes varma että <i>jokainen</i> näistä tekijöistä on noussut esiin <i>nimenomaan</i> tapaus-verrokkitutkimuksissa (sillä on mahdotonta muodostaa mm. kohortteja ”te ette sitten rintaruoki” ja ”te taas rintaruokitte”). Jännittävää; näihin Lydall kyllä uskoo (huolimatta siitä että ”herkkiä lapsia verrataan vahvoihin lapsiin”) mutta kun tulokset ovat vääriä, usko loppuu. </span></span><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">How typical.</span></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Lydall viittaa myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7108666" style="color: blue;">tähän</a></span></span> <span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3876024" style="color: blue;">tähän</a>, todeten molempien olevan kelvottomia ja epätieteellisiä. Kumpaakaan en saa käsiini. Lisäksi kourallinen muita tutkimuksia on kuulemma tarkastellut asiaa, mutta yhdenkään näistä lähestymistapa ei kuulemma ole ”tieteellinen”. Suomennos: yhdenkään tulos ei miellytä Lydallia.</span></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Mutta katsotaan hieman näitä muita tutkimuksia.</span></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Kätkytkuoleman ja rokotteiden potentiaalista yhteyttä on mietitty jo ilmeisen pitkään, mikä ei ole ihme, ottaen huomioon rokotusten aloitusiän ja kätkytkuolemien tyypillisen esiintymisiän. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6835859" style="color: blue;">Tässä</a> </span></span><span class="MsoHyperlink"><span lang="EN-US" style="color: black; text-decoration: none;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6835859"><span lang="FI"></span></a></span></span><span class="MsoHyperlink"><span lang="EN-US" style="color: black; text-decoration: none;"></span></span><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">jutussa on havaittu potentiaalinen aikayhteys; kätkytkuolemia näytti esiintyvän oletettua enemmän rokotuksen jälkeen, mutta toisaalta niitä esiintyi oletettua enemmän myös pelkän lääkärikäynnin jälkeen, ilman rokotustakin, mikä pistää hieman ihmettelemään. Lydallin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3493477" style="color: blue;">esiin nostamassa</a> tapaus-verrokkitutkimuksessa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3493477"></a>mainitaan kyseinen tutkimus, ja todetaan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6657506" style="color: blue;">tässä jutussa</a> kritisoitavan metodologiaa, ja mainitaan että tämä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6126655" style="color: blue;">Englantilainen tutkimus</a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6126655"></a>ei yhteyttä löytänyt. En pääse tarkistamaan näistä kumpaakaan. Myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3496805" style="color: blue;">tässä</a> havaittiin suurentunut SIDS-riski nollasta kolmeen päivään rokotuksen jälkeen (verrattuna aikajaksoon alkaen 30 päivää rokotuksesta), ja toisaalta havaittiin rokottamattomien lasten SIDS-riski suuremmaksi kuin rokotettujen lasten. Tulokset kylläkin perustuvat vain 29 SIDS-tapaukseen joista 4 sattui 3 päivän sisällä rokotuksesta, eli voi miettiä miten luotettavia laskelmia näin pienellä otoksella voi tehdä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8546503" style="color: blue;">Uudessa Seelannissa</a> havaittiin rokotetuilla lapsilla pienempi kätkytkuolemariski, ja rokotusta seuraavien 4 päivän aikana pienentynyt riski. Ranskalainen kohtuullisen pieni <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7557822" style="color: blue;">tutkimus</a> </span></span><span class="MsoHyperlink"><span lang="EN-US" style="color: black; text-decoration: none;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7557822"><span lang="FI"></span></a></span></span><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">ei havainnut DTP-rokotteen suurentavan kätkytkuolemariskiä ainakaan yli 3 kk ikäisillä; alle sen ikäisiä pitäisi tutkia tarkemmin (mahdollinen lisääntynyt riski mutta määrä liian pieni arviointiin). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11298074" style="color: blue;">Tässä</a> ranskalaiset </span></span><span class="MsoHyperlink"><span lang="EN-US" style="color: black; text-decoration: none;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11298074"><span lang="FI"></span></a></span></span><span class="MsoHyperlink"><span lang="EN-US" style="color: black; text-decoration: none;"></span></span><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">ovat tutkineet alle 3 kk ikäisiä (30-90 vrk vanhoja): DTPP+Hib rokotteella ei havaittu vaikutusta vauvojen SIDS-riskiin (suuntaan tai toiseen), mutta seuraavien tekijöiden havaittiin nostavan riskiä: alhainen syntymäpaino, monisikiöinen raskaus, ei rintaruokintaa, mahallaan nukuttaminen, pehmeä patja, äskettäinen sairaus ja vanhemman tupakointi.</span></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><br />
</div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Rokotteen vaikutusta hengitykseen on myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3876024" style="color: blue;">tutkittu</a> joskin seuranta-aika oli ilmeisesti vain rokotusta edeltävä ja sitä seuraava yö (tämä oli yksi syy miksi Lydall piti tutkimusta kelvottomana); muutosta ei havaittu, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9727177" style="color: blue;">sama juttu</a> </span></span><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">vauvan öisen ”havahtumis-ajan” (arousal time) kanssa. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10443507" style="color: blue;">Tässä jutussa</a> </span></span><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">on monen muun asian lisäksi katsottu Englannissa vuonna 1990 tapahtuneen rokoteohjelmamuutoksen seurauksia; ensimmäinen DTP rokote muutettiin annettavaksi jo 2 kk iässä, aiemman 3 kk iän sijaan. Tulosten arviointia vaikeuttaa vuotta myöhemmin alkanut ”back to sleep” –kampanja, jossa ohjeistettiin nukuttamaan vauvoja selällään, sillä mahallaan nukuttamisen oli todettu olevan selvä riskitekijä. SIDS-tapausmäärät laskivat huimasti 90-luvun alussa, ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1683995" style="color: blue;">tämän mukaan</a> laskua tapahtui jo ennen nukuttamis-ohje kampanjaa, joskaan en itse pääse tarkistamaan juttua vaan joudun luottamaan referointiin. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11290634" style="color: blue;">Tämä</a> englantilainen tutkimus </span></span><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">havaitsi rokotuksilla suojaavan vaikutuksen, joka tosin hävisi kontrolloitaessa lapsen nukkumaympäristön tekijöiden suhteen. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15325404"><span style="color: blue;">Unkarissa</span></a> </span></span><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">todettiin rokoteohjelman muutoksen seurauksena (Hib-lisättiin ohjelmaan) laskua yli 2 kk ikäisten SIDS-tapauksissa, joskin jutun luettuani on pakko todeta että tapausmäärä oli kohtuullisen pieni, mikä voi vaikuttaa tulosten luotettavuuteen. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16945457"><span style="color: blue;">Saksassa</span></a> havaittiin SIDS-tapausten olevan harvemmin rokotettuja kuin kontrollitapausten (joskin OR-arvojen luottamusvälit usein sisälsivät ykkösen – eli kaikissa ikäryhmissä ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1857305"><span style="color: blue;">Australiassakaan</span></a> </span></span><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">ei löydetty assosiaatiota rokotteiden ja SIDS:in välillä, joskin tämän joutuu päättelemään pelkästään otsikosta. Jenkkilän VAERS-systeemiin raportoitujen kuolemien määriä on myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11760487"><span style="color: blue;">katsottu</span></a> ja SIDS-määrien laskiessa (”back to sleep” kampanjan myötä) myös sinne raportoitujen (mahdollisesti rokotteiden aiheuttamien) kuolemien määrä laski samaa vauhtia, mikä viittaa ”sattumayhteyteen”. Tällaisen sattuman todennäköisyyttä (kuinka todennäköisesti kätkytkuolemaa edelsi äskettäinen rokotus) on yritetty arvioida ainakin mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3498443"><span style="color: blue;">Englannissa</span></a> </span></span>(arviolta 9 SIDS-vauvaa vuodessa on rokotettu hiljattain, tämä ennen selällään nukutus kampanjoita eli SIDS-esiintyvyys oli paljon korkeampi kuin nykyisin), ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15930190"><span style="color: blue;">Australiassa</span></a> <span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">(arviolta 2-4 SIDS lasta vuodessa on rokotettu 2 vuorokauden sisällä kuolemasta). Nämä laskelmat perustuvat tokikin (pääosin) rokotettuun populaatioon.</span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17400342"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> vielä aiheesta tehty meta-analyysi, jossa on mukana yhteensä 9 tapaus-verrokki tutkimusta. Erittäin mielenkiintoinen on taulukko 1 josta näkee kunkin tutkimuksen populaatiot yhdellä silmäyksellä: montako SIDS-tapausta ja montako niistä rokotettu, montako kontrollia ja montako niistä rokotettu. SIDS-tapausten rokotekattavuus näyttää olevan yleensä alhaisempi kuin kontrollien ja ”yhteis” OR eli ns. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Odds_ratio"><span style="color: blue;">vetosuhde</span></a> oli noin 0,5 tienoilla, luottamusväli jäi alle ykkösen eli rokotus vaikuttaa olevan suojaava tekijä SIDS:in suhteen. Vetosuhteesta löysin muuten ihan mahdottoman hyvin selvityksen <a href="http://www.metla.fi/aikakauskirja/full/ff04/ff042207.pdf"><span style="color: blue;">täältä</span></a>, saatoin ehkä ensimmäistä kertaa jopa ymmärtää mistä on kyse, joskin ero riskisuhteeseen pitäisi vielä miettiä oikein ajan kanssa (ja siinä saattaa auttaa <a href="http://www.bmj.com/content/316/7136/989.full"><span style="color: blue;">tämä</span></a>). Ihmettelin hieman sitä että ainakin osassa alkuperäisjutuista on laskettu nimenomaan RR, mutta tässä jutussa OR, enkä osaa selittää miksi näin on tehty (jos joku tilastotieteitä ymmärtävä osaa niin iso kiitos), mutta joka tapauksessa alkuperäisjutuista oli nimenomaan etsitty tuo rokotetut tapauksista ja rokotetut kontrolleista –”primaaridata” jonka avulla OR laskettu jokaiselle tutkimukselle, vaikka alun perin itse tutkimuksessa olisi laskettu RR. Ilmeisesti harvinaisilla tapahtumilla (kuten kätkytkuolema on) RR ja OR ovat suuruudeltaan aika samoja, ainakin näytti olevan niissä jutuissa joissa vertasin lukuja.</span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Lydall osaa myös selittää sen miksi rokotteet, ainakin DTP-rokote, aiheuttavat kätkytkuolemaa. DTP-rokote stimuloi insuliinin eritystä, mikä aiheuttaa alhaista verensokeria (mikä puolestaan aiheuttaa kätkytkuolemia) viitteenä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/520690"><span style="color: blue;">tämä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/64761"><span style="color: blue;">tämä</span></a>. Verensokerin lasku alkaa noin 8 päivää rokotuksesta, huippu saavutetaan 12 päivän kuluttua rokotuksesta ja lasku palautuu 24 päivän kuluttua rokotuksesta, viitteenä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4402789"><span style="color: blue;">tämä</span></a>. Viitteitä etsiessäni kiristelen hampaitani, sillä ensin näyttää hieman toivottomalta niiden saaminen käsiinsä, mutta lopulta laitan vienon tiedustelun kirjastoomme, ja viikon kuluttua tiedustelusta kädessäni on kaikki kolme, vieläpä ihan ilmaiseksi (mahtavaa palvelua! Tätä olisi kannattanut kokeilla jo aiemmin).</span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/520690"><span style="color: blue;">Ensimmäinen jutuista</span></a> on yhteenveto vuosien 1970-1977 aikana raportoiduista rokotesivuvaikutuksista 149 rokotetulla henkilöllä (artikkelissa mainitaan ”reported to the manufacturer” eli rokotevalmistajille ilmoitettuja, mutta maata / aluetta ei mainita, kirjoittajat ovat Saksasta ja Itävallasta). Nämä jaettiin kolmeen ryhmään (vakavat, fataalit ja muut) ja tarkasteltiin näiden ryhmien ominaisuuksia (mm. ikä, sukupuoli, aiemmat rokotukset jne.) ja tarkempia oireita. Jutun diskussiosta löydän vihdoin mielenkiintoni kohteen: <i>B. pertussis</i> –bakteerin on havaittu koe-eläimiin ruiskutettuna aiheuttavan insuliinin eritystä, ja että sama on havaittu myös rokotetuilla ihmisillä, niinpä näitä sivuvaikutuksia on mielenkiintoista verrata hypoglykemia-syndromaan. </span></span><span class="MsoHyperlink"><span lang="EN-US" style="color: black; text-decoration: none;">Viitteenä insuliini-havainnosta ihmisillä on annettu ”Hannik & Cohen 1978 Changes in plasma insulin concentration and temperature of infants after Pertussis vaccination. 4<sup>th</sup> Internat.Symposium on Pertussis Bethesda, Md. USA. IABS Special publication, 1979”. </span></span><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Blääh, lisää saavuttamattomia viitteitä. Google tuo kuitenkin mielenkiintoisia löytöjä. Kuten <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2894469"><span style="color: blue;">tämän</span></a> josta selviää mm. että pertussis toksiini on kulkenut mm. nimellä IAP eli ”Islets-Activating Protein” mikä tulee siitä että sen on havaittu stimuloivan hyperinsulinemian koe-eläimillä. Siis hinkuyskä-pöpön tuottama toksiini aiheuttaa insuliinin eritystä koe-eläimillä (eli jälleen Lydallilla jää mainitsematta <i>luontaisen infektion</i> potentiaaliset haittavaikutukset). Hieman myöhemmin introssa selviää vielä jotain mielenkiintoisempaa: “<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">A slight, statistically significant, elevation in plasma insulin, <u>without hypoglycaemia</u>, was detected by Hannik and Cohen (1979) in healthy children given pertussis vaccine</span>” eli terveillä pertussis-rokotetuilla lapsilla havaittiin Hannikin ja Cohenin toimesta pieni mutta tilastollisesti merkitsevä nousu plasman insuliinitasossa, <u>ilman hypoglykemiaa</u> (alleviivaus minun). Mainittakoot että itse kyseisen (pienen) tutkimuksen löydös oli hinkuyskän osalta sama; hyperinsulinemia, mutta ei hypoglykemiaa. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/233166"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> jutussa mainitaan kylläkin että aiemmin olisi hinkuyskäpotilailla havaittu hypoglykemiaa, mutta en jaksanut lukea koko juttua kovin tarkasti. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6345388"><span style="color: blue;">Tämän</span></a> jutun</span></span> <span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">diskussiossa mainitaan myös Hannik & Cohen tutkimus ja tulkinta on sama: rokotetuilla lapsilla havaittiin hyperinsulinemia ilman hypoglykemiaa. Mielenkiintoinen pohdinta summaa myös muita tutkimustuloksia, ja spekuloi voisiko joku muu samanaikainen akuutti stressi pahentaa hyperinsulinemiaa ja johtaa siten hypoglykemiaan.</span></span></span> </div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/64761"><span style="color: blue;">Toinen jutuista</span></a> on jo aiemmin <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2011_01_01_archive.html"><span style="color: blue;">mainitun</span></a> Gordon Stewartin (se HIV-denialisti) kirjoittama, kyseinen herrahan oli (/on?) ilmeisesti varsin ahkera hinkuyskärokotteen kyseenalaistaja. Jutussa käydään läpi hinkuyskän kuolleisuusdataa ja todetaan että koska kuolleisuus on laskenut jo niin alhaiseksi, ei rokotteen (laajamittaiselle ja rutiininomaiselle) käytölle ole perusteita, varsinkin kun vakavia sivuvaikutuksia esiintyy varmasti oletettua enemmän. Tästä jutusta löydän lauseen jossa todetaan rokotteen aiheuttavan mm. hypoglykemiaa insuliinin lisääntyneen erityksen kautta, mutta Lancetin viittauskäytäntö on tuohon aikaan ollut silmittömän huono, enkä saa millään käsitystä siitä, mikä kyseinen viite on (miten kukaan voi löytää esimerkiksi seuraavan viitteen: Br.med.Bull. 1963, 19. ???). Tämä jää siis hieman ilmaan roikkumaan.</span></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Lydallin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4402789"><span style="color: blue;">kolmas viite</span></a> hieman hymyilyttää. Jutussa on tutkittu tapahtuuko marsuilla, kaneilla ja koirilla samanlainen muutos verensokerissa (hypoglykemia) hinkuyskärokotteen jälkeen kuin mitä hiirillä ja rotilla on havaittu ja pahentaako hypoglykemia anafylaktisen sokin oireita ja kuolleisuutta rokotteen suonen sisäisen altistuksen (=anafylaksian indusointi) jälkeen. Rokote on herkistysvaiheessa annosteltu eläinten vatsaonteloon, joko yksin tai hevosen seerumin kanssa. Siis <i>täysin keinotekoinen</i>, koe-eläimillä toteutettu koejärjestely! Uskallan väittää että relevanssi lasten rokotusten suhteen on lähellä nollaa, jollei alle sen, mutta voin olla väärässäkin. Joka tapauksessa vasteessa on lajieroja, koira näyttää olevan vähiten herkkä (vain yhdellä mittauskerralla alhaisempi arvo), kanikaan ei ole kovin herkkä, mutta ilmeisesti Lydall on verrannut lasta marsuun, hiireen ja rottaan. Keskimäärin rokote indusoi 25-35% hypoglykemian, mutta jutussa ei mainita ryhmien vaihteluväliä saati keskihajontaa (ei tainnut olla tapana tuolloin?). Herkistys rokotteella (hevosen seerumin lisäksi) lisäsi kuolleisuutta anafylaksia kokeessa, ja tästä pääteltiin että hypoglykemia vaikuttaa anafylaktisen sokin oireistoon ja vakavuuteen. Lydallin tulkinta jutusta ansaitsee arvosanan <b>EPIC FAIL</b>!</span></span></span><span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;"></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Katselin vielä hieman lisää tätä insuliini & hypoglykemia –juttua, sillä sinänsä se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Pubmedissä löytyy useita koe-eläimillä tehtyjä kokeita, esim. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7028074"><span style="color: blue;">tämä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6736046"><span style="color: blue;">tämä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3901031"><span style="color: blue;">tämä</span></a>. Abstrakteista päätellen potentiaalista hypoglykemiaa on spekuloitu epäiltyjen (rokotteen tai toisaalta taudin aiheuttamien) neurologisten vaikutusten taustasyyksi. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8502521"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> jutussa on katsottu rokotettuja lapsia; niitä jotka ovat saaneet reaktion 48 tunnin sisällä rokotuksesta, ja heillä ei havaittu muutosta insuliini- tai glukoositasoissa (mikä ei tietenkään sulje pois sitä että muutoksia myöhemmin esiintyisi). Jutusta selviää jonkinlainen yhteenveto aiheesta ja sen mukaan koe-eläimillä tehtyjä hypoglykemia löydöksiä ei ole (/oltu tuolloin) toistaiseksi vahvistettu lapsilla, joskaan rokote-reaktioista kärsiviä lapsia ei ole aiemmin tutkittu, siksi tämä tutkimus tehtiin. Vaikuttaa siis siltä että pian rokotuksen jälkeen havaitut oireet eivät johdu ainakaan hypoglykemiasta.</span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Yritin myös etsiä lisätietoa koskien hypoglykemian roolia kätkytkuolemissa; Lydall väittää että hypoglygemialla on suuri rooli SIDS-tapauksissa, viitteenä mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2256969"><span style="color: blue;">tämä</span></a>. Jutussa on katsottu tarkemmin 629 SIDS-tapauksen ruumiinavausraporttia ja summattu löydökset. Näistä 84:ssä oli katsottu glukoosipitoisuus, ja suurimmalla osalla (81 kpl) se tosiaan oli alle normaaliarvon. Lydall vain jättää huomiotta muut epänormaalit löydökset, kuten hyperkalemian, ja sen että kirjoittaja spekuloi sitä, kuvaavatko nämä määritetyt arvot kuolemaa edeltävää tilannetta vai ei (en tiedä mitä asiasta nykyisin tiedetään – tietääkö joku muu?). Tyypillisiä löydöksiä olivat keuhkojen verentungos ja turvotus sekä <a href="http://suomisanakirja.fi/petekia"><span style="color: blue;">petekiat</span></a> rintaontelossa, ja näiden lisäksi esiintyi lukuisia muita epänormaaleja löydöksiä. Kirjoittaja päättelee löydösten perusteella että silloinen johtava teoria tukehtumisesta SIDS-tapausten pääsyynä ei todennäköisesti pidä paikkaansa. Yritin löytää Pubmedista lisätietoa akuutista hypoglykemiasta kätkytkuoleman syynä, mutta mitään ei tartu haaviin. Jos joku osaa kommentoida tätä, niin kuulen mielelläni mikä on nykykäsitys aiheesta. Lydallin viitteet kun ovat jälleen mielenkiintoisen vanhoja.</span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Mutta palataan tämän jonkinasteisen harharetken jälkeen asiaan. </span></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><br />
<span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Useissa tutkimuksissa on siis havaittu rokotteiden pikemminkin <i>suojaavan </i>kätkytkuolemalta, kuin altistavan sille. Onko löydös ns. totta vai harhaa? Vaikea sanoa varmuudella (varsinkaan tällä asiantuntemattomuudella). Artikkeleissa spekuloitiin mahdollisia syitä löydöksille. Se voi olla harhaa; jokin sekoittava tekijä vaikuttaa asiaan. Esim. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3493477"><span style="color: blue;">tämä</span></a> Lydallinkin mainitsema <span style="color: black;">juttu</span>, jossa löydettiin useita riskitekijöitä, havaitsi että lapsilla joiden äidillä oli yli 12 vuoden koulutus, oli korkeampi rokotekattavuus. Kirjoittajat mainitsevat kontrolloineensa tämän asian (kuten myös muut havaitut riskitekijät), ja silti rokotuksen suojaava vaikutus säilyi. Toinen mahdollinen syy havaittuihin tuloksiin voisi olla ns. ”healthy vaccinee” vaikutus, eli jollain tavalla vähänkään epäilyttävän vointinen (eli mahdollisesti sairas) lapsi jäisi helpommin rokottamatta, jolloin rokotetut olisivat terveempiä kuin rokottamattomat. Tätä on pyritty kontrolloimaan ottamalla huomioon ennen lapsen kuolemaa tehdyt lääkärikäynnit ja sairaudet (mm. haastattelemalla vanhempia ja hoitaneita lääkäreitä / terveydenhoitajia). Jos rokotteiden havaittu suojaava vaikutus on todellinen, voi tämä selittyä rokotteen stimuloimalla tautisuojalla, sillä hinkuyskän ja myös Hib:in on spekuloitu olevan potentiaalisia kätkytkuoleman aiheuttajia (molempien viljely vaatii tarkkuutta ja tietoista etsimistä eli ne voivat mennä rutiiniseulan läpi). Toisaalta suoja voi olla myös epäspesifisempi tai välittyä ristireaktion kautta, esim. <i>Staphylococcus aureus</i> –bakteerin enterotoksiinien on epäilty aiheuttavan kätkytkuolemia ja rokotus mahdollisesti stimuloi ristireagoivia vasta-aineita (tätä spekuloitiin tuon meta-analyysin diskussiossa, enkä nyt jaksa tarkistaa lähteitä eli en tiedä miten vakavasti otettava teoria on). Epäspesifisiä vaikutuksia on tutkittu mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11023764"><span style="color: blue;">tässä</span></a>, joskin seuranta-aika tokikin vain kuukauden (eli ”rokottamattomat” saivat rokotteensa kuukauden myöhemmin), ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14758409"><span style="color: blue;">tässä</span></a> </span></span><span style="color: black;">hieman lisää niistä yleisen kuolleisuuden kannalta<span class="MsoHyperlink"><span style="text-decoration: none;">.</span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;">Mutta mitä kätkytkuoleman syistä tällä hetkellä tiedetään? Käytin jonkun tovin seilaillen aiheeseen liittyviä artikkeleita, vajoten aiheeseen yhä syvemmälle ja syvemmälle. Lopulta on pakko vetää raja johonkin, ja heitän tähän nyt muutaman mielestäni parhaanoloisen linkin juttuihin jotka tiivistävät viimeisten vuosikymmenten tutkimuksen sillä saralla. Aiheen varsinainen asiantuntija voisi esittää hyvinkin erilaisen linkkilistan. Ilmeisesti kätkytkuoleman taustalla arvellaan olevan ns. ”kolmoisriski-mallin” (triple-risk model) mukaisesti kolme riskitekijää: altis yksilö (mahdollisesti geneettinen alttius), tietty kriittinen kehitysvaihe (ilmeisesti erityisesti 2-4 kk ikä) sekä ulkoinen ”stressitekijä”, ja kätkytkuolema voi tapahtua vain jos kaikki kolme tekijää sattuvat kohdille samanaikaisesti. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21122164"><span style="color: blue;">Tässä jutussa</span></a> vedetään hieman yhteen erilaisia geneettisiä tekijöitä joita on laajemmin tutkittu, ja joista osan on todettu mahdollisesti altistavan kätkytkuolemalle. Tutkittu on mm. keskushermoston toimintaan (erityisesti autonomisen hermoston) liittyviä reittejä (mainittakoot mm. serotoniini-signalointi reitit), sydämen toimintaan liittyviä ”kanavapatioita” (channelopathies), immuunijärjestelmän toimintahäiriöitä (mm. tiettyjen sytokiinien geenit) sekä metabolia / energia-aineenvaihdunnan reittejä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17340630"><span style="color: blue;">Tässäkin</span></a> on hyvänoloinen ja laaja yhteenveto samasta aihepiiristä, josta löysin myös jotain Lydallin mainostamasta hypoglykemiasta. Tämä linkki selittyy jutun mukaan sillä että kätkytkuoleman on havaittu korreloivan kohdunsisäiseen kasvun hidastumaan ja alhaiseen syntymäpainoon, joiden taas tiedetään assosioituvan hypoglykemiaan. Niinpä verensokerin tasapainoon liittyviä geenejä on katsottu (mutta mitään varsinaista selvää tulosta ei ole sillä tutkimuksia on vielä liian vähän). Mitään mainintaa siitä, että <i>akuutin</i> hypoglykemian olisi havaittu olevan merkittävä syy kätkytkuolemissa (kuten Lydall väittää) en löydä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20609624"><span style="color: blue;">Tässä jutussa</span></a> </span></span><span style="color: black;">on keskitytty verenkiertoelimistöön ja sen kypsymiseen ja mahdollisiin häiriötekijöihin sillä saralla. Kätkytkuolleilla lapsilla on havaittu muutoksia autonomisen hermoston sekä verenkiertoelimistön kontrolloinnissa (kokeissa joissa monitoroitiin joukkoa vauvoja, ja myöhemmin verrattiin niiden vauvojen tuloksia, jotka kuolivat, muiden vauvojen tuloksiin –selitinkö riittävän epäselvästi, heh).</span> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19874217"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> <span style="color: black;">jutussa taas katsotaan laajemmin mahdollista infektioyhteyttä, ja siitä löytyy mielenkiintoinen tieto: suurella osalla (jopa 50%:lla) SIDS-vauvoista on taustatiedoissaan jokin lievä virustyyppinen sairaus, jonka ei kuitenkaan ole ajateltu olevan kuoleman varsinainen syy. SIDS-esiintyvyydessä on vuodenaikaisvaihtelua, enimmillään tapauksia on talvikuukausina, hengitystieinfektioiden huippuesiintyvyysaikana. Lisäksi kätkytkuolleilta lapsilta eristetään hengitysteistä mikrobeja useammin kuin muista (ei-mikrobielleista) syistä kuolleilta tai terveiltä lapsilta. Infektio on siis mahdollisesti yksi kätkytkuolemia laukaiseva / lisäävä syy.</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span class="MsoHyperlink"><span style="color: black; text-decoration: none;"><span style="color: black;">Mutta Lydall olisi siis kiinnostunut siitä, mikä osuus kätkytkuolemista johtuu rokotteista, ja hänen mukaansa ainoa tapa selvittää rokotuksen ja SIDSin yhteys on tehdä tutkimus jossa verrattaisiin rokotettujen ja rokottamattomien vauvojen SIDS-esiintyvyyttä. Lydall mainitsee että tutkimuksessa vauvoja tulisi olla paljon. Muistellaan, että</span> <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2010_03_01_archive.html"><span style="color: blue;">aiemmin</span></a> <span style="color: black;">Lydall mainitsi ”parituhatta rokottamatonta ja parituhatta rokotettua” hyväksi keinoksi selvittää tautien esiintyvyyseroja. Esimerkkitapauksen autismi-tutkimuksessa olisi pitänyt olla 360 000 kummassakin ryhmässä (joskin beta-virheraja oli säädetty poikkeuksellisen ylös). Autismin esiintyvyys oli tuossa arvioita 1/150. SIDS:in esiintyvyys näyttää teollisuusmaissa olevan noin 0,1-0,8/1000 (viittet alla). Siitä voi sitten laskea että montako lasta per ryhmä tarvitaan ja arvuutella mitkä seuraukset on toisen puolikkaan rokottamattomuudella kuolleisuuteen (ai niin mutta hinkkarikaan ei tapa kun vanhemmat vaan ovat päättäväisiä!).</span></span></span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;">Luvun lopussa Lydall vielä esittelee Uuden Seelannin, Englannin ja Ruotsin rokote-ohjelmaeroja (vuonna 1988) ja selittää näillä eroilla sen että Uudessa Seelannissa kätkytkuolemien esiintyvyys oli maailman korkein (10 kertaa korkeampi kuin Ruotsissa, 4 kertaa korkeampi kuin Englannissa, mitään viitteitä ei ole). </span><a href="http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJMra0803836"><span style="color: blue;">Tästä</span></a> <span style="color: black;">erittäin mielenkiintoisesta yleiskatsauksesta lötyy hieman uudempia esiintyvyyslukuja. </span><span lang="SV"><span style="color: black;">Teollisuusmaista Japanissa esiintyvyys on alhaisin (0,09/1000), Uudessa Seelannissa korkein (0,8/1000), jenkkilässä siltä väliltä (0,57/1000). Etninen tausta vaikuttaa riskiin: mustilla, intiaaneilla, maoreilla sekä aboriginaaleilla on jopa 10 kertaa korkeammat esiintyvyydet kuin muulla väestöllä (niistä etnisistä ryhmistä, joita ylipäänsä on tutkittu, kaikkia ei varmasti ole). </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18762537"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> <span style="color: black;">vielä tarkempaa esiintyvyysdataa </span></span><span style="color: black;">eri maista: alhaisen esiintyvyyden maa (vuonna 2005) on myös Hollanti (0,1/1000), Ruotsissa esiintyvyys 0,23/1000 (Suomea ei listalla ole). Jutussa pohditaan syitä eroille, ja mm. maiden erilaiset tilastointi-, diagnoosin teko- ja ruumiinavauskäytännöt voivat selittää ainakin osan eroista. Myös väestöpohjat (etniset ryhmät) vaihtelevat. </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Vaccination_schedule"><span style="color: blue;">Wikipediasta</span></a> <span style="color: black;">löytyy yhteenveto rokote-ohjelmista, joskin huomasin että Suomen kohdalla on virhe; rotavirus on nykyisin ohjelmassa ja onko pneumokokkikin jo sinne lisätty, eli pientä perässä laahaavuutta. Tuossa on linkki </span><a href="http://www.who.int/immunization_monitoring/data/en/"><span style="color: blue;">WHO:n sivuille</span></a><span style="color: black;">, sivun alareunassa ”Immunization summary: The 2010 edition (data through 2008)” linkki avaa erittäin mielenkiintoisen PDF-tiedoston josta voi vertailla eri maiden rokoteohjelmia, kattavuus-arvioita ja muuta dataa. Jos vertaa Hollannin ja Uuden Seelannin ohjelmien eroja, voi huomata että ”perusrokotteet” (DTaP IPV Hib) aloitetaan Uudessa Seelannissa 2 viikkoa aikaisemmin (6 viikon iässä, Hollannissa 2 kk iässä) mutta toisaalta annetaan väljemmällä aikataululla ja antokertoja vuoden ikään mennessä on yksi vähemmän kuin Hollannissa. Lisäksi perussettiin kuuluu Uudessa Seelannissa myös HepB, ja toisaalta Hollannissa pneumokokkirokote. Johtuuko noin 8-kertainen ero kätkytkuoleman esiintyvyydestä näistä eroista? Mitä muita jäätelökorrelaatioita tuosta tiedostosta halutessaan saisikaan aikaan?</span></span><br />
<br />
<span style="font-size: small;"><span style="color: black;">Yritin etsiä esiintyvyysdataa Suomesta, Pubmedista en onnistunut kalastuksessani.</span> <a href="http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo30022&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero"><span style="color: blue;">Tämä</span></a> <span style="color: black;">juttu esittelee dataa vuosilta 1969-1980, jolloin insidenssi oli korkeimmillaan 0,51/1000. Vastaan tulee myös mainita että kätkytkuolemia tapahtuu Suomessa alle 20 vuodessa ja</span> <a href="http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo93485&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero"><span style="color: blue;">tässä</span></a> <span style="color: black;">esiintyvyydeksi mainitaan 0,25 promillea. </span></span><br />
<br />
<span style="color: black; font-size: small;">Mutta eiköhän tämä ole taas tässä. Alun perin oli tarkoitus tehdä lyhyestä luvusta lyhyt analyysi mutta pitkäksi meni jälleen. Toisaalta, olen aika varma että kätkytkuoleman vilauttelu rokotuksia pohtiville </span><span style="color: black;"><span style="font-size: small;">tuoreille</span></span><span style="color: black; font-size: small;"> vanhemmille on yksi pelottavimmista väitteistä mitä voi esittää, eli ehkä hieman pidempi pohdinta tästä aiheesta on ihan perusteltua.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><span style="font-size: small;"><br style="font-family: inherit;" /><span style="color: black; font-family: inherit;">Jatketaan taas huhtikuussa. Jaa sitä saa alkaa kesäkukkiakin jo esikasvattelemaan, ohhoh.</span></span></div>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-22847631237335279272011-02-07T11:49:00.000-08:002011-04-28T12:14:48.769-07:00Luku 21<div class="MsoNormal">Helmikuun hanget vain kasvavat, ja vaikka lumityöt häiritsevät pahasti nettisurffaamista, ehdin jo lukaista seuraavan luvun läpi. Luvun 21 otsikko on ”<b>Vaccine myth number twelve: The effectiveness and side effects of vaccines are monitored after they are introduced</b>” eli rokotteiden tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan niiden käyttöönoton jälkeen. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Tämän myytin tarkemmassa kuvauksessa on lause joka saa minut rehellisesti repeämään: “<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">They</span> (viittaa “medical authorities” -tyyppeihin ) <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">also keep a record of the vaccination status of people who catch the disease, so that they can assess how effective the vaccine is</span>” eli sairastuneiden rokotestatuksesta pidetään kirjaa jotta voidaan arvioida miten tehokas rokote on. <span lang="FI">Buaaahhahhahhaaaa. Kuka näin väittää? Ehkä jossain maassa (esimerkiksi Pohjois-Koreassa) onkin niin tehokas rekisteröintijärjestelmä että joka ikisen ihmisen joka ikinen rokotus on siellä ylhäällä, ja tietenkin siihen samaan rekisteriin kirjataan joka ikisen ihmisen joka ikinen nuhakuume ja ripulipaskaoksennustauti, vai mitä? Epäilen että tämä myytti on repäisty jälleen omasta taskusta, joskin mainittakoot että olen kuullut viranomaistaholta haikailuja kansallisen rokotusrekisterin perustamisesta – erittäin kannatettava idea IMHO. Mutta sitä odotellessa rokotteiden tehoa lisensoinnin jälkeen seurataan ihan tavallisilla epidemiologisilla tutkimuksilla, kuten <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16061582" style="color: blue;">tässä</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11694665" style="color: blue;">tässä</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19628060" style="color: blue;">tässä</a> (Huom! Suomi), <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11066183" style="color: blue;">tässä</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16896110" style="color: blue;">tässä</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21156098" style="color: blue;">tässä</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15750459" style="color: blue;">tässä</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15950329" style="color: blue;">tässä</a> tai <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20470793" style="color: blue;">tässä</a>, lisää löytyy lukematon määrä enkä valikoinut näitä yhtään, kunhan klikkailin.</span></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><span lang="FI">Luku sinänsä on jossain määrin erikoista luettavaa, koska se ei mielestäni käsittele lainkaan otsikossa mainittua asiaa; siis rokotteiden vaikutusten seuraamista käyttöönoton jälkeen. Sen sijaan Lydall kuvaa yksityiskohtaisen tarkasti miten ”medical establishment” on ”patologisen denialismin” tilassa kieltäen järjestelmällisesti kaikki rokotevauriot. Silmiinpistävä piirre: vähän viitteitä ja niitäkin vähiä mahdoton tarkastaa.<i> How convinient.</i> Tämän patologisen denialismin kourissa kaikki rokotereaktiot pistetään Lydallin mukaan sattuman piikkiin. Lydallin maailmassa taas sattumia ei ole. Mikä tahansa sairaus joka rokotetulle henkilölle puhkeaa rokotuksen jälkeen (aikajanana loppu elämä) johtuu rokotuksesta. Muutaman kerran hän kyllä anteliaasti toteaa jotain tyyliin ”eihän sitä tietenkään voi olla varma että se johtuu rokotteesta” mutta jatkaa kuitenkin mainitsemalla todisteita sen puolesta että kyllä se kuitenkin johtuu. </span></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><span lang="FI">Esimerkkinä tästä massadenialismista Lydall esittelee Uuden Seelannin koulujen meningiitti-rokotekampanjan vuodelta 1987. Saan Lydallin tekstistä käsityksen että kyseessä oli pienehkö koe jossa joitakin kouluja (ts. niiden oppilaita) rokotettiin, ja suurin osa rokotetuista lapsista sai vakavia oireita. Silminnäkijähavaintojen mukaan rokotetilanteet muistuttivat Florence Nightingalen leffoja; vaurioituneita lapsia makasi siellä täällä kuin sotahaavoittuneita. Lapset saivat vakavaa päänsärkyä, huimausta, kuumetta, niskan kipeytymistä, lasittuneita silmiä, jotkut pyörtyivät, joillain puutuivat kädet tai jalat, osa oksensi, joillain meni jalat alta, jotkut menettivät keskittymiskykynsä tai koordinaatiokykynsä, osa meni veltoksi ja saattoipa joku tippua tuoliltakin kesken läksyjen teon. Oireilun alkamisajankohta vaihteli; ne saattoivat alkaa heti, toisilla vasta kotimatkalla (heidät piti kantaa pois bussista) ja joillain vasta kotona (he nukkuivat epänormaalisti koko iltapäivän). Lydallin ainoa viite jonka <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2919016" style="color: blue;">abstraktin</a> saan käsiini paljastaa lisätietoja; rokotettujen määrän (jota Lydall ei jostain syystä mainitse) ja raportoitujen sivuvaikutusten määrän (joka Lydallin mukaan oli todella paljon aliarvioitu, salaliiton toiminnan vuoksi). </span><br />
<br />
<span lang="FI">Lydall harmittelee, että koska rokotevaurioiden tilastoinnissa nojataan passiivisiin raportointisysteemeihin, ei niistä koskaan saada totuudenmukaista tietoa. Totta, passiiviset raportointisysteemit ovat kyllä tunnustetusti heikkoja, ja erittäin todennäköisesti aliarvioivat esiintyvyyksiä, kuten <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7503351" style="color: blue;">tässä</a> on havaittu (huomattakoot että raportointitehokkuus näytti olevan kuitenkin selvästi korkeampi kuin lääkkeiden kohdalla oli aiemmissa tutkimuksissa havaittu). Olisi kiva tietää, mitä Lydall ehdottaisi tällaisten järjestelmien sijaan? Jos vaikka rokotteen antanut lääkäri / hoitaja soittaisi rokotetulle potilaalle joka päivä seuraavat X vuotta ja kysyisi ”joko olet saanut sivuvaikutuksia?” Lydallin mukaan näihin järjestelmiin on lähes mahdotonta saada reaktioita raportoitua, kun lääkärit eivät usko niihin eivätkä suostu niitä kirjaamaan. Ehkä joskus aiemmin raportoinnin on voinutkin tehdä vain lääkäri ja ehkä jossain vieläkin on näin (huono tilanne!) mutta Suomessa sen voi tehdä kuka tahansa <a href="http://www.ktl.fi/portal/suomi/julkaisut/oppaat_ja_kirjat/rokottajan_kasikirja/rokotusten_haittavaikutukset/haittavaikutuksista_ilmoittaminen/" style="color: blue;">täällä</a> (raportoikaa!), ja ainakin jenkkilän <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15071280" style="color: blue;">VAERS-järjestelmään</a> sen voi tehdä kuka tahansa (tosin tätä tietoa Lydallin mukaan muokataan jälkeenpäin poistamalla tapauksia – oi kiero salaliitto). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21090181" style="color: blue;">Tämän</a> perusteella myös Ausseissa on näin (Aussien vuosiraportteja näytti olevan hyvin julkaistu). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20406662" style="color: blue;">Tässä</a> Sveitsin raporteista yhteenvetoa, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21079934" style="color: blue;">tässä</a> Tanskasta ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12825543" style="color: blue;">tässä</a> vielä jenkkidataa joka tosin laahaa hieman perässä – en löytänyt uudempaa (salaliittopeittelyä?).</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"> </span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI">Mutta passiivisista raportointisysteemeistä ei saa luotettavaa dataa siitä, mikä on erilaisten sivuvaikutusten esiintyvyys. Onneksi on muitakin keinoja selvittää tätä: tarkemmat epidemiologiset tutkimukset. Kuten <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1945626" style="color: blue;">tämä</a> jossa on tarkasteltu kouristuskohtausriskiä M(M)R –rokotteen jälkeen. Tai <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9854114" style="color: blue;">tämä</a> jossa on katsottu kahden peräkkäisen influenssakauden rokotteen yhteyttä GB-synrdomaan. Tai <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15479934" style="color: blue;">tämä</a> jossa on arvioitu elävän poliorokotteen aiheuttamien poliotapausten määrää jenkkilässä, ja rokotevaihdoksen vaikutusta. Tai ne lukuisat hinkuyskärokotteen ja neurologisten ongelmien välistä yhteyttä katsoneet tutkimukset, joita mainitsin viimeksi. Tai ne, joihin palaan vielä myöhemmin.</span><br />
<br />
<span lang="FI">Ilmeisesti Lydall ei tunne epidemiologisia tutkimuksia ja niiden metodologiaa.</span></div><div class="MsoNormal"><br />
<span lang="FI">Epidemiologisten tutkimusten ongelmana on tokikin se että pitää osata kysyä oikeita kysymyksiä, jotta ne jotain havaitsisivat. Passiivisten seurantajärjestelmien kautta pyritään havaitsemaan signaaleja, joita tulee tutkia tarkemmin, esim. epänormaali oireryvästymä jonkun rokotteen jälkeen. Tästä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa rotavirusrokotteen, jonka tarinasta löydän selkeän tiivistelmän rokotekirjasta. Jenkkilässä lisensoitiin vuonna 1998 ensimmäinen rotavirusrokote, Rotashield. Pre-lisensointivaiheen tutkimuksissa oli havaittu joillakin rokotetuista lapsista nk. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Suolentuppeuma" style="color: blue;">intussuseptio</a> (yhteensä 5 kpl), mutta ero kontrolliryhmään ei ollut tilastollisesti merkittävä (eli myös kontrolliryhmissä oli sitä esiintynyt) eikä ilmaantuvuus ollut taustailmaantuvuutta suurempi (aiheesta tarkemmin mm. <a href="http://www.cdc.gov/mmwr/preview/mmwrhtml/00056669.htm" style="color: blue;">täällä</a> kohdassa ”ADVERSE EVENTS AFTER ROTAVIRUS VACCINATION”). Lisensoinnin jälkeen, kesään 1999 mennessä VAERS –järjestelmään oli raportoitu 15 intussusseptiota rokotuksen potentiaalisena haittavaikutuksena, mikä oli enemmän kuin olisi odotettavissa ”normaaliesiintyvyydellä”, joten rokote päätettiin ottaa pois käytöstä ja asiaa tutkittiin tarkemmin, aiheesta mm. <a href="http://www.cdc.gov/mmwr/preview/mmwrhtml/mm4827a1.htm" style="color: blue;">täällä</a> ja <a href="http://pediatrics.aappublications.org/cgi/content/full/104/3/575" style="color: blue;">täällä</a>. Tarkemmat tutkimukset vahvistivat yhteyttä (ainakin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11207352" style="color: blue;">tämä</a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11332666" style="color: blue;">tämä</a>), joskin kaikki tutkimukset eivät kohonnutta riskiä havainneet (mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11675060" style="color: blue;">tämä</a> tai <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11433054" style="color: blue;">tämä</a>), aiheesta on lukuisia juttuja PubMedissä. Joka tapauksessa rokote otettiin pois käytöstä. </span><br />
<br />
<span lang="FI">Jännittävää että Lydall ei ainakaan toistaiseksi ole maininnut tästä episodista mitään, miksiköhän?</span></div><div class="MsoNormal"><br />
<span lang="FI">Mainittakoot vielä yksi passiivisten seurantajärjestelmien haittapuoli, joka on havaittu jenkkilän ihmemaassa: <a href="http://pediatrics.aappublications.org/cgi/content/full/117/2/387" style="color: blue;">datan manipulointi lakimiesten toimesta</a>. Katsokaa huvikseen taulukkoa 2 jossa esitellään tiettyjen tapahtumien raportointimääriä, jotka liittyvät nimenomaan oikeudenkäynteihin. Suomessa ei liene vastaavaa ilmiötä. ”<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Personal_injury_lawyer" style="color: blue;">personal injury lawyers</a>” onkin ilmeisesti yksi ryhmä (ainoa ryhmä?) joka on hyötynyt valtavasti rokoteoikeudenkäynneistä rapakon takana. </span><br />
<br />
<span lang="FI">Rokotteiden haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia esitellessään Lydall paljastaa kuinka eräs tohtori Classen havaitsi, että Hepatiitti B –rokotteen käyttöönoton jälkeen vuonna 1988 Uudessa-Seelannissa diabetes-tapausten määrä nousi 60%, viitteenä herran <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8657391" style="color: blue;">kaksi</a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8890866" style="color: blue;">julkaisua</a>. Kyseisen lehden saan netistä vasta vuodesta 2002, joten harmillisesti joudun luottamaan Lydallin tukintaan niistä, mutta katsotaan asiaa tältä pohjalta. Okei, on siis löydetty kyseisen kaltainen korrelaatio: otetaan käyttöön asia X, jonka jälkeen asiassa Y tapahtuu muutos. Johtuuko Y:ssä tapahtunut muutos X:n käyttöönotosta? Lydall on varma että johtuu (tosin ainoastaan silloin kun se hänelle sopii). Ne joilla on aivot, tietävät, että eivät tiedä. Voi johtua. Voi olla johtumatta. Asiaa tulee tutkia tarkemmin. </span><br />
<br />
<span lang="FI">Surffatessa tuli vastaan Uuden Seelannin Canterburyn alueen diabetes-tilanteesta <a href="http://www.springerlink.com/content/p517372077136328/" style="color: blue;">käppyrää</a><span class="MsoHyperlink"><span style="font-family: Calibri;"> </span></span>(<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16195865" style="color: blue;">pubmed</a>), joka onkin varsin mielenkiintoinen. Käppyrä lähtee vuonna 1970 noin 3 / 100 000 tienoilta, ja nousee vuoteen 2004 noin 25 / 100 000 tienoille, siis noin 8-kertainen nousu. Tästä ei tokikaan voi päätellä mikä on koko maan tilanne, mutta tekstissä mainitaan että nouseva trendi ei ole alueellinen ilmiö. Diabeteksen ilmaantuvuus on siis todennäköisesti ollut nousussa jo paljon ennen hepatiiti B-rokotetta. Kyseisestä käppyrästä päätellen nousu ei nopeutunut vuoden 1988 jälkeen.</span><br />
<br />
<span lang="FI">Hepatiitti B –rokotteen lisäksi herra Classen havaitsi myös Hib-rokotteen aiheuttavan diabetesta, Lydallin mainitsema viite on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10531116" style="color: blue;">tämä</a> kirje editorille. Mistäköhän syystä Lydall viittaa tällaiseen, eikä herran varsinaisiin tutkimuksiin, kun sellaisiakin on? Kyseessä on kommentti <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC27850/" style="color: blue;">tähän</a> Suomessa (!) tehtyyn tutkimukseen, jossa ei havaittu Hib-rokotteen käyttöönoton lisänneen diabeteksen riskiä. Classen on tyytymätön tutkimuksessa käytettyihin tilastollisiin metodeihin, ja laskee omia arvojaan datasta. Jutusta oli laajempaakin keskustelua lehden sivuilla <a href="http://www.bmj.com/content/319/7217/1133.1.long" style="color: blue;">täällä</a></span><span lang="FI">, suosittelen lukemaan (vaatii rekisteröitymisen, mutta on ilmaista ja sillä pääsee lukemaan lehteä, joskin 5 viimeistä vuotta on varattu maksaville asiakkaille), siellä oli useampiakin laskelmia riskiluvuille – itse en nyt jaksa käyttää tuntikausia siihen että edes yrittäisin kaivaa tilastollisista ”tiedoistani” parhaimmat laskutavat, tietäväisemmät voivat mielellään kommentoida. Katsotaanpa sen sijaan mistö Classenin omia juttuja. PubMed haku kirjoittajalla ”Classen JB” paljastaa reilu parikymmentä julkaisua (useampi ”letter to the editor”), joista monet käsittelevät rokotteiden ja diabeteksen potentiaalista yhteyttä. Muutamaa silmäilemällä saan kulmakarvani kohoamaan, jännittävää. Miksi Lydall ei mainitse että herran hypoteesien mukaan riittävän aikaisin annettu rokotus <i><b>suojaa</b></i> diabetekselta? <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9020406" style="color: blue;">Tässä</a> yksi eläinkoe aiheesta ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10593568" style="color: blue;">tässä</a> yksi ”ekologinen” tutkimus aiheesta. </span>Jälkimmäisen abstraktista: “<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">We have shown that immunization with several different vaccines starting in the first month of life prevents diabetes in NOD mice and BB rats (Autoimmunity 1996: 24: 137-145) while immunization at birth with the BCG vaccine is associated with an decreased risk of IDDM in humans (Infectious Diseases in Clinical Practice 1997: 6: 449-454). An even bigger decline in diabetes is seen in rodents and associated in humans when one compares immunization starting in the first month of life to immunization starting after 2 months, since the later has been associated with an increased risk of IDDM</span>.” <span lang="FI">Eli tutkimustemme mukaan useat eri rokotteet ensimmäisen elinkuukauden aikana annosteltuna estävät diabeteksen kehittymisen NOD hiirillä ja BB rotilla, ja ihmisillä heti syntymän jälkeen annettu BCG –rokote assosioituu pienentyneeseen diabetesriskiin. Molemmissa tapauksissa vertailu tilanteeseen jossa rokotukset aloitetaan vasta 2 kk iän jälkeen (jonka on osoitettu lisäävän diabetesriskiä) tuottaa vielä suuremman pudotuksen diabetesmääriin. Pahoittelen julmetun huonoa käännöstä, mutta ehkä saitte ideasta selvää. </span><br />
<br />
<span lang="FI"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10023469" style="color: blue;">Tästä</a> ”tilannekatsauksesta” löydän mielenkiintoisen lauseen: ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Classen and Classen have postulated a protective effect of exposure to immunogens if babies are vaccinated within 42 days from birth.</span>”, eli herra Classen (ja toinen herra Classen) on ehdottanut immunogeeni-altistuksen suojaavan (diabetekselta), jos vauvat rokotetaan 42 päivän sisällä syntymästä, viitteeksi on annettu <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8778002" style="color: blue;">tämä</a> juttu jota en valitettavasti pääse itse lukemaan. How about that, Lydall?</span><br />
<br />
<span lang="FI">Pubmed-listauksesta puuttui ainakin yksi Classenin juttu jonka löysin <a href="http://journals.lww.com/infectdis/Citation/1997/06070/The_Timing_of_Pediatric_Immunization_and_the_Risk.7.aspx" style="color: blue;">täältä</a> ja jossa käydään läpi lähinnä tiettyjen maiden diabetes-tilannetta ja peilataan sitä rokoteohjelmaan, johtopäätöksenä esitetään diabetes-tilanteen seuraavan rokoteohjelmaa (=lisää rokotteita > nousua diabeteksessa). Siis muutos Y:ssä > muutos X:ssä. Tässä vielä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12793601" style="color: blue;">pari</a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12482192" style="color: blue;">muuta</a> samaisen tutkijan juttua, sekä jälkimmäiseen juttuun liittyvä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12911277" style="color: blue;">kritiikki</a>, jonka mukaan jutun tutkimusdata on selektiivisesti valikoitu jo aiemmin mainitusta <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC27850/" style="color: blue;">Suomalaisesta tutkimuksesta</a>. Mielenkiintoinen keskustelu sattui myös tielle; parivaljakko Classen&Classen paljasti <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1114674/?tool=pubmed" style="color: blue;">kirjeessä editorille</a> omien data-analyysiensä suomalaistutkimuksesta osoittavan Hib-rokotteen yhteyden diabetekseen. </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10346786" style="color: blue;">Tässä</a> tutkimuksen varsinaisten tekijöiden (jotka eivät yhteyttä löytäneet) vastine jossa mainitaan “<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Given the disparity of conclusions, it was suggested that Classen and Classen’s analysis be sent to an independent statistician. </span><span lang="FI"><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">We are not aware that this has been done</span>.” eli koska johtopäätelmät menivät niin ristiin, on Classen&Classen dataa ehdotettu analysoitavan uudelleen riippumattoman tilastotieteilijän toimesta, mutta tiedossa ei ole että näin olisi tehty. </span>Lisäksi “<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Dr J B Classen has filed a European and American patent on his schedule that may have widespread implications should his views be implemented. He applies for a patent on immunisation schedules to be administered from birth, both to reduce the likelihood of type 1 diabetes developing and to protect individuals from communicable diseases.</span>” eli toinen herra Classen on hakenut patenttia Euroopassa ja Amerikassa omalle rokoteohjelmalleen, millä voi olla laajamittaista merkitystä jos hänen näkemyksensä vahvistetaan. <span lang="FI">Hänen rokote-ohjelmapatenttinsa koskevat ohjelmaa jossa rokotukset aloitetaan heti syntymästä, sekä tyyppi1 diabeteksen että tarttuvien tautien ehkäisemiseksi (äidinkielenopettajani kääntyisi haudassaan näistä käännöksistä). </span>(Viite: Classen JB. Method and composition for an early vaccine to protect against both common infectious disease and chronic immune mediated disorders or their sequelae. International publication No WO 95/05193. World Intellectual Property Organization, 23 February 1995).<br />
<br />
Lydall siis tukeutuu hemmoon, jonka agendana näyttää olevan rokotusten <b><i>mahdollisimman varhainen aloitus</i></b>. <span lang="FI">*kuolee nauruun*</span><br />
<br />
<span lang="FI">Sivumennen sanoen, en tajua miten rokoteohjelmia voi patentoida???</span><br />
<br />
<span lang="FI">Mutta miten sitten selvitetään, johtuuko Y:ssä tapahtunut muutos X:n käyttöönotosta, ts. tässä tapauksessa altistaako (vai suojaako) hepatiitti B /Hib (tai joku muu) rokote diabetekselle, vai ei? Epidemiologiset tutkimukset ovat yksi keino tutkia hypoteesia, ja pikaista perustietoa niistä kiinnostuneille on tarjolla esim. <a href="http://wanda.uef.fi/tkk/avoin/ymp_terveys/tutkimus/tutkim3_epidemiologia.html" style="color: blue;">täällä</a>. Ja niitä onkin tehty, ihan kiitettävä määrä.</span><br />
<br />
<span lang="FI">Ruotsalainen jo vähän vanhempi <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1884889" style="color: blue;">tutkimus</a>, jossa tuhkarokkorokotteella havaittiin suojaava vaikutus diabetekselle, muilla rokotteilla ei vaikutusta. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7556994" style="color: blue;">Tässä</a> ruotsalaiset eivät löytäneet BCG-rokotteella vaikutusta ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9118767" style="color: blue;">tässä</a> ei hinkuyskärokotteella havaittu olevan vaikutusta. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9135940" style="color: blue;">Kanadassakaan</a> ei ole havaittu BCG-rokotteen suojaavaa vaikutusta. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12182385" style="color: blue;">Tässä yksi</a> Hib-rokotetutkimuksen seurantatutkimus; rokotetuilla ei ollut enemmän diabetesta kuin rokottamattomilla lapsilla. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11731639" style="color: blue;">Jenkkiläinen</a> tapaus-verrokki tutkimus aiheesta; mikään rokotus ei näytä lisäävän diabetes-riskiä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15070789" style="color: blue;">Tanskalainen</a> varsin laaja tutkimus aiheesta: mikään rokote ei lisännyt diabeteksen riskiä, ei edes ”geneettisesti alttiilla” eli niillä joiden sisaruksella oli diabetes. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10895848" style="color: blue;">Saksalaiset</a> eivät havainneet yhteyttä rokotteiden tai rintaruokinnan keston ja tiettyjen diabetes-markereiden ilmaantumisen välillä 2 ensimmäisen ikävuoden aikana. Myöskään <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10526737" style="color: blue;">tässä</a> ei havaittu rokotusten lisäävän diabetes-markkereiden ilmaantumista lapsilla. Ranskantaitoisillekin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10592870" style="color: blue;">löytyy luettavaa</a>, oma yli 15 vuotta vanha C-ranska ei riitä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10093941" style="color: blue;">Tässä</a> yksi (vanhahko) yhteenveto aiheesta, josta oli suurta apua itselleni surffatessani tässä artikkeliviidakossa, ja jossa muuten mainitaan mielenkiintoisesti: ” <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">No association between HBV and diabetes in children was noted in a study in New Zealand.</span>” eli hepatiitti B rokotteen ja diabeteksen välillä ei havaittu yhteyttä Uudessa Seelannissa, viite on Willis J, Scott R, Darlow B, Lunt H, Moore P. Hepatitis B immunisation and incidence of IDDM in children and adolescents in Canterbury NZ [Abstract 0541]. Meeting of the American Diabetes Association, Boston, 1997. Diabetes 1997;46(Suppl 2):140A, pääsen lukemaan lehden mutta siellä ei ole supplementteja, MUR (ja aiheesta ei hakujeni perusteella löydy ”oikeaa” julkaistua tutkimusta)! <a href="http://www.nap.edu/openbook.php?record_id=10306" style="color: blue;">Tämä</a> vaikuttaa mielenkiintoiselta ja varsin laajalta katsaukselta aihetta liipaten, ja tässä vielä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20521925" style="color: blue;">uunituore katsaus</a> rokotusten ja autoimmuunisairausten yhteydestä, josta löytyi perin informatiivinen pätkä diabeteksesta.</span><br />
<br />
<span lang="FI">Valtaosa (kaikki?) näistä varsinaisista tutkimuksista on julkaistu ennen Lydallin kirjan ilmestymistä. Tällainen määrä kirsikanpoimintaa yksissä kansissa ansaitsee jo tieteenraiskauksen arvonimen.</span><br />
<br />
<span lang="FI">Miksiköhän muuten salaliitto ei ole tajunnut tarttua tuohon ”varhainen rokotus estää diabetesta” –väitteeseen? Ajatella, miten mahtava tilaisuus markkinoida myrkkypiikkejä heti syntymän jälkeen – tautisuojan lisäksi suoja diabetesta vastaan! Saanko provikat jos vihjaan tästä ”oikeille tahoille”? Huhuu Illut! *lyö itseään sormille*</span><br />
<br />
Diabeteksen patogeneesin yhdestä teoriasta tuli vastaan ihan mielenkiintoisen oloinen <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20351698" style="color: blue;">juttu</a>, kiinnostuneille.<br />
<br />
Lydall myös paljastaa kuinka autoimmuniteetti syntyy: “<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Two scientists in </span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Seattle</span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"> found an explanation for how viruses and vaccines cause autoimmune disease by a process of demyelination. *** The scientists in </span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Seattle</span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"> found that a number of viruses have protein chains which are similar to the protein chains in the myelin sheet. Some people make a massive amount of antibodies after vaccination, and these antibodies can “recognize” the similar protein chains in the myelin sheat, and they set about breaking up the myelin sheat</span>” Eli kaksi Seattlelaista tutkijaa löysivät selityksen sille kuinka virukset ja rokotteet aiheuttavat autoimmuunitauteja demyelinaatiolla. <span lang="FI">(välistä poistettu pitkä pätkä myeliinistä ja sen merkityksestä joka ei ollut relevantti tähän) He havaitsivat että useilla viruksilla on <a href="http://www.psyko.helsinki.fi/psyko/Opetus/Neuro.nsf/dbb6e67abf640545c2256df000264e6d/e29d82eb37067d02c2256df400346d52?OpenDocument" style="color: blue;">myeliinitupen</a> kanssa samanlaisia proteiiniketjuja. Joillain ihmisillä syntyy valtava määrä vasta-aineita rokotuksen jälkeen, ja nämä vasta-aineet voivat tunnistaa myeliinitupen, jolloin ne alkavat hajottamaan sitä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2409602" style="color: blue;">Jutun</a> lukaistuani en voi kuin todeta: FAIL FAIL FAIL. Siis Lydallin tulkinnalle. Mutta en ihmettele, miksipä hän ymmärtäisi autoimmuniteettia, kun ei perusimmunologiakaan ”oikein” suju. </span></div><div class="MsoNormal"><br />
<span lang="FI">Autoimmuniteetin syntymekanismeista on varsin runsaasti erilaisia teorioita, ja tässä kyseisessä jutussa spekuloidaan ns. molekyylien matkimisen (<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Molecular_mimicry" style="color: blue;">molecular mimicry</a> - todettakoot että tuossa Wikipedian jutussa minua häiritsee maininta että ilmiö on tilastollisesti todella epätodennäköinen, sillä ymmärtääkseni rakenteiden samankaltaisuus on enemmänkin oletusarvo ottaen huomioon biologian peruspalikat joista me kaikki - mikrobit mukaan lukien - kuitenkin koostumme) potentiaalista roolia tiettyjen mikrobien osalta nimenomaan demyelinisaation suhteen. Kyseiset tutkijat eivät todellakaan ole löytäneet selitystä sille miten virukset ja rokotteet aiheuttavat (kaikkia mahdollisia!) autoimmuunitauteja (mietin että saiskohan siitä Nobellin), he ainoastaan kartoittivat löytyykö valituilta mikrobeilta samankaltaisia proteiinisekvenssejä mitä tietyssä myeliinitupen rakenneproteiinissa on. Molekyylien matkiminen, ts. ristireaktio, on ollut yksi autoimmuniteetin potentiaalinen teoria jo paljon ennen kyseistä tutkimusta. Vuonna -85 (josta kauan on aikaa siis) sekvenssien tutkiminen oli varmasti hottia (ja itse tutkimus on varmasti mitä pätevin!), mutta jos Lydall haluaisi <i>oikeasti</i> tietää jotain autoimmuniteetista ja tämänhetkisestä käsityksestä autoimmuunitautien synnystä, suosittelisin a) jotain uudempaa ja b) laajempaa katsausta aiheeseen. Vaikkapa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20015961" style="color: blue;">tätä</a><a href="http://www.blogger.com/post-edit.g?blogID=6099780524487784165&postID=2284763123733527927" name="_GoBack" style="color: blue;"></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16126512" style="color: blue;">tätä</a> tai <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19482664" style="color: blue;">tätä</a>. Itse molekyylien matkimisen teoriasta löysin jo hieman vanhemman mutta varsin näppärän oloisen <a href="http://www.nejm.org/doi/full/10.1056/NEJM199912303412707" style="color: blue;">katsauksen</a> joka valitettavasti ei ole ilmaiseksi saatavilla, mutta suosittelen niille jotka saavat näppeihinsä! Tästä jutusta mm. selviää, että lineaarinen sekvenssitieto (se mitä Lydallin esiin nostamassa tutkimuksessa on katsottu) ei välttämättä ole oleellista molekyyli-matkimisen kannalta, sillä molekyylin 3-ulotteinen rakenne on tärkeämpi seikka sen kannalta, kykenevätkö immuunijärjestelmän reseptorit sitomaan sitä vai ei. Seikka joka mainittiin myös artikkelissa johon Lydall viittasi, eli kyseiset tutkijat itse eivät vetäneet lähellekään yhtä pitkälle meneviä johtopäätöksiä kuin Lydall. Molekyylien matkimisesta tuli vastaan myös ihan <a href="http://books.google.fi/books?id=560v2MVAwMsC&printsec=frontcover&dq=molecular+mimicry&source=bl&ots=RHKsocUwEm&sig=btvjDJ5AuypcRmpNfuohizfcXFk&hl=fi&ei=TMFBTa-2NMLvsgaKu8DMDg&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=9&ved=0CGkQ6AEwCA#v=onepage&q&f=false" style="color: blue;">kirja</a> joka tosin jäänee itseltäni lukaisematta. Teoria on mielenkiintoinen ja yksinkertaisena varsin houkuttava, mutta toistaiseksi varsinaiset ”kovat todisteet” sen puolesta, että kyseinen mekanismi on oleellinen autoimmuniteetin laukaisussa, ovat valitettavan vähäisiä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19716269" style="color: blue;">Tässä</a> vielä yksi kyseistä teoriaa lähemmin tarkasteleva katsaus ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16918391" style="color: blue;">tässä</a> yksi juttu jossa käsitellään pandemia-rokotteenkin yhteydessä esille nousseen <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Guillain%E2%80%93Barr%C3%A9_syndrome" style="color: blue;">Guillain-Barré syndroman</a> mahdollisesti laukaisevista molekyyli-matkijoista.</span><br />
<br />
<span lang="FI">Mutta mites on, voiko rokottaminen aiheuttaa autoimmuniteettia? Koska tämän hetkisen käsityksen mukaan infektiot ovat yksi mahdollinen autoimmuniteetin laukaiseva tekijä, on vastaus itsestään selväsi ”kyllä”. Rokotteiden tarkoitus on matkia mikrobeja immuunivasteen käynnistämisessä, ja jos tässä prosessissa on ”sisäänrakennettuna” mahdollisuus autoimmuniteettiin, on sitä vaikeaa tai jopa mahdotonta välttää täysin myöskään rokotteiden kanssa. Mutta katsotaanpa tätä hieman tarkemmin.</span><br />
<br />
<span lang="FI"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11334497" style="color: blue;">Tästä</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19865091" style="color: blue;">tästä</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15917108" style="color: blue;">tästä</a> sekä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20521925" style="color: blue;">tästä</a> jo aiemmin mainitusta katsauksesta saanen jonkinlaisen käsityksen siitä, paljonko eri rokotteiden ja autoimmuunitautien välisestä yhteydestä tiedetään. Erilaisia tapausselostuksia löytyy kirjallisuudesta paljonkin, mutta kuten tuossa ensimmäisessä jutussa todetaan: ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">case reports alone are inadequate in answering questions of causation with AID, population-based epidemiological studies are needes</span>” eli tapausselostukset yksinään eivät riitä vastaamaan kausaliteetin kysymykseen, vaan populaatioihin pohjautuvia epidemiologisia tutkimuksia tarvitaan. Autiommuunitauteja esiintyy joka tapauksessa ilman rokotuksiakin, eli taustaesiintyvyys on tunnettava jotta voitaisiin arvioida, lisääkö rokotus taudin riskiä. Ja koska (ysittäisten) autoimmuunitautien esiintyvyys on yleensä varsin pieni, on hyvien tutkimusten tekeminen vaativaa ja kallista. Käytännössä tällaisia tutkimuksia on toistaiseksi vähän. Ajanpuutteen vuoksi en käy kaikkia tunnettuja anekdootteja tai tehtyjä tutkimuksia läpi, mutta muutaman pointin nostan esiin. </span>Tuo uusin katsaus vetää yhteen: </div><div class="MsoNormal"><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">"Among the several reports of autoimmune diseases whose onset has been attributed to vaccinations in predisposed individuals, those reliably vaccine-associated may be considered GBS after 1976 swine influenza vaccine, </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Idiopathic_thrombocytopenic_purpura" style="color: blue; font-family: "Courier New",Courier,monospace;">ITP</a><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"> after MMR vaccination [</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14630450" style="color: blue; font-family: "Courier New",Courier,monospace;">3</a><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">, </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7753389" style="color: blue; font-family: "Courier New",Courier,monospace;">114</a><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"> (</span>epäilen tässä viitenumerossa virhettä, esim. numero <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17126957" style="color: blue;">121 </a>sopisi paremmin <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">), </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19865091" style="color: blue; font-family: "Courier New",Courier,monospace;">173</a><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">], and myopericarditis after smallpox vaccination [114 </span>tässäkin on mielestäni pakko olla virhe, oikea viite lienee numero <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12824210" style="color: blue;">125</a>], <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">whereas the suspected association between HB vaccine and MS [</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1682594" style="color: blue; font-family: "Courier New",Courier,monospace;">12</a><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">, </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10740095" style="color: blue; font-family: "Courier New",Courier,monospace;">13</a><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">] has not been subsequently confirmed [</span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9773043" style="color: blue; font-family: "Courier New",Courier,monospace;">30</a><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"> ,</span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11172163" style="color: blue;">31</a></span><span lang="FI" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"> </span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">, <a href="http://www.nap.edu/catalog.php?record_id=10393" style="color: blue;">32</a>], even though it has been recently reconsidered [<a href="http://www.nap.edu/catalog.php?record_id=10393" style="color: blue;">32</a></span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"> ,<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15365133" style="color: blue;">34</a> ,</span><span lang="FI" style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18843097" style="color: blue; font-family: "Courier New",Courier,monospace;">35</a><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">], and the one between childhood immunization and IDDM seems, by now, to be definitively reduced [<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15917108" style="color: blue;">17</a></span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11731639" style="color: blue;">105</a> </span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">, </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15070789" style="color: blue; font-family: "Courier New",Courier,monospace;">106</a><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">]. However, the need to perform larger and well-constructed epidemiological studies on vaccine-related autoimmunity onset, in order to obtain more reliable data, should be underlined."</span> <span lang="FI">Eli luotettavimmat todisteet rokotteen ja taudin välisestä yhteydestä löytyy vuoden 1976 sikainfluenssarokotteen ja GB-synrdoman väliltä, MPR-rokotteen ja ITP:n väliltä, sekä isorokkorokotteen ja myoperikardiitin väliltä, mutta hepatiitti B-rokotteen ja MS-taudin välinen epäilty yhteys ei varmistunut myöhemmissä tutkimuksissa, joskin se on otettu uudelleen esille viime aikoina, ja epäilykset lasten rokotusten ja diabeteksen välisestä yhteydestä ovat hälvenemässä. Olisi kuitenkin tarpeen tehdä suuria hyvin suunniteltuja epidemiologisia tutkimuksia autoimmuunitautien ja rokotteiden välisistä yhteyksistä luotettavamman datan saamiseksi. </span><br />
<br />
<span lang="FI">Tuossa keskimmäisessä jutussa on taulukoitu virusrokotteiden ja autoimmuunitautien välisistä yhteyksistä tehtyjä kontrolloituja tutkimuksia, listaan tähän ne jotka eivät sisälly aiempiin viitteisiin: <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11172162" style="color: blue;">MS-taudin relapsi</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8578837" style="color: blue;">artriitti</a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9268275" style="color: blue;">artriitti</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12415036" style="color: blue;">tietyt neurologiset sairaudet</a> (huom! Suomalainen), tietyt keskushermoston <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12707063" style="color: blue;">demyelinisoivat sairaudet</a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11231801" style="color: blue;">IBD</a> (eli <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Inflammatory_bowel_disease" style="color: blue;">inflammatory bowel disease</a>). </span><br />
<br />
<span lang="FI">Autoimmuniteetista yleisesti voi lukea vaikkapa <a href="http://autoimmune.pathology.jhmi.edu/whatisautoimmunity.html" style="color: blue;">täältä</a>, <a href="http://www.wrongdiagnosis.com/disease/ai_intro.htm" style="color: blue;">täältä</a> ja <a href="http://pathmicro.med.sc.edu/ghaffar/tolerance2000.htm" style="color: blue;">täältä</a>.</span><span class="MsoHyperlink"><span lang="FI" style="color: black; text-decoration: none;"> </span></span><br />
<span class="MsoHyperlink"><span lang="FI" style="color: black; text-decoration: none;">Lienee myös hyvä muistaa myös se seikka että meissä jokaisessa on autoimmuniteettia; immuunijärjestelmän kehittyessä ja <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Immune_tolerance" style="color: blue;">toleranssin</a> muodostuessa läpi pääsee myös potentiaalisesti autoreaktiivisia soluja. Veikkaan ettei Lydall tiedä tätä.</span></span><br />
<br />
<span class="MsoHyperlink"><span lang="FI" style="color: black; text-decoration: none;">Luvun loppupuolella Lydall käy vielä läpi sokeeraavia esimerkkejä siitä kuinka ahneet lääkefirmat ja lääkärit jättävät kontraindikaatiot huomiotta vaaniessaan viattomia lapsia piikkiensä kanssa. Jokainen rokottamatta jäänyt lapsi merkitsee <i>järisyttävää</i> tulonmenetystä, niinpä kaikki pitää saada piikille, huolimatta lapsen mahdollisista tiedossa olevista ongelmista jotka nostavat sivuvaikutusten riskiä. Lydall viittaa mm. 1950-1970 luvuilla tehtyihin tutkimuksiin hinkuyskärokotteen epäillyistä neurologisista ongelmista (joita en saa käsiini, mutta aihetta käsittelin <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2011/01/lkuk-20.html" style="color: blue;">viimeksi</a>). Niinpä niin, kuinkas muutenkaan, tietohan EI Lydallin homeopatia-maailmassa koskaan muutu.</span></span><br />
<br />
<span class="MsoHyperlink"><span lang="FI" style="color: black; text-decoration: none;">Yhden kysymyksen haluaisin esittää Lydallille, tai kenelle tahansa vapaaehtoiselle. Mikä on geneettinen proteiini? Tämä mainitaan lauseessa: <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;"> "</span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Fever suppressing drugs make the baby’s brain more vulnerable to attack by the germs, as well as to the genetic proteins and the toxins that are in the vaccine.</span>” eli kuumetta alentavat lääkkeet altistavat vauvan aivot pöpöhyökkäykselle, ja myös geneettisille proteiineille sekä myrkyille joita on rokotteessa. En millään keksi mikä hel*etti on geneettinen proteiini, ja toivoisinkin että joku (ihan kuka tahansa) voisi selittää sen minulle. Viisastuisinpa edes hieman.</span></span><br />
<br />
<span class="MsoHyperlink"><span lang="FI" style="color: black; text-decoration: none;">Mainittakoot vielä että Lydall tietää hampaiden puhkeamisen lisäävän rokotevaurion riskiä (ei viitettä), samoin tekee rokotteiden erottelun toisistaan 7, 14 tai 21 vuorokauden välein annosteltavaksi (ei viitettä), eli niille jotka haluavat erottaa MPR-rokotteen komponentit ja antaa ne yksitellen Lydallilla on sanottavaa: teette hirveän virheen! Mistäköhän Lydall on saanut käsityksen että erillisten rokotteiden aikataulutus olisi viikon välein. Todennäköisesti ihan omasta päästään, vaikka asia olisi ollut helppo tarkistaa. Toisaalta valehtelu voi olla kivempaa.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: inherit;"><br />
<span class="MsoHyperlink"><span lang="FI" style="color: black; text-decoration: none;">Mutta josko tämä taas tällä kertaa riittäisi, ensi kuussa sitten taas viimeistään yritän palailla aiheeseen.</span></span></div>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-26727815095539762782011-01-18T11:46:00.000-08:002011-04-28T12:17:29.680-07:00Luku 20Ja niin on uusi vuosi mutta vanhat kujeet jatkuvat. Ehdin lomalla lueskella normaalia enemmän, joten pääsin seuraavassa luvussa hyvään vauhtiin, eli voinen väittää olevani jopa etuajassa.<br />
<br />
Luku 20 käsittelee rokotteiden turvallisuus ja tehokkuustutkimuksia ja on otsikoitu ”<b>Vaccine myth number eleven: ”Vaccines are scientifically tested for safety and effectiveness</b>”. Lyvun johdannossa Lydall esittelee rokotteiden testaamiseen liittyviä harhaluuloja, jotka suomennan tähän.<br />
<div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">"Ennen lisensointia rokotteet testataan turvallisuuden ja tehon osalta. Testaus tehdään ensin eläimillä, ja jos rokote todetaan turvalliseksi ja tehokkaaksi, se testataan pienellä ryhmällä ihmisiä, ja sen jälkeen isommalla ryhmällä. Jos rokote ei estä tautia joka sen pitäisi estää, se hylätään. Rokotteen tarkka annos, joka tarvitaan immuniteetin tuottamiseen, määritetään henkilön painon mukaan. Jos rokote aiheuttaa sivuvaikutuksia kokeiden aikana, sitä ei käytetä massaimmunisoinneissa. Jos kaikista varotoimista huolimatta rokote aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia yleisessä käytössä, se vedetään heti pois käytöstä."</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Joukosta bongaantuu heti yksi, joka osoittaa että Lydall ei edelleenkään ole vaivautunut avaamaan yhtäkään immunologian perusoppikirjaa. Haluaisin <i>totisesti</i> nähdä missä väitetään rokotteen tarkan annoksen määritettävän painon mukaan. Uskallan olla 100% varma ettei missään. Rokotteita ei annostella tarkasti painon mukaan. Joillain rokotteilla on erikokoisia annoksia lapsille ja aikuisille (esim. influenssa), mutta esim. aikuisten rokotteissa paino ei ole relevantti annoksen koon kannalta. Antigeenille herkkien solujen määrä (mm. dendriittisolut) ei riipu ihmisen painosta, niiden määrä siis ei lisäänny läskin lisääntyessä, kuten Lydall ilmeisesti kuvittelee tapahtuvan. Tämä ”myytti” on Lydallin itsensä (tai jonkun muun samoissa sfääreissä liikkuvan) kehittämä, ja osoittaa että ymmärrys immuunijärjestelmän toiminnasta on pakkasen puolella.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal">Lydallin mukaan rokotteita ei testata oikeastaan mitenkään ennen lisensointia, eikä niiden tehosta ja turvallisuudesta ole mitään takeita. Jenkkilässä rokotevalmistajan tarvitsee kuulemma vain heittää FDA:lle vähän itse kehittelemäänsä dataa rokotteen ”turvallisuudesta”, mutta sen puhtaudesta (mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan Lydallin mielestä), tai tehosta ei tarvitse olla mitään todistetta. FDA:ta ei esim. vaadita tarkistamaan miten mätiä ja pilaantuneita rokotteissa olevat apinan munuaissolut ovat. Lydall ilmeisesti kuvittelee että rokotelabroissa makailee pöydillä mädäntyneitä munuaisia joissa rokotemikrobeja viljellään. Uutispommi Lydallille: mädäntyneet soluviljelmäsolut ovat käyttökelvottomia. <a href="http://www.ifpma.org/index.php?id=4246" style="color: blue;">Tässä</a> yksi sivusto jossa on joitain kuvia soluviljelmäpulloista, ja soluviljelmätekniikoista löytyy varmasti infoa pilvin pimein, jos Lydallia oikeasti kiinnostaisi.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Valittaessaan rokotteiden puutteellista tutkimusta ennen lisensointia, Lydall viittaa lähinnä yhteen kirjaan, <a href="http://www.dealtime.com/_2000668269/info" style="color: blue;">tähän</a>. <i>Ihanko tosissaan</i> tämä on ainoa lähde mistä rokotteiden lisensointiprosessi kerrotaan (”luotettavasti”)? </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Käännytään taas <a href="http://www.us.elsevierhealth.com/Medicine/Infectious-Disease/book/9781416036111/Vaccines/" style="color: blue;">rokotekirjan</a> puoleen. En jaksa lukea sanasta sanaan koko rokotteiden kehittämistä & tutkimusprotokollaa käsittelevää kappaletta, sen verran pitkä se on, mutta silmäilen sitä ylimalkaisesti ja bongaan hyvän kuvaajan eri vaiheista. Lyhykäisyydessään, kun ensin on hyvä peruskäsitys taudin perusteista, organismin immunogeenisista osista (=osat jotka stimuloivat immuunijärjestelmää), valmistusmenetelmien soveltuvuudesta ja prekliinisistä kokeista (=mm. ne eläinkokeet), alkaa varsinainen testaus joka jakaantuu kolmeen faasiin. 1. faasissa testataan turvallisuutta, immunogeenisuutta ja annostasoja, 2. faasissa turvallisuutta, immunogeenisuutta ja tehoa, 3. faasissa turvallisuutta ja tehoa. Sen jälkeen päästään lisensointiin, ja ns. post-marketing faasiin, kun rokote otetaan varsinaisesti käyttöön. Lydallin väite siitä ettei tehosta tarvitse olla mitään todisteita on siis hevon kuuta. Sama näyttää pätevän puhtauden osoittamiseen, sillä kirjassa on pari taulukkoa (taulukot 73-6, 73-7) esimerkkinä siitä, mitä hepatiitti B ja vesirokko-rokotteista tulee testata ennen vapauttamista, ja lista on aika pitkä. Varsinaiset FDA:n vaatimukset biologisille valmisteille löytyvät ilmeisesti <a href="http://www.access.gpo.gov/nara/cfr/waisidx_02/21cfr312_02.html" style="color: blue;">täältä</a>, joskin myönnän että itse jätän ne lukaisematta. <a href="http://www.fda.gov/biologicsbloodvaccines/developmentapprovalprocess/biologicslicenseapplicationsblaprocess/ucm133096.htm" style="color: blue;">FDA:n sivuiltakin</a> löytyy lyhyt selostus. <a href="http://www.who.int/biologicals/en/" style="color: blue;">WHO:n sivuilla</a> on myös mielenkiintoista <a href="http://www.who.int/immunization_standards/vaccine_regulation/en/" style="color: blue;">infoa</a> aiheesta. Tämä on tokikin nykytilanne, joskus viime vuosisadan alussa tilanne on ollut toinen ja silloiset vaatimukset eivät taatusti täyttäisi nykyistä tasoa (kuten ei lääkkeidenkään kohdalla). Ehkä Lydall tarkoittaakin parin sadan vuoden takaista tilannetta, niin usein hän viittaa varsin vanhaan dataan?</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Normaalin salaliitto-löpinän lisäksi Lydall käsittelee lähinnä DTP-rokotetta ja sen testausta (tai testaamattomuutta) sekä kyseisen rokotteen aiheuttamia ongelmia. Lydallin mukaan rokotteen hinkkuyskä-osuuden on ”sadoissa artikkeleissa” raportoitu aiheuttaneen vakavia sivuvaikutuksia, kuten neurologisia ongelmia. Lydall viittaa mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18148914" style="color: blue;">tähän</a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13134459" style="color: blue;">tähän</a> (joka ei käsittele ainoastaan DTP-rokotetta) ja ilmeisesti vastaavanlaisia juttuja löytyy Pubmedistä lisääkin, mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18882069" style="color: blue;">tämä</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2096931/?tool=pubmed" style="color: blue;">nämä</a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1748773/?tool=pubmed" style="color: blue;">kaksi</a> naapurimaastamme, sekä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1648839/?tool=pubmed" style="color: blue;">tämä</a>. Nämä kaikki käsittelevät ns. kokosolurokotetta, joka oli aiemmin käytössä (ja on yhä edelleenkin monissa maissa); hinkuyskästä ja rokotteista sitä vastaan voi lukea mm. <a href="http://textbookofbacteriology.net/themicrobialworld/pertussis.html" style="color: blue;">täältä</a>. Kokosolurokote on ilmeisesti aika ”jyty”, ja sen tiedetään aiheuttavan aika paljon erilaisia sivuvaikutuksia (joista mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7031583%20" style="color: blue;">tässä</a>). Mutta onko se aiheuttanut pysyviä neurologisia ongelmia, jotka johtaisivat mm. epilepsiaan, lapsen kehityksen viivästymiseen tai jopa pysähtymiseen – tämä on ollut varsin kiistelty aihe joitakin kymmeniä vuosia sitten. Huomattavaa on, että nämä ym. raportit, ainakin ne jotka pääsin lukemaan, ovat lähinnä tapausselostus-sarjoja tai esiintyvyystutkimuksia, eivät epidemiologisia tutkimuksia. Muistanette että Lydall kritisoi Jennerin tapausselostus-sarjaa kontrolliryhmän puutteesta! Miksi sama asia ei häiritse häntä nyt, vaan nämä tapausselostukset kelpaavat todistamaan yhteyden?</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"></div><div class="MsoNormal">Anekdoottiset tapausselostukset ovat toki tärkeitä, niiden avulla voidaan muodostaa hypoteeseja ja ne saattavat johtaa uusiin löytöihin, mutta ne eivät riitä todisteeksi (paitsi Lydallille, joskin vain silloin kun se hänelle sopii). Epilepsiaa, kehitysviivästymiä ja erilaisia aivoperäisiä ongelmia esiintyy lapsilla ”normaalistikin” juuri rokotusiässä. Avainkysymys onkin, mikä on niiden taustaesiintyvyys, ja vain isoilla epidemiologisilla tutkimuksilla voidaan selvittää, lisääkö rokote niiden esiintyvyyttä.<br />
<span lang="EN-US">Rokotekirja tiivistää ongelman:</span><span class="text"><span lang="EN-US"> "<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">The relationships between whole-cell pertussis vaccine and fatal or disabling events were difficult to evaluate because of the rarity of such events; because vaccine was administered to infants at an age when disorders such as encephalopathy, infantile spasms, neurologic conditions, and SIDS were most likely to occur; because these disorders can arise from other causes; and because an absolute negative can never be proved.</span>" </span>Eli kokosolu-rokotteen ja fataalien tai vammauttavien tapahtumien yhteyttä oli vaikea arvioida, koska kyseiset tapahtumat ovat harvinaisia, rokote annettiin lapsille iässä jolloin näitä tapahtumia, kuten enkefalopatiaa, infantiilispasmeja, neurologisia tiloja ja kätkytkuolemaa esiintyy todennäköisimmin ja niitä voi aiheuttaa muut syyt, ja koska negatiivista (eli yhteyden puutetta) ei voida koskaan todistaa absoluuttisen varmasti. </span></div><div class="MsoNormal"><br />
<span lang="EN-US">Rokotekirjan mukaan Englannissa vuosina 1976-1979 suoritettu ”<span class="MsoHyperlink"> </span><span class="text">The National Childhood Encephalopathy Study”, josta jonkinlainen lyhennelmä-juttu <a href="http://www.blogger.com/goog_691649520" style="color: blue;">t</a></span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1505512/?tool=pubmed" style="color: blue;">ässä</a>, </span><span lang="EN-US">havaitsi kokosolurokotteella ja enkefalopatialla tilastollisesti merkitsevän yhteyden; <span class="text"><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Based on 11 subjects who appeared to have residua 18 months after vaccination, it was estimated that acute encephalopathy with permanent brain damage occurred at the widely quoted rate of 1 per 310,000 doses, with a 95% CI of 1 in 54,000–5,310,000 doses</span>. </span></span><span class="text">(Perustuen 11 tapaukseen, jolla vaikutti jääneen jotain pysyvää ongelmaa 18 kk rokotuksen jälkeen, arvioitiin että pysyvään aivovammaan johtava akuutti enkefalopatia esiintyi noin 1 tapaus per 310 000 annosta, luottamusväli aika laaja).</span> Jatkoseuranta samaan juttuun <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1679309/?tool=pubmed" style="color: blue;">löytyy myös</a>.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Kyseistä tutkimusta on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2609723" style="color: blue;">mitä ilmeisimmin</a> <span class="MsoHyperlink"></span>kritisoitu runsaasti puolin ja toisin (esim. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3078804" style="color: blue;">tämän mukaan</a> tapauksilla oli kaikilla identifioitavissa muu syy) ja sen koko oli kyllä kohtuullisen pieni, ottaen huomioon enkefalopatian arvioidun harvinaisuuden. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3257822" style="color: blue;">Tässä</a> isommassa tutkimuksessa ei havaittu enkefalopatioita pian rokotuksen jälkeen, ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2308203" style="color: blue;">tässä</a> ei havaittu suurentunutta riskiä tietyille tapahtumille (mm. enkefalopatia) rokotuksen jälkeen, kuten ei <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7903109" style="color: blue;">tässäkään</a>. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6132093" style="color: blue;">Tässä</a> yksi pitkähkö seuranta aiheesta, jonka abstrakti on tosin harmillisen tynkä eikä koko juttua saa (kuten ei suurinta osaa näistä eli joudun tyytymään abstrakteihin).</div><div class="MsoNormal">Tanskassa tehdyn rokoteohjelman muutoksen jälkeen <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3263484" style="color: blue;">voitiin katsoa</a> muuttuuko neurologisten ongelmien esiintymisajankohta; jos rokote aiheuttaa ongelmia, luulisi ongelmien seuraavan rokoteohjelmaa. <span lang="EN-US">Tulos: "<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">No relationship between pertussis immunization and the occurrence of central nervous system infections was noted</span>" (eli ongelmien alkuajankohta ei muuttunut). </span>Huomattavaa on että kuumekouristusten alkuajankohta muuttui rokoteohjelmien mukana, mikä on loogista; kuume on yleinen rokotereaktio joten kuumekouristuksia voi odottaa yleisemmin rokotuksen jälkeen. Saman ryhmän <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3273613" style="color: blue;">toinen tutkimus</a> suunnilleen samasta aiheesta, sama tulos. Tapausten, joiden kuolema on yhdistetty kokosolurokotteeseen, patologiaa on myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6621799" style="color: blue;">tutkittu</a>, eikä niistä ole löytynyt selviä yhteisiä piirteitä tai viitteitä rokotteen kausaliteetista.</div><div class="MsoNormal"><br />
Kätkytkuoleman yhteyttä kokosolurokotteeseen on myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6835854" style="color: blue;">spekuloitu</a> ja viitteitä siitä on saatu mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6835859" style="color: blue;">tässä</a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7108666" style="color: blue;">tässä</a> sekä ilmeisesti myös useassa muussa jutussa joihin rokotekirjassa viitataan mutta joita ei Pubmedistä löydy. Toisaalta yhteyttä ei ole löytynyt mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3493477" style="color: blue;">tässä</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3261837" style="color: blue;">tässä</a> tai <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2722354" style="color: blue;">tässä</a>. Joissain tutkimuksissa on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10443507" style="color: blue;">tämän</a> mukaan havaittu rokotteen jopa suojaavan kätkytkuolemalta, ja ilmeisesti ainakin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15325404" style="color: blue;">tässä</a> ehdotetaan näin. </div><div class="MsoNormal"><br />
Tässä vielä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2189975" style="color: blue;">yhteenvetorevari</a> kokosolurokotteen epäillyistä vakavista sivuvaikutuksista, ja tässä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2571213" style="color: blue;">yksi juttu</a> joka ilmeisesti kokoaisi tarinan yhteen, harmi vaan ettei sitäkään saa ilmaiseksi. Myös <a href="http://www.sciencebasedmedicine.org/?p=7893" style="color: blue;">SBM blokkasi</a> aiheesta hiljattain. Riskiä vakaviin neurologisiin ongelmiin lasten perusrokotuksen jälkeen on arvioitu <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17671057" style="color: blue;">tässä</a> aika tuoreessa tutkimuksessa Briteissä ja Irlannissa (ja ymmärtääkseni ainakin Briteissä on vielä käytössä hinkuyskän kokosolurokote, kuten tuosta abstraktistakin saa käsityksen).</div><div class="MsoNormal"><br />
Jostain syystä Lydallin viitteistä saa ”aika erilaisen” kuvan aiheesta.<br />
<br />
Nyttemmin, geeniteknologisten metodien tultua saataville, on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16713920" style="color: blue;">tutkittu tarkemmin</a> tapauksia, jotka on luokiteltu ”mahdollinen rokotevamma” –kategoriaan (ja joista osa on <a href="http://theinvisiblegorilla.com/blog/2011/01/02/book-review-deadly-choices-by-paul-offit/" style="color: blue;">tämän kirjan</a> mukaan aikoinaan saanut kompensaatiota ns. rokoteoikeudenkäynneissä). Tutkimuksessa katsottiin tarkemmin 14 potilasta, jotka olivat saaneet "epileptinen enkefalopatia rokotteen vuoksi" diagnoosin. Kaikilla oireiden alku ajoittui 72 tunnin sisään rokotteen saannista (kaikki olivat saaneet yhdistelmärokotteen jossa oli joko hinkuyskä, tetanus ja kurkkumätä, tai sellaisen jossa oli näiden kolmen lisäksi Hib ja polio). Tutkimushetkellä nämä potilaat vaihtelivat iältään välillä 2,5-47 vuotta, ja oireet olivat alkaneet 2-11 kk ikäisinä. Potilaiden tapauskuvausten ja EEG:n perusteella tehtiin kullekin tarkempi diagnoosi epilepsia-tautiluokituskriteerien avulla ja näiden perusteella 8:lla tapauksista oli ns. <a href="http://www.epilepsy.org.uk/info/smei.html" style="color: blue;">SMEI-syndroma</a>, neljällä ns. rajatapaus-SMEI, ja kahdella ns. <a href="http://www.saunalahti.fi/kup/syndroma/lennox.htm" style="color: blue;">Lennox-Gastaut</a> syndroma. Tämän jälkeen kaikilta katsottiin geeniteknologisin menetelmin nk. SCN1A -geeni, jonka mutaatioiden tiedetään johtavan ongelmiin hermosolujen natrium-kanavan toiminnassa, ja sitä kautta SMEI-syndromaan, johon liittyy mm. epileptiset kohtaukset ja mahdolliset kehitykselliset ongelmat. 11 potilaista löytyi tämä mutaatio, eli SMEI-diagnoosi varmistui (kaikilla SMEI-potilailla ei ole tätä mutaatiota, mutta ilmeisesti pidetään todennäköisenä että heillä on joku muu mutaatio). Rokotevamma-diagnoosi oli siis virheellinen.Yhdelläkään näiden potilaiden vanhemmista, jotka saatiin tutkittua (9/11 molemmat vanhemmat, 1/11 vain toinen, 1/11 ei kumpaakaan) ei löytynyt kyseistä mutaatiota - eli se oli syntynyt spontaanisti raskausaikana. Samaisen tutkijan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20447868" style="color: blue;">jatkojuttu</a> jonka mukaan saattaa olla että rokote aikaistaa syndroman oireiden alkamista (mutta geenivirheen kantajilla ne alkavat aina jossain vaiheessa). Ja vielä aiheeseen liittyvä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17351489" style="color: blue;">revari</a>.</div><div class="MsoNormal"><br />
Vaikka kokosolurokote ei ilmeisesti aiheutakaan väitettyjä vakavia sivuvaikutuksia (tai jos aiheutti, niin sen verran vähäisellä ilmaantuvuudella että sitä on about mahdoton määrittää), on tarve vähemmän sivuvaikutuksia aiheuttavalle rokotteelle ollut ilmeinen. Erilaisia asellulaarisia komponenttirokotteita on testailtu vuosien varrella, ja Lydallkin mainitsee ne lyhyesti. Viitaten <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8551875" style="color: blue;">tähän juttuun</a>, hän toteaa että ne aiheuttavat vähemmän ei-vakavia sivuvaikutuksia (jotka ”medical establishment” suostuu myöntämään), mutta vakavien sivuvaikutusten määrä on kuitenkin sama kuin kokosolurokotteella. Juttu on ”commentary”, jossa vedetään yhteen asellulaaristen rokotteiden testaustuloksia ja siinä viitataan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7659475" style="color: blue;">tähän</a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7659476" style="color: blue;">tähän</a> juttuun. <span lang="EN-US">Toden totta: ”…<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">showed that the rate of serious adverse effects (SIDS, near-SIDS, afebrile seizures, developmental delay, hospitalization and encephalopathy) did not differ between whole-cell and acellular vaccines</span>.” eli noiden tutkimusten mukaan vakavien sivuvaikutusten (kätkytkuolema, lähes-kätkytkuolema, kuumeeton kouristuskohtaus, kehitysviivästymä, sairaalaan joutuminen ja enkefalopatia) esiintyvyys ei eronnut kokosolurokotteen ja asellulaarisen rokotteen välillä. Tärkeää onkin se mitä tästä voidaan päätellä; “<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">This finding accords with the evidence that these events occur by coincidence and are not vaccine related</span>”. eli tämä havainto sopii siihen käsitykseen (tai aiempaan "todistusaineistoon" - miten tuon nyt suomentaisikaan) että nämä tapahtumat ovat satunnaisia, eivätkä liity rokotteeseen. </span>Kun katsoo vakavien tapahtumien esiintymismäärää näissä tutkimuksissa, voi havaita että niitä oli mahdottoman vähän: 1 SIDS (35 päivää toisesta rokotuksesta), 1 ”near-SIDS” (42 päivää ensimmäisestä rokotuksesta), ja 2 ”kohtausta” (seizure, toinen 21 päivää kolmannesta rokotuksesta, toinen 3 tunnin kuluttua rokotteesta – tämä jälkimmäinen laskettiin rokotesivuvaikutukseksi). Ja kaikki nämä esiintyivät jonkun asellulaarisen rokotteen saaneissa ryhmissä! Virnuillen voisi todeta että aivan, asellulaarinen rokote tosiaan aiheuttaa saman verran vakavia sivuvaikutuksia kuin kokosolurokote – pyöreät nolla, mutta tyydyn sen sijaan kritisoimaan commentary-jutun johtopäätöslausetta (johon Lydall ilmeisesti perustaa väitteensä), sillä tutkimus oli aivan liian pieni määrittämään harvinaisten vakavien sivuvaikutuksien esiintyvyyttä (eikä näistä väitettykään tutkimuksessa oikeastaan mitään, kunhan referoitiin kokosolurokotteen väitetyt ongelmat).<br />
<br />
Lydall nostaa esiin myös sen että sivuvaikutus-tutkimuksissa havaittuja vakavia neurologisia oireita ei seurata, jotta voitaisiin nähdä jääkö lapsille pysyviä ongelmia. Hänen mukaansa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7031583" style="color: blue;">tässä</a> jo aiemmin mainitussa jutussa raportoidut vakavat tapaukset jätettiin seuraamatta, vaikka ”aktivistit” ja ”äänet” yrittivät painostaa tekijöitä seuraamaan, jääkö näille potilaille pysyviä ongelmia. Salaliitto vaimensi vaatimukset, eikä seurantaa tehty. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3259305" style="color: blue;">Ai ei vai</a>? Seurantajuttu on julkaistu 7 vuotta ennen Lydallin kirjan julkaisemista. Jäikö se huomaamatta häneltä, vai eivätkö tulokset vaan sopineet kuvaan? Tuosta kyseisestä sivuvaikutus-tutkimuksesta Lydall kuvaa yksityiskohtaisesti kuinka sitä väärenneltiin jotta sivuvaikutukset saatiin vähäisiksi. Viite kaikkiin kuvattuihin yksityiskohtiin on <a href="http://www.dealtime.com/_2000668269/info" style="color: blue;">sama</a>. <span lang="EN-US">Need I say more? </span></div><div class="MsoNormal"><br />
Kokosolurokotteen epäiltyjen ongelmien vuoksi rokotekattavuus laski monessa maassa valtavasti, ja joissain maissa se jopa otettiin pois ohjelmasta. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12922137" style="color: blue;">Tämä juttu</a> kuvaa tapahtumien kulkua Englannissa ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9652634" style="color: blue;">tässä juttu</a> joka vertailee maita joiden rokotekattavuus laski huomattavasti maihin joissa kattavuus pysyi pääosin hyvänä. Englannissa rokotekattavuus laski noin 80%:sta alhaisimmillaan noin 10-30% tienoille (alueellista vaihtelua), ja 1970-luvun loppupuoliskolla iskenyt hinkuyskäepidemia oli suurin sitten rokotteen käyttöönoton jälkeen. Japanissa rokotteen käyttö ensin lopetettiin (1975), mutta myöhemmin jatkettiin myöhennetyllä aikataulutuksella. Seurauksena epidemia, jossa kuoli vuoden 1979 aikana 40 lasta. Ruotsissa rokotekattavuus laski noin 90%:sta 12%:iin, kunnes rokotteen käyttö lopetettiin kokonaan. Seurauksena hinkuyskän esiintyvyyden nousu joidenkin kehitysmaiden tasolle (yli 100 / 100 000 asukasta). Naapurimaiden vertaileminen on myös mielenkiintoista: Itä-Saksan korkea rokotekattavuus (insidenssi noin 1-2 / 100 000) versus Länsi-Saksan alhainen kattavuus (insidenssi arvioitu 180 / 100 000; tarkkaa dataa ei saatavilla koska hinkuyskä ei ollut ilmoitettava tauti siellä). Ruotsi versus Norja (jossa korkea kattavuus): yli 100 / 100 000 versus 10-30 / 100 000.</div><div class="MsoNormal"><br />
Myös Lydall mainitsee rokotekattavuuden laskua seuranneen hinkuyskäepidemian (ilmeisesti viitaten Englannin epidemiaan), mutta korostaa että kuolleisuus siinä oli alhaisempaa kuin aiemmissa epidemioissa, viite on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3835080" style="color: blue;">tämä juttu</a>. (Mielenkiintoisena OoTeenä mainittakoot että <a href="http://www.virusmyth.com/aids/index/gstewart.htm" style="color: blue;">kyseisen jutun kirjoittaja on ns. HIV-denialisti</a>) Tapauskuolleisuus Englannissa oli kyllä alhainen; ”vain” 54 lasta kuoli 1977-1983 välillä, mutta jälkeenpäin on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6368134" style="color: blue;">esitetty epäilyjä</a> että hinkuyskä-kuolemantapauksista osa olisi tilastoitu virheellisesti, ja niitä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6368134" style="color: blue;">olisi oikeasti ollut</a> jopa 460-600; mm. kätkytkuolemien määrä nousi epidemian aikana. Ruotsissakin on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9177988" style="color: blue;">havaintoja</a> siitä että kätkytkuolemat voivat liittyä hinkuyskäepidemioihin ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15231967" style="color: blue;">tässä</a> yksi tarkempi tutkimus Saksasta aiheeseen liittyen. </div><div class="MsoNormal"><br />
DTP-rokotteen jälkeen Lydall käsittelee vielä Uudessa Seelannissa 1990 tehtyä <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Haemophilus_influenzae" style="color: blue;"><i>Haemophilus influenza</i></a> tyypi b (eli Hib) -konjugaattirokotteen testausta ja siihen liittyvää salailua, peittelyä ja vääristelyä. Viitettä ei ole, enkä onnistunut löytämään Pubmedistä mitään joka kuvaisi tähän sopivaa tutkimusta, mutta ehkä kaikkia rokotetutkimuksia ei julkaista sellaisenaan. Rokotteen luonnetta (ja sivuvaikutusten peittelyä) kuvatessaan Lydall toteaa ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">As the germ itself is capable of causing permanent brain damage, it is absurd to suggest that the surface antigen of the germ that has been attached to a foreign protein cannot do the same</span>.” eli koska pöpö itse voi aiheuttaa pysyvän aivovaurion, on absurdia väittää etteikö vieraaseen proteiiniin liitetty pinta-antigeeni kykenisi tekemään samaa.<br />
<br />
Ilmeisesti Lydallilla ei ole pienintäkään aavistusta siitä, miten Hib-infektion aivovaurio syntyy.<br />
<br />
Selailen rokotekirjaa. Hib leviää hengitysteitse, ja kolonisoi joidenkin lasten nenänielun / kurkun alueen, aiheuttamatta välttämättä oireita (esim. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1086855" style="color: blue;">tässä</a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8903227" style="color: blue;">tässä</a> lisätietoa). Nämä terveet kantajat levittävät bakteeria toisiin lapsiin. Varsinainen tauti (invasiivinen Hib) voi olla seurausta joko hengitysteitse saadusta tartunnasta, tai omasta nielukolonisaatiosta lähtöisin olevasta bakteerien tunkeutumisesta syvemmälle. Verenkierron mukana bakteeri leviää elimistössä aiheuttaen mm. hengitystieinfektioita, meningiittiä, kurkunkannen tulehdusta, septistä niveltulehdusta, sydänpussintulehdusta, osteomyeliittiä ja pehmyskudospaiseita. Lydallin mainitseman aivovaurion kannalta meningiitti on oleellisin, ja bakteriellin tulehdusreaktion seurauksena mm. aivokalvot turpoavat. Meningiitin tapauskuolleisuus on suuri ja selvinneistä jopa 15-30% esiintyy komplikaatioita kuten kehitysvammaisuus, <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/CP-vamma" style="color: blue;">CP-vamma</a>, kuulovaurio ja kouristuskohtauksia. Pysyvät vauriot ovat siis seurausta Hib-bakteerin aiheuttamasta aivokalvojen vakavasta tulehduksesta. Lydallin mielestä pelkkä bakteerin pinta-antigeeni voisi tehdä saman. Voisiko hän (tai joku muu vapaaehtoinen) selittää, millä mekanismilla tämä tapahtuu? Miten tämän pinta-antigeenin invaasio pistopaikasta verenkierron kautta (tai ihan mitä tahansa kautta) veri-aivoesteen läpi aivokalvoihin tapahtuu? Miten kyseinen polysakkaridi-antigeeni lisääntyy aivokalvoilla? Miten se aiheuttaa bakteerin aiheuttamaan tulehdusreaktioon verrattavissa olevan tulehduksen siellä?</div><div class="MsoNormal"><br />
Epäilen että vain homeopaatti kykenee antamaan vastaukset kysymyksiini. Mutta myönnän kyllä että nyt liikutaan oman osaamisalueeni rajamailla, oikeastaan jo sen ulkopuolella, eli ehkä puutteellisten tietojen vuoksi en vaan kykene ymmärtämään miten polysakkaridirakenteinen pinta-antigeeni aiheuttaa aivovaurioita (vieraaseen proteiiniin liitettynä tai ei). Olen avoin selityksille, mieluiten viitteiden kera.</div><div class="MsoNormal"><br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20129147"></a> </div><div class="MsoNormal">Lydall myös mainitsee, että kyseisen rokotekokeen varsinainen intressi oli selvittää, reagoisivatko tietyt etniset ryhmät, polynesialaiset ja maorit, rokotteeseen, sillä aikuisilla oli havaittu että ainoastaan eurooppalaiset reagoivat rokotteeseen. Lydall ei tarjoa tälle mitään viitettä, enkä millään onnistu löytämään tiedolle mitään tukea tai ylipäänsä dataa aiheesta, joskin uskon kyllä että eri etnisillä ryhmillä voi hyvin olla erilaisia reagointitapoja erityyppisiin antigeeneihin. Ainoa, mitä löysin, oli <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2493601" style="color: blue;">tämä juttu</a>, jossa nähdäkseni on nimenomaan todettu, ettei etnisellä taustalla ole vasteen kannalta merkitystä – joskin koehenkilöiden määrä on aika pieni. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12362166" style="color: blue;">Tässä juttu</a> nimenomaan Uudesta Seelannista, jossa mainitaan rokotteen vähentäneen tautitaakkaa kaikissa etnisissä ryhmissä, mutta maoreilla sen vaikutus on ollut suhteessa vähäisin. Artikkelissa pohditaan johtuisiko tämä alhaisemmasta rokotekattavuudesta, joka on aiemmissa tutkimuksissa todettu kyseisessä etnisessä ryhmässä. Tässä <a href="http://www.wpro.who.int/internet/resources.ashx/EPI/docs/Immunization/HibReviewWPR.pdf" style="color: blue;">WHO:n dokumentissa</a> ei myöskään mainita vasteen vaihtelua etnisten ryhmien välillä – mutt hei, miksipä salaliitto sitä mainitsisikaan.</div><div class="MsoNormal">Siitä huolimatta, että tässä ym. rokotekokeessa kuulemma todettiin, ettei se ollut tehokas maoreilla ja polynesialaisilla, sai salaliitto ujutettua jonkun toisen merkkisen, mutta Lydallin mukaan kuitenkin tismalleen samalla lailla valmistetun rokotteen (konjugoidun polysakkaridin) Uuden Seelannin ohjelmaan. Tätä ei pysty tarkistamaan, koska jälleen viitteet puuttuvat, mutta jos Lydall ymmärtäisi jotain immunologiasta ja rokotteista, hän tietäisi, ettei kaksi ”konjugoitua polysakkaridirokotetta” välttämättä ole tismalleen samanlaisia.<br />
<br />
Hib rokottetta kehitettäessä kokeiltiin ensin puhdasta kapselipolysakkaridia, mutta valitettavasi puhtaat polysakkaridi-antigeenit ovat usein heikommin immuunijärjestelmää stimuloivia (ns. T-riippumaton antigeeni) ja nämä rokotteet toimivat huonosti alle 1,5-vuotiailla lapsilla. Jos polysakkaridi liitetään proteiinirakenteiseen antigeeniin, ns. kantajaan, tunnistaa immuunijärjestelmä sen paremmin, jolloin polysakkaridia vastaan saada aikaiseksi (parempi) vaste, ja (enemmän) vasta-aineiden tuotantoa. Hib-rokotteissa on käytetty neljää eri kantajaproteiinia (mm. tetanus- ja difteriatoksoideja), ja ne voivat erota muiltakin osiltaan (rokotekirjasta): <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">The protein carrier, PRP component size, and chemical linkages are different for all four conjugate vaccines, and there are some differences in the elicited immune response</span>; eli proteiinikantaja, PRP komponentti (eli polysakkaridikapselin osanen) ja kemialliset sidokset ovat erilaisia kaikissa neljässä konjugaattirokotteessa, ja myös stimuloidussa immuunivasteessa on joitakin eroja. Eli vaikka Uuden Seelannin rokotekoe olisi osoittanut että se ei toimi riittävän hyvin mainituilla etnisillä ryhmillä (josta en löydä mitään dataa), olisi toinen konjugoitu polysakkaridirokote voinut varsin hyvin toimia, toisin kuin Lydall luulee. Lisää Hib-rokotteista voi lukea <a href="http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&doAsUserId=ecjblrhq&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo60189&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_frompage=uusinnumero" style="color: blue;">tästä</a> ihan suomalaisesta jutusta.<br />
<br />
Lydall mainitsee kahdessa eri kohdassa Hib-rokotteen aiheuttaneen noin parisataa kuolemaa ekan vuoden – kahden aikana sen tultua käyttöön Jenkkilässä vuonna 1990, mutta kummassakaan kohdassa ei ollut viitettä, enkä onnistu millään hakusanoilla löytämään Googlesta tai PubMedistä mitään mikä liittyisi aiheeseen. Ilmeisesti tällaisia väitteitä voi kuka tahansa keksiä omasta päästään, ja esittää niitä faktoina? Niin joo, se salaliitto.</div><br />
Mutta taas olen jaaritellut yli sallitun rajan, eli jäänee tällä kertaa jälleen yhteen lukuun. Helmikuun hangilla toivottavasti tavataan!Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com12tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-44754874920172530952010-12-29T03:48:00.000-08:002011-04-28T12:19:50.781-07:00Luvut 18-19<div class="MsoNormal">No niin. Tentti on tentitty (ja läpäisty!) ja joulukin lusittu joten voi paneutua taas asiaan paremman ajan kanssa. Tarkka lukija saattaa huomata että lukujen numerointia on hieman rukattu. Huomasin tässä että olin mennyt laskuissani sekaisin ja numero 11 oli kahteen kertaan. Heh, ehkä ei kannata hurahtaa numerologiaan.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Eli menossa on luku 18, jonka otsikko on ”<b style="font-family: "Courier New",Courier,monospace;">Vaccine myth number nine: smallpox was eradicated by vaccination</b>” eli myytti numero yhdeksän käsittelee isorokon eradikaatiota rokotteen avulla.Luvun alussa Lydall kertoo, kuinka hänkin uskoi kolmisenkymmentä vuotta yleiseen aivopesumantraan: Jenner havaitsi, että lehmärokon sairastaneet lypsäjät eivät sairastuneet isorokkoon ja tieteellisin kokein osoitti että ”lehmärokkomätää” käyttämällä voisi ehkäistä isorokkoa. Ja kuinka hämmästynyt hän olikaan, kun sai tietää, ettei asia olekaan niin.</div><div class="MsoNormal">Mietin jonkin aikaa, mitä teen luvun kanssa. Toisaalta aihe on mielenkiintoinen, olisi hauskaa sukeltaa yhteen lääketieteen historian tärkeään ”virstanpylvääseen” tarkemmin. Toisaalta, arvaan että se on loputon suo. Ensinnäkin viitteiden tarkistaminen osoittautunee mahdottomaksi. Mistä kaivaa yli 100-200 vuotta vanhoja juttuja? Toisekseen niitä tarkistettavia viitteitä olisi todennäköisesti kirjastollinen, ja päivätyön + kahden lapsen ohella se kirjastollinen jää helposti odottamaan seuraavaa elämää tai vähintäänkin eläkettä. Päätän siis realistina, että jätän luvun kommentoinnin aika vähälle. Loppujen lopuksi sillä, mitä isorokon kanssa kävi, ei ole juurikaan tekemistä nykyisin käytössä olevien rokotteiden kanssa (siis isorokkorokotteen toimivuus ei todista nykyrokotteiden toimivuutta tai päinvastoin – jokainen rokote joutuu todistamaan itsensä ihan itse, vaikka perusperiaatteet immunologiassa olisivatkin ekstrapoloitavissa).</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Mutta minkälaisia argumentteja väitteidensä tueksi Lydall tällä kertaa tarjoilee?</div><div class="MsoNormal">Lydall muun muassa käy yksityiskohtaisesti läpi Jennerin <a href="http://manybooks.net/titles/jennere2941429414-8.html" style="color: blue;">ensimmäisen julkaisun</a> vuodelta 1798 (jonka ensimmäisen version Royal Society hylkäsi ja jonka Jenner lopulta julkaisi monografiana omakustanteisesti) ja esittää – tai ainakin yrittää esittää - tiukkaa kritiikkiä kyseistä julkaisua kohtaan. Eräs kritiikin aihe on kontrolliryhmän puute. Jutussa (ilmeisesti) esitellään ihmisiä, jotka ovat sairastaneet luontaisen lehmärokon, ja jotka eivät sairastuneet isorokkoon altistuttuaan sille. Lydallin mukaan ei voida mitenkään sanoa että lehmärokon sairastaminen olisi estänyt isorokkoon sairastumisen, koska ei käytetä verrokkiryhmää. No, periaatteessa Lydall on oikeassa, kontrolliryhmä on erittäin tärkeä. Juttu tosin ei ilmeisesti ole mikään varsinaisen koeasetelman omaava kliininen koe, vaan sarja tapausselostuksia – niissä ei yleensä ole kontrollirymiä (eikä varsinaisia epidemiologisia tutkimuksia koe- ja kontrolliryhmineen tuohon aikaan taidettu vielä harrastaakaan?). Ja jos on hyvin tiedossa että suuri osa ihmisistä, jotka isorokolle altistuvat (joko luontaisesti tai <a href="http://www.nlm.nih.gov/exhibition/smallpox/sp_variolation.html" style="color: blue;">variolaation</a> kautta) siihen sairastuvat (variolaatiossa usein normaalia lievemmin oirein), niin tätä havaintoa voidaan jossain määrin käyttää taustana ja tapauskertomuksia peilata sitä vasten. Mutta tapauskertomusten todistusvoima ei kylläkään ole suuren suuri.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Jostain syystä huomaan suupieleni nykivän tässä kohtaa. Onneksi Hahnemann varmasti käytti kontrolliryhmiä ”pruuvatessaan ”homeopaattisia aineita, ja niitä tietenkin käytetään nykyisinkin hyvin suunnitelluissa, tieteellisissä homeopatiatutkimuksissa. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall ottaa esille erään Jennerin jutun keissi-potilaan, pojan nimeltä <a href="http://pyramid.spd.louisville.edu/%7Eeri/fos/Phipps.html" style="color: blue;">James Phipps</a>, joka oli ensimmäinen Jennerin lehmärokolla rokottama ihminen (tiedetään että samaa proseduuria oli käyttänyt jokunen, kuten <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Benjamin_Jesty" style="color: blue;">Benjamin Jesty</a>, jo ennen Jenneriä). Kun rokottamisen jälkeen tehty isorokko-variolaatio ei tuottanut mitään proseduurin normaaleja oireita pojalle, pidettiin tätä todisteena immuniteetista. <span lang="EN-US">Lydallin mukaan koko rokote-konsepti perustuu tähän tapaukseen: ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">One case, who was not exposed to wild smallpox, with no control cases, is the backbone of the propaganda machine which makes people grow up believing in vaccination</span>”</span>. Eli yksi tapaus, jota ei altistettu villille isorokolle, ja jolla ei ollut kontrollia, on sen propagandakoneiston ydin, jonka vuoksi ihmiset kasvavat uskomaan rokotuksiin.</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Nyt Lydall on ymmärtänyt (jälleen kerran) jotain pahasti pieleen.</div><div class="MsoNormal">Koko rokote-konsepti ei perustu tähän yhteen tapaukseen. Se ei perustu edes Jennerin julkaisuun kokonaisuudessaan. Se ei perustu kehenkään <i>yksittäiseen ihmiseen</i>, ei yksittäiseen päähänpistoon tai omituiseen ajatukseen. Kuten, sanotaan nyt vaikkapa homeopatia tekee. Ei ole mitään yksittäistä havaintoa tai koetta johon jonkun niinkin ison asian kuin rokotukset voisi sanoa perustuvan. Rokotus-konsepti perustuu kaikkeen siihen tutkimukseen, dataan ja havaintoihin joita on tehty viimeisen reilun parinsadan vuoden (ja sitä ennenkin – variolaatio & vastaavat proseduurit eläinpuolella jo eaa.) aikana. Jennerin julkaistua ensimmäiset havaintonsa asia ei ilmeisesti herättänyt mitään erikoisen laajaa kiinnostusta. <span lang="EN-US">Jenner julkaisi lisää havaintojaan: <a href="http://www.bookdepository.co.uk/book/9781120285089/Further-Observations-on-the-Variolae-Vaccinae-or-Cow-Pox-1799" style="color: blue;">1797 Further Observations on the Variolae Vaccinae, or Cow Pox</a> ja vuonna 1800 <a href="http://www.bookdepository.co.uk/book/9781170033975/A-Continuation-of-Facts-and-Observations-Relative-to-the-Variol-Vaccin-or-Cow-Pox.-by-Edward-Jenner-M.D.-..." style="color: blue;">A Continuation of Facts and Observations Relative to the Variolae Vaccinae, or Cow Pox</a></span>. Oletan että nämä kolme julkaisua on kätevästi pakattu yksiin kansiin <a href="http://www.bookdepository.co.uk/book/9780548078242/The-Three-Original-Publications-on-Vaccination-Against-Smallpox" style="color: blue;">tässä</a> jonka tilasin itselleni joululahjaksi. </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Miksi Lydall ei mainitse Jennerin muita julkaisuja?</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal">Jenner ei myöskään ollut ainoa aiheesta julkaissut. </div><div class="MsoNormal">Herra nimeltä Richard Dunning julkaisi vuonna 1800 ” Some Observations on Vaccination or the Inoculated Cow-Pox”, johon viitataan <a href="http://www.informaworld.com/smpp/section?content=a925195054&fulltext=713240928" style="color: blue;">tässä</a> (viite 74, jossa avataan termin ”vaccination” syntymistä) ja josta on pieni ”arvostelu” <a href="http://books.google.fi/books?id=NwEHAAAAcAAJ&pg=PA171&lpg=PA171&dq=richard+dunning+some+observations+on+vaccination&source=bl&ots=RpuWxl6LL9&sig=O3jV1Fgv73RNYxrwWHBHRnhL8BQ&hl=fi&ei=z74ITeKuHJK38gPL35UK&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CBoQ6AEwAA#v=onepage&q=richard%20dunning%20some%20observations%20on%20vaccination&f=false" style="color: blue;">täällä</a> (sivulla 171) ja jonka onnistuin löytämään <a href="http://www.digitalbookindex.com/_search/search010histmedicalsmallpoxa.asp" style="color: blue;">täältä</a>. Sussiunatkoon mikä määrä vanhoja juttuja tuolla olikaan tarjolla, on tämä dikiaika vaan mahtavaa! Tuoltakin löytyy useita juttuja aiheeseen liittyen, ei ku perkaamaan vaan (itse jätän väliin). Samuel Hill niminen herra julkaisi omia tuloksiaan vuonna 1804: “Experiments proving Vacciolation, or Cow-Pox Inoculation, to be a permanent Security against Small-Pox, with Facts and Remarks”, tästä onnistuin löytämään vain pienen “arvostelun” <a href="http://books.google.fi/books?id=nLcEAAAAQAAJ&pg=PA87&lpg=PA87&dq=Samuel+hill+Experiments+proving+Vacciolation&source=bl&ots=6jYjOH1NRH&sig=TDTmJVdLtBH2fooAjFbswDdnElU&hl=fi&ei=CcMITa-fHIau8QO46vhG&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=1&ved=0CBYQ6AEwAA#v=onepage&q=Samuel%20hill%20Experiments%20proving%20Vacciolation&f=false" style="color: blue;">täältä</a> (sivulta 87). Huomatkaa että herra on ehdottanut termiä vacciolaatio. Herra nimeltä <a href="http://www.illustratedgarden.org/mobot/rarebooks/author.asp?creator=Woodville,+William&creatorID=42" style="color: blue;">Woodville</a> kantoi myös kortensa kekoon <a href="http://www.bookdepository.co.uk/book/9781140862031/Reports-of-a-Series-of-Inoculations-for-the-Variol-Vaccin-or-Cow-Pox;-With-Remarks-and-Observations-on-This-Disease-Considered-as-a-Substitute-for-the-Small-Pox.-by-William-Woodville-..." style="color: blue;">ainakin</a> <a href="http://www.bookdepository.co.uk/book/9781170588840/Observations-on-the-Cow-Pox.-by-William-Woodville-..." style="color: blue;">kahden</a> aiheeseen liittyvän jutun verran. Pubmedin saalis jää hieman laihaksi – siellä ei paljon 1800-luvun juttuja ole, mutta <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2116743/?tool=pubmed" style="color: blue;">tämä</a> löytyi. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC281588/" style="color: blue;">Tästä jutusta</a> saa kohtuullisen hyvin yleiskäsityksen siitä, miten homma ns. eteni ennen ja jälkeen Jennerin.<br />
<br />
</div><div class="MsoNormal">Miksi Lydall ei mainitse muita aiheesta tehtyjä julkaisuja? Miksi Lydall väittää että koko konsepti lepää yhden julkaisun / potilaan varassa, kun näin ei todellakaan ole?</div><div class="MsoNormal">Ehkä siksi että hän mainitsee aloittaneensa ihan oman kirjansa isorokosta ja salaliitosta siihen liittyen. Tämän lukemani kirjan julkaisuvuodeksi huomaan 2005. En ainakaan toistaiseksi löydä mainittua kirjaa isorokosta, eli se ei liene vielä valmis. Sen sijaan tästä kirjasta on näemmä tullut <a href="http://www.bookdepository.co.uk/book/9781442101807/Raising-a-Vaccine-Free-Child" style="color: blue;">uusi painos</a>, onkohan siihen lisätty uusia valheita. Ilmeisesti, koska sivumäärä on noussut.<br />
<br />
</div><div class="MsoNormal">Lydall on pohtinut myös ajan kulua; hänen mielestään isorokon eradikaatiossa meni niin kauan ettei rokotteella yksinkertaisesti ole voinut olla mitään merkitystä. Kesti 180 vuotta rokotteen käyttöönotosta, ennen kuin tauti lopulta hävisi. Lydall viittaa lähteeseen jota en löydä (Vaccination tracts: Opinions of Statesmen, Politicians, Publicists, Statisticians, and Sanitarians. No1. Second Edition. William Young, London 1879), jossa todetaan että jos eradikaatio rokotteen avulla olisi mahdollista, olisi se tehty jo kauan aikaa sitten – 76 vuotta kun on ollut jo aikaa.Eli maailmanlaajuiset, suunnitellut ja järjestelmällisesti toteutetut rokoteohjelmat ihan oikeasti alkoivat heti rokotteen käyttöön oton jälkeen 1800-luvun alussa? Uskallan epäillä. WHO:n julkaisemassa raportissa isorokosta ja sen eradikaatiosta, joka löytyy <a href="http://www.google.fi/url?sa=t&source=web&cd=2&sqi=2&ved=0CCUQFjAB&url=http%3A%2F%2Fwhqlibdoc.who.int%2Fsmallpox%2F9241561106.pdf&rct=j&q=who%20smallpox%20and%20it%27s%20eradication&ei=aIkLTa77FJHNswb9zeHVDA&usg=AFQjCNEeIjl5x5km6TVjeE6R9o44oCjSSQ&sig2=Ll04V2wvUfjesgQ3A07sjg&cad=rja" style="color: blue;">täältä</a> (aukeaa suoraan PDF-sisällysluetteloon josta linkit lukuihin), luku 9 on otsikoitu ” <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Development of the global smallpox eradication programme, 1958-1966</span>” eli maailmanlaajuisen isorokon eradikaatio-ohjelman kehittäminen 1958-1966. En jaksa tarkistaa asiaa, mutta tästä päätellen varsinainen globaali eradikaatio-ohjelma luotiin siis vasta aika myöhään, vaikka ihan varmasti eradikaatio on ollut ”tapetilla” ja jossain määrin tavoitteena jo pitkään tuota ennen. Isorokon historiasta Suomessa tuli muuten vastaan <a href="http://www.saunalahti.fi/arnoldus/rokotus.html" style="color: blue;">tällainen</a> ihan mielenkiintoinen juttu.</div><div class="MsoNormal">Lydall myös vetoaa siihen ettei luontainenkaan isorokko antanut suojaa itseään vastaan; ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">A Swiss doctor showed mathematically that a person who had smallpox once was 63% more likely to get it again in the next epidemic than a person who had never had it.</span>” eli joku nimeltämainitsematon Sveitsiläinen lääkäri on matemaattisesti todistanut että isorokkoon sairastunut henkilö sai sen 63% todennäköisemmin myös seuraavassa epidemiassa, verrattuna henkilöön joka ei ollut koskaan saanut sitä. Vitteenä jo aiemmin mainittu erään Ethel Humen kirja (Béchamp or Pasteur) josta pieni arvostelu <a href="http://www.nature.com/nature/journal/v113/n2830/abs/113121b0.html" style="color: blue;">täällä</a> (harmillisesti osa tekstistä on jotain koodia, ainakin omalla näytölläni). Toisin sanoen – ei mitään mahdollisuutta tarkistaa tätä väitettä, ellei aio lukea viri-viri-tööt-tööt kirjaa (en aio). Jännittävää, siis se ”ammoisina aikoina” tehty <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Inoculation" style="color: blue;">havainto</a> että isorokon sairastaneet harvoin siihen uudelleen sairastuivat, ja joihin variolaatiokin perustui, onkin siis ihan matemaattisesti todistettu vääräksi. No, anekdoottiset havainnot eivät toki korvaa ns. kunnollista dataa, mutta miksi tästä matemaattisesta todistuksesta ei ole sitä dataa saatavilla?<br />
<br />
Lydallkin ottaa esille tuon yllä mainitun WHO:n tekemän raportin isorokosta ja sen eradikaatiosta ja mainitsee erityisesti kirjan taulukon sivulla 273, jossa esitellään isorokko-kuolemia (per miljoona asukasta) kolmessa Saksan osavaltiossa ja Itävallassa, vuosina 1866-1897. Vuonna 1874 muutettiin rokotus Saksassa pakolliseksi, ja otettiin uusintarokotus käyttöön, Itävallassa näin ei tehty. Lydallin mukaan taulukosta voi havaita että </div><ol><li>Itävallassa tapahtui vuosina 1874-1875 ihan yhtä suuri tippuminen kuolintapausten määrässä kuin Saksassa samaan aikaan</li>
<li>Vuosina 1873-1874 kuolintapausten määrän tippuminen Itävallassa oli yli kaksinkertainen verrattuna Saksaan </li>
<li>Isorokko jatkoi nousujaan ja laskujaan rokotuksista riippumatta </li>
<li>Yleisesti ottaen vuosien varrella tapausmäärä laski Itävallassa, aivan kuten se laski Saksassakin</li>
</ol><div class="MsoNormal">Suosittelen <i>erittäin lämpimästi</i> katsomaan taulukkoa, mutta siltä varalta ettei joku saa sitä auki, kuvailen sanallisesti sen suunnilleen: Saksan (Prussla, Bavarla, Württemberg) ja Itävallan luvut vaihtelevat vuosina 1866-1874 yleensä joidenkin satojen ja joidenkin tuhansien välillä, ollen suunnilleen samaa tasoa (Württembergissä kuolleisuus yleensä vähäisintä, jopa vain 19 / miljoona vuonna 1868). 1871-1874 oli ilmeisesti pahempi epidemia, sillä silloin kuolintapauksia oli eniten, esim. Itävallassa jopa 3094 (1873). Vuonna 1873 Saksan luvut olivat 356, 176 ja 30 (nuo kolme mainittua osavaltiota), vuonna 1874 (jolloin muutos tehtiin) taas 95, 47 ja 3, seuraavana vuonna 36, 17 ja 3, ja siitä lähtien luvut pienenevät, joskin noin vuosina 1880-1885 käydään hieman ylempänä, about viidessä - kuudessakymmenessä (kaikki 3 osavaltiota yhteensä). Nolla-alkuisiin lukuihin päästään 1892 tienoilla (Württembergissa jo 1885). No entäpä Itävallassa? Vuonna 1873 kuolemantapauksia oli siis se jo aiemmin mainittu 3094 (epidemiahuippu), 1874 niitä oli 1725 ja vuonna 1875 taas 576. Vertaa näitä lukuja yllä mainittuihin Saksan lukuihin ja palaa Lydallin väittämään 1. Siis <b><i>jeskamandeera</i></b>, Itävallan tapausmäärän tippuminenhan vuodesta 1874 vuoteen 1875 (1725-576=1149) on <span style="font-size: large;"><u>PALJON SUUREMPI</u></span> kuin Saksan (59, 30 ja 0 = kunkin kolmen osavaltion tippumismäärä)! Numeroarvoltaan suurempi. Sillä, että Saksassa tapauksia on<i> yli 10 kertaa vähemmän</i>, ei ilmeisesti ole Lydallin mielestä mitään merkitystä? Lydallin väite 2 on totta – jälleen absoluuttisin numeroarvoin Itävallan tapausmäärän tippuminen on paljon suurempi, johtuen siitä että Itävalta näyttää olevan epidemiassa vuoden jäljessä, vastaava dramaattinen tippuminen tapahtui Saksan luvuissa vuotta aiemmin eli 1872-1873 (Lydall jättää sopivasti mainitsematta). Mutta Lydall sivuuttaa sen faktan että Saksan tapausmäärät ovat vuonna 1874 aivan selvästi pienemmät kuin aiempi taso oli – ollaan alle sadassa tapauksessa jokaisessa osavaltiossa! Lydallin väite 3 on puolitotuus; tapausmäärät kyllä osoittivat nousuja ja laskuja vuosittain, mutta kokonaistrendi näiden 23 vuoden aikana (rokotemuutoksen jälkeen) on sadoista / tuhansista kohti nollaa. Väite 4 on myös puolitotuus; Itävallassakin tapausmäärät laskivat hiljalleen, mutta pysyivät aikavälin 1875 – 1894 koko ajan yli sadassa, käyden välillä lähellä tuhatta (=suunnilleen samalla tasolla melkein 30 vuotta), samaan aikaan kun Saksassa ollaan joidenkin kymmenien tasolla. Siis aiemmin samalla tasolla pyörineet kuolinluvut romahtavat 10 -kertaisesti siellä missä rokotepolitiikkaa muutettiin, verrattuna sinne missä sitä ei muutettu. Vuosina 1895-1897 Itävallan luvut pyörivät noin 50 tienoilla, kun Saksassa ollaan nollassa (no okei, Prussla 0,2). Eli kyllä Itävallassakin tapausmäärät alkoivat hiljalleen laskea ja yksi varsin yksinkertainen selitys voi olla tautipaineen väheneminen kaikkialla Euroopassa rokotusten ansiosta, joskaan tätä johtopäätöstä ei voi tehdä ilman laajempaa dataa Euroopan alueen tauti- ja rokotustilanteesta. JA, todettakoot vielä lopuksi että kuolleisuus ei ole taudin esiintyvyyden mitta (kuten Lydall ilmeisesti kuvittelee), eli tarvittaisiin kyllä tarkempaa tietoa <i>taudin</i> esiintyvyydestä (prevalenssi, insidenssi) kunnollisten johtopäätösten tekoon (ja niitä voinee kaivaa niitä WHO:n raportista).<br />
<br />
Jäin vielä miettimään, olisinko saanut vaillinaisilla tietokone-taidoillani taulukon tähän liitettyä. Ehkä. Mutta olisiko se sallittua, vai rikkoisiko siinä jotain ”tekijänoikeusjuttuja”? Toisaalta tuohan on kaikkien saatavilla WHO:n sivuilla. Jos jollakulla on tarkempaa tietoa tästä, saa kommentoida – voin yrittää liittää sen tähän myöhemminkin, jos saan tietää että se olisi OK. Olisi nimittäin kyllä todella hyvä, että kaikki lukijat (kaikki ne kaksi) näkisivät taulukon, jotta jokainen voisi itse peilata Lydallin johtopäätöksiä siihen. Erinomainen esimerkki siitä, miten absoluuttisia numeroarvoja sopivasti esille ottamalla voidaan mustasta tehdä valkoinen.</div><div class="MsoNormal"><br />
Isorokkorokotteen mittavista sivuvaikutuksista pelotellessaan Lydall mainitsee hauskan esimerkin jäätelökorrelaatiosta: ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">The start of the vaccination era was the start of the cancer era</span>” eli rokotusaikakauden alku oli myös syöpäaikakauden alku. En tiedä onko tämä korrelaatio edes todellinen (luonnollisesti Lydall ei tarjoa mitään viitteitä väitteelleen), mutta ei mielestäni tarvitse paljoa aivonystyröitään vaivata tajutakseen että tässä (väitetyssä) korrelaatiossa on itse asiassa hyvä todiste rokotteiden toimivuuden puolesta. Syöpä on pääsääntöisesti vanhempien ihmisten tauti; mitä vanhemmaksi ihmiset elävät, sitä enemmän syöpää esiintyy. Tavallaan voidaan siis sanoakin että rokotteet ovat olleet lisäämässä syövän esiintyvyyttä – lisäämällä odotettavissa olevaa elinikää, yhdessä paremman lääketieteen, hygienian, hyvän ravitsemuksen ja nousseen elintason kanssa tokikin. Eli oikeastaan kyse ei olekaan jäätelökorrelaatiosta, vaan ennemminkin epäsuorasta kausaliteetista. Lydallin mielestä olisi varmaan paljon parempi että ihmiset kuolisivat keskimäärin nuorempina, ei olisi syöpiäkään niin paljon.<br />
<br />
Mutta miksi sitten isorokko katosi? Minkä selityksen Lydall sille antaa? Selitys on yksinkertainen ja jo tuttukin: luonnonvoimat, joita emme ymmärrä. Taudit tulevat ja menevät omia aikojaan, eikä ihminen voi niille mitään. <a href="http://www.saunalahti.fi/arnoldus/englhiki.html" style="color: blue;">Englannin hikitautikin</a> hävisi ykskaks’ yllättäen, niinpä isorokkokin otti ja katos (eikä rokotuksilla ollut siihen mitään vaikutusta). Lisäksi Lydallilla on rauhoittavaa informaatiota niille jotka pelkäävät terroristien käyttävän biohyökkäyksessä isorokkoa: ei se mitään enää aiheuttaisi! Sen virulenssi on kadonnut, se pakkasessa oleva kaveri on ihan harmiton virus nykyisin. Jos terroristit sitä alkavat levittää, ja rokottaminen aloitetaan uudelleen, tullaan valheellisesti väittämään että rokotteet pelastivat tilanteen, vaikka todellisuudessa se virus <i>ei edes aiheuttaisi</i> mitään vakavaa infektiota enää!!! <i><b>Ajatella.</b></i> Lydall olisi varmaan vapaaehtoinen kokeessa näiden väitteiden tutkimiseksi?<br />
<br />
Mutta sepä siitä, ja lyhyestä kommentoinnista, heh. Siirrytään seuraavaan lukuun, joka käsittelee rokotemyyttiä numero 10: ”<b><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Louis Pasteur defeated rabies</span></b>” eli Louis Pasteur voitti raivotaudin. Tätä lukua koskee aivan sama mietintä kuin edellistä – en kovin paljoa jaksa tuhlata aikaa sen ruotimiseen. Käytännössä sen tarkoitus näyttää olevan Pasteurin osoittaminen maineen ja kunnian perässä juosseeksi väärentäjäksi ja huijariksi joka ei todellisuudessa tehnyt yhtäkään ”keksintöään” itse ja tekaisi tutkimuksensa ja tuloksensa totaalisesti. En tiedä, ehkä näin onkin, kaikenlaista hiihtäjää sitä maailmaan mahtuu. Lydall viittaa <a href="http://www.thebody.com/content/art12202.html" style="color: blue;">tähän kirjaan</a>, joka olisi varmaankin varsin mielenkiintoinen kirja. Tuosta arvostelusta selviää mm. se että Pasteurin kunniaksi laskettu pernaruttorokote oli oikeasti erään eläinlääkärin, Toussaint:in, kehittämä. Pasteur väitti käyttävänsä kuuluisassa lammas-kokeessaan (josta <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Anthrax" style="color: blue;">täällä</a>, kohta ”first vaccination”) ”happi-attenuoitua” rokotetta, siis sellaista jonka virulenssia olisi alennettu kasvattamalla sitä ”avoimena” ilmassa (näin ei siis oikeasti voi tehdä, mikrobien virulenssi ei todellakaan katoa ilmakasvatuksessa!), kun todellisuudessa hän käytti Toussaintin kemiallisella metodilla attenuoitua / inaktivoitua rokotetta, tästä voi lukea lisää mm. <a href="http://www.medimmunol.com/content/4/1/5" style="color: blue;">täältä</a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20527335" style="color: blue;">täältä</a>. Myös Pasteurin rabies-kokeet voidaan tuomita vähintäänkin moraalisesti arveluttaviksi; hän väitti tehneensä eläinkokeita ennen ihmis-testejä, mutta ilmeisesti näin ei ollut, tai eläinkokeita tehtiin vähemmän kuin mitä hän kertoi. Lisäksi rokotteen luonteesta (mitä oikeasti käytettiin, miten se oli valmistettu) on epäselvyyksiä. Pasteurin muistiinpanojen paljastuksista voi lyhyesti lukea myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8438162" style="color: blue;">tästä jutusta</a> (jossa muuten mainitaan aiemmin etsimäni tieto; ”Some five out of six unvaccinated people who are bitten by rabid animals don't come down with the disease.” eli kuudesta raivotautisen koiran puremaksi tulleesta ihmisestä viisi ei sairastu tautiin, mikä on kyllä ristiriidassa aiemmin lukemani ”aika varma kuolemantuomio” tiedon kanssa, eikä tuossakaan ole mitään lähdettä / viitettä, miten tuo arvio olisi määritelty, grrr…). Eli Pasteurilla ei ilmeisesti ollut täysin puhtaita jauhoja pussissaan, olikohan edes puolipuhtaita.</div><div class="MsoNormal"><br />
Jostain syystä Lydall on päättänyt käsitellä tässä otsikon perusteella raivotautia käsittelevässä luvussa aika paljon myös silkin tuotantoa ja sen kohtaamia ongelmia 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla toukkien sairastuessa joukoittain ilmeisesti johonkin parasiittitautiin. Seuraavaksi Lydall siirtyy pernaruttoon, ja lopulta pääsee myös siihen rabiekseenkin. Selailen viitelistaa tiheästi, ja pyörittelen silmiäni. Käytännössä <i>kaikki</i> ns. oleelliset väitteet, jotka haluaisin tarkistaa, viittaavat jo aiemmin mainittuun <a href="http://www.amazon.co.uk/Bechamp-Pasteur-Ethel-D-Hume/dp/0980297605" style="color: blue;">viri-viri-tööt-tööt kirjaan</a>. Ihan oikeasti alkaa jo kypsyttämään tällainen sietämätön viittauskäytäntö. Vinksahtaneet kirjat viittaavat kilpaa toisiinsa, varsin luotettavaa ”dataa”. Suupielessä nykii taasen lukiessani lauseen ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Bechamp held some strange views</span>” (eli Bechamp:illa oli outoja näkemyksiä) ja mietin, mitkähän Bechampin näkemykset ovat Lydallin mielestä outoja muistellessani <a href="http://rationalwiki.org/wiki/Germ_theory_denialism" style="color: blue;">mikrobiteorian kieltäjien</a> <a href="http://www.squidoo.com/bechamp" style="color: blue;">vannovan Bechampin nimeen</a>. </div><div class="MsoNormal"><br />
Jään tutkailemaan tarkemmin luvun kohtaa, jossa puhutaan ns. ”provokaatio sairaudesta”, ja muistelen että tästä on puhuttu jo aiemminkin kirjassa. Lydall kuvaa, kuinka vuonna 1881 Unkarin hallitus kuvasi Pasteurin pernaruttorokotteen aiheuttamia ”provokaatiotauteja” (mm. pneumonia, katarraalikuume yms. sekä latenttien infektioiden ja muiden vakavien tilojen etenemisen nopeuttaminen). <span lang="EN-US">Lydallin sanoin: ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">The sickness is not a direct reaction to the vaccine, it is a reaction to the fact that the vaccine has compromised the immune system.</span>” eli sairaus ei varsinaisesti johdu rokotteesta vaan siitä että rokote heikentää immuunijärjestelmää. </span>Tämä on kuulemma hyvin dokumentoitu polion kohdalla, mutta sitä ei yleisesti hyväksytä lääketieteessä eikä sitä juuri mainita lääketieteen kirjallisuudessa.<br />
<br />
Höpö höpö. Ensinnäkin, olen lukenut useasta immunologian perusoppikirjasta, että rokotteiden anto voi joskus laukaista latentin eli piilevän infektion (=asia on yleisesti hyväksytty ja se mainitaan kirjallisuudessa). Toisekseen, mainittua esimerkkiä ei voine pitää ”up-to-date” esimerkkinä, varsinkin jos käytetty rokote tosiaan oli ”ilma-attenuoitu”. Kuvaavaa että Lydallin täytyy etsiä esimerkkinsä reilun sadan vuoden takaa. Kolmanneksi, katsotaanpa hieman tätä polio & provokaatio juttua. Lydallin viitteet asialle pitävät sisällään <a href="http://www.mightyape.co.nz/product/Book/Homoeopathy-in-Epidemic-Diseases/1638880/" style="color: blue;">tämän kirjan</a> (pätevä lähde), <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2038021/?tool=pubmed" style="color: blue;">tämän</a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1538150" style="color: blue;">tämän</a> artikkelin, sekä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2236429/?page=1" style="color: blue;">tässä</a> arvostellun ja jo aiemminkin mainitun kirjan, jota en ainakaan vielä ole tilannut itselleni lahjaksi. Eli siis, päätellen noista kahdesta artikkelista, kyse on siitä että paralyyttinen polio näyttää olevan todennäköisempi DTP-rokotteen jälkeen, ja halvaantuminen kohdistuu usein raajaan johon rokote on annettu. Kaivellessani asiaa lisää, törmään <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3549394" style="color: blue;">tähän</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7830731" style="color: blue;">tähän</a> ja toisaalta <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8584308" style="color: blue;">tähän</a>, jotka auttavat jonkinlaisen yleiskuvan muodostamisessa. Vaikuttaa siis siltä että <u>KAIKKIEN</u> injektioiden on havaittu lisäävän paralyyttisen polion puhkeamisriskiä (tosin ei tuossa viimeisessä linkittämässäni tutkimuksessa); ts. jos on saanut lihaksen sisäisen injektion ilmeisesti noin 30-45 päivää ennen infektoitumistaan polioviruksella (joka voi olla elävä rokotevirus - sen tiedetään aiheuttavan joskus paralyyttisen polion), on suurempi riski sille että taudista tulee paralyyttinen. Jostain syystä Lydall jättää mainitsematta tämän, ja antaa ymmärtää että kyse on <i>vain rokotteiden</i> aiheuttamasta vaikutuksesta.<br />
<br />
Miksiköhän? </div><div class="MsoNormal"><br />
Mistä injektion vaikutus johtuu – sitä spekuloidaan tuon keskimmäisen linkittämäni artikkelin herättämissä kommenteissa, joissa viitataan mm. tutkimuksiin lihasvaurioista (joita injektioon liittyy), jotka paljastavat polio-viruksen reseptoreita, mikä voisi altistaa viruksen etenemiselle ja paralyysin kehittymiselle. En jaksa kaivella, onko ehdotettu mekanismi jo varmistunut vai ei, mutta kuulostaa varsin mahdolliselta.</div><div class="MsoNormal"><br />
Joka tapauksessa, kyse ei näytä olevan siitä että immuunijärjestelmä olisi heikentynyt rokotteen vaikutuksesta ja siksi polio iskisi vakavammin, kuten Lydall väittää.</div><div class="MsoNormal"><br />
Lydall ottaa esiin myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2896826" style="color: blue;">tämän</a> Ruotsissa tehdyn tutkimuksen, jossa kolme lasta kuoli rokotuksen jälkeen bakteeri-infektioon, joiden artikkelin kirjoittajat kuulemma uskoivat olleen provokaation seurausta (”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Three of the children died of a bacterial infection in the weeks following vaccination, and the stydy authors believed that their deaths were caused by provokation.</span>”). Jutun saisi vain maksamalla, joten jälleen retki kirjastoomme on paikallaan. Jutussa on verrattu kahta erilaista asellulaarista hinkuyskärokotetta (joko yksi tai kaksi antigeenia sisältäviä) plaseboon (pelkkä rokoteliuos ilman antigeenia). Kahden rokoteannoksen jälkeen, 17-19 kuukauden mittaisen seurantajakson aikana, 5 lapsista kuoli: <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">The causes of death were, respectively, <i>Haemophilus influenza</i> type-b meningitis, heroin intoxication with concominant pneumonia, suspected pneumococcal septicaemia, <i>Neisseria meningitidis</i> group B septicaemia, and nephroblastoma and brain tumour. </span><span lang="EN-US"><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">The first three deaths occured in the JHIN-6 vaccine group and the other two occured in the JHIN-7 group.</span> </span>Eli siis viisi lasta kuoli, kuolinsyyt on tuossa listattu, ja kolme ensimmäistä oli kaksi antigeenia sisältävässä rokoteryhmässä, kaksi jälkimmäistä ryhmässä jotka saivat yhden antigeenin rokotteen. </div><div class="MsoNormal">Mietin, mihin kolmeen kuolemaan Lydall viittaa. Ilmeisesti syöpä on jätetty laskuista pois (mitä ihmettä, rokoteaikakauden alkuhan oli syöpäaikakauden alku!) ja ehkä heroiinimyrkytyskin (no mutta siitähän olisi saanut raflaavan yhteyden; rokotteet aiheuttavat myös heroiinikuolemia!!!). Mitenköhän ihmeessä tuo heroiinimyrkytys on päässyt tapahtumaan, mietin.<br />
<br />
Entä mitäpä artikkelin kirjoittajat näistä pohtivat? </div><div class="MsoNormal"><span lang="EN-US">"<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Data were collected in special studies during the trial and analysis of the possible relation between vaccination and the causes of death did not support an aetiological role for the vaccines. </span></span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">However, larger studies are needed to clarify this issue."</span> Eli kokeen aikana kerättiin lisätutkimuksin tietoa kuolinsyiden ja rokotteiden mahdollisesta yhteydestä, mutta analyysit eivät tukeneet rokotteiden etiologista roolia. Laajempia tutkimuksia kutienkin tarvitaan asian tarkemmaksi selvittämiseksi.</div><div class="MsoNormal"><br />
Discussiossa vielä lisää:</div><div class="MsoNormal"><span lang="EN-US">"<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Clinical and immunological studies were done because of a cluster of three deaths associated with severe bacterial infections in the JNIH-6 group 2-10 weeks after the second trial dose (unbuplished results). The results did not support a causal relation with vaccination. However, our study was too small to determine the safety of these vaccines with respect to rare events temporally related to vaccination.</span>" </span>Eli kliinisiä ja immunologisia tutkimuksia tehtiin kahden antigeenin saaneessa ryhmässä 2-10 viikkoa toisen annoksen jälkeen esiintyneen 3 kuolemaan johtaneen vakavan bakteeri-infektion johdosta. Tulokset eivät tukeneet rokotteiden kausaalista yhteyttä. Tutkimus oli kuitenkin liian pieni selvittämään turvallisuutta harvinaisten, ajallisesti rokotuksiin liittyvien tapahtumien osalta.<br />
<br />
Ilmeisesti Lydall siis viittaa näihin tässä mainittuihin kolmeen kuolemantapaukseen, mutta raavin kyllä päätäni ja ihmettelen miksi kirjoittajat ovat niputtaneet tuon heroiinimyrkytyksen tähän, vaikka siinä olikin pneumonia mukana. No, joka tapauksessa, vastoin Lydallin väitteitä, kirjoittajat eivät näytä uskovan että kuolemantapaukset olivat ”provokaation” seurausta (eivätkä he käytä koko mielestäni hieman erikoista termiä lainkaan)! Päinvastoin, heidän mukaansa asiaa selviteltiin (tutkimuksin joita ei tarkemmin esitellä – toki miinus tästä mutta yleinen käytäntö asioissa jotka eivät varsinaisesti ole jutun fokusta) eikä näiden selvittelyjen perusteella ollut syytä uskoa kausaliteettiin!</div><div class="MsoNormal">Tämä<b>KIN</b> väite oli Lydallilta siis puhdas valhe! </div><div class="MsoNormal"><br />
Lydall harmittelee, ettei koululaisille opeteta kuinka homeopaatit ympäri maailman osasivat hoitaa rabiesta jo 52 vuotta ennen Pasteurin ”keksintöä”, viitteenä kirja josta lyhyt arvostelu <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1082051/?page=1" style="color: blue;">täällä</a> (The patient not the cure). BigPharma haluaa vain suojella voittojaan estämällä toimivien hoitojen, kuten homeopatian, leviämisen ja näin kaikki rabies-uhritkin kärsivät kammottavan lopun ihan turhaan.</div><div class="MsoNormal">Tarvitseeko edes kommentoida? The stupid, it burns. Ja sitä rataa.</div><div class="MsoNormal"><br />
Jätän väliin kaikki lukuisat esimerkit Pasteurin rabies-estohoidon pettämisistä ja todisteista sen puolesta että hoito itse asiassa aiheutti taudin, sillä viitteiden taso (silloin kun niitä on) saa pääni särkemään. Luvun lopussa Lydall toistaa jälleen <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2010/03/luvut-1-2.html" style="color: blue;">jo aiemmin</a> esiin tulleita valheita; nykyiset rabiesrokotteet sisältävät abortoituja sikiöitä, vuohen aivoja, hamsterin ja koiran munuaisia sekä hedelmöittyneitä kananmunia.<br />
<br />
</div><div class="MsoNormal">No niin. Meinasin että jos kolme lukua saisin tällä kertaa valmiiksi, kun nämä kaksi olisivat niin lyhyitä. Vaan en näköjään kuitenkaan osaa kirjoittaa lyhyesti. Joten jätän nyt sitten tähän ja jatkan ensi vuoden puolella.<br />
<br />
Eli ei ku hyviä uusia vuosia, älkää ampuko itteänne raketilla silmään (=muistakaa suojalasit!). </div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div><div class="MsoNormal"><br />
</div>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-89341012619784568652010-10-30T03:47:00.000-07:002011-04-28T12:21:59.396-07:00Luvut 16-17<span style="font-size: small;"></span><span style="font-size: small;">Vielä lokakuu - voin siis kehua olevani aikataulussa. Kerrankin.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span><br />
<span style="font-size: small;">Luku 16 antaa – ainakin otsikon mukaan – vastauksen pitkään mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen: ”<b>how homoeopathy works</b>” eli miten homeopatia toimii.<o:p></o:p></span><br />
<div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Luvun alussa Lydall selittää perusperiaatteita: homeopaattiset lääkkeet valmistetaan toksisista aineista laimentamalla, ja ravistelemalla. Pullossa oleva numero kertoo miten monta kertaa lääkettä on laimennettu valmistamisen aikana. Tämä toistuva laimentaminen ja ravistelu muuttaa materian energiaksi, ja lääkkeeseen varastoitunut energia omaa uniikin, luonnollisen värähtelyn. Koskettaessaan limakalvoja lääkkeeseen varastoitunut energia vapautuu ja vuorovaikuttaa kehon energiakentän kanssa. Vaikutus ei siis ole kemiallinen. Tämä yksinkertainen menetelmä tuottaa laajalti erilaisia lääkkeitä jotka voivat parantaa minkä tahansa tyyppisen sairauden ilman sivuvaikutuksia. Lääketeollisuus ei luonnollisestikaan ole innoissaan näistä tiedoista. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Määrätessään lääkettä homeopaatin tulee osata valita potilaan sairauden kanssa samalla frekvenssillä värähtelevä lääke. Jos valitaan väärä lääke, vaadittava energia ei aktivoidu. Yliannostuksesta ei ole vaaraa, sillä koko pullonkaan nielaisemisesta ei aiheudu mitään sivuoireita. Sen sijaan jos ottaa parin viikon ajan päivittäin jotain lääkettä (kuten arnica 30) ilman tarvetta, kehittyy myrkytysoireita. Eli tämä selittää miksi<span style="color: #0b5394;"> </span><a href="http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Skeptikot+yrittiv%C3%A4t+homeopaattista+joukkoitsemurhaa/1135257431496" style="color: #0b5394;">homeopaattinen joukkoitsemurha</a> jäi yritykseksi! Vinkkinä vaikkapa Skepsikselle, kokeilkaa seuraavaksi pidempiaikaista annostelua.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Aika vähäisistä fysiikan opinnoistani (lukio + välivuosi yliopistossa) on kyllä aika kauan, mutta ”ravistelu joka muuttaa materian energiaksi, joka varastoituu ja omaa uniikin, luonnollisen värähtelyn” kuulostaa näin äkkiseltään hevonkuulta. En aio laajentaa fysiikan ymmärrystäni perehtymällä tähän aiheeseen sen enempää ”omin päin”, mutta jokainen joka haluaa selittää <i>mitä perkelettä</i> tämä oikein tarkoittaa, olkaatten hyvät! <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Lydall kertoo lyhyesti myös homeopatian syntyhetkistä <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Samuel_Hahnemann" style="color: #0b5394;">Samuel Hahnemann</a> –nimisen lääkärin toimesta vuonna 1790. Koko konsepti lähti käyntiin siitä, kun Hahnemann epäili kiniinin toimimista malarian parantajana. Hän päätti testata kiniiniä itseensä, ja nappaili sitä useiden päivien ajan. Seurauksena oli kiniini-myrkytys, jonka oireet muistuttavat malariaa. Looginen johtopäätös tästä oli, että samanlainen parantaa samanlaista (like-cures-like). Mutta suurin idea oli kiniinin laimentaminen (ajatus johon - muistan lukeneeni - Hahnemann päätyi ilmeisesti siksi että laimentamattomat testiaineet aiheuttivat koehenkilöille niin pahoja oireita!). Laimentamaton kiniini parantaa malarian vain ohimenevästi, mutta Hahnemann ”tajusi” että laimentamalla aine potentisoituu eli vahvistuu (sic!), varsinkin jos pulloa hakkaa nahkakantiseen perheraamattuun siinä laimentelun tuoksinnassa. Useita kertoja laimennettu (=ei yhtäkään molekyyliä alkuperäistä ainetta) ja ravisteltu kiniini parantaakin malarian pysyvästi! <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Koko konsepti perustuu siis <i>yhden ihmisen päähänpistoon</i>. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Olen kuullut homeopaattisten ”lääkkeiden” testauksesta, ns. ”pruuvauksesta” seuraavaa: terveille ihmisille annetaan homeopaattisia valmisteita, ja he kirjaavat mitä oireita heille tulee. Oirelista sisältää KAIKKI tuntemukset ja olot mitä maa päällään kantaa. Näistä tuntemuksista sitten päätellään, mitä kaikkea valmisteilla voidaan hoitaa (kuten esim. tunne siitä, että hampaat ovat pitkät (erityisesti keskiyön jälkeen) – tähän auttaa homeopaattinen arsenikki- lähde: Hesasin parin kuukauden takainen juttu). En ole onnistunut saamaan käsiini YHTÄKÄÄN julkaistua ”pruuvausta”, siis sellaista jossa kuvattaisiin:<o:p></o:p></span></div><ul><li><span lang="FI" style="font-size: small;">Ryhmäkoko<o:p></o:p></span></li>
<li><span lang="FI" style="font-size: small;">Kontrolliryhmän olemassa olo (ja näiden kahden ryhmän vertailukelpoisuus)<o:p></o:p></span></li>
<li><span lang="FI" style="font-size: small;">(Kaksois)sokkoutus<o:p></o:p></span></li>
<li><span lang="FI" style="font-size: small;">Minkälaisia oireita kuvattiin, kuinka monta kappaletta mitäkin oiretta kuvattiin<o:p></o:p></span></li>
<li><span lang="FI" style="font-size: small;">Millä tilastollisilla metodeilla tulokset käsiteltiin<o:p></o:p></span></li>
<li><span lang="FI" style="font-size: small;">Minkälaisia johtopäätöksiä kokeesta voidaan vetää<o:p></o:p></span></li>
<li><span lang="FI" style="font-size: small;">Ja niin edelleen<o:p></o:p></span></li>
</ul><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Siis ihan nyt vaan sellaiset lääketutkimukseen ja kliinisiin kokeisiin normaalisti kuuluvat tiedot, You know. Otan mielelläni vastaan lisätietoja aiheeseen liittyen.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Homeopatiassakin on huonoja puolia, Lydall myöntää.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Yksi sellainen on, että ei ole mahdollista määritellä johonkin tiettyyn sairauteen yhtä ainoaa jokaisella potilaalla toimivaa hoitoa, sillä jokainen potilas on yksilö, jolle hoito on huolellisesti valittava juuri kyseisen henkilön oireiden perusteella. Kätevää. Voidaan siis aina vedota siihen että ”ei valittu oikeita aineita” jos potilas ei parannukaan. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Toinen huono puoli on lääkkeiden tehon menetys tietyissä oloissa, kuten kontaktissa voimakkaiden aromien kanssa. Eukalyptysöljy, minttu, piparmittu – näitä on vältettävä aina homeopaattisia valmisteita käytettäessä. Myös lentokentän metallinpaljastimet inaktivoivat tehon. Jännittävää. Monikohan homeopaatti ohjeistaa potilaitaan välttämään minttuhammastahnoja, ja pyytämään lentokentällä vapautusta metallinpaljastimesta?<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Lydall myös kerskuu kuinka ”tavallisen” lääketieteen kirjat vanhenevat vähän väliä, mutta homeopatian kirjat eivät vanhene koskaan – Hahnemannin aikaiset teokset ovat vielä ihan valideja. En tiedä mitä kerskumista siinä on että mitään edistystä ei ole tapahtunut pariin sataan vuoteen.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Mitäs sitten niin sanottu tutkimus sanoo homeopaattisten valmisteiden tehosta? Pubmed-haku paljastaa 4211 tulosta hakusanalla homeopathy, joista 496 on revaria. Listaa silmäillessäni skippaan mm. lehdessä nimeltä <a href="http://www.sciencedirect.com/science/journal/14754916" style="color: #0b5394;">Homeopathy</a> julkaistut tuotokset (johon työpaikallani muuten nykyään ON tilaus – money well spent, joskin olen tyytyväinen että pääsen silmäilemään lehden juttuja). Jos joku ihmettelee että miksi, niin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10812320?dopt=Abstract" style="color: #0b5394;">siksi</a>. Myönnän toki että siellä voi olla hyvinkin suunniteltuja juttuja, ja toisaalta ”tavallisissa” lehdissä on aivan 100% varmuudella joukossa myös huonosti suunniteltuja tutkimuksia. Itse asiassa, olisikin varsin mielenkiintoista selailla jokunen numero tuosta lehdestä läpi, ja taidankin tehdä niin heti kun aikaa löytyy. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20402610" style="color: #0b5394;">Tässä</a> yksi ”revareiden revari” eli juttu joka on katsonut nimenomaan <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Cochrane_Library" style="color: #0b5394;">Cochrane revareita</a> läpi. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">CONCLUSIONS: The findings of currently available Cochrane reviews of studies of homeopathy do not show that homeopathic medicines have effects beyond placebo.</span><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"> </span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Eli tällä hetkellä saatavilla olevien Cochrane -katsauksien mukaa hopeopatiatutkimuksiet eivät osoita että homeopatialla olisi placebo-vaikutusta kummempaa tehoa.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20099019" style="color: #0b5394;">Tässä</a> yksi fibromyalgiaan liittyvä juttu, jossa todettiin ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">None of the trials was without serious flaws</span>.” Niinpä niin. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17285788" style="color: #0b5394;">Tässä</a> lasten ja nuorten sairauksiin liittyvä juttu (erikoinen lehti, en tunne yhtään, enkä ole aiemmin törmännyt). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17943868" style="color: #0b5394;">Tässä</a> ADHD -tyyppisiin oireisiin liittyvä juttu – ei vaikutusta. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19370613" style="color: #0b5394;">Tässä</a> syöpähoitojen sivuvaikutuksiin liittyvä juttu – mahdollista vaikutusta 2 valmisteella, mutta tulosten replikaatio tarvitaan. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14973954" style="color: #0b5394;">Astma</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14583972" style="color: #0b5394;">synnytyksen käynnistys</a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12535487" style="color: #0b5394;">dementia</a> - ei vaikutusta tai ei riittävästi tasokkaita tutkimuksia. Sama virsi uudestaan ja uudestaan.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Sana uskomuslääketiede saa aivan uuden merkityksen.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Science based medicine –sivustolta löysin <a href="http://www.sciencebasedmedicine.org/?p=11" style="color: #0b5394;">valtaisan hyvän sarjan</a> aiheeseen liittyen alkaen ihan homeopatian historian alkuhetkistä (ja on muuten paljon tarkempi kuin Lydallin lyhyt selitys). Suosittelen! Silmäillessäni juttusarjaa törmään ”pruuvaukseen” ja kappas, löytyyhän sitä ainakin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1884394/?tool=pubmed" style="color: #0b5394;">1 tutkimus</a> jossa pruuvaus on tehty ihan tieteen mukaisesti; koeryhmä + kontrolliryhmä, sokkoutus, oirelomake, tilastolliset testit yms. hyvin kuvattu. </span><span style="font-size: small;">Tulos: “<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">No significant group differences in proving rates were observed</span>” eli ryhmien välillä ei havaittu eroja. </span><span lang="FI" style="font-size: small;">Ilmeisesti homeopaattien pyhästä kirjasta, <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Homeopathic_Materia_Medica" style="color: #0b5394;">Materia Medica:sta</a> voi pyyhkiä yli kohdan Belladonna 30C .<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20674839" style="color: #0b5394;">Törmään</a> myös homeopaattiseen rokotteeseen<o:p></o:p>. Juujuu, luit ihan oikein. Rokote joka on valmistettu ihan oikeasta bakteerista silmittömästi laimentamalla. Muistan lukeneeni Lydallin kirjasta että hän ei missään nimessä suosittele homeopaattisia rokotteita. Rokote on rokote on rokote, aina myrkyllinen. No, mielenkiinnosta silmäilen tuon jutun läpi ja pyörittelen silmiäni. Ei vaikuta pätevältä, esim. ”kontrolliryhmä” ei ole oikea kontrolliryhmä. Aiheesta tarkemmin mm. <a href="http://apgaylard.wordpress.com/2010/08/08/much-ado-about-nothing/" style="color: #0b5394;">täällä</a><o:p style="color: #0b5394;"></o:p>.</span><br />
<span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Surffauksen tuoksinnassa törmään sivustolle joka lopulta tyydyttää tiedonjanoni ja vastaa tyhjentävästi kysymykseen ”<a href="http://www.howdoeshomeopathywork.com/" style="color: #0b5394;">how does homeopathy work</a>” . Siinäpä se.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Seuraava luku antaa ohjeita siihen, miten ”pahanlaatuisia” infektiotauteja voi välttää ja hoitaa; ”<b>some pointers regarding the prevention and treatment of malevolent infectious diseases</b>”<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Luku on pitkä ku nälkävuosi ja kaiken kaikkiaan varsin sekava. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Aluksi annetaan joitain yleisohjeita: syö kunnolla, terveellistä ruokaa (ei roskaruokaa!) ja nuku riittävästi. Uskon että nämä yksinkertaiset yleisohjeet ovat varsin järkeviä ja muodostavat terveyden perustan. Ihan kuin olisin joskus </span><span lang="FI" style="font-size: small;">kuullut</span><span lang="FI" style="font-size: small;"> nämä ihan länsimaisen lääkärin suusta, hmmm... <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Seuraavaksi Lydall neuvoo huolehtimaan riittävästi C-vitamiinin saannista, ja käskee sairauden iskiessä ottamaan parin tunnin välein extra-annoksia, sillä se käytetään nopeasti loppuun ”pöpösodissa”. Ah niin, C-vitsku, tuo ihmeaine (luonnollisesti vain luontaisena, syntetisoitu C-vitamiini on tappavaa myrkkyä. Voisiko joku esittää minulle erot syntetisoidun ja luontaisen C-vitamiinin molekyylikaavassa / polaarisuudessa / ihan missä vaan, mikä selittää tämän eron?). Lydall viittaa varsin ansioituneen herran, <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Linus_Pauling" style="color: #0b5394;">Linus Pauling:in</a> <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Vitamin_C_and_the_Common_Cold" style="color: #0b5394;">kirjaan</a>, jota en aio lukea, ja jonka luvussa 12 kuulemma paljastetaan, miten pitkälle ”medical establishment” on valmis menemään salatakseen C-vitamiinia koskevat hämmästyttävät tiedot. <i>Uskomatonta, lisää salaliittoja</i>! Mutta oho, tässäpä yksi ilmeisesti salaliiton läpi päässyt <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16373990" style="color: #0b5394;">revari</a> joka abstraktissaan tuntuu lupaavan lähes kuun taivaalta. Tekstin silmäiltyäni en tosin ole ihan niin vakuuttunut, esim. malaria-tutkimuksia referoitiin ainoastaan sinkin osalta, ei lainkaan C-vitamiinin, kuten abstraktista saa käsityksen ja toisaalta hengitystieinfektioiden osaltakin abstraktista saa aivan liian valoisan kuvan. Hmmm... Juttu tulee lääkefirmalta (suoraan salaliiton sydämestä?)... Cochrane-revareita näyttää olevan myös saatavilla useita, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17636648" style="color: #0b5394;">tässäpä</a> juttu flunssasta, tulokset salaliiton mukaisia. </span><br />
<span lang="FI" style="font-size: small;">Vaikka sinänsä uskon että C-vitamiinilla on tärkeitä tehtäviä elimistössä ja myös immuunipuolustuksessa, pikakatsauksella vaikuttaa aika pahasti liioitellulta väittää että yliannoksia nappailemalla olisi kovastipaljon suojassa infektiotaudeilta, ja lisätietoa koko C-vitamiini-hömpötyksestä voi lukea vaikkapa <a href="http://www.quackwatch.com/01QuackeryRelatedTopics/pauling.html" style="color: #0b5394;">täältä</a> (kuvaava kohta: <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Thanks largely to Pauling's prestige, annual vitamin C sales in the United States have been in the hundreds of millions of dollars for many years.</span> Eli pitkälti Paulingin ansioista C-vitamiinin myyntituotot Yhdysvalloissa ovat jo vuosia olleet satoja miljoonia dollareita vuodessa – ja siis lääketeollisuuhan ei halunnut paljastaa C-vitamiinin ”salaisuutta”??? <i>Todellinen BigPlacebo</i>...). C-vitamiinin lisäksi Lydall suosittelee luonnollisesti homeopatiaa (joka voi ainakin teoriassa parantaa ihan minkä sairauden tahansa), joskin matkustajan kannalta huono puoli on jo aiemmin mainittu inaktivoituminen lentokentän metallinpaljastimissa. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Yleisohjeiden jälkeen Lydall käy yksityiskohtaisemmin läpi valikoituja ”pahanlaatuisia” tauteja, ja antaa juuri niille sopivia ohjeita. Kaava on aika sama, ja luku on kyllästymiseen asti samojen asioiden toistoa: kunnollinen ruoka (ei missään nimessä sokeria tai valkaistuja jauhoja!), lepo, kylmettymisten välttäminen (erityisesti polion välttämisessä, sillä vilustuminen kuulemma lisää riskiä sairastua polioon), mega-annokset C-vitamiinia (muuan <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Fred_R._Klenner" style="color: #0b5394;">tohtori Klenner</a> mm. pelasti jo elintoiminnottoman polio-sairaan tytön suonensisäisellä C-vitamiiniannoksella – sykkeetön ja pulssiton tyttö oli reilun 4 tunnin kuluttua iloinen ja reipas ja jopa kaikki halvaulsoireet olivat kadonneet – ei tietenkään viitettä), ja homeopatia. Jos tarina eksyy rokotteeseen, kerrotaan mitä kaikkia sairauksia rokote itse aiheuttaa, ja kuinka tehoton se on. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Luku on yksinkertaisesti kuin 7 veljeksen pikku Eero – liukas ja luikku, enkä tunnu saavan siitä otetta, saatikka jotain kunnollista kokonaiskäsitystä. Tarkistelen joitain viitteitä, ja huomaan sen lähes mahdottomaksi; niitä ei vaan löydy, osa on ikivanhoja (joitain saisi maksamalla), osa joitain epämääräisiä ”kansankirjoja” , kuten <a href="http://www.amazon.com/Poisoned-Needle-Eleanora-McBean/dp/0787305944" style="color: #0b5394;">tämä kirja</a>, jota en tod. aio lukea. Joukossa tosin on joitakin ihan mielenkiintoisen oloisiakin teoksia, esim. <a href="http://www.annals.org/content/68/1/267.3.extract" style="color: #0b5394;">tämä kirja</a> joka ilmeisesti käy läpi laajan aineiston rokotteiden havaituista sivuvaikutuksista ja toisaalta vahingoista sekä virheistä valmistusprosesseissa, ja josta en oikein käsitä miten sen on sallittu ilmestyä; salaliitto oli varmaan kesälomalla? Saatanpa joskus pistää tilaukseen. Lopulta kuitenkin kyllästyn koko lukuun, ja päätän kommentoida vain lyhyesti muutamaa valikoitua pointtia.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Tuberkuloosia käsittelevässä kohdassa kulmakarvani nousevat kattoon, sillä Lydall mainitsee sen hoitajaksi homeopaattisen valmisteen Koch Tuberculinum 30 joka on valmistettu potentisoimalla (=laimentamalla olemattomiin) aiemmin käytössä olleesta tuberkuloosirokotteesta. Mitä vit., siis homeopaattinen "rokote" – jota tosin käytetään taudin hoitoon, ei ennaltaehkäisyyn?!? <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;"><a href="http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tetanus.html" style="color: #0b5394;">Tetanus</a>, eli <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4ykk%C3%A4kouristus" style="color: #0b5394;">jäykkäkouristus</a> voi Lydallin mukaan aiheutua silloin, jos tetanus-pöpö pääsee verenkiertoon. Tetanus-pöpö menestyy hyvin vain jos veri on happi-köyhää, tämän vuoksi tetanusta harvoin esiintyy hyväkuntoisella, terveellä aikuisella. Vanhat ja nuoret ovat riskiryhmää, ja koska vaurioitunut lihas on happiköyhää, sotahaavaiset miehet ovat myös hyvin herkkiä tetanukselle. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Hihityttää. Tämä on ilmeisesti joku alkeellinen yritys ymmärtää anaerobisten bakteerien mirkrobiologiaa.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Tetanus ei aiheudu siitä että sen aiheuttaja, <i><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Clostridium_tetani" style="color: #0b5394;">Clostridium tetani</a></i>, pääsisi verenkiertoon. Tarkalleen ottaen kyseinen bakteeri ei itse aiheuta tetanusta, vaan sairaudesta on vastuussa bakteerin tuottama toksiini, <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Tetanospasmin" style="color: #0b5394;">tetanospasmiini</a>. <i>C. tetani</i> on itiöllinen bakteeri, ja sen tuottamia itiöitä on laajalti maaperässä. Jos itiö pääsee maaperän mukana kontaminoimaan haavan, se voi ns. germinoitua eli muuttua metabolisesti aktiiviseen, ”tavalliseen” bakteerimuotoon. Koska kyseinen bakteeri on <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Anaerobic_bacteria" style="color: #0b5394;">anaerobinen</a>, se germinoituu lähinnä hapettomissa oloissa, eli parhaat olosuhteet tarjoaa esim. syvä pistohaava, tai kuolioitunut kudos jonka verenkierto (ja sitä myöden happiosapaine) on heikentynyt. <i>Verenkierron happimäärällä</i> ei siis ole mitään tekemistä asian kanssa. Haluaisin lisäksi tietää, miten paljon verenkierron happimäärä vaihtelee ihmisen iän mukaan, vai vaihteleeko se, kuten Lydall väittää (uskallan epäillä)? Kun itiö on germinoitunut, alkaa vegetatiivinen bakteeri kasvaa, ja tuottaa toksiinia, joka leviää lähinnä hermoja pitkin, jossain määrin myös verenkierron ja imusuoniston välityksellä. Toksiini estää inhibitoristen hermovälittäjäaineiden vapautumisen, mistä seuraa ylistimulaatio, eli lihaskouristukset ja jäykkyys.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Lydallin antama ensineuvo tetanuksen varalle on varsin järkevä; haavojen hyvä pesu (joskin pesuaineena ylivoimaisena mainitun hypericum + calendula ylivertaisuudesta en menisi takuuseen) ja ylipäänsä hygienia. Sen jälkeen pitäisi nappailla taas sokeripillereitä. Lydall kertoo, että haavan ympärille muodostuva punaisuus on merkki siitä että pöpöt aiheuttavat ongelmia, joskaan sen puuttuminen ei ole tae ongelmien puutteesta. Koululääketiede haluaa hoitaa tätä punaisuutta anti-inflammatorisilla lääkkeillä, mutta Lydall tietää kertoa, että näillä lääkkeillä vain estetään makrofagien, erittäin tärkeiden syöjäsolujen, pääsy tulehduspaikalle. Punaisuus näet johtuu kapillaarien laajenemisesta, ja makrofagit ovat niin isoja että ne eivät mahdu laajenemattomasta kapillaarista läpi. Näinpä siis ”tavallinen lääketiede” jälleen kerran ainoastaan <i>haittaa</i> elimistön toimintaa ja estää paranemisprosessin.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;"><a href="http://biology.about.com/od/anatomy/ss/capillary.htm" style="color: #0b5394;">Kapillaarit</a> tosiaan ovat pieniä. Onneksi <a href="http://ajplung.physiology.org/cgi/content/full/273/4/L733" style="color: #0b5394;">valkosolut kykenevät muovautumaan</a>, jotta ne mahtuisivat niistä läpi. Toisaalta makrofagit ovat kyllä ihan pirun isoja, <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Macrophage"><span style="color: #0b5394;">tämän</span> </a>mukaan noin 21 mikrometriä. <i>Onneksi niiden ei tarvitsekaan ahtautua kapillaareista läpi</i>! Makrofagit eivät kierrä verenkierrossa, vaan ne asustelevat kudoksissa, valmiina napsimaan sinne eksyneitä pöpöjä ja mitä nyt vastaan sattuu. Makrofagin esiaste, <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Monocyte" style="color: #0b5394;">monosyytti</a> sen sijaan kiertelee verenkierrossa. Sen kooksi löydän pikaisesti <a href="http://www.ichmt.org/upcoming-meetings/ELS-X-07/Extended%20Abstracts/Loiko_2.pdf" style="color: #0b5394;">tämän</a> perusteella vajaa 10 mikrometriä. Ja se siis kykenee muuttamaan muotoaan, ahtautuakseen pienestä kapillaarista läpi. Lydall voi siis huokaista helpotuksesta – koululääketieteen tyrkyttämät anti-inflammatorit eivät <i>sittenkään</i> estä makrofagien pääsyä tulehduspaikalle, koska ne ovat siellä jo, eivätkä todennäköisesti estä monosyyttienkään trafiikkia. Olisiko Lydall kannattanut avata se immunologian perusoppikirja, vai tekikö vaan vaihteeksi mieli vähän valehdella, ihan muuten vaan?<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Lydall paljastaa että C-vitamiinilla on ihmeellinen tehon myös tetanusta vastaan; sekä itse bakteeri, että <a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt03477" style="color: #0b5394;">toksoidi</a> (<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Toxoid" style="color: #0b5394;">toxoid</a>) inaktivoituu C-vitamiinin vaikutuksesta, viitteenä <a href="http://www.amazon.com/Vitamin-Common-Cold-Linus-Pauling/dp/1568496699" style="color: #0b5394;">Paulingin kirja</a>. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Ensinnäkin sana toksoidi viittaa inaktivoituun, toimimattomaan toksiiniin. Tarkoittaako Lydall siis että inaktivoitu tetanus-toksiini inaktivoituu vielä lisää C-vitamiinin vaikutuksesta? <i>Oi kuinka vaikuttavaa</i>! Toiseksi, kummallista kyllä en löydä aiheesta <i>yhtään mitään</i> esim. Pubmedistä – miksi näitä eittämättä laboratoriossa tehtyjä toksiinin (oletan Lydallin kuitenkin tarkoittavan aktiivista toksiinia vaikka hän käyttää koko luvun sanaa ”toxoid”) tai bakteerin inaktivaatiokokeita ei ole raportoitu??? </span><br />
<span lang="FI" style="font-size: small;">Lydall myös esittelee vaikuttavan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6466264" style="color: #0b5394;">kliinisen kokeen</a> tetanuksen hoidosta C-vitamiinilla (ainoa mitä Lydall kritisoi on ettei koe sisältänyt ryhmää jolle olisi annettu AINOASTAAN C-vitamiinia, ei lainkaan ”standardihoitoa" ilkeine immuuniseerumeineen!). Tosiaan, aika vaikuttavaa, ja aiheesta on tehty <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18425960" style="color: #0b5394;">Cochrane revarikin</a>, päätelmänä:<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">A single, non randomised, poorly reported trial of vitamin C as a treatment for tetanus suggests a considerable reduction in mortality. However, concerns about trial quality mean that this result must be interpreted with caution and vitamin C cannot be recommended as a treatment for tetanus on the basis of this evidence. New trials should be carried out to examine the effect of vitamin C on tetanus treatment.</span><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Eli yksi ei-satunnaistettu, heikosti raportoitu koe tetanuksen C-vitamiinihoidosta havaitsi selvän kuolleisuuden laskun. Kokeen heikon laadun vuoksi tuloksia tulee kuitenkin tulkita varoen, eikä C-vitamiinia voi tämän perusteella suositella hoidoksi tetanukseen, vaan aihetta tulisi tutkia lisää.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Sinänsä tokikin mielenkiintoista, ja asiaa olisi varmaan hyvä tutkia enemmän, kuten ehdotettu esim. <a href="http://www.bioline.org.br/request?am10026" style="color: #0b5394;">tässä</a> (josta ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Although vitamin C has effects on the immune system [2], there is no evident mechanism explaining the effect against tetanus</span>” eli vaikka C-vitamiinilla on tehtäviä immuunijärjestelmässä, ei ole tiedossa mekanismia joka selittäisi C-vitamiinin potentiaalisen vaikutuksen tetanusta vastaan – oletan siis että ei ole tiedossa myöskään mitään toksiinin inaktivointikokeita, vaan Lydall tai joku muu mainitussa lähteessä on keksinyt ne). <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Jostain kummallisesta syystä Lydall jättää mainitsematta erittäin tärkeän ja mielenkiintoisen seikan tetanuksesta. Sen sairastaminen ei takaa sitä että siihen ei sairastu uudelleen – oireita aiheuttava toksiinimäärä on niin pieni ettei se välttämättä stimuloi suojaavan immuniteetin muodostumista. Siksi rokote annetaan myös sairastuneille. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Lydall onnistuu siis jälleen hämmästyttämään aivan olemattomilla mikrobiologian tiedoilla, vai pitäisiköhän tässä enää edes hämmästyä. Ihan jo pelkästään sellainen yksinkertainen perusasia, että mikä on bakteeri ja mikä virus ei näytä menneen jakeluun; <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Pilkkukuume" style="color: #0b5394;">pilkkukuumeen</a> (typhus) aiheuttajakaverit eli riketsiat eivät Lydallin mukaan ole kumpiakaan. No kyllä ne ovat bakteereita. Asia olisi selvinnyt helposti avaamalla joku bakteriologian perusoppikirja. Ja tämä tyyppi kuvittelee kykenevänsä vetämään laaja-alaisia johtopäätöksiä infektiotautien epidemiologiasta ja rokotteiden tehosta.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Luvun lopussa käsitellään lyhyesti myös rabiesta, ja kritisoidaan ”tavallista lääketiedettä” näkemyksestä, jonka mukaan raivotaudin oireiden alettua ei ole mahdollista enää parantaa potilasta. Tottahan nyt homeopatiassa yks raivotauti parannetaan – homskuilla kun voi jopa estää viruksen aiheuttamat vauriot aivoissa (tarvitseeko edes mainita että ei viitettä *virn*)! Näitä uskomattomia tuloksia voidaan saavuttaa <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Surukuku" style="color: #0b5394;">surukuku</a> nimisen käärmeen myrkystä tehdyllä valmisteella, tai vaihtoehtoisesti lyssiinillä, joka valmistetaan raivotautisen koiran syljestä.<a href="http://www.blogger.com/goog_328236757"><o:p></o:p></a></span></div><div class="MsoNormal"><a href="http://www.blogger.com/goog_328236757"><span style="font-size: small;"><br />
</span></a></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;"><a href="http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs099/en/" style="color: #0b5394;">WHOn mukaan</a> arviolta 55 000 ihmistä kuolee rabiekseen vuosittain, heistä 30-50% alle 15-vuotiaita lapsia (viitaten edellisen postauksen triple face palm linkkiin, mietin että aika vahvasti tämä ”psyykkinen sairaus” iskee lapsiin). <a href="http://www.medscape.com/viewarticle/712839" style="color: #0b5394;">Tässä artikkelissa</a> (vaatinee rekisteröitymisen) todetaan rabieksen kuuluvan infektiotautien top-10 listalle (ja toisin kuin monessa muussa taudissa, kuolleiden määrä vastaa infektoituneiden määrää, sillä infektio johtaa käytännössä aina kuolemaan). WHOn aiemmin mainitsemastani kuolinsyytaulukosta (joka löytyy <a href="http://www.who.int/research/en/" style="color: #0b5394;">täältä</a>) en kuitenkaan tautia löydä – saattanee johtua rabieksen tilastointiongelmista joista mainitaan mm. WHOn sivuilla. Muistelen kuulleeni luennoilla viitteitä raportoiduista selviytymistarinoista, ja Pubmedistä kaivelemalla löydänkin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15958806" style="color: #0b5394;">tämän</a> 15-vuotiaan tytön lepakko-raivotautitapauksen ja keissin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17761604" style="color: #0b5394;">seurantaraportin<o:p></o:p></a>. Tämä on ilmeisesti ainoa tunnettu tapaus joka on selvinnyt ilman ns. estohoitoa. Sellaisia tapauksia, joissa hoito on aloitettu mutta oireet ovat silti alkaneet (- tilanne joka pääsääntöisesti johtaa kuolemaan) ja potilas on siitä huolimatta selvinnyt, tunnetaan ilmeisesti 5 ja heistä suurimmalle osalle on jäänyt vakavia seuraamuksia (tuon seurantaraportin mukaan). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20128341" style="color: #0b5394;">Tässä</a> vielä aiheeseen liittyvä kokoava ”editorial” joka spelukoitsee erikoista tapausta ja sen hoitotapaa (jota on käytetty muuallakin – ilman vastaavaa menestystä).<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Mutta onneksi homeopatia parantaa tämänkin taudin. <o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Ehkä hieman erikoista vaan että näistä parannetuista tapauksista ei ole <i>koskaan</i> mitään lääketieteellistä raporttia. Ai niin, unohdin jo salaliiton, jonka tavoitteena on maksimoida kuolleiden määrä.<o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-size: small;"><br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-size: small;">Loppukaneetiksi paljastettakoot Lydallin olevan selvillä myös siitä, kuka kontrolloi lääketieteen opinahjojen opinto-ohjelmaa: <i>no tietenkin parasetamolin valmistaja</i>! Melkein lorahti housuun.</span><br />
<span lang="FI" style="font-size: small;"><br />
<span lang="FI">PeeÄs. Marraskuun puolivälin tienoilla oleva valtaisan kokoinen tentti imaisee luultavasti seuraavien viikkojen vapaa-aikani totaalisesti, eli saattaapi olla että vasta joulukuussa ehdin seuraavan kerran tämän sorvin ääreen.<br />
</span></span></div>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-33873311893130902972010-10-02T04:06:00.000-07:002011-04-28T12:23:44.556-07:00Luku 15Ah, jo lokakuu. Myöhästyin parilla päivällä - töitä on ollut jopa ylitöiksi asti, joten syyskuun postaus tulee hieman myöhässä. Tämä tosin venyi pituudeltaan vähintäänkin puolentoista kuukauden mittaiseksi, heh.<br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Luku 15 käsittelee niitä tekosyitä, joita annetaan kun rokote pettää ja joilla pyritään peittämään se tosiasia että rokotteet eivät oikeasti toimi lainkaan: ”<b><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">vaccine myth number eight: the vaccine failed because...</span></b>”</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Luvussa käydään lyhyesti läpi tietyt ”standarditekosyyt” joita käytetään yleisesti, ja sen jälkeen perehdytään tarkemmin tiettyihin yksittäisiin rokotteisiin (tuhkarokko, hinkuyskä, polio, raivotauti sekä BCG) – mitä spesifejä tekosyitä näiden pettämiselle tyypillisesti annetaan. </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Luvun johdannossa törmään mielenkiintoiseen väittämään: "</span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Very few people ever experience an infectious disease other than flu and the childhood illnesses.</span>" </span><span style="font-family: inherit;">Eli “hyvin harva ihminen ikinä sairastuu muuhun tarttuvaan tautiin kuin flunssaan tai lastentauteihin”. </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><b>Really???</b></span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Mietin, millä planeetalla Lydall mahtaakaan elää. Mielelläni muuttaisin perheineni sinne.</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Pikaisen google-yliopiston kurssin (noin 10 minuuttia) tuloksia:</span><br />
<span style="font-family: inherit;"><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Infectious_disease"><span style="color: blue;">Wikipediasta</span></a> löytyy kohdasta ”epidemiology” WHOn dataan pohjautuva taulukko, tarttuvien tautien ”top” lista yli 100 000 kuolemaa aiheuttaneista kavereista. Kaikki infektiotaudit yhteensä (Tilastoidut? Vai arvio ihan kaikista infektiivisista taudeista mitä maa päällään kantaa? En tiedä, mutta samapa tuo) aiheuttivat vuonna 2002 14,7 miljoonaa kuolemaa (joka on tietenkin paljon paljon pienempi numero kuin tautitapausten kokonaismäärä). Listalla ei ole flunssaa, ja vain kaksi ”lastentautia” (tuhkarokko ja hinkuyskä, josta voidaan tosin olla montaa mieltä onko se ns. ”lastentauti”). Yksittäisistä tautiagensseista pahimman kolmen koplan muodostaa HIV, tubi ja malaria (joista muuten vain yhteen on rokote, ja senkin toimivuus voisi olla paljon paljon parempi).</span><br />
<span style="font-family: inherit;">WHOn sivuilla surffaaminen tuotti tuloksena <a href="http://www.who.int/research/en/"><span style="color: blue;">lisää mielenkiintoista dataa</span></a> (-vaikkakin vanhaa, vuodelta 2002 sekin), katso kohta ”causes of death”, niin saat excel-sivun jossa esitellään kaikkien jäsenmaiden kuolinsyytilastoja aika tarkasti ryhmiteltynä. Omiin silmiini tartuntatautien osuus ei näytä pieneltä, ja luonnollisesti maakohtaisia eroja on paljon.</span><br />
<span style="font-family: inherit;">THL:n sivuilta löytyy <a href="http://www.ktl.fi/portal/suomi/osastot/infe/tutkimus/tartuntatautien_seuranta"><span style="color: blue;">tartuntatautirekisteri</span></a>, silmäilen vuoden 2009 taulukkoa. Grr... siinä ei ole tapausmäärää yhteensä (siis kaikki seuratut taudit yhteensä) enkä jaksa alkaa räknäämään koneella, katsokaa itse ja arvioikaa onko määrä ”few”, ja ovatko taudit vain ”flunssa ja lastentaudit”.</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Lydallin luettelemat standarditekosyyt rokotteiden pettämiselle ovat:</span><br />
<ol><li><span style="font-family: inherit;">Kylmäketju on varmaankin katkennut – Lydallin mukaan erinomainen tekosyy, sillä tätä ei voi jälkeen päin tutkia. Ei voikaan. Kuten ei oikeastaan mitään syytä. Yksilötasolla ei voi kuin arvailla, mikä on mennyt vikaan, jos rokotettu yksilö sairastuukin kyseiseen tautiin.</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Liikkeellä on varmaankin eri kanta (kuin rokotteessa oli)</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Rokotetta ei annettu riittävän monta annosta</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Sairastuneet eivät tuottaneet riittävästi vasta-aineita rokotuksen jälkeen (tämä tekosyy kumottiin <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2010/08/luku-13.html"><span style="color: blue;">edellisessä luvussa</span></a>; vasta-aineiden määrällähän ei ole mitään merkitystä)</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Rokote annettiin väärässä iässä</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Rokotetta käsiteltiin väärin - Lydallin mukaan tämä ei tarkoita mitään, ja hän on oikeassa, tämä ei tosiaan kerro yhtään mitään, vaan pitäisi tarkemmin eritellä, millä tavalla väärin, esim. syy numero 1.</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Rokotetta varmaankin laimennettiin liikaa - Lydallin mukaan selitys on typerä sillä rokoteteollisuus ei ole koskaan selvittänyt mikä on oikea määrä rokotetta / painokilo. Jos Lydall olisi lukenut perusimmunologiaa, hän tietäisi että antigeenille herkkien solujen määrä ei (juurikaan) riipu painokiloista. Mutta joka tapauksessa, nykyisin ei tietääkseni loppukäyttäjä laimentele rokotteita omavaltaisesti määrittelemättömään volyymiin laimennosnestettä, vaan ne ovat valmiissa ampulleissa, eli myyntiluvan saaneissa rokotteissa tulisi olla ihan "oikea" määrä (=joka riittää vasteen stimuloimiseen enemmistöllä rokotettavista) antigeenia (ellei satu valmistusvirhettä tms.).</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Rokotekattavuus populaatiossa oli liian alhainen (tämä on "kumottu" lauma-immuniteettikappaleessa, jota käsittelin <a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2010_06_01_archive.html"><span style="color: blue;">kesäkuussa</span></a>)</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Erä oli varmaankin viallinen - Lydallin mukaan koskaan ei tutkita, oliko joku erä todella viallinen vai ei, vaikka tätä syytä käytetään usein. Se on se salaliitto!</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Sairastuneella ei ollut aikaa kehittää immuniteettia (eli tauti oli jo iskenyt ennen rokotusta / pian sen jälkeen). Lydall antaa ymmärtää, että oikeasti toimivalla rokotteella suoja alkaisi sillä sekunnilla kun ruiskun mäntä on painettu alas. Jälleen osoitus puutteellisesta immuunijärjestelmän toiminnan ymmärryksestä.</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Käytettiin väärän tyyppistä rokotetta – Poliorokotteen kanssa voidaan kuulemma aina väittää että rokotetyyppi oli väärä, sillä on olemassa sekä elävä heikennetty, että tapettu rokote, eli käytettiin kumpaa tahansa, voidaan aina vedota siihen että olisi pitänyt käyttää toista. Aika ovelaa.</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Vanhemmat ovat varmaankin väärentäneet rokotustodistuksia (eli lapsia ei oikeasti oltu rokotettu) – tämän selityksen Lydall on nähnyt vain kerran, jonkun tieteellisen lehden ”letter to the editor” –jutussa (missä viite?). Miksi se sitten luetellaan ”standarditekosyissä”?</span></li>
<li><span style="font-family: inherit;">Rokote pistettiin väärään kohtaan – tämä selitys ei Lydallin mukaan päde, koska rokottamisen teoria sanoo että rokottaminen ”virittää” koko kropan vastustamaan infektiota. Jos Lydall olisi lukenut perusimmunologiaa, hän tietäisi että ”rokottamisen teoria” (mikä se sitten ikinä onkaan) ei sano näin, vaan eri kautta annosteltuna rokottee teho voi vaihdella, ja vaikkapa esim. hengitystiepatogeeneille voidaan saada parempi vaste jos rokote annostellaan hengitysteitse. </span></li>
</ol><br />
<span style="font-family: inherit;">E</span><span style="font-family: inherit;">n mitenkään ehdi perata kaikkia kohtia yksityiskohtaisesti, joten valitsin niitä jotka saavat silmäni pyörimään kaikkein pahiten, muihin kohtiin lisäsin lyhyesti muutaman selittävän lauseen. </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Kohdan 2 selityksen Lydall aloittaa toteamalla </span>"<span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">This one amuses me because vaccination started off with the claim that cowpox could cause immunity to smallpox, but when it suits them they do a complete turn around and say that in order to create antibodies which will be effective, the surface antigen of the germ in the vaccine has to be exactly the same as the surface antigen of the invading germ."</span></span><br />
<span style="font-family: inherit;">Eli "tämä selitys huvittaa minua, sillä rokotukset aloittaneen väitteen mukaan lehmärokko aiheuttaa immuniteetin isorokkoa vastaan. Tarpeen vaatiessa “ne” kuitenkin kääntävät kelkkansa väittäen että rokotteessa olevan pöpön pinta-antigeenien tulee olla tismalleen samanlaiset kuin taudinaiheuttajapöpön pinta-antigeenit jotta vasta-aineet suojaisivat."</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Ensinnäkin: ”rokotukset aloittaneen”? </span><br />
<span style="font-family: inherit;">Niin, koska voidaan katsoa rokotusten alkaneen? </span><span style="font-family: inherit;">Wikipedian enkunkielisessä <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Vaccination"><span style="color: blue;">rokotus-jutussa</span></a> on mielenkiintoinen pätkä rokottamisen historiasta: </span><span style="font-family: inherit;">” <span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Early forms of inoculation were developed in ancient China as early as 200 B.C.</span>”, <a href="http://www.oie.int/boutique/extrait/lombard1032948.pdf"><span style="color: blue;">viite</span></a>, joka onkin mitä mainioin juttu aiheen tarkempaan tutkimiseen, suosittelen. Siis isorokkoa on vastustettu jo muinaisessa Kiinassa ns. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Inoculation"><span style="color: blue;">inokulaatiolla</span></a>. En kylläkään kyseisestä jutusta löydä noin eksaktia mainintaa proseduurin iästä, ja silmäilen wikipedian jutun lähdeluetteloa – voisiko viittaukseen olla eksynyt virhe. Ja bingo, <a href="http://mmbr.asm.org/cgi/reprint/47/4/455?view=long&pmid=6319980"><span style="color: blue;">tässäpä</span></a> varsin mainio juttu isorokon historiasta kiinnostuneelle! Tästä pitäisi varmaan tehdä tuonne wikipediaan korjaus, mutta olen liian laiska... No, joka tapauksessa muinaiset isorokko”rokotukset” (esim. rupimateriaalin raaputus ”rokotettavan” ihoon, jauhetun ruven hengittäminen tai syöminen) olivan varsin vaarallisia, ja sivuvaikutuksia esiintyi paljon – moni kuoli, mutta kuolleisuuden on arvioitu olleen noin 1 / 10 luontaisen tautitapauksen kuolleisuudesta. Eläinpuolella vastaavia metodeja on ”joskus ammoisina aikoina” ollut käytössä ainakin lammasrokossa, karjaruttossa (huonolla menestyksellä, tuotti liikaa tautitapauksia), sekä naudan tarttuvassa pleuropneumoniassa, josta on pakko mainita eräs varsin hauska anekdootti. Afrikan alueella oli tapana inokuloida pleuropneumonia-materiaalia hieman eri paikkoihin ”rokotettavaa” nautaa, ja Senegalin alueella se tehtiin nimenomaan päähän, nenän varteen. Tämän seurauksena saattoi alueelle muodostua isokin sarvea muistuttava uloke. Eurooppalaisten löydettyä tällaisia ”kolmisarvisia nautoja” sai tämä uusi laji nimekseen ”Bos triceros senegalensis”. Tästä voi lukea lisää <a href="http://books.google.fi/books?id=Gvot4jxaV4IC&pg=PA205&lpg=PA205&dq=bos+triceros&source=bl&ots=JodPTkoHju&sig=bycKVov7tWZe3ytimb788AtQluk&hl=fi&ei=W0F5TLfVE8mBswaClNyyDQ&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=5&ved=0CCkQ6AEwBA#v=onepage&q=bos%20triceros&f=false"><span style="color: blue;">täältä</span></a> ja <a href="http://jhered.oxfordjournals.org/cgi/pdf_extract/5/1/25"><span style="color: blue;">täältä</span></a>.</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">No, joka tapauksessa rokottamisen idea <b>ei</b> alkanut isorokon vastustamisesta lehmärokon avulla, ja nähdäkseni rokotusta voitaisiin markkinoida ”muinaisena Kiinalaisena hoitomuotona”. </span><span style="font-family: inherit;">Mutta ehkä voin antaa Lydallille anteeksi tämän erheen, sillä monissa immunologian kirjoissa rokottamisen historia aloitetaan Jennerin lehmärokko-kokeista. Mainittakoot että Jenner ei ollut ensimmäinen kyseisen metodin käyttäjä, ainakin eräs onneton <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17338405"><span style="color: blue;">Peter Plett</span></a> pyrki jopa hyödyntämään keksintöä ennen Jennerin läpimurtoa. </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Toiseksi, Lydall osoittaa jälleen että hän ei oikeastaan ymmärrä miten immunitetti taudinaiheuttajille syntyy. </span><span style="font-family: inherit;">Taudinaiheuttajien pintaproteiinien ei tarvitse olla tismalleen samanlaisia, jotta yhdelle organismille muodostunut suoja suojaisi myös toista vastaan. Riittää että ne ovat immunologisesti samanlaisia, <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Cross-reactivity"><span style="color: blue;">ristireagoivia</span></a>, eli ne kohdat, joita vastaan immuunijärjestelmä vasteensa tuottaa ovat rakenteellisesti samankaltaisia (esim. vasta-aineen sitoutuminen kohteeseensa kuten avain sopii lukkoon). Tämä kerrotaan immunologian oppikirjoissa.</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Lehmärokkovirus sattuu ristireagoimaan isorokkoviruksen kanssa riittävästi, jotta ne immuunijärjestelmän ”mielestä” näyttävät samanlaisilta. Itse asiassa useat <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Poxviruses"><span style="color: blue;">poxvirus</span></a> –suvun jäsenet ristireagoivat keskenään aika laajalti, ja lehmärokkovirus tuskin on ainoa jota olisi voitu käyttää rokotteena isorokkoa vastaan (esim. kamelirokkoa, joka on ilmeisesti variola-viruksen lähin sukulainen). Mainittakoot että loppujen lopuksi isorokko-rokoteessa (nyttemmmin) käytetty virus on nimeltään <a href="http://emedicine.medscape.com/article/231773-overview"><span style="color: blue;">vaccinia-virus</span></a>, jonka eriskummallisista vaiheista voi lukea ainakin <a href="http://www.jstor.org/pss/30107196"><span style="color: blue;">tästä jutusta</span></a> jota tosin ei ole ilmaiseksi kokonaisuudessaan saatavilla. </span><br />
<span style="font-family: inherit;"><a href="http://www.cdc.gov/flu/avian/gen-info/flu-viruses.htm"><span style="color: blue;">Influenssa</span></a> on tavallaan toista ääripäätä. Eri influenssakannat eivät ristireagoi (immunologisesti) välttämättä lainkaan, eli yhden kannan sairastaminen ei suojaa toiselta kannalta. Influenssaviruksen mutaatiovauhti on nopea, eli pintaproteiinit muuttuvat koko ajan. Loistava mekanismi varmistaa, että uutta altista uhria on jatkuvasti saatavilla.</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Riippuu siis aivan aiheuttaja-organismeista, miten tismallisesti rokotteen sisältämien antigeenien täytyy olla samanlaisia kuin hyökkäävän organismin antigeenit ovat, ja joka tapauksessa suojan kannalta tärkeiden <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Epitope"><span style="color: blue;">epitooppien</span></a> tulee olla riittävän samanlaisia jotta suoja toimisi. </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Lydall jatkaa uskomattomilla väitteillä (joita joku saattaisi valheiksikin kutsua). Hinkuyskää aiheuttaa 3 eri organismia: <i>Bordetella pertussis</i>, <i>Bordetella parapertussis</i> tai adenovirus. Luontainen hinkuyskä aiheuttaa elinikäisen immuniteetin <b>KAIKKIA</b> näitä kolmea vastaan (eli ”rokottajien” väite ”joku toinen kanta aiheutti hinkuyskän rokotetulle” ei voi olla validi jos rokote toimisi).</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Kaksi ensimmäistä bakteeria kuuluvat samaan sukuun, kuten nimestä voi päätellä, ja kumpi tahansa voi olla hinkuyskän aiheuttaja, joskin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15482209"><span style="color: blue;">jälkimmäiseltä</span></a> </span>puuttuu yksi merkittävä virulenssitekijä<span style="font-family: inherit;"><span style="color: black;">,</span> nimittäin pertussis-toksiini, ja näin sen aiheuttama tauti on lievempi. Kolmas on virus (kuten nimestä voi päätellä). Uskallan olla <b>varma</b> siitä että adenovirus ei anna suojaa kummallekaan <i>Bordetella</i> –bakteerille, tai päinvastoin. </span><br />
<span style="font-family: inherit;">Entäs <i>Bordetella </i>–suvun bakteerit: tuottavatko ne luontaisesti toinen toisilleen suojan? <a href="http://www.blogger.com/goog_1304544807"><span style="color: blue;">E</span></a></span><span style="font-family: inherit;"><a href="http://iai.asm.org/cgi/content/full/75/10/4972?view=long&pmid=17698566"><span style="color: blue;">i näytä siltä</span></a>: </span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">"Immunity induced by <i>B. parapertussis</i> infection protected against subsequent infections by either species. However, immunity induced by <i>B. pertussis</i> infection prevented subsequent <i>B. pertussis</i> infections but did not protect against <i>B. parapertussis</i> infections.</span>” </span><span style="font-family: inherit;">Eli <i>B. parapertussis</i> suojasi kummalta tahansa, <i>B. pertussis</i> vain itseltään. Kiinnostavaa, pitäisiköhän alkaa kehittelemään rokotetta jossa lähtökohtana olisi nimenomaan <i>B. parapertussis</i>? <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19750010"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> vielä mielenkiintoista tietoa <i>B. parapertussis</i> bakteerin hinkuyskärokote-immuniteetin pakenemismekanismeista ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19879977"><span style="color: blue;">tässä</span></a> myös näppärän oloinen juttu liittyen <i>B.pertussis</i> –bakteerin evoluutioon ja säilymiseen populaatiossa rokotteiden aikakaudella. </span><br />
<span style="font-family: inherit;">Hinkuyskämäisiä oireita voi aivan varmasti aiheuttaa moni muukin bakteeri kuin <i>Bordetella</i> -suvun kaverit (joista <i>B. pertussis</i> ja <i>B. parapertussis</i> –lajien lisäksi myös <i>B. holmesii</i> –lajin on hiljattain havaittu aiheuttavan hinkuyskämäistä tautia), <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9686733"><span style="color: blue;">tässä</span></a> yksi juttu aiheeseen liittyen, adenovirus on listalla, mutta se ei suinkaan ole ainoa! Nämä kaverit eivät kuitenkaan ”suojaa” toinen toisiltaan, ellei niissä ole ristireagoivia antigeeneja.</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Tuhkarokosta Lydall kertoo seuraavaa: "</span><span style="font-family: inherit;"><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">A natural dose of measles is caused by only one strain, yet it confers life-long immunity to all the strains of measles virus.</span>" </span><span style="font-family: inherit;">Eli luontaisen tuhkarokon aiheuttaa <i>vain yksi</i> kanta, joka stimuloi elinikäisen immuniteetin <i>kaikkia</i> tuhkarokkoviruskantoja vastaan. </span><span style="font-family: inherit;">Käytän jälleen nuorison suosimaa sanontaa ja totean <b>WTF???</b> En kertakaikkiaan ymmärrä mitä tässä halutaan sanoa. </span><span style="font-family: inherit;">Jos luontaisen tuhkarokon aiheuttaa vain 1 kanta, <i>mitä väliä</i> on muita kantoja vastaan muodostuneella immuniteetilla, eiväthän ne edes aiheuttaisi tautia? </span><span style="font-family: inherit;">Ja miten laaja tuhkarokkovirusten kantavaihtelu oikein onkaan? </span><br />
<span style="font-family: inherit;">Rokotekirjasta löydän hyvän yhteenvedon aiheesta, muutama tärkein lause: </span><br />
<br />
<br />
<blockquote><span style="font-family: inherit;">Although measles virus is considered a monotypic virus, sequence analysis of the N, H, P, and M genes has shown that there are multiple, distinct lineages of wild-type viruses. </span><br />
<span style="font-family: inherit;">…</span><br />
<span style="font-family: inherit;">The WHO currently recognizes 23 genotypes of measles virus based on phylogenetic analysis of the N gene.</span><br />
<span style="font-family: inherit;">…</span><br />
<span style="font-family: inherit;">The biologic significance of differences in the genetic sequence of wild-type strains is not known; the immune response generated through vaccination protects against all strains.</span></blockquote><br />
<span style="font-family: inherit;">Eli eli, luontaisen tuhkarokon voi aiheuttaa usea eri kanta (tai pitäisikö puhua linjoista?), ei vain yksi, kuten Lydall väittää. Mikä tahansa kanta tuottaa kaikkia kantoja vastaan suojaavan immuunivasteen. Mutta niin tekee rokotekin.</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Kohdassa 2 esiintyvä ”kritiikki” paljastaa kyllä valtaisan hyvin miten surullisen vähän Lydall tietää immunologiasta ja perusmikrobiologiasta.</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Kohtien 3 ja 5 kritisointi koostuu muuttuvien suosituksien selostamisesta, ja Lydall antaa ymmärtää, että kaikilla muutoksilla mitä rokoteohjelmiin ikinä tehdäänkään, on tarkoitus vain peittää rokotusten toimimattomuus. Kun aiemmilla suosituksilla rokotetut lapset sitten kuitenkin sairastuvat, voidaan vedota siihen että heitä ei rokotettu oikein. Sitä se salaliitto teettää. Pidän tämän mielessä seuraavan kerran kun törmään johonkin uuteen suositukseen / havaintoon homeopatian saralla, mikä tosin ei liene kovin todennäköistä, ottaen huomioon miten vähän homeopatia ilmeisesti on muuttunut ”keksimisensä” jälkeen.</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Kohdan 5 selostuksen lopussa Lydall kertoo, kuinka nykyisin harva uuden vauvan äiti on ”ehtinyt” sairastaa tuhkarokkoa, rokotusten vuoksi. Tämän vuoksi vauvat sairastuvat tuhkarokkoon hyvin aikaisin (jolloin se on vaarallisempi tauti kuin myöhemmin sairastettuna), ja saavat paljon erilaisia komplikaatioita. Lähteinä on mainittu Washington Post vuodelta 1992 (heh), <a href="http://www.ias.org.nz/about/"><span style="color: blue;">IAS</span></a> ”newsletter” vuodelta 1991 (hehhehheeee), sekä sentään <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8053748"><span style="color: blue;">yksi tieteellinen artikkeli</span></a>. Harmillisesti lukuoikeus kyseiseen lehteen alkaa vasta seuraavasta vuodesta, mutta abstraktin perusteella kyseinen juttu on juurikin sellainen ”syy” miksi suosituksia ajoittain muutetaan – kun huomataan että nykymeininki ei toimi! Mutta varsinaisesta puheilla olevasta vauvojen ongelmasta joudun kuitenkin etsimään muuta dataa, muistelen jopa törmänneeni tähän joskus. Tässä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17629601"><span style="color: blue;">katsaus-artikkeli</span></a> aiheeseen, ja tässä yksi <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20483946"><span style="color: blue;">uusi tutkimus</span></a>. Eli näyttää todella siltä, että tuhkarokon sairastaneiden äitien vauvoille siirtyy enemmän maternaalisia vasta-aineita (ja täten todennäköisesti pidempään kestävä suoja) kuin rokotettujen äitien vauvoille. </span><span style="font-family: inherit;"> </span><span style="font-family: inherit;">Lydall itsehän ei usko vasta-aineiden määrällä olevan <i>mitään väliä</i>, eli tämä havainto on mitä ilmeisimmin merkityksetön (vai onkohan tässä nyt joku ”pieni” sisäinen ristiriita havaittavissa perusteluissa?). </span><span style="font-family: inherit;">Havainto sinänsä ei ole yllättävä, ottaen huomioon että rokote antaa heikomman suojan kuin tauti (!), ja tätä on osattu odottaa: "</span><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Wilkins et al. [6] predicted in 1972 that vaccination schedules would have to be adapted when a generation of children appeared from previously vaccinated mothers." </span><span style="font-family: inherit;">Eli Wilkins ennusti vuonna 1972 että rokotusohjelmia täytynee “rukata” siinä vaiheessa kun rokotetuille naisille alkaa syntyä joukoittain lapsia. </span><span style="font-family: inherit;">(Tuo kutonen on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/5026195"><span style="color: blue;">tämä</span></a> mutta siitä ei tule hullua hurskaammaksi, kun ei ole edes abstraktia saatavilla).</span><span style="font-family: inherit;"></span><br />
<span style="font-family: inherit;">Pohdin, tulemmeko siis kohta taas näkemään salaliitto-tasoista peittelyitä, kun MPR-rokotteen ikäsuosituksia aletaan harkita uudelleen – nythän se on asetettu siten että mahdollisimman monella rokotettavalla lapsella ei enää olisi jäljellä näitä maternaalisia vasta-aineita, sillä ne valitettavasti häiritsevät rokotteen stimuloiman immuunivasteen muodostumista. Ja jos nämä vasta-aineet rokotettujen äitien lapsilta häviävät aikaisemmin, voidaan rokottaminenkin aloittaa aikaisemmin.</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Hitsipilli kun en edes tiedä onko itseäni rokotettu vai olenko sairastanut tuhkarokon (*nolio*). Taidan kyllä olla niin pirkuleen vanha ettei sitä myrkkypiikkiä täällä peräpohjolassa vielä ollut tarjolla, eli ehkä pelastuin siltä ja lapseni ovat siis saaneet luonnollisen suojan (joka tokikin myöhemmin pilattiin piikillä). Tuntuu hassulta ajatukselta miettiä, että jotta voisin tarjota lapsilleni tämän mahtavan luonnollisen suojan edun, minun on itse ensin täytynyt ottaa riski taudin komplikaatioista ja jopa kuolemasta. Jos onnistun selviämään taudista, voin tarjota lapsilleni vain parasta. Luonto karsii heikot, You know. Paitsi että niin kauan kun lapsi hoidetaan ”oikein”, ei mitään vaaraakaan ole.</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Oho, menikö liian sarkastiseksi?</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Lydallin yksityiskohtaisemmat selostukset tiettyjen valikoitujen rokotteiden pettämis-tekosyistä aiheuttavat itsessäni kyllästynyttä haukottelua, sillä niissä toistetaan samat läpinät ties kuinka monetta kertaa. Niissä ei itse asiassa edes käydä läpi mitään uusia, spesifisiä ”tekosyitä” kyseisen rokotteen pettämiselle, vaan ainoastaan raportoituja epidemioita, jotka ”todistavat” ettei kyseinen rokote toimi lainkaan, sekä viranomaisten läpinäkyviä peittelytoimenpiteitä asian suhteen. Jätän nämä hölötykset pääosin analysoimatta, sillä siinä ei edelleenkään ole mitään uutta että epidemioiden sattuessa myös rokotettuja ihmisiä sairastuu (koska mikään rokote ei anna 100% suojaa).</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Tuhkarokosta Lydall toistaa ehkä seitsemättä kertaa, kuinka rokotetut lapset sairastuvat tuhkarokkoon vanhempina, ja rokottamattomat lapset saavat sen ”silloin kun luonto tarkoittaa”. Katsotaanpa hieman sairastuneiden ikäjakaumaa Euroopan alueella vaikkapa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19131097"><span style="color: blue;">tästä jutusta</span></a>, jossa raportoidaan Euroopan alueen tapaukset vuosilta 2006-2007. Taulukosta 2 saa näppärästi hieman kokonaiskuvaa ikäjakaumasta. Vuonna 2006 tapauksia oli 7333 (jouduin laskemaan excelillä ihan itse), joista alle 1 -vuotiailla oli 1172 tapausta, 1-4 -vuotiailla 2157 tapausta, 5-9 -vuotiailla 1204 tapausta, 10-14 -vuotiailla 849 tapausta, 15-19 -vuotiailla 727 tapausta ja yli 20-vuotiailla 1152 tapausta (lisäksi 32 tapausta tuntemattoman ikäisillä, olisinpa itsekin sen ikäinen). Jokaisessa ikäryhmissä ihan selvä enemmistö tapauksista esiintyi rokottamattomilla yksilöillä (%-osuus vaihtelee 1-4 –vuotiaiden 68 %:sta alle 1 –vuotiaiden 97%:iin, ja alle 1-vuotiaitahan ei pääosin vielä rokoteta). Siis myös yli 20-vuotiaista <i>leijonanosa</i> tapauksista (84% eli 968 kpl) esiintyi <i>nimenomaan</i> rokottamattomilla yksilöillä! </span><br />
<span style="font-family: inherit;">Jos katsoo rokotettujen jakaumaa tarkemmin, esiintyi tapauksista ikäryhmissä 1-4 sekä 5-9 (joiden oletan Lydallin mielestä olevan suunnilleen ”silloin kun luoto tarkoitti”) 1049 tapausta (= 61% rokotettujen 1715 tapauksesta), ja ikäryhmissä 15-19 sekä yli 20 –vuotiaissa (selvästi yli-ikäisissä ”luonnon mielestä”) 386 tapausta (=22,5% rokotettujen kaikista tapauksista). Rokottamattomilla samaisten ikäryhmien tapausmäärät ovat 2352 nuoremmilla (eli 1-9 vuotiaat; 42% kokonaismäärästä 5618) ja vanhemmilla (eli 15-19 sekä yli 20 –vuotiaat) 1493 tapausta (=27% tapausten kokonaismäärästä)! Toisin sanoen, näiden lukujen valossa näyttää siltä että <i>nimenomaan rokottamattomat</i> sairastuvat keskimäärin myöhemmin kuin rokotetut. En kylläkään usko että erot olisivat tilastollisesti merkitseviä, eli loppujen lopuksi eroa tuskin oikeasti on.</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Mutta Lydallin sitkeä väite ”rokotetut sairastuvat myöhemmin kuin rokottamattomat” ei näytä pitävän paikkansa, ainakaan näiden tilastojen valossa (kunnollisen kokonaiskuvan saamiseen tulisi toki katsoa useampia tutkimuksia!). Tämä johtuu tietenkin ilmiöstä, jonka olemassaolon Lydall kieltää. Laumaimmunitetti vaikuttaa luonnollisesti sekä rokotettujen että rokottamattomien joukossa tapahtuviin sairastumisiin, eli koska rokotettuja on niin paljon enemmän kuin rokottamattomia (rokotekattavuus tyypillisesti vähintään 80% luokkaa useassa Euroopan maassa, joskin poikkeuksia on molempiin suuntiin), eivät rokottamattomat lapset altistu tuhkarokolle ”silloin kun luoto tarkoitti”, ja heidänkin keskimääräinen sairastuvuusikä nousee. Oi minkä teette, te ”rokottajat”! </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Lydall myös nostaa Suomen maailmankartalle mainitsemalla <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9850133"><span style="color: blue;">tämän jutun</span></a>, josta löydänkin mielenkiintoisen tiedon: "<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">All children bom between 1973 and 1981 should have received the monovalent live attenuated Schwarz strain (Mo) measles vaccine"</span>, eli kaikki 1973-1981 välillä syntyneet lapset on rokotettu elävällä heikennetyllä Mo-kannan tuhkarokkorokotteella. Paljastettakoot että kuulun juuri ja juuri tähän joukkoon, sinne alkupäähän. Eli olen varmaan sittenkin rokotettu! Jutussa kuvataan varsin mielenkiintoinen taudinpurkaus Honkajoella, esitetäänpä siinä jopa koulun pohjapiirros ja selostetaan kuinka rokotteiden kuljetus oli paikalle järjestetty: </span><span style="font-family: inherit;">"<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Vaccines were brought to Honkajoki from a refrigerator 16 miles (25 km) away approximately once or twice per month. They were transported via automobile by the public health nurse, who carried 5-10 doses per journey in her handbag</span>."</span><br />
<span style="font-family: inherit;">Taudinpurkaus oli osa isoa vuosina 1988-1989 Suomessa riehunutta epidemiaa, jossa oli 1749 serologisesti varmistettua tapausta. Lydall kuvaa epidemiaa: ”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">thousands of children got measles</span>”. Noooh, pientä liioittelun makua, joskin serologisesti varmistetut tapaukset eivät varmasti sisällä kaikkia sairastuneita, eli tuhansia lapsia sairastui. Mutta miksi Lydall jättää mainitsematta <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7969278"><span style="color: blue;">Suomen myöhemmän tilanteen</span></a>? Uusimman näkökulman voi lukea <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20822347"><span style="color: blue;">täältä</span></a>. </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;"><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Vesikauhu"><span style="color: blue;">Raivotautia</span></a> käsittelevään osaan Lydall on tyypillisen tapaansa päättänyt raportoida ”hieman” vanhentunutta dataa: osiossa käsitellään rokotteen keksimisen alkuvaiheita ja altistuksen jälkeiseen rokotehoitoon (ns. postexposure profylaxis) liittyneitä ongelmia 1900 –luvun alun tienoilla. Rokotekirjan mukaan Pasteurin kehittämä rokote perustui infektoituneen kanin kuivattuun selkäytimeen – virus kuoli kuivauksen aikana. Pasteur havaitsi, että raivotautisen eläimen pureman saanut potilas voitiin pelastaa (=taudin kehittyminen estää) rokotesarjalla, sillä raivotaudin inkubaatioaika on sen verran pitkä, että immuunivaste on mahdollista stimuloida tänä aikana, ja ensimmäisestä hoidetusta potilaasta voi lukea <a href="http://wiki.answers.com/Q/Who_is_joseph_meister"><span style="color: blue;">täältä</span></a>. Jos oireet ehtivät alkaa, se on sitten menoa se. Pasteurin käyttämän rokotesarjan rokotemateriaalin infektiviteetti nousi hiljalleen (=viimeiset injisoitavat materiaalit olivat vain osittain inaktivoituja), eli loppuvaiheessa potilaaseen injisoitiin potentiaalisti tautia aiheuttavaa elävää virusta. Jos aiemmat injisoinnit eivät olleet aiheuttaneet vastetta, saattoi potilas sairastua rokoteperäiseen raivotautiin. Lydallin mukaan rokotteen aiheuttama taudinkuva oli yleensä hieman erilainen ja sitä kutsuttaan nimellä ”paralyyttinen hydrofobia” tai nyttemmin nimellä ”neuroparalyysi”. </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Siis hetkinen, paralyyttinen hydrofobia? Hydrofobia, eli vesikauhu, on raivotaudin yksi nimi. Ja paralyysi on yksi sen oireista. Ihmisellä raivotauti voi esiintyä joko ns. raivoisana, tai paralyyttisenä muotona. Paralyyttinen hydrofobia on siis <i>ihan luonnostaan</i> esiintyvä muoto rabieksesta! Rokotekirjan mukaan tämä muoto on tavallisempi vampyyrilepakoista saadussa tartunnassa, koiralta saatu tartunta johtaa tavallisemmin raivoisaan muotoon. <a href="http://www.pediatricneurosciences.com/article.asp?issn=1817-1745;year=2009;volume=4;issue=1;spage=33;epage=35;aulast=Ghosh"><span style="color: blue;">Tästä</span></a></span><span style="font-family: inherit;"> löydän maininnan, jonka mukaan paralyyttinen muoto on tavallisempi myös potilailla jotka ovat ehtineet saada altistuksen jälkeisiä rokotteita, tarkkaa syytä ei tiedetä (voinee olettaa että osittain muodostunut immuunivaste muokkaa taudinkuvaa jotenkin). </span><span style="font-family: inherit;">Nimellä neuroparalyysi (+ rabiesrokote) löydän vain <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2953358"><span style="color: blue;">yhden jutun</span></a> pubmedistä (sitä ei esiintynyt tässä tutkimuksessa), ja mietin viittaako tämä Lydallin väite siihen että paralyyttsen muodon oireet voivat muistuttaa GB-syndromaa, jota ehkä voidaan kutsua neuroparalyysiksi (vai voidaanko?). Tai ehkä tämä viittaa siihen aikaan käytetyn materiaalin (kanin keskushermosto) aiheuttamiin ongelmiin – muistelen että keskushermostomateriaalia injisoimalla on hyvät mahdollisuudet aiheuttaa autoimmuunirekatioita hermostoa kohtaan, mutta en nyt jaksa kaivella asiaa tämän enempää. Mutta ottaen huomioon että nykyisin käytetään ainoastaan inaktivoituja rokotteita, siis tapettuja viruksia (joiden taudinaiheuttamiskyky on nolla), on Lydallin väite siitä että rokote itse aiheuttaisi taudin lähinnä hihityttävä, ja viittaaminen reilun 100 vuoden takaiseen ”dataan” varsin kuvaavaa. </span><br />
<span style="font-family: inherit;">Lydall myös valittaa, että rokotteen tehosta ei tiedetä mitään, sillä niistä ihmisistä, joita raivotautiseksi epäilty eläin on purrut tai nuollut ja joita <i>ei rokoteta</i> pureman jälkeen, ei kerätä tietoja. Haluaisiko Lydall mahdollisesti kerätä koeryhmän tällaista koetta varten ja ehkä itse osallistua tähän kontrolliryhmään? Aiheesta rokotekirjassa:</span><br />
<span style="font-family: inherit;"></span><br />
<blockquote><span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">Understandably, there have been no placebo-controlled studies of the efficacy of rabies vaccines. The CCVs, including PVRV, PCECV, PDEV, and PHKCV, have been accepted based on the induction of VNAs and lack of failures after postexposure vaccination.[24,129,136–139,142,143,145,147,150,151,153,154,169,177–180,183,185,187,190,191,193,194]</span></blockquote><br />
<span style="font-family: inherit;">Eli: ymmärrettävästi, placebo-kontrolloituja tutkimuksia rabies-rokotteen tehosta ei ole tehty. Soluviljelmärokote, sisältäen noi kaikki kirjainlyhenne-rokotteet joita en jaksa katsoa mitä tarkoittavat, on hyväksytty perustuen neutralisoivien vasta-aineiden indusoitumiseen, sekä siihen että altistuksen jälkeisissä rokottamisissa ei ole esiintynyt pettämisiä (ja perässä valtava viitelista jota en perkaa). Mainittakoot, että altistuksen jälkeinen rokotesarja tokikin voi ”pettää” ts. jäädä toimimatta, kuten </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7859489"><span style="color: blue;">tästä</span></a><span style="font-family: inherit;"> voi todeta - jutussa käydään läpi 28 tällaista tapausta, joista 90% tapauksista immunoglobuliinihoitoa, joka tulisi antaa ensimmäiseksi, ei joko annettu tai se annettiin väärin (jutun tulkinta rokotekirjasta, en lukenut itse juttua). </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Etsiskelen hieman, mitä tiedetään tartuntariskistä, jos raivotautinen koira puree, mutta varsinaisia tilastolukuja ei tartu haaviin. Virusta jokatapauksessa on runsaasti syljessä, ja tartuntariski kunnon pureman jälkeen on ilmeinen (”joskus ennen” sitä pidettiin lähes varmana kuoleman tuomiona). <a href="http://www.biomedcentral.com/1471-2458/10/278"><span style="color: blue;">Tässä</span></a></span><span style="font-family: inherit;"> mielenkiintoinen juttu, jossa eri tilanteiden tartuntariskiä on pyrittu arvioimaan. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15805461"><span style="color: blue;">Tässä</span></a> myös hauska juttu, jonka metodologiaa en kykene arvioimaan, mutta jossa on esitetty myös Lydallin kaipaamaa teho-arvioita tilastojen valossa. Ihmettelen tosin hieman jutussa käytettyä ilmaisua ”elossa oireiden alkamisen jälkeen” sillä on ilmiselvää että rokotesarjalla ei pelasteta enää oireilevia ihmisiä, vaan se on aloitettava ajoissa – ja altistuksen ollessa suuri & sopivassa paikassa (lähellä aivoja, kuten kasvoissa) ei se välttämättä ehdi silti auttaa. </span><br />
<span style="font-family: inherit;">Mielenkiintoista tietoa raivotaudin historiasta voi lukea <a href="http://www.saunalahti.fi/arnoldus/rabies.html"><span style="color: blue;">täältä</span></a>. Triple face palm tasoista juttua rabieksesta voi puolestaan lukea vaikkapa <a href="http://www.vaclib.org/intro/rabies.htm"><span style="color: blue;">täältä</span></a>. . Välillä on kyllä vaikea uskoa sitä typeryyden määrää mihin surffatessaan voi törmätä.</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Tuberkuloosirokotetta käsittelevässä osiosta kiinnitän huomiota mainintaan </span><span style="font-family: inherit;">”<span style="font-family: 'Courier New', Courier, monospace;">BCG causes osteitis (bone inflammation) in 1 in 3000 well nourished babies, and lots of other horrible side effects"</span> eli BCG aiheuttaa osteiitin (luutulehdus) yhdessä kolmestatuhannesta rokotetusta, hyvin ravitusta lapsesta, sekä paljon muita kamalia sivuvaikutuksia, viitteenä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6753476"><span style="color: blue;">tämä</span></a>. Kyseisessä tutkimuksessa tosiaan on havaittu Ruotsissa 1970-luvulla poikkeuksellisen korkea insidenssi. Miksi Lydall jälleen jättää väliin koko muun saatavilla olevan datan aiheesta? <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19364044"><span style="color: blue;">Japanissa</span></a> kyseisen komplikaation frekvenssi on ollut vain 0,2 / 100 000 rokotettua. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12371352"><span style="color: blue;">Puolassa</span></a> komplikaatioiden määrä näyttää vähäiseltä, ostiittia ei mainita abstraktissa. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8190535"><span style="color: blue;">Suomestakin</span></a> löytyy dataa </span><span style="font-family: inherit;"> - tilanne on vaihdellut käytetyn rokotteen mukaan: tapauksia on ollut keskimäärin noin 6-36 / 100 000 rokotettua. Suomen tapauksista tarkempaa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7622909"><span style="color: blue;">tietoa</span></a>, ja m</span><span style="font-family: inherit;">yös revaria aiheesta on <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18222731"><span style="color: blue;">tarjolla</span></a>. </span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Luvun loppuun Lydall on jälleen säästänyt uutispommin, joka ei enää jaksa edes hätkäyttää: tuberkuloosikin paranee helposti ja vaivattomasti homeopatialla (ei viitettä, kuinkas muutenkaan)!!! Miten ihania uutisia noin 1/3 maapallon väestöstä – heille jotka ovat tubi-infektoituneita. Pitäisiköhän tässä hankkia sokerifirmojen osakkeita?</span><br />
<br />
<span style="font-family: inherit;">Mutta se tällä kertaa, jälleen analyysi jääkööt yhteen lukuun. Eihän näin pitkiä juttuja jaksa erkkikään lukea nykyisinä tekstiviestiaikoina. Mutta palaan asiaan mahdollisimman pian; seuraava luku näyttää antavan vastauksen mieltäni jo pitkään askarruttaneeseen kysymykseen... </span>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-14536743005617914582010-08-24T05:40:00.001-07:002011-04-28T12:25:50.338-07:00Luku 14<div><span style="color: black; font-family: arial;">No niin, kesälomat on lusittu ja sorvi pyörii jälleen. Näköjään sitten otin lomaa tästä projektista, muista projekteista ei lomaa herunut ja lisääkin pukkasi kuin Annelin faksiin - ihan pyytämättä ja yllätyksenä (ehhehe, pahoittelen vanhaa ja kulunutta vitsintynkää).</span></div><span style="color: black; font-family: arial;"><br />
Mutta asiaan.</span><span style="color: black; font-family: arial;"><br />
<br />
Luvun 14 otsikona on ”<b>Vaccine myth number seven: immunity can be measured by the density of antibodies in the blood</b>” eli immuniteettia voidaan mitata veren sisältämien vasta-aineiden tiheyden perusteella, ja luvussa käydään läpi “todisteita” siitä että rokotteet perustuvat immunologisesti väärään ajatukseen.</span><span style="color: black; font-family: arial;"><br />
</span><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Lydall käy lyhyesti läpi immunologian historian yhden suuren ”oppiriidan”, jossa ns. saksalainen koulukunta väitti vastustuskyvyn perustuvan johonkin joka sijaitsee veressä (vapaana), kun taas ranskalainen koulukunta oli vakuuttunut vastustuskyvyn perustuvan soluihin jotka syövät vieraita tunkeutujia (fagosyytit). Lopulta havaittiin että molemmat ovat oikeassa – fagosyytit ovat vallan tärkeitä, mutta myös veressä olevat vasta-aineet tekevät oman osuutensa (aiheesta löytyy mm. <a href="http://www.nature.com/ni/journal/v4/n5/full/ni0503-425.html"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a> ja <a href="http://science.jrank.org/pages/3525/Immunology-History-immunology.html"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a>). Lydallin mukaan vasta-aineteoria kuitenkin voitti, koska se voitiin kaupallistaa. Vasta-aineita opittiin valmistamaan, niiden mittaamistekniikat kehittyivät, ja huomattiin myös että niiden syntyä elimistössä on helppoa stimuloida. Ilkeät ja ahneet lääkefirmat näkivät tilaisuutensa tulleen, ja päättivät lähteä ratsastamaan näillä havainnoilla. Rokotteet perustuvat yksinomaan vasta-aineiden stimuloimiseen, ja rokotefirmat väittävät (Lydallin mukaan siis virheellisesti) että vain vasta-aineilla on merkitystä infektion torjunnassa, jos yksilö altistuu jollekin infektiiviselle agenssille. Fagosyytit unohdettiin, koska niitä ei voi valmistaa ja myydä, joten vain vasta-aineiden väitetään olevan merkityksellisiä.</span></div><span style="color: black; font-family: arial;"><br />
En voi sanoa tietäväni mitä rokotefirmat väittävät, sillä olen loppujen lopuksi lukenut aika vähän heidän materiaaliaan koskien perusimmunologiaa, immuunivasteen muodostumista ja immunologista muistia, mutta olen lueskellut useampaa eri immunologian perusoppikirjaa, ja voin vannoa että yksikään, siis <i>ei yksikään</i> ole väittänyt että vain vasta-aineet ovat merkityksellisiä immuniteetin kannalta. Voin suositella Lydallille muutamaa oppikirjaa (vaikkapa <a href="http://www.classwire.com/ResourceCenter?pubId=103&bookId=332"><span style="color: #3366ff;">tätä</span></a>). Vasta-aineita on kuitenkin ollut paljon helpompi tutkia kuin soluja, joten niistä on todennäköisesti paljon enemmän tietoa, ainakin toistaiseksi.</span><br />
<br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Lisäksi voin pudottaa Lydallille uutispommin: jotta vasta-aineita muodostuisi, aika paljon on pitänyt tapahtua siellä immuunivasteessa ennen sitä! Vasta-aineet eivät vain synny tyhjästä, itsestään. Lydall kyllä väittää että tarvitsee vain ruiskuttaa jotain ainetta verenkiertoon, jolloin veri valmistaa vasta-aineita. <b>Väärin.</b> Vasta-aineita ei valmisteta veressä, itse asiassa oikeastaan mikään osuus immuunivasteen käynnistymisestä ei tapahdu veressä, vaikka ainakin yhden lopputuloksen (=vasta-aineet) voi sieltä mitatakin.<br />
Vasta-aineita valmistaa yksi valkosolupopulaatio, B-lymbosyytit. Jotta B-solut alkaisivat vasta-aineita tuottamaan, pitää niiden stimuloitua. Jotta ne stimuloituisivat, tulee niiden sekä kohdata oma antigeeninsa (jota vastaan vasta-aineet tuotetaan), että saada stimulaatiota (eli apua) T-lymfosyytiltä (auttaja T-solu, eli Th eli T-helper). Jotta Th solu antaisi tätä stimulaatiota, on sen itsensä ensin pitänyt aktivoitua. Jotta Th solu aktivoituisi, on sille pitänyt esitellä sen omaa antigeenia sopivassa muodossa (esittely tapahtuu MHC-molekyylissä, antigeenia esittelevän solun toimesta, yleensä esittelevänä soluna toimii dendriittisolu, eli DC ja esittely tapahtuu organisoidussa imukudoksessa, esim. imusolmukkeessa). Jotta DC tätä antigeenia esittelisi, on sen pitänyt se ensin kohdata, nielaista, prosessoida, sitoa MHC-molekyyliinsä solun pinnalle, aktivoitua ja samalla vaeltaa sinne missä esittely & Th-solun aktivoituminen tapahtuu. Myös moni muu solutyyppi on aktivoitunut, on eritetty sen seitsemää(kymmentä) sytokiinia, kemokiinia ja ties mitä, monet reseptorit ovat toimineet signaalinvälittäjinä (mm. TLR) ja niin edelleen. Siis todella paljon on tapahtunut! Pahoittelen etten omaa kykyä kertoa tästä kaikesta selkeästi ja lyhyesti (koska en ole sitä itse niin täydellisesti sisäistänyt), mutta kiinnostuneille on varmasti tarjolla useita lyhyitä ja tiiviitä artikkeleita perusimmunologiasta ja immuunivasteen käynnistymisestä & toiminnasta; <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20176265"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a> yksi (jota en ole lukenut itse) ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10882768"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10891520"><span style="color: #3366ff;">kaksi</span></a> hieman vanhempaa juttua, jotka luin joitakin vuosia sitten.<br />
Joka tapauksessa, jos vasta-aineita on syntynyt elimistön immuunijärjestelmän toimesta, on siellä tapahtunut paljon paljon muutakin. En tiedä olisiko mahdollista saada aikaiseksi tilanne että mikään muu osio ei aktivoituisi kuin vasta-ainetuotanto, mutta uskon sen olevan vähintäänkin himputin vaikeaa.</span></div><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Siispä Lydallin kritiikki ontuu ja pahasti.<br />
</span></div><span style="color: black; font-family: arial;"><br />
Lydall vetoaa taas luontoon: <span style="font-family: 'courier new';">When a natural infection occurs, the formation of antibodies is only a part of the immune system’s response</span> eli luontaisessa infektiossa vasta-aineiden muodostuminen on vain osa immuunivastetta. No niin se on rokotevasteessakin, joskin rokotevaste on hyvin usein (mutta ei aina!) luontaista infektiota heikompi ja myös lyhytkestoisempi (ja jos rokotevaste olisi luontaisen infektion kaltainen, olisivat sivuoireetkin todennäköisesti lähempänä luontaista infektiota).</span><span style="color: black; font-family: arial;"><br />
</span><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Mutta mitä todisteita Lydalla tarjoaa tälle ”vasta-aineet eivät suojaa taudilta” teorialleen? Lydall käy hyvin yksityiskohtaisesti läpi kurkkumätää koskevia tutkimuksia noin vuodelta 1950. Yrittäessäni saada kokonaiskuvaa Lydallin pitkästä ja jossain määrin sekavasta selityksestä selaan kirjan lähdeluetteloa hieman epätoivoisena – onko kesän helle tosiaan pehmentänyt aivoni? Mutta ei, kyllä se nyt vain niin näyttää olevan että Lydallin viitteet numero 120, 124 ja 166 ovat kaikki sama viite (ja ilmeisesti myös viitteet 167-170 joiden kohdalla lukee vain itselleni uusi ilmaisu ”ibid.” josta <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Ibid."><span style="color: #3366ff;">Wikipediassa selitys</span></a>). Tulee hieman absurdi olo kun lukee tekstistä peräkkäisiä lauseita, joissa on perässä eri viitenumerot, mutta kun tarkistaa luettelosta, on kaikkien kohdalla sama tutkimus. Onnistuisinkohan minäkin laajentamaan omien juttujeni viiteluetteloa samalla metodilla (*kieriskelee naurusta*)... <i>Fully Referenced indeed.</i></span></div><span style="color: black; font-family: arial;"><i></i></span><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Käytännössä Lydall siis viittaa tasan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14852897"><span style="color: #3366ff;">tähän</span></a> yhteen jo tuttuun (<a href="http://rokotemyytteja.blogspot.com/2010_05_01_archive.html"><span style="color: #3366ff;">toukokuun postauksessani</span></a> mainittuun) tutkimukseen!<br />
No, joka tapauksessa tarina menee suunnilleen niin että kurkkumätärokotteen tultua käyttöön, oli vallalla “vasta-aineiden kynnysarvoteoria”, jonka mukaan jos rokotettu yksilö muodosti vasta-aineita riittävästi, yli tietyn kynnysarvon, hän ei voinut sairastua kurkkumätään. Käytännössä havaittiin että moni rokotettu kuitenkin sairastui kurkkumätään, ja tutkimuksilla pyrittiin selvittämään, ovatko nämä sairastuneet sellaisia jotka eivät ole muodostaneet riittävästi vasta-aineita. Tämä oli siis oletusarvoteoria, mutta ikäväkseen tutkijat joutuivat toteamaan sen vääräksi. Osalla sairastuneista oli mittausten mukaan kynnysarvon ylittäviä määriä vasta-aineita, ja toisaalta moni sairastuneiden perheenjäsen (joka siis altistui tartunnalle), joilla ei ollut juurikaan vasta-aineita veressään, säästyi sairaudelta. Kynnysarvoteoria ei siis saanut tukea, ja Lydallin mukaan koko vasta-aineteoria osoitettiin tällä yhdellä tutkimuksella hevonkukuksi.</span></div><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Katsoin jo tuolloin toukokuussa rokotekirjasta kurkkumätärokoteen suojakorrelaatit, en nyt jaksa niitä tähän toistaa, mutta on ihan selvä ettei vasta-ainetasosta yksinään voi päätellä suojan tasoa. Lisäksi vasta-aineita on monenlaisia: eri luokkia, ja alaluokkia. Osa on neutraloivia, osa opsonoivia, osa ties mitä. Eli pelkkä tautisepsifisten kokonaisvasta-ainepitoisuuksien määritys voi olla harhaanjohtavaa. Uskallan olla melkein varma että yllämainitun tutkimuksen tekoaikana ei osattu erotella kovinkaan hyvin erityyppisiä vasta-aineita, tosin voin olla väärässäkin.<br />
Jälleen kerran on pakko kysyä miksi Lydall ei ole katsonut asiaa laajemmin, vaan kutistaa koko kysymyksen yhteen tutkimukseen, vaikka sitten useamman viitenumeron kautta? Jos toistaa ”maapallo on litteä” tarpeeksi monta kertaa, ehkä maapallosta tosiaan tulee litteä?</span></div><br />
<span style="color: black; font-family: arial;">Mutta katsellaan tilannetta nyt vähän laajemmin. Vastaan kävelee varsin mielenkiintoinen </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20463105" style="color: #3366ff; font-family: arial;">juttu</a><span style="color: black; font-family: arial;"> jossa käydään läpi se mitä tiedetään eri (käytössä olevien) rokotteiden suojakorrelaateista (correlates of protection), ja jossa todetaan toksiineja tuottavien bakteereiden (kuten kurkkumädän ja jäykkäkouristuksen) kohdalla</span><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-family: 'courier new';">Correlates of protection are particularly clear for the class of toxin-producing bacteria (Table 2). Tetanus and diphtheria have been well studied, and the levels of antitoxin after vaccination that correspond to protection were established years ago. For both pathogens, a level of 0.01 mg/ml provides considerable protection, whereas a level of 0.1 mg/ml corresponds to virtually complete protection against the respective diseases (56, 65, 89, 100, 113), although more antibody may be required for diphtheria (92). Exceptional cases of diphtheria and tetanus occur despite high concentrations of antibodies, perhaps because of poor diffusion into sites of toxin production, but the illnesses are usually mild (13, 14, 34, 37, 65). Measurement of antitoxin in animals is preferable to in vitro methods, as the latter may also detect nonneutralizing antibodies (36).<br />
</span>Eli näiden kahden (runsaasti tutkitun) toksiinia tuottavan taudinaiheuttajan kohdalla yllämainitut pitoisuudet vasta-aineita korreloivat suojan kanssa, jälkimmäinen pitoisuus (0.1 mg/ml) tarjoaa hyvän suojan, mutta ei 100%:sta sillä harvinaisia tapauksia raportoidaan korkeasta vasta-aineipitoisuudesta huolimatta, mahdollisesti siksi että vasta-aineet eivät ole päässeet siirtymään toksiinintuotantopaikalle, mutta yleensä nämä tapaukset ovat lieviä. Antitoksiinimäärien mittaus on suositeltavaa tehdä eläinkokeilla, sillä in vitro (=koeputki) menetelmät saattavat mitata myös ei-neutralisoivia vasta-aineita (jotka siis eivät suojaa). </span></div><br />
<div></div><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Lydallin mukaan ei ole kertakaikkiaan mitään todisteita siitä että vasta-aineiden määrällä olisi mitään merkitystä tautisuojan kannalta. Jos näin on, haluaisin esittää kaksi kysymystä.</span></div><br />
<br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;"><b>1.</b> Miksi kurkkumädän hoidossa käytettävä antitoksiini (eli toksiinia vastaan eläimessä, yleensä hevosessa, tuotetut vasta-aineet) näyttää toimivan, edellyttäen että siinä on riittävä määrä vasta-aineita? Rokotekirjasta viitteeksi tälle mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3892472"><span style="color: #3366ff;">tämä</span></a> (jota ei harmikseni saa netistä ainakaan ilmaiseksi) ja <a href="http://www.bmj.com/cgi/content/extract/317/7167/1243"><span style="color: #3366ff;">tämä</span></a> joka tosin ei ole Tanskalainen alkuperäisjuttu, hehe (wau, ilmeisesti eka satunnaistettu tutkimus, joskaan ei sokkoutettu). Kyseisen hoitomuodon alkuvaiheista voisi ilmeisesti lukea kirjasta, joka esitellään mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1354945/"><span style="color: #3366ff;">täällä</span></a>.<br />
<b>2.</b> Miksi eläinpuolella on ihan selvää että vastasyntyneet vasikat ja varsat (ja monet muut eläimet) tarvitsevat hyvälaatuista kolostrumia (eli ternimaitoa, joka sisältää erityisen paljon juurikin vasta-aineita) selviytyäkseen? Aiheesta mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3064888"><span style="color: #3366ff;">täällä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8199914"><span style="color: #3366ff;">täällä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/863776"><span style="color: #3366ff;">täällä</span></a> sekä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1853533"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a>. Jos vasta-aineiden määrällä ei ole <i>mitään merkitystä</i>, pitäisi olla ihan sama mitä litkua varsoille ja vasikoille juotetaan, kunhan se sisältää riittävästi energiaa ja ravintoaineita. Ehkäpä Lydall juottaisikin eläinlapsosille olemattomiin laimennettua ternimaitoa?</span></div><br />
<br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Mutta jos unohdetaan hetkeksi se, onko vasta-aineet suojaavia vai eivät, ja keskitytään oleellisempaan kysymykseen (jota Lydall ei kyseisessä luvussa käsittele lainkaan!): mikä on kurkkumätärokotteen teho? Rokotekirjasta löytänen parhaan yhteenvedon asiasta.<br />
Ensinnäkin, kontrolloituja kliinisiä kokeita asiasta ei ole tehty (tässä suhteessa lisensoinnin vaatimustaso on ainakin noussut). Sen sijaan useita havainnointitutkimuksia löytyy, linkitän tähän osan näistä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18015676"><span style="color: #3366ff;">Tässä yksi</span></a>, jossa Halifaksin alueen epidemiassa vuosina 1940-1941 havaittiin rokottamattomien ilmaantumisosuudeksi (attac rate, katsoin suomennoksen <a href="http://www.finepi.org/files/englantisuomi.pdf"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a> joka olikin muuten hyvä löytö!) 2027 / 100 000 kun rokotettujen vastaava oli 296,6 / 100 000, taulukko 4 (rokotekirjassa asia oli ilmaistu: ”<span style="font-family: 'courier new';">the monthly incidence of diphtheria fell to 24.5 per 100,000 population, about one seventh of the rate of 168.9 per 100,000 in the unimmunized during that same period</span>” eli kuukausittainen ilmaantuvuus oli rokotetuilla 24.5, noin seitsemäsosa rokottamattomien ilmaantuvuudesta joka oli 168,9 / 100 000). Tästä osoitteesta <a href="http://www.jstor.org/pss/20350112">http://www.jstor.org/pss/20350112</a> (jostain syystä suora linkitys toimii epäluotettavasti, mutta jos ei toimi, kopypastatkaa osoitekenttään) löytyvästä jutusta selviää, että Englannissa vuonna 1943 (vai 1944?) kurkkumädän esiintyvyys oli parin viimeisen vuoden aikana laskenut selvästi (laajamittaiset rokotukset alkoivat 1940), ja ilmaantuvuus oli rokottamattomilla noin 4 / 100 000, rokotetuilla noin 1 / 100 000, ensimmäisten kuolleisuus tautiin oli noin 25 kertaa suurempi kuin jälkimmäisten. Mainittakoot että samassa raportissa käsitellään myös muita Euroopan maita, joilla ei mennyt yhtä hyvin, esim. Ranskassa esiintyvyys oli jyrkässä nousussa (rokotukset olivat sielläkin alkaneet mutta tuosta ei käy ilmi miten laajamittaisia ne olivat olleet, kouluikäisten rokotukset mainittiin). Yemenin alueella sattuneessa <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3874714"><span style="color: #3366ff;">epidemiassa</span></a> todettiin tapaus-verrokkitutkimuksella kolmen annoksen DTP rokotetta olleen tehokkuudeltaan 87,3% (<span style="font-family: 'courier new';">A case—control study showed that vaccination with DPT was protective (P = 0.03) with an efficacy of 87.3% (95% confidence interval, 32.2-99.5%), among those who had received 3 or more doses.</span> Aika laaja luottamusväli tokikin). Neuvostoliiton alueelta on myös useita juttuja: Ukrainassa kolmen annoksen tehoksi <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10657210"><span style="color: #3366ff;">todettiin</span></a> 98,2% (<span style="font-family: 'courier new';">The effectiveness of three doses of diphtheria vaccine was 98.2% (95% confidence interval: 90.3-99.9</span>) ja Moskovan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10657211"><span style="color: #3366ff;">alueella</span></a> 97% (<span style="font-family: 'courier new';">The vaccine effectiveness for three or more doses was 97% (95% confidence interval: 94.3-98.4</span>). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10657213"><span style="color: #3366ff;">Tässä</span></a> on katsottu annettujen annosten määrän vaikutusta.<br />
Rokotekirjan yhteenvedossa todetaan ”T<span style="font-family: 'courier new';">hus it appears that the effectiveness of diphtheria toxoid is high although not 100%.</span>”, vaikuttaa siis siltä että kurkkumätätoksoidi on tehokas, vaikkakaan ei 100% tehokas (no mikäpä rokote olisi?).</span></div><span style="color: black; font-family: arial;"><br />
</span><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Lydall vetoaa myös tuhkarokkoon: lapset jotka kärsivät geneettisestä sairaudesta, jonka vuoksi he eivät muodosta lainkaan vasta-aineita, sairastavat tuhkarokon ”ihan normaalisti” ja muodostavat sille vasteen. Joku muu kuin vasta-aineet on siis vastuussa suojasta, viitteenä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13335330"><span style="color: #3366ff;">tämä juttu</span></a> ja <a href="http://www.amazon.co.uk/Integrity-Discussion-Modern-Immunological-Ideas/dp/B000WRMWNY"><span style="color: #3366ff;">tämä kirja</span></a>. Kumpaakaan en saa käsiini, joten kalastelen Pubmedistä eikö aiheesta <i>tosiaan</i> mitään uudempaa löydy? Muutama raportti tuhkarokosta hypogammaglobulinemia (=vasta-aineita vähän) –potilailta: <a href="http://archpedi.ama-assn.org/cgi/content/abstract/123/2/151"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6842576"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a>, kummassakin vakavat seuraukset, joskin esiintyyhän niitä tuhkarokkotapauksissa ihan terveilläkin. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11024107"><span style="color: #3366ff;">Tässä</span></a> katsotaan vasta-aineiden merkitystä virusinfektioissa laajemmaltikin, suosittelen! Näkökulma on kylläkin infektiosta selviytyminen, eikä infektion jälkeinen suoja uusintainfektioille (joka on relevantimpi asia rokotteiden kannalta), mutta vaikuttaa siltä että vasta-ainepuutteiset ovat ihan selväsi suuremmassa riskissä sairastua infektiotauteihin terveisiin verrattuna, enkä näe Lydallin antamalla ”todisteella” kerrassaan mitään järkeä vaikka uskonkin että vasta-ainepuutoksinen potilas joka tuhkarokkoinfektiosta selviää saa toki suojan infektiosta, jos soluvälitteinen puoli pelaa normaalisti. Koska Lydall ei täysin näytä käsittävän mikä loppujen lopuksi antaa suojan taudille (joko sairastamisen tai rokottamisen jälkeen), voin sen nyt tässä paljastaa. Kyseessä on ilmiö nimeltä immunologinen muisti, ja siihen vaikuttaa sekä B-solu että T-solupuoli. Siis molempien, sekä soluvälitteisen, että vasta-ainevälitteisen immuniteetin yhteistyö. Riippuu taudista, kumpi on merkityksellisempi, mutta mitään vasta-aineimuistia ei taida voida syntyä yksinään, ilman soluvälitteisen puolen muistia (vai voisikohan ns. T-riippumattomiin antigeeneihin syntyä pitkäaikainen B-solumuisti, mietin mutta juuri nyt en jaksa etsiä vastausta). Soluvälitteistä puolta voidaan kyllä pitää tärkeämpänä, sillä jos T-solupuoli ei toimi kunnolla, ei B-solupuolikaan toimi, ja silloin yksilö on totisesti pulassa (esim. sairaus nimeltä <a href="http://www.scid.net/">SCID</a>). B-solupuolen toimimattomuus ei vaikuta T-solupuoleen, ja yksilö ei ole ihan niin pahassa pulassa, varsinkaan nykyhoidoilla johon kuuluu jatkuva gammaglobuliinien korvaushoito.</span></div><span style="color: black; font-family: arial;"><br />
</span><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Lydallin tapa ottaa yksi tauti esimerkiksi ja yleistää kaikkiin infektiotauteihin on suoraan sanottuna käsittämätön. On tauteja joissa vasta-aineiden muodostuminen on ihan selvästi tärkeä tekijä suojan kannalta (esim. bakteeritoksiinien neutralointi vasta-aineilla), ja toisaalta taas tauteja joiden kohdalla soluvälitteinen immuunivaste on merkityksellisempää (esim. solun sisällä asustelevat mykobakteerit). Toistaiseksi rokotteilla ollaan oltu selvästi parempia stimuloimaan vasta-ainetuotantoa, eli rokotteet sellaisia tauteja vastaan jotka tarvitsisivat enemmän soluvälitteistä vastetta ovat olleet teholtaan heikompia.</span></div><span style="color: black; font-family: arial;"><br />
</span><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Katsotaan vielä mitä rokotekirja sanoo tuhkarokosta. Ensinnäkin luontainen infektio:<br />
<span style="font-family: 'courier new';">Recovery from infection is associated with the production of serum and secretory antibodies[55,62–70] as well as the establishment of cellular immunity.[58,59,71–77] Although subclinical infection with boosting of antibody may occur with subsequent exposure,[63,65] immunity after natural infection is believed to be lifelong.[7,78]<br />
</span>Eli infektiosta paranemisen aikana tuotetaan seerumiin sekretorisia vasta-aineita, ja myös soluvälitteinen immuniteetti muodostuu. Subkliinisiä infektioita, jotka tehostavat vasta-aineivastetta, voi esiintyä altistumisen yhteydessä, mutta luontaisen infektion jälkeinen immunitetti on ilmeisesti elinikäinen.<br />
Mitä tapahtuu rokottamisen jälkeen?<br />
<span style="font-family: 'courier new';">The immune response after successful vaccination is similar in almost all respects to that noted after natural infection. Although the interval between vaccination and an immune response is a few days shorter than that observed after natural infection,[12] immunization induces both humoral[22,65,68,70,257] and cellular[74–76] immunity and the production of interferon.[449–451].<br />
</span>Eli immuunivaste onnistuneen rokotuksen jälkeen on hyvin samankaltainen luontaisen infection kanssa. Rokotuksen jälkeen immuunivaste käynnistyy pari päivää nopeammin kuin infektion jälkeen, ja rokote indusoi sekä humoraalisen (eli vasta-ainevälitteisen) ja sellulaarisen (eli soluvälitteisen) vasteen, sekä interferonituotannon.<br />
Lisäksi<br />
<span style="font-family: 'courier new';">Laboratory evidence of immunity is most conveniently documented by use of antibody assays because tests for cell-mediated immunity are not standardized. However, even with antibody assays, results of studies on vaccine-induced immunity may vary depending on the sensitivity of the antibody assay used.[63–65,78,267–273,452–460] Although the presence of antibodies detected by HI, ELISA, or CF correlates with immunity, Nt antibodies are probably most important in clinical protection.[2,3,63,78,277]<br />
</span>Eli immuniteettia voidaan todentaa laboratoriossa parhaiten vasta-ainemittauksilla, koska soluvälitteisen immuniteetin testejä ei ole standardoitu (=tätä puolta ei vielä osata tarpeeksi hyvin). Kuitenkin myös vasta-ainetesteillä rokoteimmuniteetin tutkimusten tulokset voivat vaihdella, riippuen käytetyn vasta-ainetestin herkkyydestä. HI, ELISA ja CF-testeillä havaitut vasta-aineet korreloivat immuniteetin kanssa, mutta neutraloivat vasta-aineet ovat kuitenkin todennäköisesti tärkeimpiä kliinisen suojan kannalta.</span></div><br />
<br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Lydall myös paljastaa yrittäneensä etsiä tutkimuksia joissa olisi varmistunut se, että tietty vasta-ainepitoisuus poliorokotuksen jälkeen oikeasti antaisi kliinisen suojan tautia vastaan, mutta ei ole onnistunut löytämään yhtäkään tutkimusta. Rokotekirjasta silmäillessäni löydän mielenkiintoisen tiedon: myös poliossa on testattu gammaglobuliinihoitoa, tai oikeastaan ennaltaehkäisyä. 54 000 lasta, joista puolet sai gammaglobuliinia ja puolet blacebona gelatiinia, seurattiin polion esiintyvyyden suhteen, ja paralyyttisen poliomyeliitin esiintyvyys laski gammaglobuliinia saaneilla noin 80%, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13034471"><span style="color: #3366ff;">lähde</span></a>, jota en valitettavasti pääse tarkistamaan (ja pelkät prosenttiluvuthan eivät ole kovin hyvä keino arvioida mitään dataa, harmi ettei kirjassa ole kunnolla esiintyvyystietoja). Huomatkaa että kyseessä on 5 raporttisarjan 4. osa. Valitettavasti gammaglobuliinit (ts. vasta-aineet) eivät ole kovin pitkäikäisiä joten suoja oli lyhytaikainen (noin 8 viikkoa), eikä hoitoa tietenkään voi soveltaa kansanterveydellisenä ehkäisykeinona. Myös maternaaliset vasta-aineet (äidiltä raskauden aikana saadut) antavat lyhytaikaisen suojan syntymän jälkeen. Kirjassa mainitaan pariinkin otteeseen neutralisoivien vasta-aineiden korreloivan suojan kanssa, ja vasta-ainetiitteriä yli 1:8 pidetään ns. surrogaattimarkkerina suojatehosta rokote-arvioinneissa, mutta en onnistu silmäilemällä löytämään tälle mitään viitettä, enkä ehdi lukea koko lukua sanasta sanaan. Entäpä kliiniset kokeet rokotteen tehosta, niitä ei ole vai?<br />
Salkin inaktivoidun rokotteen ensimmäinen kliininen koe on raportoitu ilmeisesti <a href="http://openlibrary.org/books/OL6193481M/evaluation_of_the_1954_poliomyelitis_vaccine_trials"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a>, enkä nyt löydä tekstin alkuperäisversiota (<a href="http://www.ingentaconnect.com/content/paho/chepi/2004/00000001/00000001/art00083"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a> sen voisi ilmeisesti ostaa), mutta <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1114166/"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a> näyttää olevan hieman uudempaa esittelyä kyseisestä kokeesta. Aika iso, sanoisin. Muita kliinisiä kokeita / raportteja rokotteen tehosta löytyy mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13769273"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/13766783"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a>, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6740093"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a> ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2804867"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a>, lisää löytyy Pubmedissä. En lukenut raportteja ja etsinyt sitä onko niissä miten tarkkaan seurattu vasta-ainepitoisuuksia ja niiden korreloimista suojan kanssa, mutta joka tapauksessa näyttää siltä että suojatehosta on saatavilla aika monta kliinistä koetta. Eikö Lydall vain onnistunut löytämään niitä?<br />
<br />
Mutta voiko luontaisen infektion aikaisia tapahtumia edes verrata rokote”infektioon” ja sen tavoitteisiin (kuten Lydall monesti tekee)? Onko taudista parantuminen immuunivasteen näkökulmasta sama kuin taudin ehkäisy? Eli siis tarvitaanko taudista eroon pääsemiseen samoja tekijöitä / immuunivasteen osasia kuin taudin ehkäisyyn tarvitaan, siis siihen että ei edes sairastu? Ei välttämättä.<br />
<br />
Mihin perustuu se että sairastettuaan taudin X ihminen ei sairastu siihen enää toistamiseen? Mikä on siis se suoja jonka luontainen infektio jättää? Hyvä kysymys, eikä tätä välttämättä kovin hyvin vielä tunneta ainakaan kaikkien infektioiden osalta, immunologinen muisti on vielä osittain (paljonkin?) huonosti ymmärretty (tulipa aiheesta vastaani aika mielenkiintoisen oloinen (”ei-ortodoksinen”?) <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16824138" style="color: #3366ff;">juttu</a> joka pitänee lukea joskus, laitetaan tähän vähintäänkin itselle ylös), mutta jotain sentään tiedetään. Asiaa rokotteiden osalta penkoessani törmäsin aivan loistavaan <a href="http://www.journals.uchicago.edu/doi/abs/10.1086/589862?url_ver=Z39.88-2003&rfr_id=ori:rid:crossref.org&rfr_dat=cr_pub%3dncbi.nlm.nih.gov" style="color: #3366ff;">juttuun</a>, joka näyttää olevan jopa ilmaiseksi saatavilla, suosittelen lämpimästi. Jutussa käsitellään hieman myös yllämainittua tuhkarokkoa, ja sitä että vasta-ainetasojen on havaittu korreloivan suojan kanssa, mutta infektion ollessa päällä (mukaan lukien elävän heikennetyn rokoteviruksen aiheuttama infektio) soluvälitteinen puoli on todella tärkeä infektiosta paranemiselle. Lisäksi siinä selvitellään vasta-aineiden ja niiden määrän merkitystä, onko suoja absoluuttinen vai suhteellinen, ja mikä merkitys vasta-aineen laadulla on. Joskus vasta-aineet ovat ns. surrogaatteja – eivät ehkä itse kovin merkityksellisiä suojan kannalta mutta helpon mitattavuuden takia niiden perusteella pyritään päättelemään rokotteen stimuloimasta suojasta jotain (koska vasta-aineita ei muodostu yksinään). Jutussa käsitellään myös muita kuin vasta-aineita suojan mittareina.<br />
<br />
Luvun loppu menee Lydallilta taas tutun kaavan mukaan. Uuden Seelannin tuhkarokkoepidemioissa puolet sairastuneista oli rokotettuja (ei viitettä, eikä mitään sairastuneisuuslukuja), ja sen yhteydessä tuli todistettua se että rokotetut sairastuvat vanhempina (=vakavammat seuraukset) ja sitä paitsi isorokkorokotekaan ei oikeasti toiminut yhtään. Kaiken takana on salaliitto. </span></div><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;"></span> </div><br />
<div><span style="color: black; font-family: arial;">Tällä kertaa taidan jättää tarinan tähän yhteen lukuun, kun tämä venyi näin pitkäksi. Mutta jatkan tästä samantien uuteen lukuun ja yritän palata asiaan, kunhan töiltä ehdin. Tenttiinkin pitäisi lukea, hui.</span></div><br />
<br />
<div><span style="font-family: Arial;"></span></div><br />
<br />
<div></div>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-38443644073222541892010-06-29T03:52:00.000-07:002011-04-28T12:28:27.873-07:00Luvut 12-13<span style="font-family: arial;">Viime hetkellä ennen kuun vaihdetta ehdin vielä lunastamaan epämääräisen lupauksen noin kerran kuussa postauksesta, vaikka päivämäärien mukaan tässä melkein 2 kk ehti kuluakin. Kesä ja kukkaset vievät yllättävän paljon aikaa. Mutta saman tien asiaan.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial;">Luvun 12 otsikko on “<b>Vaccine myth number five: without vaccination there would be epidemics</b>” eli ilman rokotteita esiintyisi epidemioita.<br />
<br />
Luku on varsin hämmentävää luettavaa, enkä oikein tiedä mitä ajatella.<br />
Lydall puhuu tautiepidemioista erittelemättä sen tarkemmin mitä tarkoittaa. Tauti ku tauti. Tautiepidemiat tulevat ja menevät, omia kulkujaan, emmekä vielä ymmärrä alkuunkaan miksi niitä joskus tulee, ja miksi ne katoavat (omia aikojaan). Ihmisen toiminnalla voidaan vaikuttaa sairastuneiden ihmisten määrään, mutta ei epidemioiden tulemiseen ja menemiseen (karkeasti ottaen ainakin osittain totta – ja siihenhän rokotteilla pyritäänkin; vaikuttamaan sairastuneiden määrään). Rokotteilla ei Lydallin mukaan voida vaikuttaa epidemioihin mitenkään, vaikka ”rokottajat” väittävätkin että niiden avulla epidemiat saadaan katkaistua / pysymään poissa.<br />
<br />
Tuberkuloosin hän nostaa poikkeukseksi tästä ”tulevat ja menevät” säännöstä; tuberkuloosipöpöt ovat aina läsnä joka paikassa, valmiina aiheuttamaan tautia jos joku yksilö sattuu olemaan herkkä sille. Tuberkuloosiepidemiat aiheutuvat sosioekonomisista seikoista, eivät muutoksista agenssin virulenssissa. </span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial;">Siis hetkinen, <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Tuberkuloosi"><span style="color: #3333ff;">tuberkuloosi</span></a>?<br />
On totta että osa <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Mykobakteerit"><span style="color: #3333ff;">mykobakteereista</span></a>, joihin tuberkuloosin aiheuttaja kuuluu, on ns. maaperäbakteereja joita löytyy ”kaikkialta”, kuten ns. <a href="http://www.vetmed.wisc.edu/pbs/zoonoses/Tuberculosis/mavium.html"><span style="color: #3333ff;"><i>Mycobacterium avium</i> –kompleksi</span></a>, mutta nämä bakteerit eivät aiheuta ihmiselle perinteisesti tuberkuloosiksi nimitettyä sairautta vaan yleensä tuberkuloosilla viitataan nimenomaan <a href="http://www.vetmed.wisc.edu/pbs/zoonoses/Tuberculosis/mtb.html"><span style="color: #3333ff;"><i>M. tuberculosis</i> –bakteerin</span></a> (tai joskus <a href="http://www.vetmed.wisc.edu/pbs/zoonoses/Tuberculosis/mbovis.html"><span style="color: #3333ff;"><i>M. bovis</i> –bakteerin</span></a>) aiheuttamaan keuhkotautiin, joita taas nimenomaan ei löydy ”joka paikasta” vaan tartunnan saa sairaasta yksilöstä yleensä aerosolina hengitysteitse.<br />
<br />
Ja sitä paitsi miten niin vain tuberkuloosi? Minne jäivät muut maaperä- ja ympäristöbakteerit? Pernarutto, jäykkäkouristus, esimerkiksi? Klassisia maaperäbakteereita, joita (ts.</span><span style="font-family: Arial;"> itiöitä) tosin tyypillisesti esiintyy tietyillä kontaminoituneilla alueilla, ei välttämättä ”joka paikassa”.<br />
<br />
Lydallin logiikka infektiotautien suhteen ei vain aukea, ja näyttää perustuvan johonkin muuhun kuin mikrobiologisiin / epidemiologisiin faktoihin.<br />
<br />
”Todisteeksi” sille että rokotteet eivät vaikuta epidemioihin Lydall nostaa esiin kaksi tautia: ruton ja koleran. Näiden (lähi)historia käydään tarkemmin läpi, ja epidemioiden eteneminen; nousu ja lasku ovat Lydallin mukaan todiste siitä että ihmisen toiminta, eikä varsinkaan rokotteet vaikuta tautien kulkuun mitenkään.<br />
<br />
Yritän hämmentyneenä miettiä, miten näiden kahden taudin historia todistaa minkään muun taudin osalta <i>yhtään mitään</i>? Suklaa maistuu hyvältä. Suklaa on ruskeaa. Paska on ruskeaa. Paska maistuu hyvältä. Eiku…<br />
<br />
Lukaisin nämä historia-pätkät pikaisesti läpi, mutta teksti on jotenkin sekavaa enkä oikein saa kunnollista kokonaiskäsitystä. Onneksi hyllyssä sattuu olemaan myös <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2600267/"><span style="color: #3333ff;">tämä kirja</span></a>, jonka luvuista saan hieman paremman tolkun, vaikka ei sekään selkeydessään täyttä priimaa ole.<br />
<br />
En jaksa alkaa tarkistella faktoja, sillä koko ”todiste” on täysin hevonkuuta, mutta oikaistaan nyt muutama virhe jotka havaitsin ihan perusmikrobiologian tiedoissa.<br />
Ensinnäkin Lydall väittää ruttoa aiheuttavan bakteerin asuvan kirpun mahassa. Tarkalleen ottaen tämä ei pidä paikkaansa vaan <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Yersinia_pestis"><span style="color: #3333ff;"><i>Yersinia pestis</i> –bakteerin</span></a> ylläpitoisäntänä pidetään mm. jyrsijöitä, ja kirppu toimii bakteerin levittäjänä: se imee infektoituneesta eläimestä verta, bakteerin toiminta aiheuttaa kirpulle suolistotukkeuman, jolloin kirppu nälkiintyy ja yrittää toistuvasti ruokailla uusissa isännissä, ja näin bakteeri pääsee siirtymään näiden vereen. Ihminen voi satunnaisesti kuulua näihin epäonnisiin joissa kirppu ruokailee ja joihin ruttobakteeri siirtyy.<br />
Lydall myös väittää että kirpun ei tarvitse purra ihmistä, riittää että se laskeutuu iholle, ja siitä bakteeri voi porautua ihmisen verenkiertoon. Höpötihöpötihöö.<br />
On bakteereija, jotka ilmeisesti ovat niin invasiivisia että voivat ”porautua” jopa ehjän ihon läpi mutta <i>Y. pestis</i> –bakteeri ei kyllä kykene porautumaan ensin sen kirpun läpi ja sitten vielä siitä ihon läpi vaan purema on välttämätön.<br />
Kiinnostuin myös maininnasta jonka mukaan vuonna 1994 sattui ruttoepidemia Intiassa, joka aiheutti suurta hysteriaa, mutta epidemia katosi ihan itsekseen. Muutaman hakutuloksen abstraktin silmäilin läpi, ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17121302"><span style="color: #3333ff;">tässä</span></a> mainitaan interventiotoimenpiteistä jotain. Vaikea kuvitella että Intiassakaan ihan tumput suorana seisoskeltaisiin ja olkia kohauteltaisiin tyyliin ”kyyyyyllä se varmaan ihan itsekseen menee ohi, katotaanpa huvikseen moniko kuolee”.<br />
<br />
</span><span style="font-family: Arial;"></span><span style="font-family: Arial;">Homeopatialla voi muuten parantaa rutonkin, ja Lydall manitsee myös kuinka homeopatian ”isä” Hahnemann tiesi (siis jo kauan ennen kuin ns. ”länsimainen lääketiede”) että ruttopotilaan petivaatteet kannattaa polttaa koska hän uskoi ruton aiheuttajiksi pienen pienet eläimet joita ei voi nähdä silmillä. Hahnemann oli tässä oikeassa, Homeopatian siis täytyy toimia!<br />
Myös koleran hoidossa tehdään homeopatialla ihmeitä. 5 vuotta sen jälkeen kun Lontoon homeopaattinen sairaala avasi ovensa, saapui Lontooseen koleraepidemia. 16% tämän sairaalan kolerapotilaista kuoli, kun taas läheisessä tavallisessa sairaalassa kuoli 53% koleraan sairastuneista (viitteenä Homeopathy today –nimisen lehde juttu vuodelta 1989)! <a href="http://www.homeoint.org/morrell/londonhh/outbreak.htm"><span style="color: #3333ff;">Täältä</span></a> löydänkin tarkemman kuvauksen epidemiasta, ja vuosiluvuksi selviää 1854. Siis ajatelkaa, homeopatia tosiaan <i>toimii </i>paremmin kuin verenlasku, oksennutus, ja myrkyttäminen mm. elohopealla! Pidän tämän mielessä seuraavan kerran kun lääkärini ehdottaa jotain näistä 1800-luvun hoitomenetelmistä.<br />
<br />
Täytyy kyllä sanoa että tässä luvussa esiintyneet ”perustelut” jäivät harvinaisen laihoiksi (=olemattomiksi), mutta ei se mitään, jatkakaamme seuraavaan lukuun jonka otsikkona on "<b>Vaccine myth number six: if enough people are vaccinated, the disease will die out</b>” eli jos rokotetaan riittävä määrä ihmisiä, tauti häviää.<br />
<br />
Tuollaisenaan väite onkin pelkkä myytti, eikä noin voida missään nimessä sanoa yleisesti ottaen kaikista taudeista, sillä riippuu täysin taudin luonteesta ja sen epidemiologiasta, onko se mahdollista ”hävittää”, eli eradikoida, vai ei. Suurinta osaa taudeista ei ole (ainakaan näillä näkymin) mahdollista eradikoilla millään rokotteella, olkoot se miten hyvä ja tehokas tahansa.<br />
<br />
Luvun alussa on sarkastissävytteinen selvitys siitä kuinka laumaimmuniteetin tason tulee olla 55%, jotta taudit häviäisivät. Ei ku ehkä sittenkin 75%. Tai jos vaikka 98%. Ei kyllä kaikki täytyy rokottaa, 10 vuoden välein. Ei kun ehkä sittenkin 5 vuoden. Tai 3 vuoden välein olisi parempi.<br />
Ilmeisesti tarkoitus on imitoida muuttuvia suosituksia, ja antaa ymmärtää että ”virallisten näkemysten” muutokset ovat merkki siitä että oikeastaan kaikki tieto on valhetta ja virheellistä. Suunnilleen yhtä looginen päättelyketju kuin ”Siis maapallo on litteä. Ei ku kyyllä se onkin pyöreä.” ja tästä vedetty johtopäätös että maapallo ei voi olla pyöreä koska sen aiemmin luultiin olevan litteä.<br />
<br />
Luvun pääaiheena on laumaimmuniteetti, ja se kuinka se on täyttä harhaa. Mitään laumaimmuniteettia ei ole olemassa. Laumaimmuniteetin virheellistä käsitettä käytetään hyväksi valehdeltaessa rokotusten tehosta ja hyödyistä. Sillä syyllistetään ”terveystietoisia” ihmisiä jotka eivät halua ottaa rokotteita. Taudit tulevat ja menevät, luonnollisen kiertonsa mukaisesti, huolimatta ihmisten toimista ja ns. laumaimmuniteetin tasosta, siis siitä moniko ihminen on rokotettu ja moniko ei.<br />
<br />
Lydall aloittaa todistelunsa viïttaamalla <a href="http://aje.oxfordjournals.org/cgi/pdf_extract/17/3/613"><span style="color: #3333ff;">tähän</span></a> tutkimukseen, jota en harmikseni saa ilmaiseksi käsiini, mutta jossa Lydallin mukaan seurattiin tuhkarokkoa Baltimoren alueella noin 30 vuoden ajan, ja erityisesti sitä, kuinka suuri osuus alle 15 vuotiaista lapsista oli minäkin hetkenä (aikapisteet ilmeisesti kuukauden välein) sairastanut tuhkarokon. Tuhkarokon sairastaneiden alle 15-vuotiaiden lasten määrä vaihteli 32-53% välillä. Tästä tutkimuksesta vedettiin, Lydallin mukaan virheellisesti, johtopäätös että jos 55% lapsista olisi immuuneja (joko rokotuksella tai luontaisen taudin seurauksena), ei tuhkarokkoepidemioita esiintyisi. No jos nyt ihan oikeasti joku on noin päätellyt, niin väärin päätelty, aivan totta. Ensinnäkin epidemiologiaan vaikuttaa kyllä koko populaatio, ei vain tietyn ikäiset lapset (vaikka olisivatkin se ”pääsairastujaporukka”) – käytännössä kun kuitenkin lähes joka ikinen lapsi sen tuhkarokon jossain vaiheessa lapsuuttaan sai (eli siis immunisoimattomat lapset kasvavat hiljalleen aikuisiksi, jotka jäävät taudille alttiiksi jos eivät tautia sairasta / heitä ei rokoteta). Lisäksi kyseisessä tilanteessa tuhkarokko oli endeemisenä eli kotoperäisenä Baltimoren aluleella ja epidemioita esiintyi ”vähän väliä”, mikä ei oikein vastaa tilannetta jossa alue on taudista vapaa ja pyritään minimoimaan sen populaatioon iskemisen riski.<br />
<br />
Sen jälkeen laumaimmuniteetin tason vaatimus on jatkuvasti muuttunut, mikä Lydallin mukaan on osoitus ettei sitä ole edes olemassa, koko laumaimmuniteettia.<br />
<br />
Lydall antaa lukuisia todisteita sille, että laumaimmuniteetti ei estä epidemioita, ja niiden sattuessa sekä rokotetut että rokottamattomat sairastuvat. Tässä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4047794"><span style="color: #3333ff;">yksi</span></a> (jossa muuten abstraktin mukaan todettiin nykysuosituksia aiempi rokottaminen ja puutteelliset tiedot yksilön rokotushistorian suhteen riskitekijöiksi sairastumiselle epidemian yhteydessä, kumpikaan ei ehkä ole luettavaksi rokotteen ”pettämisiin”), tässä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3618578"><span style="color: #3333ff;">toinen</span></a> ja tässä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3826461"><span style="color: #3333ff;">kolmas</span></a>, lisää löytyy varmasti. En käynyt näitä ”todisteita” juurikaan läpi, sillä ne eivät ”todista” yhtään mitään muuta kuin sen ilmiselvän tosiasian että Lydall on ymmärtänyt laumaimmuniteetin käsitteen väärin. En tiedä mistä se johtuu, ja pidän mahdollisena (ja ehkä todennäköisenäkin) että laumaimmuniteetin osalta on aikojen saatossa kirjoitettu paljon huonoja ja ”liikaa lupaavia” juttuja ns. ”virallisen” lääketieteen toimesta, aiheen ollessa vielä uusi ja siihen liittyviet teorioiden kehitysasteella (toki ne vieläkin kehittyvät koko ajan).</span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial;">Lydall siis näyttää käsittäneen että riittävän korkean laumaimmuniteetin (mikä se riittävä sitten ikinä onkaan) väitetään estävän <i>kaikki</i> tautitapaukset ja epidemiat 100% täydellisesti, siis aivan totaalisesti. Jos joku näin väittää, on hän väärässä. Korkeakaan laumaimmuniteetin taso kun ei muodosta mitään kuplaa populaation päälle, jotain näkymätöntä estettä jonka läpi yksikään tautia aiheuttava mikrobi ei milloinkaan pääse. Ei, vaan puhutaan todennäköisyyksistä ja riskeistä. Myönnettäköön että näitä on joskus hieman vaikea hahmottaa, enkä itsekään siihen aina kykene kovin hyvin.<br />
<br />
Mitä harvempi yksilö puheilla olevassa populaatiossa on immuuni tietylle sairaudelle, sitä suurempi riski / todennäköisyys on että tuo sairaus populaatioon iskee (jos nyt puhutaan avoimesta populaatiosta, eikä esim. tautisuojauksen takana kasvatetuista tuotantoeläimistä). <i>Suurempi riski ei tarkoita täysin varmaa!</i> Alhaisellakin laumaimmuniteetin tasolla voi mennä pitkään / ikuisuuksia, ettei sairautta vain satu iskemään, jos vaikkapa sen aiheuttajamikrobi ei alueelle eksy. Ja päinvastoin; mitä useampi yksilö on taudille immuuni, sitä pienempi on todennäköisyys että tauti populaatioon tulee, ainakaan suurissa määrin, eli erityisesti isojen epidemioiden riski laskee. <i>Pienempi riski ei kuitenkaan tarkoita mahdotonta!</i> Niin kauan kuin joka ikinen yksilö ei ole 100% immuuni (siten että torjuisi esim. neutraloivilla vasta-aineilla limakalvoille laskeutuneen mikrobin heti, jo ennen infektoitumista), voi tautitapauksia populaatiossa esiintyä. Mitä suurempi osuus on immuuni, sitä pienemmiksi nämä tautiryppät kooltaan jäävät (kun tautiorganismi ei ”löydä” uusia alttiita yksilöitä infektiivisen ajan kuluessa).<br />
<br />
Tässä ei ole mitään ihmeellistä, enkä kertakaikkiaan voi käsittää miten joku voi kieltää ”ilmiön” olemassa olon. On myös hyvä muistaa että ei ole väliä onko immuniteetti luontaisen infektion seurausta vai rokotteella aikaansaatu (jälkimmäinen on luonteeltaan toki usein heikompi / lyhytaikaisempi). Tässä <a href="http://www.bibalex.org/Supercourse/lecture/lec1181/index.htm"><span style="color: #3333ff;">yksi</span></a> aiheeseen liittyvä luento joka toivottavasti selventää sitä miten immuunien yksilöiden määrä (ja kääntäen taudille herkkien yksilöiden määrä) vaikuttaa taudin etenemiseen populaatiossa. Immuniteetin ”laatu” vaikuttaa toki myös: estyykö infektoituminen, ja siten organismin erittyminen eteenpäin, vai vaan kliininen tauti (jolloin yksilön infektoituminen ja organismin tarttuminen eteenpäin uusiin yksilöihin on mahdollista).<br />
<br />
Se miten suuri tämä immuunien yksilöiden osuus tulee olla tartuntaketjun katkaisemiseksi, onkin sitten varsin mielenkiintoinen kysymys. Ei siis ole olemassa mitään sellaista tasoa X joka 100% täydellisesti aina ja kaikkialla estäisi jok’ikisen tautitapauksen, mutta mikä on sellainen taso, joka taudin esiintymisen riskiä (selvästi) pienentää? Vaihtoehtoisesti voidaan olla kiinnostuneita siitä tasosta, joka pitää saavuttaa taudin ”hävittämiseksi” (juuriminen), jos puhutaan endeemisestä, eli kotoperäisestä infektiosta, kuten vaikkapa tuhkarokko on ollut Suomessakin aiemmin. Tähän vaikuttaa paljon taudin ominaisuudet, kuten tarttuvuus, sekä populaation ominaisuudet, kuten tiheys ja yksilöiden väliset kontaktit sekä se miten taudille alttiit yksilöt ovat jakaantuneet populaatioon (tasaisesti / rypäsmäisesti). Yhtä joka paikassa aina ja ikuisesti pätevää tasoa ei siis voida sanoa, joskin eri tilainteita voidaan yrittää mallintaa. Asiaan liittyvä epävarmuus ja tiedon muuttuvuus on Lydallille ilmeisesti sietämätöntä, joten on helpompaa päättää, ettei koko ilmiötä ole olemassa eikä siihen voida vaikuttaa.<br />
<br />
Tuhkarokon kohdalla merkittävä seikka on mm. se että sen tarttuvuus on suurta eli yksi sairastunut yksilö tartuttaa useita uusia yksilöitä ja tätä voidaan kuvata nk. tartuttavuusluvulla. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Basic_reproduction_number"><span style="color: #3333ff;">Wikipedian määritelmässä</span></a> mainitaan tuhkarokolle arvo 12-18, vertailun vuoksi: isorokossa sen on arvioitu olevan 5-7 ja arviot varmasti vaihtelevat eri lähteissä ja erilaisissa tilanteissa se voi siis olla eri suuruinen, olen nähnyt tuhkarokolle arvioiksi jopa lukua 40. Mitä suurempi tarttuvuus taudilla on, sitä vaikeampaa on sen torjunta (millään keinoilla). Itseäni hieman mietityttää olisiko tuhkarokon eradikonti maapallolta mahdollista vaikka rokotekattavuus saataisiinkin hilattua lähelle 100%:a ihan joka paikassa (mahdoton tehtävä nähdäkseni), kun sen tarttuvuus on noin valtaisan suuri. Ehkä olisi.</span><br />
<span style="font-family: Arial;"><br />
<a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8174658"><span style="color: #3333ff;">Tässä</span></a> yksi hiljan lukemani erinomainen & suositeltava juttu laumaimmuniteetista ja seikoista jotka siihen vaikuttavat, valitettavasti sitä ei näytä saavan ilmaiseksi. Yritin löytää ilmaista ”yleis”juttua, huonolla menestyksellä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16218769"><span style="color: #3333ff;">Tässä</span></a> kuitenkin yksi juttu aiheesta tuhkarokkoon liittyen, ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19022194"><span style="color: #3333ff;">tässäpä</span></a> Suomen tilanteesta. Oikein kiinnostuneille on tarjolla mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20392713"><span style="color: #3333ff;">nämä</span></a><span style="color: #3333ff;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19143968"><span style="color: #3333ff;">kolme</span></a><span style="color: #3333ff;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10813153"><span style="color: #3333ff;">juttua</span></a> joissa arvioidaan vaadittua rokotekattavuutta ja tartuttavuus-lukua raportoiduissa tuhkarokkoepidemioissa, itseltäni tuo matematiikka menee korkealta ja kovaa yli eli en pysty arvioimaan mallien ”hyvyyttä”.<br />
<br />
Lydall myös muistuttaa jälleen kerran kuinka tuhkarokko on ns. lapsuuden infektio, ja rokotetuilla on vain väliaikainen suoja, eli he sairastuvat tuhkarokkoon aikuisena (mistä on vakavammat seuraamukset kuin taudista lapsena). Mitään dataa aikuisten kasvaneista tuhkarokkotapausten määrästä esim. Suomessa tai muuallakaan en ole onnistunut löytämään, eikä Lydallkaan sitä viitsi turhaan tarjota. Salaliitto sen varmaan siivosi maton alle? Sen sijaan vastaani käveli mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10490053"><span style="color: #3333ff;">tällainen</span></a> aiheesta jossa todetaan <span style="font-family: 'courier new';">“</span><span style="font-family: 'courier new';">Although adults accounted for a steadily increasing proportion of measles cases during the study period, incidence rates in all age groups have decreased</span>.<span style="font-family: 'courier new';">”</span> eli vaikkakin aikuiset muodostivat tasaisesti kasvaneen osuuden sairastuneista, ilmaantuvuus kaikissa ikäryhmissä on laskenut”. Osuudet eivät siis kerro todellisista tapausmääristä mitään.<br />
<br />
Lydall myös korostaa että suosittu väite ”korkea laumaimmuniteetin taso suojaa myös rokottamattomia” on valhe, ja antaa tälle todisteeksi <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3273479"><span style="color: #3333ff;">tämän</span></a> tutkimuksen, jossa näytetään kuvaavan tuhkarokkoepidemia Afrikkalaisessa kylässä, ja todetaan rokotuksen suojanneen infektiolta, eli rokottamattomat sairastuivat selvästi enemmän. Hohhoijakkaa. Olisihan se tosiaan perin merkillistä jos joidenkin populaatioiden jäsenten rokottaminen sen suojaavan kuvun kehittäisi rokottamattomien (tai koko populaation) ympärille. Edelleen puhumme riskistä ja todennäköisyydestä. Mitä suurempi immuunien henkilöiden määrä populaatiossa, sitä pienempi on riski (suurille) epidemioille, ja tämä on se ”suoja” jonka myös rokottamattomat saavat. Jos epidemia populaatioon iskee, rokottamattomat ovat luonnollisesti suuremmassa vaarassa sairastua (edellyttäen tietenkin että rokote toimii), tästä voi lukea esim. <a href="http://www.sciencebasedmedicine.org/?p=3569"><span style="color: #3333ff;">täältä</span></a>.<br />
Lydall toteaa ristiriitaisesti että epidemian sattuessa rokote ei suojaa rokotettuja eikä rokottamattomia, mutta toisaalla taas mm. yllämainitun epidemiakuvauksen yhteydessä että rokote suojasi infektiolta. Siis miten se nyt oikein menee – suojaa vai ei suojaa???<br />
No tässäpä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9282529"><span style="color: #3333ff;">muutama</span></a><span style="color: #3333ff;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9509644"><span style="color: #3333ff;">juttu</span></a><span style="color: #3333ff;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8936783"><span style="color: #3333ff;">aiheesta</span></a> aiempien aihetta käsitelleiden lisäksi.<br />
<br />
Sen lisäksi että Lydallin käsitykset epidemiologiasta ovat perin omituisia, on hän kehittänyt myös ihan omia ajatuksia perusmikrobiologiasta. Lainaan muutaman pätkän kirjasta, tässä Lydallin selitys sille miksi tuhkarokkoepidemiat menevät ja tulevat:<br />
<br />
<span style="font-family: 'courier new';">The measles virus is caught by humans in one of two ways. It is either caught from a person who has measles, or it is caught from the air. It does not need to be living in a human in order to survive. From time to time the virus becomes virulent and causes an outbreak of measles. In between these times it goes dormant, but it is still alive and well. Some outbreaks of measles are caused by an infected traveler coming into the region, while other outbreaks are caused by the virus coming out of its dormancy.<br />
…<br />
I suspect that germs that are not in evidence for fairly long periods of time, and then suddenly make their presence known, are able to go into some type of hibernation which is very hard for us to imagine. No-one knows what measles virus does between epidemics.<br />
…<br />
If research money were committed to explore the matter, it might be discovered that measles viruses use epidemics to strengthen their DNA. Perhaps the virus can replicate in the dormant state, but gains something extra when it causes measles cases in humans.<br />
</span><br />
Pikainen ja epämääräinen käännös:<br />
Tuhkarokkoviruksen voi saada joko sairaasta henkilöstä tai ilmasta, eikä viruksen tarvitse elää ihmisessä selviytyäkseen. Silloin tällöin virus tulee virulentiksi ja aiheuttaa taudinpurkauksen. Näiden välissä virus muuttuu ”nukkuvaksi”, mutta on edelleen hengissä ja voi hyvin. Osa taudinpurkauksista aiheutuu infektoituneen matkailijan saapuessa alueelle, osa taas viruksen tullessa pois ”nukkumasta”. ... Uskon että pöpöt jotka tulevat ja menevät voivat ajottain vaipua talviunen kaltaiseen tilaan, jota meidän on vaikea käsittää. ... Kukaan ei tiedä mitä tuhkarokkovirus tekee epidemioiden välillä. Jos tutkimusrahaa ohjattaisiin tälle asialle, ehkä havaittaisiin että tuhkarokkovirus käyttää epidemioita DNA:nsa vahvistamiseen. Ehkä se voi replikoitua (eli lisääntyä) ”nukkuvassa” tilassaan, mutta saavuttaa jotain hyötyä aiheuttaessaan tautia ihmisessä.<br />
<br />
Lydall vertaa tätä uinuvaa tuhkarokkoa australialaisiin sammakoihin jotka voivat kaivautua maahan ja elää siellä ”suojakotelossa” pitkäänkin ilman vettä.<br />
<br />
Mahtaakohan Lydallilla olla mitään käsitystä perusmikrobiologiasta?<br />
Tästä saankin hauskan ruokapöytäkeskustelun aikaan tuttujen virologien kanssa.<br />
Tuhkarokko on muuten RNA-virus. Että edes tämä pieni ja helposti tarkistettavissa oleva perusyksityiskohta ei osunut oikeaan.<br />
<br />
Lydall nostaa ”todisteeksi” uinuvasta tuhkarokosta esiin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2911293"><span style="color: #3333ff;">tutkimuksen</span></a> jossa oli tarkasteltu 93:a USAssa vuosina 1985-1986 (jolloin tuhkarokko oli vielä endeeminen eli kotoperäinen USAssa!) esiintynyttä tuhkarokkoepidemiaa, joista vain 20:ssa oli indeksipotilas (ensimmäinen tunnistettu oireileva) tullut ulkomailta, kun 73:ssa indeksipotilas oli paikallinen ihminen, jonka infektiolähdettä ei voitu tunnistaa. Sen on siis <i>pakko</i> olla uinuvan tuhkarokkoviruksen aktivoituminen!<br />
<br />
Harmikseni kyseinen artikkeli ei ole nettiversiona saatavilla ilman valuuttaa, eikä lehteä tule kampuksellemme, mutta mieleeni tulee kyllä heti hyvin yksinkertainen selitys näille ”tunnistamattomille infektiolähteille”. Sellainen joka ei vaadi uusia ja mullistavia teorioita virologian saralle. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8684873"><span style="color: #3333ff;">Silmäilen</span></a><span style="color: #3333ff;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15106090"><span style="color: #3333ff;">muutamaa</span></a><span style="color: #3333ff;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15106091"><span style="color: #3333ff;">”jatkojuttua”</span></a><span style="color: #3333ff;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16121120"><span style="color: #3333ff;">aiheesta</span></a>, ja tuosta toisesta jutusta saan vahvistusta ajatuksilleni;<br />
<br />
<span style="font-family: 'courier new';">Unknown-source outbreaks most likely spread from undetected links to imported cases of measles </span><a href="http://www.cdc.gov/mmwr/preview/mmwrhtml/mm5106a2.htm"><span style="color: #3333ff; font-family: 'courier new';">[21]</span></a><span style="font-family: 'courier new';">. Detection of the epidemiological linkage to the imported-source case is not possible for every outbreak, because patients with imported cases may transmit measles virus and leave the country before they can be detected by public health authorities in the United States.</span><br />
<br />
Varsin kömpelönä käännöksenä: Tuntemattoman lähteen taudinpurkaukset todennäköisimmin ovat peräisin ”tuontitapauksista” ja leviävät huomaamatta jääneiden linkkien välityksellä. On mahdotonta havaita jokaisen tapauksen epidemiologiset linkit tuontitapauksiin, sillä tuontitapaus-potilaat ovat voineet jo lähteä maasta ennen kuin heidät tunnistetaan USAssa. (Oma huomio: silloin kun tauti on kotoperäinen, kuten tuhkarokko siis tuohon aikaan eli 80-luvun puolivälissä jenkkilässä oli, voi tämä huomaamatta jäänyt linkki johtaa tietenkin myös kotoperäiseen tautiryppääseen, mutta koska linkkiä ei tunnisteta näyttää tautiryväs ”syntyneen itsekseen tyhjästä”.)<br />
<br />
Artikkelissa jatketaan puhumalla geenisekvenssien vertailun hyväksikäytöstä epidemiologisissa selvityksissä; tarkan sekvenssidatan avulla voidaan päätellä mistä päin maailmaa virus on peräisin, sillä eri puolilla liikkuu hitusen erilaisen genomin omaavia viruksia. Jokaisesta taudinpurkauksesta vaan ei aina saada viruseristystä kiinni, jolloin se voi jäädä mysteeriksi. Ja vaikka tuhkarokossa voi olla kovatkin oireet, erityisesti aikuisilla, voi se myös hyvin olla sen verran lievä, ettei läheskään jokainen siihen sairastunut hakeudu hoitoon, jolloin tapaus jää raportoimatta. Näiden ”piiloon” jääneiden tapausten mukana menetetään myös epidemiologista dataa. Lydall ilmeisesti kuvittelee että 100% tapauksista ”saadaan kiinni”, jolloin on ihan selvää että jokainen tartuntalähde pitäisi olla havaittavissa ja ihan selvä. Ja kun se ei ole, hän keksii sen.<br />
<br />
Tarjolla on siis yksinkertainen ja tunnettuihin tosiasioihin perustuva selitys. Mutta EEEEEI, ei se voi olla oikea, vaan selitys joka vaatii merkittäviä muutoksia mm. tiettyihin tunnettuihin virologisiin perusasioihin, on Lydallin mukaan todennäköisempi! Mainittakoot muuten että olin noista jatkojutuista havaitsevinani että näiden ”tuntematon lähde” –taudinpurkausten osuus on jatkuvasti pienentynyt (sitä mukaan kun taudin eradikointi on edennyt), kuvaavaa että Lydall on valinnut vain yhden jutun; juuri sen josta hän ”parhaiten” voi vetää haluamansa johtopäätökset.<br />
<br />
Itselleni ei kylläkään edes ole vaikeaa kuvitella ”talviunimaista tilaa johon mikrobit voivat vaipua”. Monillakin mikrobeilla tiedetään esiintyvän tällaisia ”nukkuvia” muotoja. Esimerkiksi osa bakteereista tuottaa <a href="http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/bakteerien_erityispiirteet/2/"><span style="color: #3333ff;">itiöitä</span></a>, jotka ovat pieniä (verrattuna itse bakteeriin) ja hyvin kestäviä ”lepomuotoja” joiden avulla kyseinen bakteeri voi säilyä epäedullisissa olosuhteissa, mutta ne eivät voi lisääntyä tässä muodossa. Esimerkkinä mainittakoot <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Pernarutto"><span style="color: #3333ff;">pernarutto</span></a>. Wikipediassa muuten sanotaan itiöiden olevan eräiden aitotumallisten tuottamia lisääntymismuotoja – no kyllä siis esitumallisetkin niitä tuottavat. Itiöitä esiintyy myös mm. sienillä (jotka ovat aitotumallisia), ja joillakin parasiitteilla voi esiiintyä itiömäisiä, erittäin kestäviä muotoja.<br />
<br />
Mutta <a href="http://www.solunetti.fi/fi/solubiologia/virukset/"><span style="color: #3333ff;">virukset</span></a> ovat ihan omanlaisiaan, ja voidaan keskustella filosofisesti siitä ovatko ne edes eläviä (keskustelu johon itse en halua osallistua, hah). Virus ei kykene lisääntymään ilman isäntäsolua ja koska se ei ole itsenäisenä metabolisesti aktiivinen, se ei voi siirtyillä virulentista muodosta ei-virulentiksi ”milloin mielii”, kuten Lydall esittää. Virukset eivät tuota itiöitä, ja niiden säilyvyys ympäristössä vaihtelee paljon.<br />
Tuhkarokosta löydän jo tutuksi tulleesta <a href="http://www.us.elsevierhealth.com/Medicine/Infectious-Disease/book/9781416036111/Vaccines/"><span style="color: #3333ff;">rokotekirjasta</span></a> mm. seuraavia tietoja: tuhkarokkoviruksella ei ole merkittäviä eläinreservoaareja (eli sitä ei kanna oireettomana / oireellisena mikään eläin), ja se inaktivoituu (=kuolee) nopeasti auringonvalon, lämmön ja alhaisen / korkean pH:n vaikutuksesta. <a href="http://catalog.bd.com/bdCat/viewProduct.doCustomer?productNumber=G60004"><span style="color: #3333ff;">Tässä kirjassa</span></a> kerrotaan mm. seuraavaa: tuhkarokkoviruksen tarttuminen on tehokkainta suorassa kontaktissa infektoituneeseen yksilöön, mutta virus voi säilyä tunteja hengitysteistä peräisin olevissa pisaroissa, joten suora kontakti ei ole välttämätön. Eläinreservoaareja ei ole, eikä ole havaittu merkkejä / todisteita latentista (piilevästä) infektiosta, eikä myöskään epidemiologisesti merkittävästä persistoivasta (pitkittyneestä) infektiosta, eli tuhkarokkoviruksen säilyminen populaatiossa vaatii jatkuvan kierron alttiissa yksilöissä. Laskennallisesti on arvioitu että populaation tulee olla noin 250 000 – 500 000 yksilön kokoinen jotta tuhkarokkovirus voisi säilyä siinä endeemisenä.<br />
<br />
Löydän myös yhden varsin <a href="http://www.nature.com/doifinder/10.1038/2011054a0"><span style="color: #3333ff;">vanhan jutun</span></a> jonka käväisin hakemassa kampuksen kirjaston alakerrasta. Tehtiinpä muuten noin 50 vuotta sitten lyhyitä artikkeleita, koko juttu kuvineen mahtuu yhteen sivuun, turhat läpinät pois! Harmikseni siitä ei käy suoranaisesti ilmi havaittuja maksimisäilyvyysaikoja, vaan säilyvyyttä oli katsottu ilmankosteuden suhteen; alhaisessa ilmankosteudessa säilyvyys oli parempi, ja tämä korreloi havaintoon tuhkarokkotapausten määrästä eri vuodenaikoina – keväällä (alhaisen ilmankosteuden aikana) enemmän. Kuvaajasta voinee kuitenkin päätellä että säilyvyys ilmassa on tosiaankin tuntien luokkaa. Ei päiviä, ei viikkoja, ei kuukausia saatika vuosia, kuten Lydall esittää.<br />
<br />
Lydall myös toistaa jo kurkkumädän kohdalla aiemmin esitetyt valheet, nyt hinkuyskää koskien; myös hinkuyskä on vähentynyt ”ihan luonnollisesti ja itsestään” jo viimeisen reilun 100 vuoden ajan eikä rokotteella siis ollut mitään vaikutusta tähän vähenemiseen! Hän käyttää tekstissä sanaa insidenssi, eli ilmaantuvuus, ja kuvaajassa jonka on tarkoitus tämä asia esittää, on Y-akselilla ”hinkuyskäkuolemat”. Tyypillinen (ja ilmiselvä) valhe näissä piireissä. Ilmeisesti Lydallin mielestä tautia ei ole jos siihen ei kuolla. Ystäväni lapsella ei ollutkaan hinkuyskää, koska hän ei kuollut siihen!<br />
Tässä niille jotka haluavat verrata, miltä näyttää <a href="http://www.whale.to/w/donegan.html"><span style="color: #3333ff;">hinkuyskän kuolleisuuskuvaaja</span></a> verrattuna <a href="http://www.iayork.com/Images/2007/9-5-07/PertussisEngland.png"><span style="color: #3333ff;">insidenssikuvaajaan</span></a> – kumpi kertoo todellisen tilanteen? Jälkimmäinen kuvaaja on <a href="http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2897%2904334-1/fulltext"><span style="color: #3333ff;">tästä</span></a> artikkelista.<br />
<br />
Luvun lopussa Lydall mainitsee ”piristävästä rehellisyydestä” eräässä artikkelissa, jota en harmikseni onnistu löytämään lainkaan, en koko lehteä saatika juttua (ei ole kovinkaan luottamusta herättävää, joskin näyttää siltä että lehti nimeltä ”Epidemiological Comments” on ainakin joskus ollut olemassa, ilmeisesti ei vain nettiversiona, kyseinen viite on van Rensburg, JWJ., Whooping cough in Cape Town, 1992;19(4):69-75, jos joku sattuu löytämään, heh) mutta Lydall on lainannut pätkän jossa todetaan suunnilleen ”rokotus ei eliminoi kiertäviä tautiagensseja. Niin kauan kuin näin on, rokottamattomat tulevat olemaan alttiita taudeille huolimatta korkeasta rokotekattavuudesta.” No voi pyhä jysäys mitä ”rehellisyyttä”, itsestäänselvyyksien toteaminen. EI siis tosiaankaan mitään suojaavaa kuplaa kenenkään ylle???<br />
<br />
Lydall ei myöskään lainkaan huomioi tautiagenssien erilaista luonnetta – on hieman eri asia puhua vaikkapa hinkuyskästä, tai muusta taudista joka on endeemisenä kyseisessä paikassa (en tosin tiedä onko hinkkari Kapkaupungissa endeeminen, mutta arvaan sen olevan), kuin taudista jota ei sillä hetkellä alueella esiinny, kuten vaikkapa tuhkarokko joka on Suomesta tällä hetkellä juurittu pois. Kuten jo yllä totesin – korkea rokotekattavuus suojaa koko populaatiota, ei absoluuttisesti, vaan pienentämällä erityisesti suurten epidemioiden riskiä, varsinkin ei-kotoperäisten tautien kohdalla. Korkea rokotekattavuus toki pienentää kierrossa olevan organismin määrää myös endeemisten tautien, esim. hinkuyskän kohdalla (teen nyt oletuksen että rokote vähentää myös bakteerin erittämistä jos rokotettu tautiin sairastuu, en jaksa tarkistaa tätä, saa korjata jos oletan väärin) ja siten tarjoaa hyötyä koko populaatiolle (myös rokottamattomille) mutta mitään suojaavaa kupua ei muodostu kenenkään ympärille, ja rokottamattomat tosiaan ovat selvästi suuremmassa riskissä sairastua kuin rokotetut (kuten esim. <a href="http://pediatrics.aappublications.org/cgi/content/full/123/6/1446"><span style="color: #3333ff;">tässä</span></a> on todettu).<br />
<br />
Mutta se tästä luvusta. Tarjotut todisteet laumaimmuniteetin ”olemattomuudelle” perustuvat käytännössä väärinymmärrykseen, liekö se sitten tahallinen vai tahaton, vaikea sanoa.</span><br />
<br />
<br />
<span style="font-family: Arial;">Katsotaan pidänkö heinäkuun kesälomaa, vai houkuttaako seuraavan luvun ihan mielenkiintoiset pointit liikaa.</span><br />
<br />
<span style="font-family: Arial;"></span><br />
<span style="font-family: Arial;">Hyviä helteitä!</span>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-24772530731226166642010-05-09T22:29:00.000-07:002011-04-28T12:30:53.763-07:00Luvut 10-11<div><span style="color: black; font-family: arial;">No niin, vihdoin sain parin seuraavan luvun tarkastelua valmiiksi - oli tässä hieman työkiireitä ja kesän puutarhahommatkin häiritsevät pahasti muuta harrastelua.</span></div><br />
<div><span style="font-family: arial;"><span style="color: black;">Luku 10 käisttelee rokotemyyttiä numero kolme, ja on otsikoitu ”<span style="font-family: 'courier new';">Vaccine myth number three: When vaccinated children get the disease that the vaccine was supposed to prevent, they get ill less badly</span>” (eli kun rokotettu lapsi sairastuu tautiin jonka rokotteen piti estää, tauti on lievempi) ja Lydall kertoo kuinka aina kun hän kuulee tämän väitteen, hänen tekee mielensä kysyä ”onko tuhkarokkokuolema vähemmän vakava silloin kun lapsi on rokotettu?”. Kyyyllä se varmaan on, samalla lailla kun kuoleminen hinkuyskän jälkitautiin on paljon vähemmän vakavaa kuin kuoleminen itse hinkuyskään.<br />
<br />
Lydallin mukaan rokotetun lapsen sairastuttua tuhkarokkoon on seurauksena nk. atyyppinen tuhkarokko (atypical measles), ja tämä on epämukavampi lapselle, kuin normaali tauti rokottamattomalla lapsella (ei viitettä). Rokotetulla lapsella esiintyvän taudin ihottuma on vaaleampi (”paler”) kuin luontaisessa taudissa, mutta Lydallin mukaan tämä ei ole hyvä juttu, sillä tanskalainen tutkija on todennut että ihottuman puuttuminen ihmisillä joilla on mitattavia tuhkarokko-vasta-aineita veressään on yhteydessä syöpään ja kroonisiin sairauksiin myöhemmällä iällä, tästä on viitteenä annettu </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2856946"><span style="color: #3366ff;">tämä</span></a></span><span style="font-family: arial;"><span style="color: black;">. Päätin osoittaa itselleni harvinaislaatuista aktiivisuutta ja kävin hakemassa kyseisen Lancet –lehden numeron kampuksemme kirjastosta – tuntuipa muuten juhlalliselta pitää jo hieman patinoitunutta lehden numeroa kädessään kaiken tämän persoonottaman surffaamisen jälkeen. Ei ruudulta lukeminen voita oikeaa lehteä / kirjaa, ei ikinä.<br />
Kyseisessä jutussa katsottiin yhteensä 252 aikuisen ihmisen, jolla ei ollut historiassaan tuhkarokon sairastamista, tiettyjen kroonisten tautien esiintyvyyttä, verrattuna 230 ihmiseen, joilla oli tuhkarokon sairastaminen historiassaan. Oletusarvona tutkimuksessa oli, että ne jotka eivät olleet sairastaneet tuhkarokkoa, olivat sen itse asiassa sairastaneet subkliinisenä, ilman ihottumaa (tai muita oireita, oletan), joten heiltä löytyisi vasta-aineita, ja jos nyt oikein käsitin niin vasta-aineiden esiintyminen tarkistettiin osalta näistä ”negatiivisista” ihmisistä – suurimmalta osalta ne löytyivät (mutta olen melkeinpä sitä mieltä että ne olisi pitänyt tarkistaa kaikilta ”negatiivisilta” eikä vain olettaa että heillä niitä löytyy). Kysymyksen asettelu siis oli: altistaako subkliininen tuhkarokko jollekin kroonisille sairauksille, mukana oli mm. ”immunoreaktiiviset taudit” joita ei mielestäni tarkemmin määritelty, ihottumia, kasvaimia (iho / muut / kohdunkaulansyöpä), luuston ja ruston degeneratiiviset sairadet ja muita sen sellaisia. Neljän tautiryhmän kohdalla ero ryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä; subkliinisellä ryhmällä esiintyi mm. muita kasvaimia kuin ihokasvaimia, immunoreaktiivisia tauteja, tiettyjä ihotauteja (sebaceous skin diseases) ja luuston sekä ruston degeneratiivisia tauteja enemmän kuin toisella ryhmällä. Absoluuttiset määrät olivat kuitenkin pieniä, mikä mielestäni jättää epävarmuuden ainakin yksittäisten ryhmien todellisista eroista. Kokonaisuudessaan diagnoosimäärät (siis kaikki taudit yhteensä) olivat jo isompia, ja merkitsevyysero ehkä ”luotettavampi”. Eli subkliininen tuhkarokko ehkäpä altistaa joillekin kroonisille sairauksille. Mahdollisia syitä spekuloidaan artikkelissa.<br />
Mutta entäpä Lydallin päätelmä. Onko subkliininen infektio naiivilla (=rokottamattomalla) yksilöllä sama asia kuin se että osittain (aktiivisesti) immuuni yksilö sairastuu kliinisesti mutta normaalia lievemmin (on se aktiivinen immuniteetti sitten rokotteen tai luontaisen infektoin luoma)? <em>Juu ei ole</em>. Tästä tutkimuksesta ei siis mitenkään päin voi päätellä, että (ehkä puutteellisen) rokotevasteen muodostaneet yksilöt, jotka myöhemmin sairastuvat lievään tuhkarokkoon olisivat (nimenomaan ihottuman puuttumisen vuoksi) suuremmassa riskissä kroonisten tautien suhteen. Kaiken kukkuraksi Lydall on jättänyt ilmeisesti artikkelin loppupäätelmät lukematta; niissä todetaan yksiselitteisesti että laajamittainen rokoteohjelma kontrolloi tuhkarokon esiintymistä, ja samalla myös pienentää näiden kroonisten (”non-measles associated”) sairausten esiintyvyyttä! Ei organismia kierrossa, ei subkliinistä infektiota, ei sen seuraamuksia (jos niitä on). Mainittakoot että en lukuisista yrityksistä huolimatta löytänyt yhtään toista vastaavankaltaista tutkimusta, joten suhtaudun toistaiseksi hieman epäillen tähän teoriaan (että subkliininen tuhkarokko altistaisi myöhemmin kroonisille sairauksille), yksittäinen raportti ei vielä todista mitään, joskin onhan se mahdollista että tätä asiaa ei vain ole tältä kannalta tämän enempää tutkittu ja siksi siitä ei ole useampia raportteja.<br />
<br />
Tutkailen myös hieman tätä ”atyyppinen tuhkarokko” asiaa; atyyppinen tarkoittaa </span><a href="http://www.tohtori.fi/?page=4069997&search=atyyppinen"><span style="color: #3366ff;">tämän</span></a></span><span style="font-family: arial;"><span style="color: black;"> mukaan tavallisesta tai normaalista poikkeavaa. Jos henkilöllä on jonkinlaista immuunivastetta (vasta-aineita, muistisoluja) taudinaiheuttajaa kohtaa jo ennen sen kohtaamista, on seurauksena yleensä lievempi tauti – tässä ei ole mitään ihmeellistä, ja tämä pätee on kyse sitten rokotteella aikaansaatu, tai aiemman infektion aiheuttama immuniteetti, (jätän nyt pois laskuista mm. niin kutsutun </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Antibody_dependent_enhancement"><span style="color: #3366ff;">enhancement</span></a></span><span style="font-family: arial;"><span style="color: black;">-ilmiön). Lievempää tautia voinee kutsua atyyppiseksi. Mutta tarkoitetaanko tuhkarokon kohdalla jotain eritystä?<br />
<br />
Jälleen avuksi Google (tuo siunattu itseopiskelun väline, University of Google lienee yleisimmin käyty yliopisto nykyisin) ja Pubmed (jota puolestaan soisin käytettävän enemmänkin). </span><a href="http://www.medterms.com/script/main/art.asp?articlekey=6619"><span style="color: #3366ff;">Tässä</span></a></span><span style="font-family: arial;"><span style="color: black;"> yksi sanakirjamääritelmä atyyppiselle tuhkarokolle, ja sen mukaan ” <span style="font-family: 'courier new';">AMS occurs in persons who were incompletely immunized against measle.</span>” eli atyyppistä tuhkarokkoa esiintyy henkilöillä jotka on epätäydellisesti immunisoitu tuhkarokkoa vastaan, myöhemmin tekstissä syyksi tälle epätäydelliselle immuniteetille mainitaan aiemmin käytössä ollut tapettu rokote (joka siis antoi huonon suojan) tai nykyisen elävän heikennetyn rokotteen tuhoutuminen vahingossa esim. väärän säilytyksen vuoksi. </span><a href="http://virology-online.com/viruses/MEASLES.htm"><span style="color: #3366ff;">Täältä</span></a></span><span style="color: black; font-family: arial;"> löydän lisätietoa aiheesta, kokeillaanpa lainaustoimintoa ekaa kertaa:</span></div><span style="font-family: arial;"><br />
</span><br />
<blockquote><span style="font-family: arial;"><span style="color: black; font-family: georgia;">” Inactivated Vaccine - this vaccine was intended for use in young children less than 1 year of age who are most prone to severe complications. It was thought to be advisable to avoid the use of a live vaccine. It was found that at least 3 doses were needed to elicit a protective antibody response but the antibody levels soon waned. This leave the vaccinees open to attack by the natural virus. In some cases, the nature of the partial immunity led to serious hypersensitivity reactions to infection (Atypical measles). The exact mechanism is still uncertain but it was thought that the vaccine lacked an important antigen of the virus and thus immunity was not complete. In view of the above and the fact that antibody levels decline rapidly after administration of the killed vaccine, live vaccination is now generally recommended and individuals previously immunized with the killed vaccine should be reimmunized with the live vaccine. The killed vaccine has now been withdrawn.”<br />
</span></span></blockquote><span style="font-family: arial;"><span style="color: black;">Pubmedistä löydän </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1346153/"><span style="color: #3366ff;">nämä</span></a><span style="color: #3366ff;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7099785"><span style="color: #3366ff;">kolme</span></a><span style="color: #3366ff;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/443683"><span style="color: #3366ff;">juttua</span></a></span><span style="font-family: arial;"><span style="color: black;">, ja erityisesti </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17515829"><span style="color: #3366ff;">tätä</span></a><span style="color: black;"> pidä kiinnostavana, </span></span><span style="color: black; font-family: arial;">sillä abstraktissa todetaan</span><span style="color: black;"> ” </span><span style="color: black; font-family: 'courier new';">Atypical measles and enhanced respiratory syncytial virus disease (ERD) were serious diseases that resulted from exposure of children immunized with inactivated vaccines against measles virus (MV) and respiratory syncytial virus (RSV) to the respective wild-type agents in the 1960s.</span><span style="color: black;">” </span><span style="color: black; font-family: arial;">eli 1960-luvulla oli käytössä tapettu tuhkarokkorokote, sekä tapettu RSV-rokote, joista kumpikaan ei antanut kunnollista suojaa, ja jotka jollain mekanismilla altistivat osan rokotetuista henkilöistä (jos henkilö siis kohtasi myöhemmin villityypin viruksen) luontaista tautimuotoa vakavammalle sairaudelle (atyyppinen tuhkarokko tai “vahvistunut” RSV –tauti).</span><br />
<span style="color: black; font-family: arial;">Lydall siis puhuu ongelmasta (atyyppinen tuhkarokko) jota esiintyi lähinnä käytettäessä rokotetta joka on vedetty käytöstä jo joitakin kymmeniä vuosia sitten (esim. Jenkkilästä rokotekirjan mukaan vuonna 1967)! Melkeinpä pistää vihaksi tällainen tarkoitushakuinen valehtelu.<br />
Tosin hyvä lienee pitää mielessä, että samaa ongelma voi ehkä esiintyä nykyrokotteellakin, jos se onnistutaan inaktivoimaan ennen käyttöä (tähän joku oikea asiantuntija saa mieluusti esittää kommentteja).</span><br />
<span style="color: black;"><span style="font-family: arial;">Miten pitkä sitten on nykyrokotteen antama suoja? Rokotekirjasta:</span> ”<span style="font-family: 'courier new';">The majority of data suggest that a dose of live vaccine properly administered to an appropriate host that results in seroconversion will afford lifelong protection to nearly all vaccinees.</span>” <span style="font-family: arial;">eli vaikuttaa siltä että oikea annostelu, joka johtaa serokonversioon (eli vasta-aineiden ilmaantumiseen), tarjoaa elinikäisen suojan lähes kaikille rokotetuille, viitteenä annettu </span></span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2179836" style="font-family: arial;"><span style="color: #3366ff;">tämä</span></a><span style="font-family: arial;"> <span style="color: black;">revari. Ihmettelen tosin käsitettä ”elinikäinen suoja” jossain määrin, sillä ensimmäiset rokotetut eivät voi olla vielä ihan hirveän vanhoja. Kirjassa käsitellään myös epidemiatilanteen havaintoja ja mainitaan</span></span><span style="color: black;"> ”</span><span style="color: black; font-family: 'courier new';">During outbreaks, observed attack rates in persons vaccinated 15 years or more before infection have been on the order of 5% or less, and calculated vaccine efficacies have generally been 90% to 95% or greater.</span><span style="color: black;">” </span><span style="color: black; font-family: arial;">Eli 15 vuotta (tai enemmän) sitten rokotetuilla on epidemiatilanteessa ollut noin 90-95% rokoteteho (minkä mainitaan vastaavan suunnilleen ns. primaaristen ”rokotepettämisten” (vaccine failure) määrää, joten ns. sekundaarisia, siis rokotteen tehon hiljaisesta hiipumisesta johtuvia pettämisiä on ilmeisesti vähän).</span><br />
<span style="font-family: arial;"><span style="color: black;">Atyyppinen tuhkarokko ei siis vaikuta olevan ongelma nykyrokotteen kanssa, joten Lydall voi huokaista helpotuksesta.<br />
<br />
Lydall mainitsee myös sokeeraavat tulokset Zambiasta – rokotetujen lapsien kuolleisuus (death rate) tuhkarokkoon on suurempi kuin rokottamattomien lasten, viitteenä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6926773"><span style="color: #3366ff;">tämä</span></a> </span></span><span style="color: black; font-family: arial;">josta ei harmillisesti ole ilmaista verkkoversiota mutta löydän kahden lauseen abstraktin lehden sivuilta: ”<span style="font-family: 'courier new';">During a measles epidemic in two townships in the copperbelt region of Zambia, it was found that out of a total of 316 cases, 126 (39 .5%) had previously been immunized. The implications of this failure are discussed and recommendations made to improve the situation.</span>” Eli epidemian tuhkarokkotapauksista noin 40% oli rokotetuilla lapsilla – ilman tarkempia epidemiatietoja ei pysty kovin paljon sanomaan, mutta ilmeisesti rokotteen teho on kyseisessä epidemiassa ollut poikkeuksellisen huono. Vaikea sanoa mitään myöskään Lydallin päätelmistä ilman artikkelia, mutta mietin montako tuhkarokko-epidemiakuvausta hänen on pitänyt lukea ennen kuin hän on löytänyt sellaisen jonka datasta sopivasti laskemalla voi vetää yllämainitun johtopäätöksen. Miksi hän viittaa yhteen ainoaan, vielä aika vanhaan tutkimukseen, kun saatavilla olisi monen monituista paljon uudempaa tutkimusta aiheesta? Katselen <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19188207"><span style="color: #3366ff;">tätä</span></a> aiemmin mainittua laajaa yhteenvetoa </span><span style="color: black; font-family: arial;"> ”sillä silmällä” ja huomaan kyseisen puheilla olevan epidemian päätyneen tämänkin artikkelin taulukkoon, joskin lähteenä sille mainitaan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/3287570"><span style="color: #3366ff;">tämä juttu</span></a> </span><span style="color: black; font-family: arial;">jossa epidemia lienee ollut mukana yhtenä monista. Joka tapauksessa tuo yhteenveto-artikkeli toteaa ” <span style="font-family: 'courier new';">The majority of studies suggest that children with a record of previous vaccination have a lower CFR and reduced complications.</span>” eli suurimmassa osassa tutkimuksista niillä lapsilla jotka oli rokotettu oli alhaisempi tapauskuolleisuus ja vähemmän komplikaatioita (jokainen voi käydä lukemassa tuon ilmaiseksi saatavilla olevan tutkimuksen, erityisesti sivulla 200 käsitellään tuloksia lasten immunisaatiostatuksen kannalta). Jälleen Lydall on pyrkinyt tiivistämään tieteen yhteen ainoaan tutkimukseen, jonka tulokset näyttävät poikkeavan valtavirrasta (edellyttäen että hänen tulkintansa on oikein) – tätä kutsutaan kirsikanpoimimiseksi.<br />
<br />
Mutta kyllä tuhkarokkorokote voi ”pettää”, siitä on raportteja Pubmedissä (se että näistä tehdään tapausselostuksia, kertonee jotain näiden tapausten harvinaisuudesta), <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9181657"><span style="color: #3366ff;">tässä yksi</span></a>; </span><span style="color: black; font-family: arial;">” <span style="font-family: 'courier new';">Three of the 5 patients had mild (modified) measles, while the remaining 2 patients had typical measles.</span>” Ei siis mainintaa Lydallin pelottelemasta atyyppisestä tuhkarokosta.<br />
<br />
Mutta se tästä luvusta, taisi käydä niin että tämä analyysini on itse lukua pidempi.<br />
<br />
Seuraavan luvun rokotemyytti numero neljä on otsikoitu ”<span style="font-family: 'courier new';">Vaccine myth number four: Diphteria declined because of mass vaccination</span>” eli kurkkumätä hävisi / väheni massarokotuksen vuoksi. Tämä on Lydallin mukaan valhe, koska kurkkumätä alkoi hävitä jo kauan ennen rokotteen käyttöönottoa, ja koska rokote ei edes toimi. Minkälaisia todisteita Lydall tarjoaa?<br />
<br />
Britanniassa ollaan oltu rekisteröinnin suhteen aktiivisia jo pitkään – ainakin kurkkumädän kanssa, ja sieltä on tarjolla tietoa tähän tautiin kuolleiden määrästä jo vuodesta 1866. Kurkkumätärokote otettiin siellä yleiseen käyttöön 1940, ja tästä seuraavien vuosien aikana kurkkumätätapausten ja kuolemien määrä laski dramaattisesti (1940: 46281 tapausta ja 2480 kuolemaa versus 1957: 37 tapausta ja 6 kuolemaa). Näistä kuolleisuus-luvuista piirrettyä kuvaajaa käytetään Lydallin mukaan rokotteen markkinoinnissa ja valehdellessa sen tehosta (kuva on myös kirjassa). Lydall itse on piirtänyt kirjaansa kuolleisuuskuvaajan vuodesta 1866 lähtien, siis pidemmältä ajalta. Yritin etsiä googlen avulla vastaavan tyyppistä kuvaa, mutta en löytänyt sellaista joka olisi alkanut noin varhaiselta vuodelta, joten kuvailen sen nyt sanallisesti: viiva lähtee 3000 kuoleman paikkeilta, nousee sahalaitana 9000 asti, jossa seikkailee noin 1900-luvun taitteessa, ja sieltä se laskee sahalaitaisena takaisin 3000 kuoleman paikkeille vuoteen 1920 mennessä, jossa se sahailee kunnes romahtaa about nollaan 1940 jälkeen. Lydallin mukaan tämä suuri vaihtelevuus, ja erityisesti se että käyrä laski voimakkaasti koko 1900-luvun alun, on selvä merkki siitä että rokotteella ei ollut mitään tekemistä taudin katoamisen kanssa. Ilmeisesti sellainen 2000-3000 kurkkumätäkuolemaa / vuosi olisi ollut Lydallin mielestä ihan käypä luku Englannin kokoisessa maassa, tai sitten hän ihan oikeasti kuvittelee että käyrä olisi romahtanut nollaan ihan itsestään, vaikka edeltävän 100 vuoden aikana käyrä ei kertaakaan käynyt nollan lähelläkään. Lydallin selitys kurkkumätäkuolemien (joka tarkalleen ottaen on täysin eri asia kuin taudin esiintyvyys, mutta jälleen Lydall keskittyy ainoastaan kuolemiin) nousulle ja laskulle & katoamiselle on yksinkertainen: kaikki johtuu luonnonvoimista joita emme vielä ymmärrä. Taudit tulevat ja menevät, eikä ihmisten teoilla, esim. rokotuksilla, ole mitään vaikutusta niihin (paitsi ehkä koleeran kaltaisiin tauteihin joiden esiintymiseen voidaan vaikuttaa mm. vesihygienialla). Myöskään ns. ”hygienistit” jotka väittävät tautien hävinneen parantuneen hygienian ansioista eivät siis ole oikeassa. Mutta hän on.<br />
<br />
No, tarkastellaanpa hieman myös esiintyvyystietoja, mitä ne kertovat kurkkumädän epidemiologiasta. Onnistuin löytämään <a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEitJ9iVEQs7Skbh8IkeEIHf5qseTPVWDvm5SbecR6xppsdpIQh3iVI088OXMdg016YD9Ca369PJ3BKvtJPDkDGBM-sW9i_D8QIKZulX9ILG0uSXhoaU4lso5-v3u_wTGrwYIvRSK2XyOv4/s1600-h/diseases-diptheria-cases+deaths-UK.jpg"><span style="color: #3366ff;">käppyrää Englannista</span></a>, </span><span style="color: black; font-family: arial;">josta näkyy kurkkumätä-tapausten määrä ja sen aiheuttamien kuolemien määrä samassa kuvassa, joskin vasta vuodesta 1914 alkaen. Huomatkaa kuolleisuuskäppyrä, joka on tässä skaalassa aika mitäänsanomaton, mutta lähtee arviolta 5000-6000 paikkeilta. Lydallin kirjan kuva, jossa skaala on vain 9000 asti, on luonnollisesti paljon dramaattisemman näköinen. No, kummallista kyllä, rokotuksen käyttöönottoa seuraavina vuosina taudin esiintyvyys laski noin 40000 – 70000 tapauksesta vuodessa noin nollaan. Luonnonvoimien, joita emme ymmärrä, vaikutuksesta. <em>Epäilemättä.</em> Kurkkumädän (sekä rokotteiden vuoksi että muista syistä) muuttuvasta epidemiologiasta voi lukea mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7489768"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a> </span><span style="color: black; font-family: arial;">ja <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7489783"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a> </span><span style="color: black; font-family: arial;"> sekä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10657184"><span style="color: #3366ff;">täältä</span></a>.</span><br />
<span style="color: black; font-family: arial;"><br />
Jossain määrin mielenkiintoista on se, että samaan aikaan kun esiintyvyys pysyi vaihtelevan korkealla tasolla (seikka jota Lydall ei mainosta), laski kuolleisuus selvästi (seikka jota Lydalla mainostaa). Jo tuttua <a href="http://www.us.elsevierhealth.com/ISBN/9781416036111/Vaccines"><span style="color: #3366ff;">rokotekirjaa</span></a></span><span style="color: black; font-family: arial;"> selailemalla törmää yhteen mahdolliseen selitykseen: nk. <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Passive_immunity"><span style="color: #3366ff;">passiivinen immunisointi</span></a> </span><span style="color: black; font-family: arial;">keksittiin 1800-luvun lopulla ja levisi aika nopeasti käyttöön. Miksi Lydall ei mainitse lainkaan tämän hoitomuodon käyttöönottoa mainostaessaan kurkkumätäkuolemien määrän suurta vähenemistä? Muutoinkin lääketiede alkoi kehittyä kunnolla juuri siinä 1800-1900 luvun vaihteessa, mikä näkyy monen muunkin taudin kuolleisuuden selvänä vähenemisenä (kuten parantunut ravitsemus ja hygieniset olotkin näkyvät – eivät nämä seikat missään nimessä merkityksettömiä ole tautien tappavuuden kannalta). <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1085282/pdf/pnas01825-0022.pdf"><span style="color: #3366ff;">Tässä</span></a> y</span><span style="color: black; font-family: arial;">ksi varsin vanha kurkkumätäkuolleisuuden kehitystä käsittelevä juttu, jossa pohditaan myös vähenemiseen johtaneita syitä (passiivinen immunisointi mainitaan yhtenä mahdollisena syynä ja myös rokotus mainitaan – rokotteita siis oli jo käytössä, mutta ilmeisesti ei vielä kovin laajalti).<br />
<br />
Entäpä muut todisteet Lydallin väitteille?<br />
Eräs Ethel Douglas Hume on kirjoittanut <a href="http://osiran.com/bechamp-or-pasteur"><span style="color: #3366ff;">kirjan</span></a></span><span style="color: black; font-family: arial;"> joka ilmeisesti jollain tasolla käsittelee mikrobiteoriaa ja sen vaihtoehtoja, otsikon perusteella lähinnä <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Louis_Pasteur"><span style="color: #3366ff;">Pasteurin</span></a></span><span style="color: black; font-family: arial;"> ja herran nimeltä <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Antoine_B%C3%A9champ"><span style="color: #3366ff;">Béchamp</span></a> </span><span style="color: black; font-family: arial;">teorioita siitä miten taudit aiheutuvat (mitä ilmeisimmin tämä eräs Hume on sitä mieltä että jälkimmäinen herra oli oikeassa joten nykylääketiede perustuu vääriin ajatuksiin), ja josta Lydallin käyttämän lainauksen perusteella löytyy lukuisia väitteitä kurkkumädästä ja sen rokotteesta. En aio lukea kyseistä kirjaa, eli en voi tarkistaa minkälaisiin viitteisiin väitteet perustuvat (Lydall Lydall,missä ovat alkuperäiset viitteet, vai oliko niitä lainkaan?). Mielenkiinnosta katson hieman tarkemmin Béchampin teoriaa (”the cellular disease theory”) ja sen kannattajien väitteitä, ja suosittelen sitä kaikille jotka kaipaavat hyviä hihittelyhetkiä. <a href="http://www.whale.to/v/germ.htm"><span style="color: #3366ff;">Tässä</span></a></span><span style="color: black; font-family: arial;"> taulukkomuodossa näiden teorioiden erot (on muuten sivusto johon kannattaa tutustua tarkemmin vain tyhjällä virstarakolla, jos ei halua kastella pöksyjään, Rational Wikissä</span><span style="color: black; font-family: arial;"> on hyvä <a href="http://rationalwiki.com/wiki/Whale.to"><span style="color: #3366ff;">nyrkkisääntö</span></a> sivuston varalle), pahamaineinen NaturalNews</span><span style="color: black; font-family: arial;"> <a href="http://www.naturalnews.com/022332.html"><span style="color: #3366ff;">pohtii niitä</span></a> ja <a href="http://www.healingourchildren.net/cause_of_disease.htm"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a></span><span style="color: black; font-family: arial;"> myös mielenkiintoinen vanhemmille suunnattu sivusto (huomaa sivun lopussa oleva sininen ”buy it now” nappula, vain 27,95 dollarilla nille jotka haluavat ottaa täyden vastuun lastensa kasvattamisesta <em>oikein</em>). Mitäpä tässä muuta voi kuin käyttää nuorison suuhun paremmin sopivaa OMG lyhennettä.<br />
Lydall siis harrastaa pientä flirttiä mikrobiteorian kieltäjien kanssa, joskaan ei ilmeisesti itse mene niin pitkälle – ainakaan tähän mennessä kirjassa ei ole kielletty sitä että mikrobit aiheuttavat tauteja. Tuossa lainatussa pätkässä mainitaan kuinka kurkkumätä hävisi Ruotsissa ilman rokotetta, ilmeisesti joskus 1930-luvulla. En löytänyt mitään tilastoja Ruotsin kurkkumätätilanteesta noin kauan aikaa sitten, mutta löysin</span><span style="color: black; font-family: arial;"> <a href="http://www.springerlink.com/content/g012l24321165w3p/"><span style="color: #3366ff;">tämän</span></a> josta käy ilmi yleisen DTP-rokoteohjelman käynnistyneen 1953. Mitä ilmeisimmin se D –komponentti oli siinä turha, kun kerran kurkkumätä oli jo hävinnyt Ruotsista? Asiaa paremmin tuntevat - kommentit ovat tervetulleita!<br />
<br />
Lydall paljastaa myös Chigacon alueella vuonna 1969 sattuneesta epidemiasta ”järkyttäviä” lukuja: 55% tartunnan saaneista oli rokotettuja (joko täysin tai osittain, nämä on eritelty esimerkissä), lähteenä <a href="http://www.mothering.com/"><span style="color: #3366ff;">Mothering-lehti</span></a></span><span style="color: black; font-family: arial;"> #31 keväältä 1984. Ensinnäkin uskallan kyseenalaistaa lähteen (ja mainittakoot että Pubmed –haku ei tuottanut tulosta eri kombinaatioilla sanoista ”diphteria outbreak Chicago 1969”). Toisekseen prosenttiluvuista ei voi päätellä <em>sitten yhtään mitään</em> rokotteen tehosta, tarvitaan aktuelleja numeroita tartunnan saaneista ja siitä moniko heistä oli rokotettu, moniko ei, sekä siitä mikä oli yleinen rokotekattavuus tuolloin. Oletettavasti rokotekattavuus oli suuri (arvataan vaikkapa 90%). Jos otetaan esimerkkiin vaikkapa tuhat sairastunutta, oli heistä siis 550 (eli 55%) oli rokotettu jollain tasolla ja 450 ei ollut. Jos rokotteella ei olisi kertakaikkiaan mitään tehoa, pitäisi näiden tuhannen rokotetun joukossa olla noin 900 rokotettu ja 100 rokottamatonta (jos suhdeluku rokotettujen ja rokottamattomien välillä on se oletettu 90 / 10). Näiden arvauksiin perustuvien lukujen perusteella rokote siis selväsi suojasi tartunnalta. Jos taas rokotekattavuus olisikin ollut vaikkapa vain 10%, kääntyisi tilanne päinvastaiseksi: rokote altistaisi tartunnalle ja olisi siis haitallinen (koska sairastuneiden joukossa olisi niin suuri osuus rokotettuja verrattuna yleiseen populaatioon)! Pelkillä prosenttiluvuilla voidaan siis suoranaisesti valehdella ja hämätä - jos niin halutaan. Haluaako Lydall tehdä niin, vai eikö hän vain ymmärrä alkeellistakaan epidemiologiaa?<br />
Tämän suuren ”epidemiapaljastuksen” teki Lydallin mukaan alunperin urhea tohtori <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Robert_S._Mendelsohn"><span style="color: #3366ff;">Mendelson</span></a></span><span style="color: black; font-family: arial;"> (jonka nimen Lydall näyttää kirjoittaneen väärin), joka vaikuttaa olleen oikea ” <a href="http://photoninthedarkness.com/?p=106"><span style="color: #3366ff;">Brave Maverick Doctor</span></a>” </span><span style="color: black; font-family: arial;">(korvaa autismi melkein millä tahansa muulla sairaudella) ja jonka <a href="http://www.whale.to/vaccine/quotes20.html"><span style="color: #3366ff;">mietteitä voi lukea</span></a> jo aiemmin mainituilta sivustoilta</span><span style="color: black; font-family: arial;">. Mietityttää hieman mitä tämä lääkäri EI vastustanut? Valitettavasi nimi on niin yleinen että Pubmed-haulla ei pysty katsomaan mitä hän on julkaissut tieteellisissä lehdissä.<br />
<br />
Lydall viittaa myös entisen Neuvostoliiton alueella tapahtuneeseen isoon epidemiaan, ja syyttää lääketeollisuutta tämän epidemian käyttämisessä pelotteena, jotta ihmiset ottaisivat myrkkypiikkejä joilla lääketehtaat käärivät isot voitot. Epidemian väitettiin johtuneen liian alhaiseksi tipuuneesta rokotekattavuudesta, mikä Lydallin mukaan oli valhe sillä kattavuus ei ollut tippunut, eikä epidemia hävinnyt vaikka rokotekattavuus nousi, viittenä on annettu nämä <a href="http://www.cdc.gov/mmwr/preview/mmwrhtml/00022128.htm"><span style="color: #3366ff;">CDC</span></a> <a href="http://www.cdc.gov/mmwr/preview/mmwrhtml/00036527.htm"><span style="color: #3366ff;">raportit</span></a></span>. <span style="color: black; font-family: arial;">En ymmärrä miten Lydall on voinut päätyä yllämainittuihin väittämiin lukemalla nämä raportit. Mitä ilmeisimmin epidemialle oli useita syitä jotka osin ymmärretään vielä huonosti, mutta mielestäni Lydall on vetänyt johtopäätöksensä nyt ihan jostain muualta kuin mainituista raporteista. Suosittelen jokaista tsekkaamaan, mitä mieltä itse on. Pubmedistä löytyy useita juttuja liittyen tähän laajaan epidemiaan, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10657221"><span style="color: #3366ff;">silmäilin</span></a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10657185"><span style="color: #3366ff;">niistä</span></a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10657193"><span style="color: #3366ff;">muutamaa</span></a> (nämä ovat ilmaiseksi saatavilla). </span><span style="color: black; font-family: arial;">Väite ettei rokotekattavuus ollut laskenut on ainakin perusteeton (esim. tuosta toisesta jutusta lause ” <span style="font-family: 'courier new';">However, during the 1980s, changes in immunization policy, medical practice, and public acceptance of immunization led to less intensive immunization of children.</span>” eli 80-luvulla muutokset rokotekäytännöissä, ”lääkäripraktiikka”käytännöissä sekä ihmisten ”suostuvaisuudessa” rokotuksiin johtivat siihen että lapsia rokotettiin vähemmän, pahoittelen erittäin kankeaa käännöstä), lisäksi rokotekattavuuden nousu näyttää korreloivan ajallisesti vähentyneiden tapausmäärien kanssa (esim. toisen jutun kuva 2, sivulla S13).<br />
<br />
Kiinnitän myös huomiota siihen, että Lydalla ainakin pariin otteeseen mainitsee, kuinka (rokoteen avulla aikaansaadut) vasta-aineet eivät suojaa yksilöä kurkkumädältä, ja tämä on huomattu Englannissa tehdyssä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14852897"><span style="color: #3366ff;">tutkimuksessa</span></a></span><span style="color: black; font-family: arial;">. Tutkimus kokonaisuudessaan näyttää olevan ulottumattomissani, mutta löydän pari tiivistelmää siitä; <a href="http://pmj.bmj.com/content/27/305/147.1.full.pdf+html"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a> (tuonne pitää näköjään kirjautua ensin) ja <a href="http://bmb.oxfordjournals.org/cgi/pdf_extract/7/4/360"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a></span><span style="color: black; font-family: arial;"> sekä <a href="http://archpedi.ama-assn.org/cgi/content/summary/82/6/786-a"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a> myös yhden alkua, kokonaan saisi vain maksamalla. Jännittävän vanha viite muuten, jälleen kerran. Tiivistelmien mukaan tutkimuksessa katsottiin kahden eri kurkkumätä-epidemian tietoja, ja erityisesti niitä potilaita jotka sairastuivat rokotteesta huolimatta (ja joita oli näissä epidemioissa poikkeuksellisen paljon), ja ilmeisesti havaittiin että rokotetun henkilön verestä mitattu vasta-ainepitoisuus (nk. tiitteri) ei näytä olevan kovin hyvä indikaattori siitä, miten hyvässä suojassa yksilö on kliiniseltä infektiolta. Ei sinänsä yllättävää, jo pitkään on tiedetty että pelkän vasta-ainetiitterin (joko rokotteen, tai luontaisen infektion jälkeen) katsominen suojan arvioimisessa voi olla harhaanjohtavaa, riippuen hieman taudista, se vaan on sattunut olemaan se mitä osataan mitata. Toisaalta siinä havaittiin myös että rokotettujen yksilöiden kuolleisuus oli nolla ja heidän joukossaan oli myös erittäin vähän vakavia tautimuotoja, eli rokote (tai rokotteet, valmisteita oli useita joissa mahdollisesti oli eroja tehossa) sinänsä oli ilmeisesti suojaava. Miksi Lydall jättää tämän mainitsematta? Ja ennen kaikkea – miksi hän jälleen kerran ottaa yhden tutkimuksen, tekee siitä omat liian pitkälle menevät johtopäätöksensä ja jättää muun datan aiheesta huomiotta?</span><br />
<br />
<span style="color: black; font-family: arial;">Rokotekirjan kohdasta ”Correlates of protection” saa yleiskuvan siitä, mitä tiedetään kurkkumädältä suojaavasta immuniteetista ja sen tasosta. Näyttää siltä että vasta-ainetaso kyllä pääsääntöisesti korreloi suojan kanssa, mutta luonnollisesti myös altistuksen taso (= difteriatoksiinin määrä, kurkkumädän oireethan aiheutuvat bakteerin tuottamasta myrkystä) vaikuttaa myös, eli jos henkilö altistuu suurelle toksiinimäärälle, ei isotkaan vasta-ainepitoisuudet välttämättä tautia estä: ”<span style="font-family: 'courier new';">Probably no level of circulating antitoxin confers absolute protection; Ipsen[168] reported two cases of fatal diphtheria in patients with antitoxin levels above 30 IU/mL the day after onset of symptoms.</span>” eli todennäköisesti ei ole olemassa mitään tiettyä vasta-ainetasoa joka tarjoaisi absoluuttisen suojan, ja on raportoitu jopa kuolemantapauksia erittäin isosta vasta-ainetasosta huolimatta. <a href="http://www.hpa.org.uk/web/HPAwebFile/HPAweb_C/1197637081250" style="font-family: arial;"><span style="color: #3366ff;">Tässä</span></a><span style="font-family: arial;"> </span></span><span style="color: black; font-family: arial;">myös yksi juttu jossa on taulukoitu vasta-ainetasoja suojan kanssa, mutta tekstissä mainitaan ettei niitä yksin voi käyttää diagnostisina. Mutta etteikö vasta-ainetaso yhtään korreloisi suojan kanssa – kuten Lydall väittää? Hevon kukut.</span><br />
<span style="color: black; font-family: arial;">Luvussa esitetään myös tavanomaiset mongerrukset salaliitoista ja annetaan esimerkkejä kuinka epidemiatapauksissa potilaiden taustoja ei kerrota (rokotettujen sairastuneiden diagnoosit muutettiin sopivasti jotta peiteltäisiin rokotteiden pettäminen). Niin ja sitäpaitsi C-vitamiini estää täysin myös kurkkumätä-tapaukset! En vaivautunut edes tarkistamaan löytyisikö tälle väitteelle jotain tukea, mitään viitettä ei turhaan annettu.<br />
<br />
Loppuun liitän vielä pari tutustumisen arvoista juttua kurkkumätään liittyen; <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19596410"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a> suomalaista </span><span style="color: black; font-family: arial;">tutkimusta vasta-ainetasoistamme (lääketehtaiden miehet mustissa lienevät jo "hoidelleet" moiset tutkijat, jotka kehtaavat ehdottaa vahviste-rokotusten <em>harventamista</em>!), <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16989265"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a> </span><span style="color: black; font-family: arial;">yleiskatsaus aiheeseen, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18076863"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a> </span><span style="color: black; font-family: arial;">Euroopan alueen seurantajärjestelmästä tietoa ja <a href="http://www.sgm.ac.uk/pubs/micro_today/pdf/021007.pdf"><span style="color: #3366ff;">tässä</span></a> </span><span style="color: black; font-family: arial;">ihan hauska (historiallinen) juttu Englannin kurkkumätärokote-tilanteen kehittymisestä.</span><br />
<br />
<span style="color: black; font-family: arial;">Taidan kyllä edelleenkin pitää itseni ja muun perheen rokotettuina kurkkumätää vastaan, kissoja lukuunottamatta, ne saavat muita myrkkypiikkejä.</span>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-49998053174347127812010-04-01T03:57:00.000-07:002011-04-28T12:33:28.249-07:00Luvut 6-9<span style="font-size: 100%;"><span style="color: black; font-family: arial;">Luvun kuusi otsikkona on </span><b style="color: black; font-family: arial;">”The theory that childhood diseases are beneficial” </b><span style="font-family: arial;"><span style="color: black; font-family: arial;">ja otsikon mukaisesti siinä tarjotaan todisteita sille, että lastentaudit kannattaa sairastaa; tästä on kirjoittajan mukaan jonkin verran julkaistua tietoa, ja runsaasti empiiristä tietoa. Teorian mukaan lastentautien sairastaminen vähentää henkilön riskiä kroonisille sairauksille myöhemmin elämän aikana (ei viitettä, joten kysynkin: kenen teoria tämä on ja mille se perustuu? Vai onko jälleen kyseessä kirjoittajan ihan itse keksimä teoria?).</span><br />
<br />
<span style="color: black; font-family: arial;">Käydään julkaistun tiedon kimppuun. Lydallin mukaan naisilla jotka ovat sairastaneet sikotaudin on vähemmän ovarisyöpää kuin sellaisilla jotka eivät ole sitä sairastaneet. Viitteinä </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/5939299?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=2&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed" style="color: #3333ff; font-family: arial;">tämä</a><span style="color: black; font-family: arial;"> ja </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/588853" style="color: #3333ff; font-family: arial;">tämä</a><br />
<br />
<span style="color: black; font-family: arial;">Ensimmäinen ajatus joka nousee mieleeni on näiden tutkimusten ikä; että ei sitten yhtään vanhempia viitteitä Lydall onnistunut löytämään?</span><br />
<br />
<span style="color: black;">Kirja on ilmestynyt vuonna 2005, tämän olen nyt useampaan kertaan tarkistanut, koska pääsääntöisesti Lydallin viitteet ovat väliltä 1950-1970, ja jatkuvasti ihmetyttää tämä näin vanhojen viitteiden käyttö. Sinänsä tokikaan vanha tutkimus ei automaattisesti ole huono / virheellinen tutkimus, mutta esim. immunologian tietämys on suorastaan räjähtänyt viimeisten parin vuosikymmenen aikana molekyylitekniikoiden kehittymisen myötä.</span><br />
<br />
<span style="color: black;">Ensimmäistä tutkimusta en saanut käsiini joten sitä en ole lukenut, eikä siitä ole edes abstraktia sähköisesti, mutta toisen silmäilin läpi, ja siinä siis havaittiin, perustuen ovarisyöpäpotilaiden (eli ”keissien”) ja kontrollien omiin muistikuviin: muistivatko he sairastaneensa sikotaudin, tuhkarokon ja vihurirokon, että ne joilla oli ovarisyöpä, selvästi harvemmin muistivat sairastaneensa nämä taudit. Miksi Lydall on poiminut tähän vain sikotaudin, vaikka kaikki kolme lastentautia oli tsekattu?</span><br />
<br />
<span style="color: black;">Pikainen surffaus PubMedissä tuottaa myös muita viitteitä aiheeseen liittyen: </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/1544753" style="color: #3333ff;">Tässä</a><span style="color: black;"> </span><span style="color: black;">havaittiin ” </span><span style="color: black; font-family: 'courier new';">No protective effect was associated with mumps virus infection</span><span style="color: black;">” eli ”sikotauti-infektiolla ei havaittu suojaavaa vaikutusta”.</span></span></span><span style="color: black; font-family: arial;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6614075?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=1&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed" style="color: #3333ff; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Tässä</span></span></a><span style="color: black; font-family: arial;"> puolestaan todetaan ” <span style="font-family: 'courier new';">We speculate that the mumps virus may be a determinant of reproductive span and, through its potential to cause a depletion of oocytes, increase the risk for ovarian cancer</span>.” </span><span style="color: black; font-family: arial;">. Eli kirjoittajat spekuloivat sikotautiviruksen mahdollisesti vaikuttavan naisen lisääntymiskyvyn kestoon, koska se kykenee vähentämään munasolujen määrää ja siten ehkä </span><span style="color: black; font-family: arial; font-style: italic;">lisää</span><span style="color: black; font-family: arial;"> ovarisyövän riskiä.</span><span style="color: black; font-family: arial;"> </span><span style="font-family: arial; font-size: 100%;"><span lang="FI"><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/445337" style="color: #3333ff;">Tässä</a> <span style="color: black;">puolestaan havaittiin, että ovarisyöpäpotilaat tosiaan muistavat harvemmin sairastaneensa sikotaudin kuin terveet kontrollit, MUTTA heillä on yhtä suuri seroprevalenssi, eli todellisuudessa he sen ovat sairastaneet, mutta piilevänä, ja tämän merkitystä ovarisyövän kehittymisen kannalta spekuloidaan.</span></span></span> <br />
<div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Mainittakoot vielä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19603272" style="color: #3333ff;">katsaus-artikkeli</a>, josta en löytänyt mitään mainintaa sikotaudista, eli näyttää siltä että sitä ei loppujen lopuksi näytetä pitävän mitenkään merkittävänä etiologisena tekijänä ovarisyövässä (joko suojaavana, tai altistavana).</span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Vaikuttaa siltä että Lydall on jälleen sortunut kirsikanpoimintaan, mikä sinänsä ei enää jaksa yllättää.<br />
</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="color: black; font-family: arial; font-size: 100%;"><span lang="FI">Seuraavaksi Lydall kertoo kuinka syöpää voidaan hoitaa tuhkarokkoviruksella; potilas joko paranee pysyvästi tai ainakin väliaikaisesti, viitteenä <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4099624" style="color: #3333ff;">nämä</a><span style="color: #3333ff;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4100233" style="color: #3333ff;">tutkimukset</a>, jotka koskevat leukemiaa,</span></span><span style="color: black; font-family: arial;"> sekä </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/4103972" style="color: #3333ff; font-family: arial;">tämä</a><span style="color: black; font-family: arial;">, joka koskee<span style="color: #3333ff;"> </span></span><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Burkittin_lymfooma" style="color: #3333ff; font-family: arial;">Burkitin lymfomaa</a><span style="color: black; font-family: arial;">. </span><o:p style="color: black; font-family: arial;"></o:p></div><span style="color: black; font-family: arial; font-size: 100%;"><span lang="FI"></span></span> <br />
<div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Mitään näistä en löydä sähköisenä, mutta ottaen huomioon että <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19203113" style="color: #3333ff;">tuhkarokko aiheuttaa immunosuppressiota tuhoamalla lymfosyyttejä</a>, ei ole yllättävää että se voi siten ”hoitaa” lymfosyyttiperäisiä syöpiä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että päällä olevan syövän ”parantuminen” tuhkarokolla ei tarkoita sitä että sairastettu tuhkarokko vähentäisi myöhemmin kehittyvän syövän riskiä (kuten Lydall ehkä toivoo lukijan ajattelevan).</span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Tutkailen tätä syövän paranemishommaa hieman enemmän, ja löydän paljon mielenkiintoisia juttuja, mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/18537591?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=5&log$=relatedreviews&logdbfrom=pubmed" style="color: #3333ff;">tämän</a><span style="color: black;">, </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15546127?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=1&log$=relatedreviews&logdbfrom=pubmed" style="color: #3333ff;">tämän</a><span style="color: black;"> ja </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19203112?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=5&log$=relatedreviews&logdbfrom=pubmed" style="color: #3333ff;">tämän</a><span style="color: black;"> </span><o:p style="color: black;"></o:p><span style="color: black;">sekä </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15461580?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=4&log$=relatedreviews&logdbfrom=pubmed" style="color: #3333ff;">tämän</a><span style="color: black;">.</span><br />
</span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Huomaatteko jotain?</span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Syöpähoitoihin kehitettävät tuhkarokko-virus (MV) hoidot perustuvat nimenomaan <span style="font-style: italic;">attenuoidulle rokotekannalle</span>! Mitäköhän mieltä Lydall olisi tästä?</span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Mainittakoot muuten vielä että kaikki syövät eivät tosiaankaan ihmeenomaisesti parannut tuhkarokko-infektiolla, sillä suurimmalla osalla syöpäsoluista ei ole tarvittavaa reseptoria, jonka avulla MV pääsisi soluun sisälle – eli vain sellaiset syöpätyypit jotka ilmentävät sopivaa reseptoria v<span style="color: black; font-family: arial;">oivat parantua (ainakin väliaikaisesti) tuhkarokkoviruksen infektoidessa potilaan.</span></span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Muut perustelut tuhkarokon hyödyllisyydestä lapsille näyttävät olevan enemmänkin henkilökohtaista todistusta ja epämääräisiä teorioita (mm. tuhkarokko on tarpeellinen eliminaatiosairaus koska sitä sairastavat haisevat kovin pahalle, ja tuhkarokon aikana lapsilla tapahtuu -lähinnä ilmeisesti henkinen- kehityspyrähdys), ilman viitteitä, joten jätän ne omaan arvoonsa. Aika laihoiksi jäävät tämän teorian perusteet, sanoisin.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Lydall myös väittää, että koska tuhkarokkorokote ruiskutetaan suoraan suoneen, se ohittaa tärkeän osan immuunijärjestelmää, minkä luonnollinen tartunta käy läpi. <span style="font-style: italic;">Mitään</span> rokotetta ei ruiskuteta suoraan suoneen (verenkiertoon), ei mitään. Suurin osa rokotteista pistetään lihakseen tai ihon alle, josta immuunijärjestelmän solut, kuten dendriittisolut, rokotteen sisältämät antigeenit poimivat, ja matkustavat paikalliseen imusolmukkeeseen käynnistelemään immuunivastetta. Mitään vaihetta sinänsä (immuunivasteessa) ei siis ohiteta (ei se ole mahdollistakaan, jos immuunivaste halutaan saada käyntiin). Voi miettiä, valehteleeko Lydall tarkoituksella, vai onko hän tosiaan näin asiantuntematon rokotteiden suhteen. Ehkä molempia.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Luvun lopussa Lydall vertaa tyttärensä (aikoinaan) saamaa tuhkarokkoa synttärilahjaan. Toivon hartaasti että omille lapsilleni tuodaan synttärilahjaksi jotain muuta.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Luvun seitsemän otsikkona on ”<span style="font-weight: bold;">But children die of measles</span>” ja ilmeisesti sen tarkoituksena on antaa vastaus rokotteita markkinoivien tahojen väitteeseen ”mutta tuhkarokko tappaa lapsia”. Lydall toteaa että joissain maissa tuhkarokon kuolleisuus voi nousta jopa tasolle 1/2000, ja että tätä käytetään pelotteena rokotetta markkinoitaessa.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Jään miettimään tuota lukua. Siis yksi kahdestatuhannesta. Mistä? Asukkaasta? Sairastuneesta? Lydall käyttää ilmaisua ”death rate”, jolla päätyy Wikipediassa <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Death_rate" style="color: #3333ff;">mortaliteetin</a> sivulle. Itselleni on helpompaa hahmottaa taudin tappavuutta käsitteellä tapauskuolleisuus (<a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Case_fatality_rate" style="color: #3333ff;">CFR</a>), joka kertoo moniko tautiin sairastuneista kuolee siihen.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="color: black; font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Lydall ei anna mitään lähdettä tälle luvulle, kuten mielestäni tällaisessa tiedossa tulisi olla, joten en voi tarkistaa mitä tällä luvulla tarkalleen ottaen tarkoitetaan.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI"> <span style="color: black;">Mutta painellaan jälleen PubMediin,</span><span style="color: black;"> </span><span style="color: black;">sieltä lödän </span><a href="http://www.biomedcentral.com/1472-698X/10/5" style="color: black;"><span style="color: #3333ff;">tämä</span>n</a> jossa todetaan ” <span style="font-family: 'courier new';">measles fatality rates in stable populations are around 2%</span>” ja oletan tässä tarkoitettavan CFR:a, eli sairastuneista noin 2% kuolee ”stabiileissa populaatioissa”. Samassa jutussa kerrotaan epästabiileissa oloissa tapauskuolleisuuden voivan nousta jopa 34%:iin. <a href="http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs286/en/index.html" style="color: #3333ff;">WHOn sivuilta</a><span style="color: black;"> löytyy tieto: jopa 10% tapauksista voi johtaa kuolemaan ja </span><a href="http://www.who.int/features/qa/53/en/index.html" style="color: #3333ff;">toisaalla</a><span style="color: black;"> puolestaan kerrotaan tapauskuolleisuuden olevan kehitysmaissa 1-5% luokkaa (ja poikkeusoloissa jopa 25%). </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19188207" style="color: #3333ff;">Tässä</a> juttu jossa CFR:a on pyritty arvioimaan eri maissa sattuneiden epidemioiden perusteella viimeisten muutaman kymmenen vuoden ajalta, näyttää olevan ilmainen eli kiinnostuneet voivat sieltä silmäillä todella monen epidemian tiedot, suosittelen! Vastaan käveli myös <a href="http://www.saunalahti.fi/arnoldus/tart_ta2.html" style="color: #3333ff;">tällainen</a> (kirjoittajasta lisätietoa mm. <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Arno_Forsius" style="color: #3333ff;">täällä</a>, vaikuttaa mielestäni ihan luotettavalta lähteeltä) jossa todetaan tuhkarokosta ” <span style="font-family: 'courier new';">Tuhkarokon aiheuttama pitkän aikavälin vuotuinen kuolleisuus oli noin 0,4 o/oo väestöstä</span>” ja jos osasin oikein laskea, tarkoittaisi tämä Suomen tasolla reilua kahtatuhatta (pääosin ilmeisesti) lasta vuodessa. En valitettavasti löydä pikaluvulla tuosta lähteestä sitä, mitä ajanjaksoa tämä luku koskee, enkä osaa arvioida pätisikö tämä nykyaikaisen hoidon kanssa, ehkä joku lukija osaa arvioida tätä paremmin? Toisaalta jos laskee että suomessa syntyy lapsia noin 60000 per vuosi ja jos tapauskuolleisuus olisi se noin 2% (ja oletamme että lähes kaikki lapset tuhkarokon jossain vaiheessa lapsuuttaan sairastavat), saamme reilu tuhat tuhkarokkoon kuollutta lasta. Pienimmällä tapauskuolleisuudella joka tuli vastaan, eli 0,1%:lla, saan 60 kuollutta lasta. Tarkistan vielä <a href="http://www.us.elsevierhealth.com/ISBN/9781416036111/Vaccines" style="color: black;">tästä</a> kirjasta, ja siellä todetaan taudin johtavan kuolemaan 1-3 / 1000 sairastunutta, mikä vastaa noin 60-180 kuollutta lasta Suomen mittakaavassa.<br />
</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Ovatko nämä luvut paljon vai vähän? Montako lasta kuolee vuosittain MPR-rokotteen seurauksena Suomessa?</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Mutta ei hätää, Lydall tietää miten tuhkarokkoon kuolemisen voi 100% varmuudella välttää, sillä lapset kuolevat siihen <span style="font-style: italic;">vain</span> jos heillä on jokin vakava perussairaus (ei siis kannata saada lasta jolla olisi jokin perussairaus!), lapsi kärsii energian tai proteiinien puutoksesta, lasta vahingossa tai tahallaan viilennetään tuhkarokon aikana, tai jos hänelle annetaan kuumelääkkeitä. Mihinkään näistä väitteistä ei ole tarjolla viitteitä, paitsi nälkiintymisen kuolleisuutta lisäävästä vaikutukseen, johon uskon ilman viitteiden tarkistamista. Lydall mainitsee kuinka ”<span style="font-family: 'courier new';">Fever suppressing drugs seriously inhibit the work of the immune system</span>” (eli kuumetta alentavat lääkkeet vakavasti häiritsevät immuunijärjestelmän toimintaa) ja antaa tästä viitteeksi vuonna 1898 kirjoitetun jutun (tietojen perusteella tämä: J. Cantacuzene, Nouvelles recherches sur led mode de destruction des vibrions dans l'organisme. Ann. Inst. Pasteur 12 (1898), pp. 274–300) johon on viitattu <a href="http://www.amazon.com/History-Immunology-Second-Arthur-Silverstein/dp/012370586X/ref=dp_ob_title_bk" style="color: #3333ff;">tässä</a> kirjassa (ja joka muuten pääsi heti joululahjatoivomuslistalleni, jos jouluun asti maltan odottaa). Kerrassaan mielenkiintoinen viittaus, sanoisin. Haluaisin kuitenkin hieman uudempaa tietoa aiheesta.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Loppuluku käsittelee Uuden Seelannin muutamaa tuhkarokkoepidemiaa, joissa kirjoittajan mukaan peiteltiin epidemiassa kuolleiden lasten taustoja (olivat jo valmiiksi sairaita ja sitä paitsi rokotettuja – ei viitteitä, mutta eihän salaliitosta voi ollakaan), sekä sitä kuinka sairaanhoitajat tappavat tuhkarokkopotilaat syöttämällä heille jäätelöä ja hyytelöä (prosessoitua, maito- ja sokeripitoista ruokaa, molemmat tappavaa myrkkyä sairaalle lapselle – ei viitettä).</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Mietityttää, miksi Lydall keskittyy niin voimakkaasti tuhkarokon aiheuttamiin kuolemiin? Onko tosiaan niin, että siihen sairastuneet lapset joko paranevat täysin, tai kuolevat? Ei mitään muita seuraamuksia? </span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI"><a href="http://www.us.elsevierhealth.com/ISBN/9781416036111/Vaccines" style="color: #3333ff;">Tässä</a> kirjassa on näppärästi lueteltu komplikaatioita (manittakoot että lähteitä on näihin lueteltu 25 kpl, en tarkistanut yhtäkään): välikorvantulehdus 7-9%, keuhkotulehdus 1-6%, ripuli 8%, aivotulehdus 1 tapaus / 1000-2000 sairastunutta, SSPE 1 tapaus / 100 000 sairastunutta. Vakavia komplikaatioita esiintyy enemmän alle 5 -vuotiailla sekä yli 20 -vuotiailla. Lydall on useaan otteeseen korostanut sitä, että aikuisilla tuhkarokko on vaarallisempi, johtaen useammin vakaviin komplikaatioihin, kuin lapsilla. Miksi hän ei mainitse saman riskin koskevan alle 5-vuotiaita?</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI"><a href="http://www.eurosurveillance.org/ViewArticle.aspx?ArticleId=19443" style="color: black;"><span style="color: #3333ff;">Täss</span>ä</a> vielä erittäin mielenkiintoinen artikkeli Sveitsissä käynnissä olevasta jo kolme vuotta kestäneestä epidemiasta. Kuolleisuus näyttää olleen onneksi hyvin vähäistä, komplikaatioina mainittiin mm. pneumonia, korvatulehdus ja aivotulehdus ja vajaa 8% tapauksista joutui sairaalahoitoon. Suosittelen! <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19131097?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=1&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed" style="color: black;">Laajempaa katsausta</a> Euroopan tilanteeseen on myös tarjolla.<br />
</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI"><o:p> </o:p></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Luvun kahdeksan otsikkona on ”<span style="font-weight: bold;">sick children need care</span>” eli sairaat lapset tarvitsevat hoitoa, ja voinen kerrankin täysin rinnoin ja puhtain sydämin yhtyä kirjoittajan mielipiteeseen. Luvun tarkoituksena on ilmeisesti kritisoida (länsimaista) nykykäytäntöä, jossa lasten ei anneta sairastaa rauhassa, vaan heidän oletetaan popsivan lääkkeitä (lähinnä kipulääkkeitä) ja olevan heti kunnossa menemään päivähoitoon jotta vanhemmat pääsevät töihin. Oikean sairastamisen taito on kadonnut. En nyt tiedä tuosta oikean sairastamisen taidosta, mutta se on kyllä varmasti totta että lasten sairastelut voivat pahasti häiritä vanhempien kiireistä työelämää, ja tämä tuottaa ongelmia. Oman perheeni tukiverkko on sen verran vahva että emme ole pahaan pulaan joutuneet koskaan, ja lasten on mielestäni annettu sairastaa rauhassa – mieluummin vähän pidemmän aikaa kuin liian lyhyesti, mutta tiedän käytännön järjestelyjen aiheuttavan harmaita hiuksia monissa perheissä. Ilmeisesti rokottamattomuus olisi Lydallin mielestä mainio ratkaisu tähän ongelmaan. Mainittakoot Lydallin neuvovan seuraavassa luvussa, että tuhkarokon sairastamisen jälkeen lapsi tarvitsee hiljaista sisäelämää ("quiet indoor lifestyle") <span style="font-style: italic;">2-6 viikon aja</span>n. Miettikää sitä, te työssä käyvät uraäidit ja isät (*vinkaa silmäänsä*). Tämä seikka on mielestäni myös otettava huomioon mietittäessä rokotuksen versus rokottamattomuuden aiheuttamia kustannuksia yhteiskunnalle (joita ei monen rokotekielteisen mielestä käsittääkseni saisi yhtään pohtia) – eli jokainen tuhkarokkoon sairastunut lapsi merkitsee minimissään kolmen viikon (viikko sairaana + vähintään se kaksi toipilaana) kotonaoloa jommallekummalle vanhemmalle.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Luvun loppupuolella Lydall kertoo vielä mullistavista tutkimustuloksista, joiden avulla kaikki infektiotauteihin kuolemassa olevat ihmiset voitaisiin pelastaa! Tarvitaan vain suuria annoksia C-vitamiinia; lääkäri <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Archie_Kalokerinos" style="color: #3333ff;">Archie Kalokerinos</a> on asiaa tutkinut ja näin todennut. Lydallin viitteet aiheesta ovat saavuttamattomissa (yllä mainitun lääkärin kirjoittama kirja johon en aio tutustua, ja kaksi symposium –abstraktia, joista kumma kyllä ei näytä syntyneen ihan oikeita julkaisuja), joten katson kyseisen lääkärin julkaisuja Pubmedistä; löydän 11 julkaisua vaihtelevista aiheista, joista suurin osa on julkaistu Australaasian sairaanhoitajien lehdessä (The Australasian nurses journal), loput Australian lääkärilehdessä (The Medical journal of Australia) ja joista ainakin yksi on ”letter”. Yhdenkään jutun otsikko ei näytä sopivan laajaan (tai minkään kokoiseen) tutkimukseen C-vitamiinin annostelun vaikutuksista infektiotautikuolleisuuteen. Yhdessä jutussa saattaa olla muutama tapausselostus, mutta en voi olla varma koska en pääse lukemaan juttua. Pikaisehkolla surffaus-sessiolla löydän kyllä kaikennäköistä C-vitamiinista, ja sen mahdollisista vaikutuksista mm. sydän- ja verisuonisairauksiin, mutta infektiotautien kohdalla näytän ensin vetäväni vesiperän, kunnes vihdoin tärppää edes jotain. Tuhkarokon hoidossa on kuin onkin <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16291830" style="color: #3333ff;">tutkittu</a> C-vitamiini-lisää. Ei abstraktia saatavilla, eikä työpaikallani näköjään ole tilausta eli en pääse lukemaan juttua, mutta otsikkohan sen jo kertoo: C-vitamiinilla ei ole todettu parantavaa vaikutusta tuhkarokon kliiniseen kuvaan / kulkuun (eli ilmeisesti ei myöskään kuolleisuuteen, joskin on nyt vaikea mennä arvioimaan mikä kuolleisuus on tutkimuksessa ylipäänsä ollut). Enempää ei tartu haaviin, mutta jos jollakulla on heittää muita tutkimuksia aiheeseen liittyen, olen kiitollinen. Lydall jatkaa aiheesta salaliittoon vedoten – pienetkin annokset C-vitamiinia pelastaisivat henkiä, mutta WHO ei halua sitä käyttää koska C-vitamiinia ei voi patentoida joten lääkefirmat eivät voi tienata isoja rahoja sen avulla.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Niin kutsuttu ironiamittarini koki kohtuullisen kovia Lydallin pohtiessa sitä, onko viisasta pyrkiä lyhentämään esim. tuhkarokon luonnollista kulkua C-vitamiinilla. <span style="font-style: italic;">Koska aiheesta ei ole vielä tutkimuksia tehty, hän ei sitä suosittele</span> (kuten ei myöskään homeopatian käyttöä tässä tarkoituksessa!). Tästä asiasta hän siis haluaisi tutkimustuloksia. Monen muun asian kohdalla hän on <span style="font-style: italic;">paljon</span> joustavampi.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Luvun yhdeksän otsikko on ”<span style="font-weight: bold;">Caring for a child with:</span>” eli ”lapsen jolla on … hoitaminen:” , ja luvussa käydään läpi kaikki muut lastentaudit paitsi tulirokko (*raapii päätään ja miettii miksi tulirokko on jätetty pois*); miten kutakin tautia sairastavaa lasta tulee hoitaa. Päätin pääosin skipata tämän luvun muutamasta syystä.<br />
</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">1) En ole lääkäri, enkä siksi pätevä antamaan ohjeita sairaiden lasten hoitamiseen (seikka joka ei näytä häiritsevän Lydallia, mutta onhan hän sentään homeopaatti)<br />
</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">2) haluan päästä jo niiden pirun rokotteiden kimppuun<br />
</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">3) luku on niin täynnä viitteetöntä seebaa ettei mielenterveyteni kestäisi sen tarkkaa perkaamista.<br />
</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Muutaman pointin nostan kuitenkin esille, ja ne koskevat hinkuyskää, sillä tätä koskevaa osiota lukiessani ymmärsin ehkä paremmin kuin milloinkaan mitä ”the stupid – it burns” sanonta tarkoittaa.</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Lydall aloittaa hinkuyskä”tietouden” jakamisen toteamalla kuinka hinkuyskän ilmaantuvuus on laskenut viimeisen sadan vuoden aikana, ja nykyään hyvin harva lapsi saa sen. Ei viitettä. Lydallin valikoiva viittauskäytäntö antaa kyllä uuden merkityksen kirjan kannessa olevalle maininnalle ”fully referenced”. Silmäilen <a href="http://verkkokauppa.duodecim.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=6256" style="color: #3333ff;">”Mikrobiologia” kirjan</a> <span style="font-style: italic;">Bordetella pertussis</span> lukua, sekä jo aiemmin mainitun <a href="http://www.us.elsevierhealth.com/ISBN/9781416036111/Vaccines" style="color: #3333ff;">rokotekirjan</a><a href="http://www.us.elsevierhealth.com/ISBN/9781416036111/Vaccines" style="color: #3333ff;"></a> lukua hinkuyskä rokotteesta. Taudin ilmaantuvuus laski niiden mukaan selvästi rokotteen käyttöön ottamisen jälkeen, mutta on sittemmin jälleen noussut selvästi, myös Suomessa. Johtuuko tämä aiemmasta alidiagnosoinnista, vai ehkä siitä että rokote antaa aiheuttaja- bakteerin muuntelun vuoksi heikomman suojan kuin ennen, vai ehkä molemmista?</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Lydallin mukaan lapsen hinkuyskä on tauti josta selviää parhaiten päättäväisellä asenteella (te kaikki vanhemmat, joiden lapsi on kuollut hinkuyskään – miksi ette olleet päättäväisempiä?), ja muovikulhon avustuksella (tähän lapsi voi oksentaa yskänpuuskan päätteeksi). Ikävimmät asiat hinkuyskään liittyen ovat vanhempien uupumus pitkään kestävien yöheräilyjen vuoksi (yskänpuuskat läpi yön) ja lapsen mahdollinen aliravitsemus oksentelun seurauksena. </span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: courier new;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Jälleen – hinkuyskä ei ole vaarallinen, kunhan se hoidetaan oikein (=ei missään nimessä mitään lääkitystä, korkeintaan homeopatiaa). Avainasemassa on pystyasento: pieni vauvakaan ei kuole hinkuyskään, kunhan se pidetään pystyasennossa yskänpuuskien aikana (tämän ”vanha kansa” kuulemma tiesi – jos näin, niin miksiköhän hinkuyskään kuoli ennen rokotteen käyttöönottoa esim. USA:ssa 10 000 ihmistä, joista suurin osa pieniä lapsia (</span><a href="http://www.us.elsevierhealth.com/ISBN/9781416036111/Vaccines%29" style="color: #3333ff; font-family: arial;">lähde</a><span style="font-family: arial;">) ?). Lydall kritisoi vanhempien pelottelua, johon kuulemma (vauvojen kohdalla) yleensä käytetään kuolleisuuslukua 1/200 sairastunutta (lähteenä annettu CDC:n hinkuyskäseuranta vuosilta 1986-1988, en onnistu löytämään), ja kritisoi tätä tutkimusta koska siinä ei raportoitu mm. sitä oliko kuolleita lapsia lääkitty kipulääkkeillä, tai olivatko he joutuneet kylmettymisen uhreiksi sairastumisen aikana (molemmat seikkoja jotka kuulemma lisäävät kuolleisuutta). Kaiken kukkuraksi hinkuyskä sinänsä ei yleensä koskaan ole kuoleman syy, vaan komplikaatio, kuten pneumonia. Miten </span><span style="font-family: arial; font-style: italic;">lohdullinen</span><span style="font-family: arial;"> ajatus kuolleen lapsen vanhemmille – ei se ollut se hinkuyskä vaan pneumonia! Lydall vetoaa Ruotsiin; </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/6123662" style="color: #3333ff; font-family: arial;">tämän</a><span style="font-family: arial;"> mukaan Ruotsissa on ollut vuosina 1977-1979 hinkuyskäepidemia, jossa oli 19 000 sairastunutta eikä YHTKÄÄN kuollutta. Harmillisesti en pääse lukemaan juttua, mutta </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19679218" style="color: #3333ff; font-family: arial;">tämän</a><span style="font-family: arial;"> mukaan Ruotsi veti kokosolurokotteen vuonna 1979 pois käytöstä, joten 1977-1979 on rokote vielä ollut käytössä. Ruotsin lievä epidemia on siis jyllännyt mitä ilmeisimmin pääsääntöisesti rokotetussa populaatiossa – seikka jonka Lydall jättää <span style="font-style: italic;">sopivasti</span> mainitsematta.</span> </span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">No mikä sitten on hinkuyskän kuolleisuus ja muut komplikaatiot? Jälleen <a href="http://www.us.elsevierhealth.com/ISBN/9781416036111/Vaccines%29" style="color: #3333ff;">tässä</a> kirjassa on listattu, perustuen <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9382911" style="color: #3333ff;">tähän</a> laajahkoon tutkimukseen, seuraavaa: vauvoilla ja lapsilla vakavia komplikaatioita esiintyi 5,8%, joista yleisin oli keuhkotulehdus. Alle 6 kk ikäisillä vakavia komplikaatioita esiintyi useammin, 23,8%:lla, heilläkin pneumonia oli yleisin komplikaatio. Myös akuutti enkefaliitti (aivotulehdus), johon voi liittyä erilaisia kohtauksia, on mahdollinen, esiintyvyysarviot vaihtelevat 8-80 / 100 000 sairastapausta. Näistä aivotulehdus-potilaista noin kolmasosa kuolee, kolmasosalle jää pysyviä aivovaurioita, ja loppu kolmasosa paranee täysin. Myös aikuisilla voi esiintyä erilaisia komplikaatioita korvatulehduksesta pneumoniaan ja jopa kohtauksia, mutta esiintyvyys on selvästi pienempi. Varsinaiselle kuolleisuudelle ei ole suoraan annettu mitään lukuarvoa tuossa, mutta <a href="http://www.saunalahti.fi/arnoldus/pertussi.html" style="color: #3333ff;">tässä</a><span style="color: black;"> </span>katsauksessa hinkuyskän historiaan sitä on arvioitu eri aikakausina, ja 1950-luvun alkupuolella sen mainitaan olleen noin 0,2% sairastuneista (jos lasken 60 000 syntyvän lapsen mukaan, jotka käytännössä kaikki sairastuisivat jossain vaiheessa, saisin 120 kuollutta lasta vuodessa).</span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: arial;"><span style="font-size: 100%;"><span lang="FI">Itselläni on ihan omakohtainen kokemus hinkuyskän sairastamisesta (olin 27-vuotias) ja nykyisin hinkuyskä on ilmeisesti aika yleinen nuorten aikuisten pitkittyneen yskän aiheuttaja. Kolme kuukautta kestänyt erittäin raju yskä oli lähinnä kiusallinen (ei ollut kovin kiva todeta yskänsä lomassa että tämä päättyy nyt oksentamiseen ja miettiä minne olisi sivistynyttä oksentaa), ei onneksi hengenvaarallinen (joskin yöllä pahentuvana se sai minut ajoittain hieman sekavaan tilaan unen puutteen vuoksi). Olen äärettömän kiitollinen siitä että sairastuin vasta aikuisena. Lapsena olisin jaksanut yskiä vähemmän. </span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial; font-size: 100%;">Ystäväpiirissä on myös yksi pienen vauvan (2kk infektiohetkellä) hinkuyskätapaus, johon liittyi mm. muutaman viikon sairaalareissu, noin kolmen kuukauden eristäytyminen (toipilasvaiheessa tulee välttää infektioita) ja luonnollisesti valtava huoli ja murhe. Ystäväni mukaan vanhempien yöheräily on pienin huoli siinä vaiheessa kun oma vauva muuttuu siniseksi ja veltoksi yskänpuuskan aikana. Tiedän ystäväni lukevan tätä blogia, ehkä hän jaksaa kirjoittaa tarkemmin kokemuksistaan pienen hinkuyskäpotilaan äitinä.<br />
</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial; font-size: 100%;">Mutta se näistä luvuista, ehkä ensi kerralla pääsen jo rokotteiden kimppuun.<br />
</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial; font-size: 100%;">Lopuksi manittakoot että blogin vaihtelevat kirjasimet ja tyylit eivät johdu siitä että ajattelisin vaihtelun virkistävän. Olen näköjään varsin onneton niiden muokkaamisen suhteen, ja käytännössä tämä blogi ihan itse päättää, minusta riippumatta, minkänäköistä tekstiä ulos tulee. En tiedä johtuuko tämä siitä että kirjoitan tekstin ensin Wordissa ja sieltä sen kopypastaan tänne, jolloin mukana seuraa ilmeisesti jotain käsittämättömiä asetuksia joita en osaa poistaa (käytännössä jokainen kappale on erinäköinen aluksi, ja sitten hikoillen ja kiroillen yritän saada edes ne samannäköisiksi). Tämänkertainen teksti oli alunperin himmeän haalean harmaa, joten maalasin sen sitten mustaksi, jolloin myös linkeistä tuli mustia. No, kait se teille kelpaa (ja saa antaa neuvoja, tällä hetkellä esim. se kirjasintyylin valinta, siis arial yms., namiska on kokonaan kadonnut tuosta yläpalkista *jupisee itsekseen*).</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial; font-size: 100%;">Muokattu jälkeen päin: näköjään esikatselu ei annakaan totuudenmukaista kuvaa siitä miltä teksti näyttää, joten maalailin nuo linkit sinisiksi jotta ne on helpompi nähdä (esikatselussa ne olivat alleviivattuja, jolloin ne näkyivät helposti vaikka väri oli sama kuin muun tekstin, mutta näköjään esikatselu ei näytä tekstiä totuudenmukaisena... ARGH).<br />
</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p> </o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p> </o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p> </o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p> </o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p> </o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p> </o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p> </o:p></span></div>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-66645073572571983822010-03-16T03:42:00.000-07:002011-04-28T12:36:06.134-07:00Luvut 3-5<div class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Luku kolme on otsikoitu “<span style="font-weight: bold;">the crucial difference between childhood illnesses and malevolent infectious diseases</span>”, eli vapaasti suomennettuna “ratkaiseva ero lastentautien ja vakavien tarttuvien tautien välillä” (malevolent tarkoittaa netmotin mukaan ”pahansuopa, ilkeä, häijy”). Tämä lyhyt luku jakaa infektiotaudit näihin kahteen luokkaan, eli lastentaudit: </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00546"><span style="font-family: arial;">vauvarokko</span></a><span style="font-family: arial;">, </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00614"><span style="font-family: arial;">vihurirokko</span></a><span style="font-family: arial;">, </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00607&p_haku=sikotauti"><span style="font-family: arial;">sikotauti</span></a><span style="font-family: arial;">, </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00612&p_haku=tuhkarokko"><span style="font-family: arial;">tuhkarokko</span></a><span style="font-family: arial;">, </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00550&p_haku=vesirokko"><span style="font-family: arial;">vesirokko</span></a><span style="font-family: arial;">, </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00129&p_haku=hinkuysk%E4"><span style="font-family: arial;">hinkuyskä</span></a><span style="font-family: arial;"> ja </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00465&p_haku=parvorokko"><span style="font-family: arial;">parvorokko<span style="font-weight: bold;"></span></span></a><span style="font-family: arial;"> </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00465&p_haku=parvorokko"></a><o:p></o:p><span style="font-family: arial;">, sekä vakavat taudit, joita on lueteltu 15 kpl, mainittakoot mm. </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=mat00046&p_haku=polio"><span style="font-family: arial;">polio</span></a><span style="font-family: arial;">, </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00579&p_haku=kurkkum%E4t%E4"><span style="font-family: arial;">kurkkumätä</span></a><span style="font-family: arial;"> , </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00573&p_haku=j%E4ykk%E4kouristus"><span style="font-family: arial;">jäykkäkouristus</span></a><span style="font-family: arial;"> ja </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00558&p_haku=meningiitti"><span style="font-family: arial;">meningiitti</span></a><span style="font-family: arial;"> eli aivokalvontulehdus.<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Jälkimmäisen ”tautiryhmän” nimen kirjoittaja mainitsee keksineensä itse, joten voinee olettaa että jakokin on itse keksitty (ei viitettä), vaikka käsite ”lastentaudit” onkin ilmeisen yleinen lääketieteessä.<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">Näiden kahden tautiryhmän välillä on kirjoittajan mukaan tärkeitä eroja. Ykköstaudit ovat vaarattomia, itsestään rajoittuvia, oikealla hoidolla vailla komplikaatioita esiintyviä tauteja joita ei voi estää hyvällä ravitsemuksella ja hygienialla ja jotka aiheuttavat elinikäisen immuniteetin. Rokotteet antavat väliaikaisen, keinotekoisen immuniteetin. Kakkosryhmän taudit puolestaan eivät ole itsestään rajoittuvia, ja ilman hoitoa voivat johtaa kuolemaan. Mutta näitä tauteja voidaan torjua hyvällä hygienialla ja ravitsemuksella. Nämä taudit eivät tuota immuniteettia itseään vastaan, ja niitä vastaan kehitetyillä rokotteilla ei joko ole tehoa, tai sitä ei ole todistettu.</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Kakkostyypin listaa katsoessa olo on ihmettelevä ja hämmentynyt. Listalta löytyy mm. isorokko, josta nyt ainakin heti kättelyssä osaan sanoa että se aiheuttaa immuunivasteen itseään vastaan, ja vieläpä aika tehokkaan. Havaintoa, että isorokkoon sairastuneet eivät käytännössä koskaan sairastuneet siihen uudelleen käytettiin hyväksi jo muinaisessa Kiinassa, </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Variolation"><span style="font-family: arial;">tässä</span></a><span style="font-family: arial;"> Wikipedian juttu (joskin Wikipediaan lähteenä tulee toki suhtautua varauksella), ja siinä on lähteet historiankirjoihin (en ole itse tarkistanut, mutta olen lukenut useastakin immunologian kirjasta aiheesta).<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: times new roman;"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Listalla on myös </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=ltt01019&p_haku=haemophilus"><em><span style="font-family: arial;">Haemophilus influenza B</span></em></a><span style="font-family: arial;">, josta pikaisella PubMed haulla </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12211599?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=2&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed"><span style="font-family: arial;">selviää</span></a><span style="font-family: arial;"> mm. seuraavaa: <o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-family: arial;">Korkea seerumin vasta-ainepitoisuus Hib-bakteeria vastaan on populaatiotasolla käänteisesti verrannollinen invasiivisten Hib-tautien ilmaantuvuuteen<span style="font-size: 100%;"> (”</span><span style="font-size: 100%;"><span style="font-family: 'courier new';">The present understanding of Hib immunity is based on the inverse relationship between a high serum Hib antibody concentration and a low incidence of invasive Hib disease at the population level</span>.”). </span><span lang="FI">Rokotteen kehittämisen myötä vasteen kohteena selvisi olevan kapselipolysakkaridi, ja alle 18 kk ikäisillä on tyypillisesti huono vaste tämä kaltaisiin antigeeneihin, mutta sitä vanhemmilla sekä luontainen Hib-altistus että rokote nostavat vasta-ainetiitteriä. Ei siis näytä siltä, että Hib EI kehittäisi immuunivastetta itseään vastaan (lisäksi näyttää siltä että myös jotkut ristireagoivat bakteerit stimuloivat Hib-vasta-ainetiitterin nousua), vaikkakaan immuniteetti ei ilmeisesti ole yhtä ”vahva & pitkäikäinen” kuin joissain muissa taudeissa. Kyseistä bakteeria voi myös kantaa ylähengitysteiden limakalvoillaan (lähteenä uunituore Duodecim:in kirja Mikrobiologia, Hedman ym. (toim.) 2010, sivu 168, kiitos kaunis kaverille lainasta!).</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Myös väite ettei polio stimuloi immuunivastetta itseään vastaan näyttää olevan perusteeton. </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2486742/?tool=pubmed"><span style="font-family: arial;">Tämä</span></a><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2486742/?tool=pubmed"></a><span style="font-family: arial;"> kertoo mm. sekä paikallisen IgA-välitteisen immuunivasteen, että systeemisen solu- ja vasta-ainevasteen (IgM & IgG) stimuloituvan luontaisessa infektiossa, ja että seerumin IgG-vasta-aineiden on todettu säilyvän jopa 40 vuotta, paikalliset IgA-vasta-aineet nenänielussa puolestaan säilynevät 10-15 vuotta. Tarkempaa analyysiä siitä, mikä korreloi infektio-suojan kanssa, voi lukea artikkelista. <o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Listalla on myös tauteja, jota vastaan teidän kehittyvän aika heikon / tehottoman immuunivasteen, tästä esimerkkinä </span><a href="http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00611&p_haku=tuberkuloosi"><span style="font-family: arial;">tuberkuloosi</span></a><span style="font-family: arial;">, mutta en silti sanoisi että ne eivät stimuloi MITÄÄN immuunivastetta itseään vastaan.</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Entäpäs ykkösryhmän taudit, ne jotka ”aiheuttavat elinikäisen immuniteetin itseään vastaan” – Lydallin mukaan. Listalla mainittu hinkuyskä soittelee joitakin kelloja – olikohan näin? Tarkistus ”Mikrobiologia” kirjasta, ja sivulta 171 silmiin sattuvat lauseet ”<span style="font-family: 'courier new';">On ilmeistä että rokotteen aiheuttama suoja kestää vain muutamia vuosia ja tautikaan ei anna elinikäistä suojaa. Tämän vuoksi hinkuyskää esiintyy runsaasti koululaisilla ja aikuisilla</span>.” Pubmedistä haaviin tarttuu </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15876927"><span style="font-family: arial;">tämä</span></a><span style="font-family: arial;"> jossa taustaksi mainitaan mm. tutkimuksesta jossa havaittiin että 33%:a akuistapauksista on sairastanut hinkuyskän myös lapsena (viitteeksi annettu </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7475771"><span style="font-family: arial;">tämä</span></a><span style="font-family: arial;">, jota en tarkastanut) ja toisesta tutkimuksesta, jossa tietokonemallinnuksen avulla on arvioitu että vuonna 1940 ”keskivertoaikuinen” sairasti keskimäärin 2,6 lievää hinkkuyskää elinaikanaan (viitteenä </span><a href="http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6VHX-3WJDWJY-1&_user=949111&_coverDate=10%2F15%2F1997&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_acct=C000049116&_version=1&_urlVersion=0&_userid=949111&md5=68cd2de666a3699b10601b635f412093"><span style="font-family: arial;">tämä</span></a><span style="font-family: arial;">, jota en myöskään tarkastanut). Ja itse tuossa tutkimuksessa, jossa siis vedettiin yhteen sitä mitä tällä hetkellä tiedetään hinkuyskän aiheuttamasta luontaisesta ja rokotteen stimuloimasta immuunivasteesta ja sen kestosta, todettiin:<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: courier new;"><span style="font-family: 'courier new';">Protective immunity after infection was probably never lifelong and wanes after 7–20 years. Duration of immunity after either wP or aP immunization does not appear to substantially differ and likely lasts 4–12 years in children.</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Eli infektion jälkeinen suojaava immuniteetti ei ilmeisesti koskaan ole ollut elinikäinen, ja hiipuu 7-20 vuodessa. Rokotteiden (wP=kokosolurokote, aP=soluton rokote) jälkeinen immuniteetti ei näytä suuresti poikkeavan luontaisesta, ja todennäköisesti kestää lapsilla 4-12 vuotta. (Aiemmin on siis ilmeisesti ajateltu luontaisen infektion tuottavan about elinikäisen suojaavan immuniteetin, mikä ei näytä pitävän paikkaansa, kun asiaa on tarkemmin katsottu.) </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9309930"><span style="font-family: arial;">Tässä</span></a><span style="font-family: arial;"> vielä yksi uudehko tietokonemallinnus-tutkimus jonka mukaan luontainen immuniteetti olisi keskimäärin noin 30 vuotta, mutta vaihteleva yksilöiden välillä.</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">Elinikäinen immuniteetti luontaisen infektion jälkeen? Ei näytä siltä.</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Ykkösryhmän taudeista myös vesirokko mietityttää. Vesirokon aiheuttaa </span><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Herpesvirukset"><span style="font-family: arial;">herpesvirus</span></a><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Herpesvirukset"></a><span style="font-family: arial;">, joiden tyypillinen piirre on elimistössä piileskely (ns. latentti, eli oireeton, oireettomassa vaiheessa oleva infektio). Avataanpas </span><a href="http://catalog.bd.com/bdCat/viewProduct.doCustomer?productNumber=G60004"><span style="font-family: arial;">tämä</span></a><span style="font-family: arial;"> kirja kohdasta Varicella zoster eli VZV (sivu 2773) ja tarkistetaan. Juu, VZV jää piileskelemään elimistöön infektion jälkeen loppuelämäksi. Voiko sanoa, että tällaiselle infektiolle muodostuu pysyvät, elinikäinen immuunivaste? Mielestäni ei voi, jos tämä nyt mielipidekysymys on. Tautia jota vesirokoksi kutsutaan, ei sairasta toista kertaa, mutta piileskelemään jäänyt VZV voi ns. aktivoitua myöhemmin esim. stressin tai muun immunosuppression seurauksena jolloin puhkeaa </span><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Vy%C3%B6ruusu"><span style="font-family: arial;">vyöruusu</span></a><span style="font-family: arial;">, johon taas voi liittyä mm. pitkittynyttä kipua (postherpetic neuralgia, </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Postherpetic_neuralgia"><span style="font-family: arial;">PHN</span></a><span style="font-family: arial;">). <o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Muiden mainittujen rokkotautien suojan kestoa katsoin pikaisesti tuosta Mikrobiologia-kirjasta tuhkarokon osalta (näyttää antavan elinikäisen suojan) ja vihurirokon osalta (korkeassa infektiopaineessa immuuni henkilö voi sairastua uudelleen, joskin yleensä oireettomana eikä esim. sikiövaurioita esiinny). <span style="font-size: 0px;"></span><o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">Mutta, vaikuttaa siis siltä että kirjoittajan tausta-ajatukset tälle jaolle ykkös- ja kakkosryhmän tauteihin ovat vailla perusteita – ainakin jos yksi peruste on tautien kehittämä luontainen immuunivaste.</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Anekdoottina mainittakoot kirjoittajan väittämä ”<span style="font-family: 'courier new';">the use of homeopathy to treat infectious diseases has long been blocked because the introduction of homeopathy would damage the profits from patented drugs</span>” (vapaa suomennos: homeopatian käyttöä tarttuvien tautien hoidossa on pitkään estetty, koska homeopatia pienentäisi patentoitujen lääkkeiden tuottamia voittoja.). Pikaisella googlauksella hakusanoilla "homeopathy industry profits" löytyi mm. </span><a href="http://www.topnews.in/homeopathy-expected-be-rs-26-billion-industry-2010-assocham-28988"><span style="font-family: arial;">tämä</span></a><span style="font-family: arial;"> joka näyttää koskevan Intiaa, mutta tuskin sitä muuallakaan napeilla pelataan. Ei tietenkään mitään verrattuna "PigPharman" voittoihin, heh.<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Neljännen luvun otsikkona on ”<span style="font-weight: bold;">the risk from infectious diseases</span>” eli vapaasti suomennettuna ”infektiotautien riskit”. Lyhyen luvun tarkoituksena on ilmeisesti syventää aiemmassa luvussa annettua tietoa näiden kahden ryhmän taudeista ja niiden aiheuttamasta riskistä. <o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">Kirjoittajan mukaan lastentaudit eivät aiheuta lapselle minkäänlaista seuraamusriskiä jos lapsi on syönyt kohtuullisen terveellistä, riittävällä kalorimäärällä varustettua ruokaa jokainen päivä ennen tartunnan saamista (tässä vaiheessa kirjan lukemista mielessäni kävi edellisen päivän perheruokailumme nakeilla ja ranskalaisilla – siinä meni meidän lasten tsäänssit), häntä hoidetaan oikein taudin aikana JA hänellä on riittävän terve tai täydellisen terve immuunijärjestelmä. Mikä on ”kohtuullisen terveellinen” ruoka, tai ”riittävän terve immuunijärjestelmä”, sitä ei määritellä sen tarkemmin. Olisin <span style="font-style: italic;">äärimmäisen </span>kiinnostunut lukemaan tutkimuksista, joissa näin on havaittu (siis esim. että lastentautien jälkitauteja ei tule niille lapsille jotka ovat syöneet "oikein", tai joita on hoidettu "oikein"), mutta harmikseni en onnistu löytämään yhtään. Jos joku osaa auttaa, olen kiitollinen. Jälleen kerran en voi kuin epäillä että tämäkin asia on kirjoittajan omasta päästä keksitty.</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Seuraavaksi kirjoittaja antaa esimerkkejä siitä, miten nämä kahden eri ryhmän infektiotaudit tarttuvat, eli mistä niitä voi saada. Erityisesti kakkosryhmän tautiesimerkit antavat aihetta epäillä, onko kirjoittaja avannut yhtäkään perusmikrobiologian kirjaa. Pöpöt, jotka näitä tauteja aiheuttavat, tulevat kuulemma kolmesta eri paikasta: jotkut elävät vedessä (totta, esimerkiksi kakkostyypin tautien listalla esiintyvä </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Cholera"><span style="font-family: arial;">koleera</span></a><span style="font-family: arial;"> tarttuu saastuneen veden välityksellä), jotkut leijuvat ilmassa (tämä aiheuttaa itsessäni pientä päänraavintaa, mutta oletan tämän tarkoittavan pisaratartuntaa, näin tarttuu esim. </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Diphtheria"><span style="font-family: arial;">kurkkumätä</span></a><span style="font-family: arial;">) ja jotkut voi saada vain toisen henkilön verestä (totta, esim. </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Hepatitis_B"><span style="font-family: arial;">hepatiitti B</span></a><span style="font-family: arial;"> tarttuu pääosin verikontaktin kautta). <o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Esimekkinä ilmassa leijuvista pöpöistä annetaan polio, eli tässä vaiheessa alan epäillä että ehkä kirjoittaja ei tarkoittanutkaan pisaratartuntaa, varsinkin kun luen lauseen ”<span style="font-family: 'courier new';">germs that live in the air are not always present in the environment, but they cannot be avoided when they do put in an appearance</span>” (pöpöt jotka elävät ilmassa eivät ole aina ympäristössä, mutta niitä ei voi välttää silloin kun ne sinne ilmestyvät). Voisiko joku antaa esimerkin pöpöstä joka <i>elää ilmassa</i>? Moni mikrobi voi toki levitä ilman välityksellä, jotkut pitkiäkin matkoja (hyvänä esimerkkinä suu- ja sorkkatauti), mutta <i>elää</i>?<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Polion reservoaarina toimii ihminen itse, ja virus voi säilyä luonnossa, esim. vesistöissä pitkän ajan. Tartunta on pääosin oraalinen, eli virus pääsee elimistöön suun kautta saastuneen materiaalin (esim. vesi) mukana. Infektoitunut ihminen erittää virusta lähinnä ulosteissaan (ehkä muissakin eritteissään, en nyt onnistu löytämään varmaa tietoa), täällä näyttää olevan perustietoa </span><a href="http://www.brown.edu/Courses/Bio_160/Projects1999/polio/polweb.html"><span style="font-family: arial;">poliosta.</span></a><span style="font-family: arial;"> </span><a href="http://www.brown.edu/Courses/Bio_160/Projects1999/polio/polweb.html"></a><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">Kirjoittajan väite että polio <span style="font-style: italic;">elää</span> ilmassa, näyttää olevan perusteeton (kun ei se näytä edes <span style="font-style: italic;">leviävän</span> ilmateitse, ainakaan pääsääntöisesti!).</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Jäin myös ihmettelemään tätä ”kolmen kohdan listaa”, jossa kerrotaan miten kakkostyypin taudin voi saada. Ihanko oikeasti <span style="font-style: italic;">VAIN</span> näitä kolmea kautta?<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Listalla esiintyvä </span><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Vesikauhu"><span style="font-family: arial;">raivotauti</span></a><span style="font-family: arial;"> tarttuu sairastuneen eläimen syljestä, käytännössä puremasta. </span><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4ykk%C3%A4kouristus"><span style="font-family: arial;">Jäykkäkouristusta</span></a><span style="font-family: arial;"> aiheuttava bakteeri (tai tarkemmin; bakteeri joka tuottaa myrkkyä joka aiheuttaa jäykkäkouristuksen) tarttuu itiömuodossa maaperästä, tyypillisesti haavaan. Listalla oleta typhus eli </span><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Pilkkukuume"><span style="font-family: arial;">pilkkukuume</span></a><span style="font-family: arial;"> on riketsia-bakteerin aiheuttama tauti joka tarttuu niveljalkaisten puremista.</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">Voisi olettaa että tällaisen kirjan kirjoittaja olisi paneutunut hieman perusmikrobiologiaan.</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">Mutta siirrytään seuraavaan lukuun, joka on otsikoitu ”<span style="font-weight: bold;">fever is a friend</span>” eli kuume on ystävä. Luvun pääpointtina on se, että kuume on hyödyllinen ilmiö, ja sitä ei tulisi missään nimessä lääkitä ainakaan moderneilla kuumelääkkeillä. Luvun alussa kirjoittaja vetoaa ”ei-Länsimaisiin kulttuureihin”, jotka KAIKKI kuulemma pitävät kuumetta hyvänä ja tarpeellisena asiana sairaan ihmisen parantumisen kannalta, ja mainitsee että Euroopassakin näin tehtiin aiemmin. Kuumeen haitallisuutta on kuulemma ”toitotettu” vasta 150 vuotta, siitä lähtien kun kuumelääkkeitä alettiin kaupallisesti tuottamaan (se salaliitto!). Kirjoittaja mainitsee Amerikassa kasvavan puun, jonka kuoren pureskelun havaittiin lievittävän kipua ja kuumetta, ja tästä havainnosta se sitten lähti, se alamäki kuumeen suhteen.</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">Vasta 150 vuotta, ihanko totta?</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Uuteen aiheeseen tutustuessani tapanani on kaivella katsaus-artikkeleita pubmedistä, joten sinne siis. </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12015457"><span style="font-family: arial;">Tämän</span></a><span style="font-family: arial;"> artikkelin johdannosta löydän vahvistusta epäilyilleni; muinaiset assyrialaiset, roomalaiset, kiinalaiset ja intiaanit ovat käyttäneet kasveja, kuten pajun lehtiä, kivun ja kuumeen lievittämiseen (viitteenä </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11113017"><span style="font-family: arial;">tämä</span></a><span style="font-family: arial;">). Myös Wikipediassa on mielenkiintoinen </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/History_of_aspirin"><span style="font-family: arial;">juttu</span></a><span style="font-family: arial;"> aspiriinin käytön historiasta.<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">No ehkä nyt ”muutama vuosi” kauemmin kuin 150 on kuumetta hoidettu myös farmakologisesti, mutta tämän myöntäminen olisi vienyt ”uusi = huono, vanha = hyvä” vertauksesta pohjan pois.</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Luvussa on tähän asti eniten viitteitä, niin paljon että niitä on käytännössä mahdotonta käydä kaikkia läpi. Päätän siis lukea joitakin revareita aiheesta, ja hieman verrata niitä Lydallin tekemään yhteenvetoon. Yllätyksekseni uusia revareita on aika vaikea pubmedistä löytää, mutta </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2590125/?tool=pubmed"><span style="font-family: arial;">nämä</span></a><span style="font-family: arial;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2590121/?tool=pubmed"><span style="font-family: arial;">kaikki</span></a><span style="font-family: arial;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2590130/?tool=pubmed"><span style="font-family: arial;">kolme</span></a><span style="font-family: arial;"> <o:p></o:p></span></span><span style="font-family: arial;">vaikuttavat paneutuvan aiheeseen, ja niissä on useita samoja viitteitä, mitä Lydallin luvussa esiintyy. </span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Lydall mainitsee, että iguanoilla on havaittu korkeampi kuolleisuus infektioon, jos aspiriinilla estetään niiden kuume (joka iguanoilla on ”käyttäytymisperäistä”, eli niiden on hakeuduttava itse korkeampaan lämpötilaan jotta niiden ruumiinlämpö nousisi). Lydall jättää kuitenkin mainitsematta että useilla muilla liskolajeilla ei vastaavia havaintoja ole tehty, eli näyttää siltä että pelkästään tämän havainnon perusteella ei voida universaalisti sanoa että edes kaikilla liskoilla kuume olisi absoluuttisesti ja aina hyödyllinen reaktio. Ja voiko tällaista löydöstä esktrapoloida nisäkkäisiin onkin sitten toinen kysymys (tämän ongelmista on pitkähköt pätkät </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2590125/?tool=pubmed"><span style="font-family: arial;">tässä</span></a><span style="font-family: arial;">).</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Lydall viittaa myös kanikokeisiin, joissa on havaittu kuumelääkkeiden annon lisäävän kuolleisuutta infektioihin. Jälleen jotain jää mainitsematta. Kyseessä on kolmen kokeen sarja: </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/309939"><span style="font-family: arial;">eka</span></a><span style="font-family: arial;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7363103?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=1&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed"><span style="font-family: arial;">toka</span></a><span style="font-family: arial;"> </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7272797?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=1&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed"><span style="font-family: arial;">kolmas.</span></a><span style="font-family: arial;"> </span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Näistä ensimmäisessä havaittiin että <span style="font-style: italic;">P. multocida</span> –infektoiduilla kaneilla kuume korreloi eloonjäämisen kanssa; suurin hyöty oli noin 1,5-2,25 asteen noususta (eli tätä vähäisemmät, mutta <span style="font-style: italic;">myös</span> suuremmat nousut huononsivat selviytymistä, kokeessa ei raportoitu aktuelleja lämpötilalukemia, ainoastaan nousut, mikä on mielestäni erikoista ja heikentää tulosten tulkittavuutta jossain määrin). Mutta, paradoksaalista kyllä, kipulääkkeen (Na-salisylaatti & parasetamoli yhdessä) annostelu systeemisesti (=ei suun kautta) <span style="font-style: italic;">vähensi </span>kanien kuolleisuutta (ja tätä Lydall <span style="font-weight: bold;">ei</span> siis mainitse!). Toinen koesarja tehtiin, jotta näiden lääkkeiden muut kuin kuumetta laskevat vaikutukset kanien selviytymiseen voitaisiin sulkea pois, ja siinä Na-asetylaattia annosteltiin jatkuvana infuusiona suoraan pre-optiselle alueelle (en tunne metodia, mutta ymmärrän että tällä menetelmällä pyritään kontrolloimaan vain sitä lämpötilan nousua kuumeessa, ei siis muita mekanismeja joita kuumeeseen liittyy). Lääkeinfuusiota saaneiden kanien lämpötila nousi aluksi vähemmän kuin toisen koeryhmän (ollen keskimäärin 40,2 versus 41 kontrolliryhmällä eli aika pieni ero), mutta jonkin ajan kuluttua niiden lämpötila nousi räjähdysmäisesti, ja kaikki kanit kuolivat. Kolmannessa kokeessa raportoidaan koeryhmien ruumiinavaustuloksia. Lydallin viite on tuohon keskimmäiseen kokeeseen, jossa kanit saivat kipulääkettä tavalla jota tuskin voi pitää ”normaalina”. Mitä kokeessa tapahtui, ja miksi kanit kuolivat, sitä spekuloidaan artikkeleissa ja </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2590125/?tool=pubmed"><span style="font-family: arial;">tässä</span></a><span style="font-family: arial;"> jo mainitsemassani revarissa, ja yhtenä vaihtoehtona mainitaan ”hypertermisen katon” murtuminen. Jostain syystä Lydall on jättänyt mainitsematta myös sellaisia eläinkokeita, joissa kuumereaktion vahvistamisen infektion yhteydessä on havaittu <span style="font-style: italic;">huonontavan</span> koe-eläinten selviytymistä, näistä voi lukea lisää tuosta revarista.<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Lydallin harrastama kirsikanpoiminta jatkuu ihmisillä tehtyjen havaintojen raportoinnissa; hän mainitsee tutkimuksia joissa korkean kuumeen on havaittu korreloivan selviytymisen kanssa, mutta jättää mainitsematta ne joissa näin ei ole tehty. Eikä linja parane ns. in vitro (=keinotekoisessa ympäristössä, esim. koeputkessa tai maljassa, eliöstä irrotettuna) tutkimusten kohdalla; hän mainitsee mm. tutkimuksia joissa on havaittu valkosolujen liikkuvan ja syövät tunkeutujamikrobeja nopeammin lämpimämmässä, mutta jättää mainitsematta tutkimukset joissa tätä ei ole havaittu / on havaittu päinvastoin (eli valkosolujen toiminnan heikkenevän lämpimässä). Kaiken lisäksi näyttää siltä että havainnot potentiaalisesti hyödyllisistä reaktioista immuunijärjestelmässä on pääosin tehty lämpötiloissa, jotka ovat niin korkeita että kuume harvoin niin ylös kipuaa (tämä todetaan </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2590125/?tool=pubmed"><span style="font-family: arial;">tässä</span></a><span style="font-family: arial;"> samaisessa jo maninitussa revarissa).<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Lydall vetoaa myös mikrobien lämpöherkkyyteen; kuinka bakteeri on kuolevat helpommin (ja immuunijärjestelmän on siis helpompi ne tuhota) lämpimämmässä. Joillekin bakteereille varmasti näin käy, mutta se riippuu siitä miten lämpöherkkä mikrobi on. Esim. </span><a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Syphilis"><span style="font-family: arial;">kuppaa</span></a><span style="font-family: arial;"> on aikoinaan hoidettu malarialla – kuppa on hyvin lämpöherkkä, ja malaria nostaa korkean kuumeen. Malarian hoitoon puolestaan oli jo lääke, eli se voitiin hoitaa lääkkeellä kun kuppa oli saatu nujerrettua. Monien mikrobien kasvu heikkenee kunnolla kylläkin vasta noin 41 asteen lämpötilassa (muistelen miten hyvä olo onkaan näin korkeassa kuumeessa…) – jälleen liikumme lukemissa minne kuume harvoin nousee. Lisäksi näyttää siltä että mikrobit, joilla on alhainen lämpötilaoptimi (ja jotka siten olisivat herkimpiä kuumeelle puolustusreaktiona), kuten kuppa, harvoin nostavat näin kovan kuumeen – eli elimistö ei näytä osaavan käyttää tätä reaktiota silloin kun se tehoaisi, ei ainakaan aina. Toisaalta esim. malaria, jossa korkea kuume on tyypillinen oire, on hyvin resistentti korkealle lämpötilalle.</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Pubmedissä tuli vastaan myös ihan mielenkiintoinen </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17704903"><span style="font-family: arial;">katsaus</span></a><span style="font-family: arial;"> kuumeen mahdollisesti hyödyllisiin vaikutuksiin, joskin näkökulma oli lähinnä WBH eli ”whole-body hypertermia” mikä näyttää tarkoittavan sitä että yksilön lämpötilaa nostetaan keinotekoisesti ympäristön avulla.</span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Onko siis kuume hyödyllinen vai ei, lisääkö se sairastuneen selviytymistä taudistaan vai ei?<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">Oma asiantuntemus ei riitä vetämään kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta jäin käsitykseen että kuumeen hyödyllisyydestä ei ole kovin vankkoja todisteita, joskin kysymys on ilmeisesti jossain määrin auki (ja toisaalta myöskään kuumeen absoluuttisesta haitallisuudesta ei ole näyttöä). Lydallin tulkinta tutkimuksista on joka tapauksessa hyvin yksipuoleinen.<br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;">Miten sitten kuumetta alentavien lääkkeiden käyttö – haittaa vai hyötyä? Lydallin mukaan tästä on yksinomaan haittaa, mutta väitteen tueksi ei juuri viitteitä löydy (ilmeisesti viitteet kuumeen hyödyllisyydestä riittävät osoittamaan sen hoitamisen haitallisuuden).<br />
</span></div><div class="MsoNormal"><span style="font-family: arial;"><span lang="FI">Noissa lukemissani katsaus-artikkeleissa korostettiin, että jos antipyreettien käyttö merkittävästi lisäisi mortaliteettia (kuolleisuutta) ja / tai morbiditeettia (sairastavuutta) olisi se varmaankin huomattu aika päivää sitten (mut ku se salaliitto!). Kuumereaktioon sinänsä varmasti liittyy monta puolustautumisen kannalta tärkeää kohtaa, johtuuhan kuume tärkeiden sytokiinien (mm. IL-1, TNF-alfa</span><span lang="FI">) vaikutuksesta, ja näillä kuumetta stimuloivilla aineilla on aivan varmasti monta muutakin tärkeää vaikutusta immuunijärjestelmään. Yksi mielenkiintoinen pointti, johon törmäsin jälleen <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2590125/?tool=pubmed">tässä</a> samaisessa revarissa, on että syklo-oksygenaasi-inhibiittorit (suurin osa kuumelääkkeistä) eivät näytä vaikuttavan ns. akuutin faasin reaktioon, vaikka ne kuumetta alentavatkin, eli sikäli niiden vaikutukset immuunipuolustukseen eivät ehkä ole suuria (viitteet toki vanhahkoja, kuten koko revari, eikä omat paukut nyt riitä uudempien tutkimusten kaivamiseen, eli olen kiitollinen jos jollakulla on tästä asiasta tietoa; saa antaa hyviä linkkejä ja viitteitä!). Yrittäessäni etsiä Pubmedistä artikkeleita kuumelääkkeiden haittapuolista, törmäsin mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2656959?dopt=Abstract">tähän</a>,jonka mukaan parasetamoli ei helpota vesirokon oireita lapsilla, ja saattaa pidentää taudin kestoa, <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/2172402?dopt=Abstract">tähän</a>, jossa rinovirusta sairastavilla havaittiin pienempi vasta-ainevaste ja suuremmat oireet lääkittyjen ryhmissä (joskin pienet koeryhmät), sekä <a href="http://jama.ama-assn.org/cgi/content/abstract/231/12/1248?ijkey=10d20642a0a69598dd0b07db7ef886c1a3a51c87&keytype2=tf_ipsecsha">tähän</a> jossa myöskin rinovirusta sairastavilla todettiin lisääntynyt viruseritys aspiriinia saaneilla (tätä ei taas havaittu tuossa aiemmassa rinovirus –jutussa). Luin kaikista vain abstraktit. Kyllä sieltä muitakin tutkimuksia löytyi, mutta niissä näytti pääpaino olevan lääkkeen teholla (kuumeen alennus, voinnin paraneminen), eikä vaikutuksia sairauden kestoon tms. oltu ainakaan abstraktien mukaan katsottu. Lisäksi tuli vastaan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16433601">tämä</a> jossa kriittisesti sairailla potilailla oli havaittu kuumeen aggressiivisen hoidon olevan mahdollisesti haitallista (nosti kuolleisuutta). Tällaisen tutkimuksen vertailu ns. normitilanteeseen (otanko kuumelääkettä tavallisessa flunssassa vai en) ei tokikaan ole yksiselitteistä, mutta ihan mielenkiintoinen havainto tuokin.<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Tässä vielä yksi </span><a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10695685"><span style="font-family: arial;">revari</span></a><span style="font-family: arial;"> aiheesta, kohtuullisen laaja ja monipuolinen, kiinnostuneille.<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI" style="font-family: arial;"><o:p></o:p></span></div><div class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style="font-family: arial;">Eli eli, mitä tästä pitäisi päätellä?<o:p></o:p></span></span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: times new roman;"><span lang="FI" style="font-family: arial; font-size: 100%;">Oma asiantuntemus ei nyt kyllä alkuunkaan riitä tekemään mitään suuria synteesejä (toisin kuin Lydall:illa). Vaikuttaa siltä että joitakin havaintoja on tehty, joiden mukaan kuumelääkkeet voivat vaikuttaa haitallisesti taudin kulkuun (mm. hidastaminen). Miten ”universaaleja” johtopäätöksiä tästä voi tehdä, vaikea sanoa. Oman perheen kuumelääkepolitiikkaan tuskin muutoksia tulee; joka tapauksessa lääkkeillä on sivuvaikutusriskinsä, eli ei niitä turhaan kannata käyttää, ja kuumeiselle mutta muutoin täysin hyvävointiselle lapselle en yleensä ole lääkettä antanut ennenkään. Tosin yhden kuumekouristuksen lapsella kokeneena olen nuoremmalle lapselle antanut helpommin kuumelääkettä, vaikka tiedän tutkimuksissa havaitun ettei tällä ennaltaehkäisevää vaikutusta ole, ja toisaalta että kuumekouristukset eivät ole vaarallisia. En kuitenkaan edelleenkään aio jättää kipeän oloista lasta lääkitsemättä; tärkeämpänä tavoitteena pidän kivun ja kurjan olon poistamista, vaikka tämäkin hyöty tulee punnita mahdollisia haittoja vasten. Lydall tosin tiesi kertoa että lapsella jolla on korkeakin kuume, ei ole kurja tai kipeä olo.</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: times new roman;"><span lang="FI" style="font-family: arial; font-size: 100%;">Joka tapauksessa Lydallin väitteelle "kuumelääkkeet vaikuttavat absoluttisen haitallisesti taudinkulkuun" ei näytä löytyvän perusteita.<br />
</span></div><div class="MsoNormal" style="font-family: times new roman;"><span lang="FI" style="font-size: 100%;"><span style="font-family: arial;">No, se näistä luvuista. Loppukaneettimaisen maininnan ansaitkoot Lydallin anatomiantuntemus, jonka mukaan </span><a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Kateenkorva"><span style="font-family: arial;">tyymus</span></a><span style="font-family: arial;"> eli kateenkorva sijaitsee päässä. Ei sitten ole anatomiankaan kirjoja juuri tullut avattua.</span></span><span style="font-family: arial;"> </span></div>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-85461965149970404212010-03-04T04:04:00.000-08:002010-03-04T11:18:21.543-08:00Luvut 1-2<!--[if gte mso 9]><xml> <w:worddocument> <w:view>Normal</w:View> <w:zoom>0</w:Zoom> <w:compatibility> <w:breakwrappedtables/> <w:snaptogridincell/> <w:wraptextwithpunct/> <w:useasianbreakrules/> </w:Compatibility> <w:browserlevel>MicrosoftInternetExplorer4</w:BrowserLevel> </w:WordDocument> </xml><![endif]--><style> <!-- /* Font Definitions */ @font-face {font-family:Calibri; panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4; mso-font-charset:0; mso-generic-font-family:swiss; mso-font-pitch:variable; mso-font-signature:-1610611985 1073750139 0 0 159 0;} /* Style Definitions */ p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal {mso-style-parent:""; margin-top:0cm; margin-right:0cm; margin-bottom:10.0pt; margin-left:0cm; line-height:115%; mso-pagination:widow-orphan; font-size:11.0pt; font-family:Calibri; mso-fareast-font-family:Calibri; mso-bidi-font-family:"Times New Roman"; mso-ansi-language:FI;} @page Section1 {size:595.3pt 841.9pt; margin:72.0pt 72.0pt 72.0pt 72.0pt; mso-header-margin:35.4pt; mso-footer-margin:35.4pt; mso-paper-source:0;} div.Section1 {page:Section1;} --> </style><!--[if gte mso 10]> <style> /* Style Definitions */ table.MsoNormalTable {mso-style-name:"Table Normal"; mso-tstyle-rowband-size:0; mso-tstyle-colband-size:0; mso-style-noshow:yes; mso-style-parent:""; mso-padding-alt:0cm 5.4pt 0cm 5.4pt; mso-para-margin:0cm; mso-para-margin-bottom:.0001pt; mso-pagination:widow-orphan; font-size:10.0pt; font-family:"Times New Roman";} </style> <![endif]--> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Ensimmäisen luvun otsikko on <span style="font-weight: bold;">vaccine myth number one ”the benefits of vaccination are worth the risks”</span> . Päätin pääosin skipata tämän luvun kommenteissani yli, sillä en oikeastaan juuri vähempää voisi olla kiinnostunut näistä iänikuisista salaliittoteorioista. Käytännössä koko ensimmäinen luku on selostusta siitä kuinka koko rokotus-konsepti on pelkkä salaliitto (hallitukset, lääketeollisuus, lääkärit yms.) ja kuinka kirjoittaja on tämän saanut selville ”omilla tutkimuksillaan”. Luonnollisesti viitteitä ei juuri tässä luvussa vilise. Anekdootteina mainittakoot kirjoittajan kertovan homeopatian parantavan tehokkaasti ja nopeasti polion (viitettä ei jostain syystä ole). Osaisikohan joku ehkä antaa lisäselvitystä siihen, mitä homeopaattista valmistetta kannattaa polion hoitamiseen käyttää, ja millaisia tutkimuksia aiheesta on tehty?</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Yhtä kohtaa ekassa luvussa haluan kuitenkin kommentoida tarkemmin, koska kyseinen ”info” esiintyy yleisesti rokotusten vastustajien jakamassa ”informaatiossa” ja se on pahasti vääristeltyä. Sivulla kolme luetellaan mitä kaikkia aineita rokotteet sisältävät (listaan ne tähän enkuksi):</span></p> <p class="MsoNormal" style="font-family:courier new;"><span style="">Mercury, aluminium, formaldehyde, animal flesh, animal blood, human blood, human cells from aborted babies, potatoes, yeas, lactose, phenol, antibiotics, and unrelated species of germs which inadvertently get into the vaccine culture.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI">Wow<span style=""> </span>! Enpä ole koskaan huomannut perunan vilahtavan rokoteneulan läpi kumpaankaan lapseen tai itseeni. Tarkkuutta, tarkkuutta seuraavalla rokotuksella.</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Oletan että kyseinen lista on syntynyt katsomalla rokotteissa käytettyjen mikrobien viljelyalustojen tuoteselosteita, ja virusviljelyyn käytettyjä solulinjoja. </span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Listasta viimeinen on ihan totta. Rokotteet voivat kontaminoitua, eli niissä voi olla ”vääriä” mikrobeja. Näin on käynyt, ja tulee todennäköisesti joskus käymään jatkossakin, ainakin niin kauan kun viruksia varsinaisesti viljellään rokotteita varten (bakteerirokotteet kontaminoituvat harvemmin, mutta kyllä nekin voivat kontaminoitua).</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">”animal flesh”; piti nyt ihan katsoa sanakirjasta ja MOTin mukaan flesh tarkoittaa: 1 liha 2 liha[llisuus], ruumiillisuus the pleasures of the ~ lihalliset nautinnot 3 hedelmäliha</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Oletan tässä yhteydessä että rokotteissa kirjoittajan mukaan on eläinten lihaa. Ja verta (sekä ihmisten että eläinten), ja jopa abortoitujen sikiöiden soluja.<o:p><br /></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Viruksia viljellään soluviljelmissä, ja muutama olemassa oleva (ja ihan ”kaupasta tilattavissa oleva”, vaikkapa <a href="http://www.cogforlife.org/wi-38.htm">täältä</a>) solulinja on peräisin abortoidusta sikiöstä. Yhdestä rokoteteknologiassa käytettävästä solulinjasta (WI-38) ja sen synnystä voi lukea lisää <a href="http://www.chemicalheritage.org/pubs/ch-v26n4-articles/review_offit.html">tästä </a>kirjasta ja <a href="http://lizditz.typepad.com/i_speak_of_dreams/2009/11/anti-vaccination-activists-and-extreme-opponents-of-abortion-like-to-use-language-that-gives-the-idea-that-ongoing-abortions.html">täällä</a> näytti olevan jotain yhteenvetoa sikiösolulinjoista (en osaa sanoa miten ”luotettava” blokitus on, mutta äkkiseltään vaikutti ihan OK:lta).</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Solulinjan alkuperää voi pitää epäeettisenä, ja aiheesta on pyydetty jopa <a href="http://www.immunize.org/concerns/vaticandocument.htm">vatikaanin</a> <a href="http://www.catholicnews.com/data/stories/cns/0504240.htm">lausunto</a>. Mutta tosiasia on että sellainen on kehitetty, joten pitäisikö se heittää roskiin mahdollisten eettisten kysymysten vuoksi, joita kehittämisen jälkeen on herännyt? Rokotustenvastustajien teksteistä saa usein käsityksen että vauvoja abortoidaan liukuhihnalta rokoteteollisuuden tarpeisiin, vaikka kyseessä on muutama vapaaehtoisesti aikoinaan (noin 50 vuotta sitten) tehty abortti ja näistä kyseisistä sikiöistä kehitetty solulinja (en tiedä käytetäänkö kaikkia rokoteteknologiassa, käsittääkseni sikiösolulinjoja on 3 kpl, varmaa tietoa kenelläkään?).</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><span style=""> </span>Päätyykö näiden solujen rakenteita rokotteisiin merkittäviä määriä on sitten toinen kysymys, kirjoittajan mukaan niitä päätyy ilmeisesti ihan kokonaisina (mikä nyt ainakin on silkka valhe). Rokotteissa olevat solu- / kudosrakenteet voivat teoriassa aiheuttaa immuunivasteen itseään vastaan, mikä voisi johtaa autoimmuniteettiin, eli periaatteessa niistä voi olla haittaa. En tiedä miten paljon niitä käytännössä yhdessä rokoteannoksessa löytyy, ehkä joku osaisi valaista tätä kysymystä tarkemmin?</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">”Lihaekstraktia” käytetään elatusaineiden pohjana, samoin verta. Ihmisen verta on käytetty tasan yhden rokotteen kehittämisessä, hepatiitti B –rokotteen alkuvaiheissa, ja sitäkään ei enää valmisteta ihmisverta hyväksi käyttäen, riskien vuoksi (mm. AIDS), vain onko jollakulla parempaa tietoa tästä aiheesta (oma tieto peräisin tuosta yllämainitusta <a href="http://www.chemicalheritage.org/pubs/ch-v26n4-articles/review_offit.html">kirjasta</a>)? Mutta eläinten verta voidaan käyttää, elatusaineissa siis. Elatusaineita käytetään laboratorioissa mikrobien kasvatuksessa, aiheesta voi lukea lisää <a href="http://fi.wikipedia.org/wiki/Elatusaine">täältä</a> . </span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Rokotteessa olevan mikrobin viljelyssä käytetty lihauute ei tarkoita sitä että rokotteessa olisi lihaa. Väite on absurdi, virheellinen ja IMHO selvästi tarkoitushakuinen. LIHAA sellaisenaan ei käytetä missään vaiheessa, vaan LIHAUUTETTA. Ne ovat kaksi eri asiaa. Alustoissa voi olla myös hiivauutetta, ei HIIVAA (jos alustassa olisi hiivaa, se olisi silloin kontaminoitunut ja käyttökelvoton), sama pätee perunaan (perunauute, <span style="font-style: italic;">uute</span>, ei kokonainen tai edes muussattu peruna). Wikipedian määritelmä uutteesta: uuttamalla valmistettu aine tai aineseos, josta liuotin on osaksi tai kokonaan poistettu.</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Tietenkin jos ottaa huomioon kirjoittajan homeopatia-ajatukset, voidaan ajatella että mikrobin ”näkemä” lihauute aiheuttaa saman reaktion kuin jos injektioneulan läpi tungettaisiin kokonainen nauta suoraan suoneen. Tiedä häntä.<o:p><br /></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Listassa esiintyvät elohopea, formaldehydi, alumiini ja fenoli ovat sentään edes hieman ”järkeviä”; elohopeaa sisältävää tiomersaalia on käytössä säilöntäaineena, alumiinia adjuvanteissa (molemmista uskon olevan kirjassa myöhemminkin, eli en nyt mene näihin sen enempää), formaldehydiä löytynee jäännöspitoisuuksia (huom! Jokaisen elimistössä on formaldehydiä), samoin fenolia (näitä kahta viimeistä käytetään ainakin rokoteorganismien tappamiseen, tapetun rokotteen ollessa kyseessä). Antibioottien määrät ovat myös jäännöstasoa, jokainen voi ihan itse miettiä miten suuri ongelma nämä ovat, ja verrata potentiaalisia pitoisuuksia terapeuttisiin pitoisuuksiin, joihin siis antibioottihoidolla pyritään. Allergisille ne voinevat olla ongelma, tokikin.</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">SBM:n <a href="http://www.sciencebasedmedicine.org/?p=9">blokitus</a> aiheesta kiinnostuneille.<br /></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Eli ihan hirveän vakuuttunut kirjan tieteellisestä tasosta ei voi olla ensimmäisen luvun perusteella.</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Toisen luvun otsikkona on <span style="font-weight: bold;">vaccine myth number two: "side effects are rare”</span>, ja punaisena lankana on edelleen salaliitto: rokotesivuvaikutuksia ei raportoida, lääketeollisuus käyttää likaisia keinoja niiden peittelemiseen, ja tutkijat / lääkärit jotka rohkenevat kyseenalaistaa rokotteiden turvallisuutta, pelotellaan hiljaisiksi ja heidän uransa tuhotaan. Näin niin ku tiivistettynä. Jälleen, ei mikään viitteiden viljelyosio tämäkään, eli käytännössä väitteisiin ei ole annettu mitään viitteitä. No, salaliittoa on varmaan aika vaikea todistaa, suuntaan tai toiseen. Eihän se muuten olisikaan SALAliitto. Yksi viite löytyy kohdassa jossa selitetään kuinka rokotesivuvaikutuksien tutkimukseen ei ole myönnetty tutkimusrahoitusta; viite on NVIC-news, eli National Vaccine Information Center:n uutislehti. Järjestön sivuja voi käydä tsiigaamassa <a href="http://www.nvic.org/">täältä</a>. Käsi ylös kuka uskoo lähteen tason olevan ”edes pikkasen luotettava”? Eipä sillä, olen ihan 100% varma että moni tutkimusprojekti joka olisi halunnut tutkia rokotesivuvaikutuksia, ON jäänyt ilman rahoitusta. News flash: tutkimusrahoitus on rajallista, ja moni ERITTÄIN hyvä ja pätevä hanke jää toteutumatta rahan puutteessa. Jos jokainen kielteinen rahoituspäätös on merkki salaliitossa, meillä on salaliittoja aika monella alalla.</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Kirjoittaja jakaa rokotesivuvaikutukset viiteen kategoriaan, ja käytännössä mikä tahansa sairaus, aivan mikä tahansa mikä ihmiselle rokotuksen jälkeen puhkeaa, sopii näihin kategorioihin. Mitään viitettä tässä kohtaa ei ole, joten ei voi kun olettaa että kirjoittaja on keksinyt luokittelujärjestelmän omasta päästään (tietoa kenelläkään? Viitteitä?). Listan aikajana on rokotuksesta loppuelämä ja oireiden kuvaamisessa käytetään niinkin tarkkaa käsitettä kuin ”symptoms” (tarkkoina oire-esimerkkeinä mainitaan mm. epilepsia ja ”älyllinen aivovaurio”).</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Kirjoittaja esittää myös yksinkertaisen tavan saada selville, aiheuttavatko rokotteet kroonisia sairauksia (jos lääketeollisuus vain haluaisi!):</span></p> <p class="MsoNormal"><span style=""><span style="font-family:courier new;">There is a simple way to find out wether or not vaccines cause chronic diseases. You take a few thousand people who have had the vaccine, and a few thousand people from the same geographical area who have not had the vaccine, and you count what the percentage of each group suffers from, or has died from, the diseases you are investigating.</span><o:p></o:p></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Tästä kappaleesta herää vahva epäilys kirjoittajan epidemiologista ja tilastotieteellistä tietämystä kohtaan. Asia ei ole noin yksinkertainen, ja se pitäisi olla selvä jos omaa hitustakaan epidemiologian ja / tai statistiikan opintoja. </span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p> </o:p>Ensinnäkin, jotta tutkimuksella olisi riittävästi ”voimaa” (tilastollinen termi power), siihen tarvitaan riittävästi = paljon populaa, erityisesti jos /kun kyse on harvinaisista taudeista. Otetaan esim. autismi, jonka esiintyvyydeksi on arvioitu 1 / 150 (tämä luku esiintyy usein rokotusten vastustajien materiaaleissa, sen todenperäisyyttä en ole tarkastanut); jos halutaan havaita 10% ero esiintyvyydessä rokotettujen ja rokottamattomien välillä, tarvitaan kumpaankin ryhmään 360 000 lasta, tarkempi analyysi laskelmasta <a href="http://photoninthedarkness.com/?p=154">täällä</a>, ja jokainen voi toki tehdä power-laskelmia ihan itsekin, netissä on tarjolla useampi laskuri. Harvinaisempien tautien kohdalla tutkimusryhmien tulisi olla vielä isompia. Koko jenkkilässä on <a href="http://pediatrics.aappublications.org/cgi/reprint/114/1/187">tämän</a> mukaan arvioitu olevan noin 17000 rokottamatonta alle 4-vuotiasta lasta (jos nyt tuosta ymmärsin oikein, prosentuaalisesti 0,3% alle 35 kk ikäisistä).</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Tilastollisesta voimasta voi lukea lisää <a href="http://en.wikipedia.org/wiki/Statistical_power">täältä</a> (en hetkeäkään väitä ymmärtäväni edes pientä osaa tuosta, enkä siis tod. osaa sanoa, esiintyykö tuossa virheitä), ja ehkä hieman ymmärrettävämpää selitystä näytti olevan <a href="http://cc.uoregon.edu/cnews/summer2000/statpower.html">täällä</a>. Googlesta voi etsiä lisätietoa hakusanoilla ”statistical power”.</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Parituhatta rokotettua ja parituhatta rokottamatonta my ass. </span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Mutta ei se mitään, pidetään mielessä että tämä on kirjoittajan mukaan yksinkertainen ja ilmeisen hyvä keino saada selville rokotusten pitkäaikaisvaikutukset.</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Kirjoittaja on myös esittänyt soveliaita kysymyksiä tutkimusten lähtökohdaksi: Aiheuttaako hepatiitti B rokote diabetesta? Aiheuttaako Hib rokote aivovaurioita? Aiheuttaako tuhkarokkorokote leukemiaa? Aiheuttaako uusi DTP kätkytkuolemaa?</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Kaikkiin näihin kysymyksiin saataisiin kuulemma helposti vastaus, jos lääketeollisuus ja hallitukset vain niin haluaisivat.</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Pikaiset pubmed-haut yllättivät – näitä kysymyksiähän on tutkittu! Eikö kirjoittaja ole vieraillut pubmedissä lainkaan? Kirsikanpoimintaa?</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">En nyt jaksa linkittää tähän kaikkia lukuisia tutkimuksia joita aiheista tuli vastaan (kannattaa käydä katsomassa pubmedissa), tyydyn vain linkittämään jokusen revarin aiheesta rokotteet & autoimmuniteetti (linkki joka on biologisesti täysin mahdollinen, ovathan infektiotaudit itsekin yksi todennäköinen syy autoimmuunitauteihin). Ei, en ole itse lukenut näitä kaikkia, eivätkä nämä edusta mitään ”valikoitua joukkoa”, kunhan linkittelen joitakin. <a href="http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6WHC-45BT6TN-1Y&_user=949111&_coverDate=05%2F31%2F2001&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_acct=C000049116&_version=1&_urlVersion=0&_userid=949111&md5=a8cff50637bcc5c2c8257ce91e54f165">yksi</a> <a href="http://www.john-libbey-eurotext.fr/en/revues/medecine/ejd/e-docs/00/04/00/6A/resume.phtml">kaksi</a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19880566?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=4&log$=relatedreviews&logdbfrom=pubmed">kolme</a> <a href="http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2803%2914802-7/fulltext">neljä</a></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Rokotteiden ja leukemian yhteydestä: <a href="http://www.nature.com/bjc/journal/v81/n1/abs/6690668a.html">yksi</a> <a href="http://ije.oxfordjournals.org/cgi/content/full/34/5/1100">kaksi</a> <a href="http://ije.oxfordjournals.org/cgi/content/full/36/1/110">kolme</a></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Rokotteiden ja kätkytkuoleman yhteydestä: <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16945457?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=8">yksi</a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17400342?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=2&log$=relatedreviews&logdbfrom=pubmed">kaksi</a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8546503?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=3&log$=relatedarticles&logdbfrom=pubmed">kolme</a></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Huomautuksena mainittakoot että pubmedin kautta sattui silmää useampi juttu joka käsitteli ”kutosrokotteen” (jota siis ei taida olla Suomessa käytössä, täällähän lapsiin tuikataan "vitosrokote") ja SIDSin mahdollista yhteyttä, aiheesta ainoa ”oikea” artikkeli näyttää olevan <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15602672?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=20">tämä</a>, muut jutut näyttivät olevan kirjeitä editorille –tyyppistä keskustelua aiheesta. Sinänsä mielenkiintoinen juttu (vaikkakaan en nyt ehdi sen syvemmin perehtyä), joka näyttää päässeen julkaisuihin vaikka rokoteteollisuus on varmasti tehnyt kaikkensa estääkseen sen (soo soo, vähän tarkkuutta nyt siellä salaliitossa!).</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Kirjoittaja myös esittelee muutaman tutkijan jotka ovat ”rohjenneet” tutkia rokotteiden sivuvaikutuksia. Maininnan ansaitsee esim. Dr. Odent, jonka pääasiallinen tutkimuskohde vaikuttaa olevan ns. ”primal health” tutkimus (näyttää koskevan elämän alkuvaihetta kohdussa & ekaa elinvuotta), <a href="http://www.birthworks.org/site/primal-health-research">tässä</a> tutkimuskeskuksen sivut. Kyseisen sinänsä ilmeisesti ihan ansioituneen tutkijan yksikään varsinainen tutkimusjulkaisu (=alkuperäinen tutkimus) ei koske rokotteita. Hän on kyllä lähettänyt pari kirjettä editoreille aiheesta, koskien DTP-rokotusta ja sen yhteyttä astmaan, joissa hän kertoo omista tutkimustuloksistaan, jonka mukaan astma-lapsilla on taustalla DTP –rokote useammin kuin ei-astmalapsilla. Kaiken kaikkiaan lapsia tässä tutkimuksessa oli 448 kpl, joista 243 oli rokotettu DTP:llä ja heistä 26:lla oli astma. DTP:llä rokottamattomista 203 lapsesta vain 4:llä oli astma, ja ero oli tilastollisesti merkitsevä. Ei nyt ihan hirveän suuria tilastotieteellisiä käsitteitä liene tarvitse olla hallussa päätelläkseen että näistä luvuista ei kuitenkaan voi vielä tehdä kovin pitkälle meneviä tieteellisiä johtopäätöksiä. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/8057511?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=3">Tässä</a> kirjeen pubmedviite (en tiedä onko tämä vapaasti saatavilla, itse pääsen lukemaan kirjeen työpaikan kautta) <span style=""> </span>ja <a href="http://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736%2803%2912412-9/fulltext">tässä</a> toinen kirje samasta aiheesta. Erikoista kyllä, tässä jälkimmäisessä kirjeessä lapsia kerrotaan olleen 446 (minne katosi kaksi lasta? Joskin jos nuo edellisessä kirjeessä mainitut ryhmäkoot laskee yhteen, ei tulokseksi tule 448), ja lisäksi tutkimukseen on ilmestynyt uusi ryhmä ”steiner”-lapsia joista osa on rokotettu ja osa ei (näitä ei siis mainittu mitenkään ekassa kirjeessä, ehkä he siinä kuitenkin olivat?). Mielenkiintoisesti tässä jäkimmäisessä kirjeessä Odent kertoo huomiostaan / teoriastaan, jonka mukaan ne lapset jotka olivat saaneet BCG:n ennen DTP-rokotetta, eivät olleet suuremmassa riskissä astman suhteen, eli DTP on astmariski vain jos lapsi ei saa BCGtä sitä ennen. Rouva (?) Lydall ei mainitse tästä löydöksestä mitään, miksiköhän? No, joka tapauksessa Odent toteaa kirjeen lopussa että jatkossa astman epidemiologisissa tutkimuksissa tulisi ottaa huomioon immunisaatiostatus (mutta omia tutkimuksiaan aiheesta hän ei ole koskaan julkaissut alkuperäisenä tutkimusjulkaisuna). Good plan.</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Pikainen surffaus pubmedissä tuotti jälleen hämmästyttäviä tuloksia. WTF! Asiahan ON jo otettu huomioon. Why am I not surprised? Pari linkkiä, lisääkin siellä on: <a href="http://www.bmj.com/cgi/content/full/328/7445/925?view=long&pmid=15033878">yksi</a> <a href="http://pediatrics.aappublications.org/cgi/content/abstract/123/3/944">kaksi</a> ja <a href="http://www.expert-reviews.com/doi/abs/10.1586/14760584.5.5.631?url_ver=Z39.88-2003&rfr_id=ori:rid:crossref.org&rfr_dat=cr_pub%3dncbi.nlm.nih.gov">revari</a> aiheesta.</span></p><p class="MsoNormal">Kiinnitin myös huomiota siihen, että Lydall viittaa väitteessään "DTP vaccine makes a person five times more likely to suffer from asthma" kolmeen lähteeseen (viitteet 5,6 ja 7 kirjassa). Kaksi näistä viittaa herra Odentin SAMAAN tutkimukseen (toinen näistä jutuista on herran oman tutkimuskeskuksen julkaisu, ja toinen tuo linkittämäni ensimmäinen kirje JAMA-lehden editorille), ja kolmas on Odentin kirjoittama, Lancetin editorille lähetetty <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/sites/entrez">kirje</a>, joka liittyy atooppiseen ekseemaan, ja jossa kerrataan myös tämän SAMAN "astmatutkimuksen" tulos. Eli kaikki kolme viitettä kohdistuvat <span style="font-style: italic;">SAMAAN</span> tutkimukseen (jota ei edelleenkään ole julkaistu missään "oikeassa" julkaisussa). Muistaakseni viittauskäytäntöön ei kuulu se että samaa tutkimusta käytetään useamman kerran, eri lähteistä raportoituna. Tässä tulee mieleen, että tarkoitus oli antaa kuva useammasta tutkimuksesta, joka on päätynyt samaan johtopäätökseen, vaan kas kummaa, kyse on yhdestä tutkimuksesta, jota ei ole edes koskaan kunnolla julkaistu. Huomasin muuten että herra Odent on ollut ilmeisen ahkera kommentoija, suuri osa herran pubmed-hiteistä vaikuttaa olevan "letter to the editor" juttuja. Hyvä sinänsä että asioista keskustellaan.<br /><span lang="FI"></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Lydallin ”maininnan arvoiset tutkijat” listalle on päässyt myös vanha ystävämme Wakefield. Kyllä, juuri <span style="font-style: italic;">SE </span>Wakefield, jonka Enkun GMC on todettu toimineen valheellisesti ja epäeettisesti nk. autismi-MPR –tutkimuksessaan jonka Lancet veti hiljattain pois (aiheesta voi lukea esim. <a href="http://briandeer.com/wakefield-deer.htm">täältä</a>, <a href="http://www.sciencebasedmedicine.org/?p=3716">täältä</a> ja <a href="http://www.sciencebasedmedicine.org/?p=3660">täältä</a>) . Ennen kuin Wakefield päätti että MPR aiheuttaa autismia, oli hän sitä mieltä että rokotteet (lähinnä kait MPR, hänellähän on ollut patenttihakemus yksittäisiin komponentteihin tuossa rokotteessa, eli yhdistelmärokotteen todistaminen haitalliseksi hyödyttäisi häntä suuresti) aiheuttavat erilaisia suolistosairauksia, kuten Chronin tautia. Wakefieldin tutkimuslöydöksiä käydään läpi yksityiskohtaisen tarkasti. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7715338?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=5">Tässä</a> abstrakti, huomatkaa suuri kommenttien määrä (en jaksa kahlata niitä läpi). </span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Lydall kuittaa aiheesta tehdyt negatiiviset tutkimukset (jotka eivät yhteyttä siis ole löytäneet) lauseella: <span style="font-family:courier new;">Another group of doctors have done a flawed study to try and prove this wrong</span> (”this” viittaa siis Wakefieldin tuloksiin), ja viitteenä on annettu <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11151885?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=3">tämä</a> . Miksiköhän tämä tutkimus on ”flawed”? Ja kaiken lisäksi, kyseessä on <span style="font-style: italic;">SAMAN</span> tutkimusryhmän tutkimus, eli Wakefieldin itsensä tekemä!<br /></span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Aiheesta lisää mm. näissä (Lydallin mainitsematta jättäneistä) tutkimuksissa: <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14600114?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=1">yksi</a> <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11310084?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_SingleItemSupl.Pubmed_Discovery_RA&linkpos=4&log$=relatedreviews&logdbfrom=pubmed">kaksi</a> . </span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI"><o:p></o:p>Hmmm. Haiskahtaa jälleen kirsikanpoiminnalta.</span></p> <p class="MsoNormal"><span lang="FI">Tämä Wakefield-juttu kilisytteli jotain kelloja päässäni, muistelin, että yhdessä toisessa minulla kesken olevassa <a href="http://www.nytimes.com/2009/01/13/health/13auti.html">kirjassa</a> on tästä aiheesta puhuttu, ja tarkistin mitä se oli. Sen innoittaman menin vielä katsomaan mitä kaikkea Wakefield on ehtinyt tästä kyseisestä aiheesta julkaista, ja kappas, julkaisujahan on siis aika monta! <span style="font-style: italic;">Jostain kummallisesta ja omituisesta syystä</span> Lydall on jättänyt ne mainitsematta. Herra Wakefield siis tosiaan "käänsi kelkkansa" itsekin, ja on julkaissut tuon "flawed" tutkimuksen lisäksi mm. <a href="http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9661840?itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum&ordinalpos=12">tämän</a> tutkimuksen, jossa yhteyttä ei löytynyt MPR-rokotteen ja Chronin taudin välillä. Tai ei tuossa nyt varsinaisesta kelkan kääntämisestä ole kyse, tutkimusmaailmassa ei ole ollenkaan tavatonta että joskus jotain löytyy, ja sitten taas ei löydykään, ja tulokset tulee aina suhteuttaa koko tutkimuskenttään, ja katsoa niin sanotusti kokonaisuutta. Lydall:in kyky katsoa tätä kokonaisuutta vaikuttaa olevan kohtuullisen heikko. Mutta hei, ehkä Wakefield sai välillä vähän korruptiorahaa rokotefirmoilta?<br /></span></p><p class="MsoNormal"><span lang="FI">No, tässäpä nyt muutama kommentti ja kysymys kirjan kahdesta ensimmäisestä luvusta, jos vaikkapa joku osaisi vastata, tai haluaa muutoin keskustella kirjasta. Saa myös korjata bongattuja virheitä näissä omissa mietteissäni.</span></p>Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-6099780524487784165.post-26419769516006818202010-03-04T03:53:00.000-08:002010-03-04T11:01:19.523-08:00Johdantona<span style="font-size:100%;"><span style="font-family: arial;">Enpä olisi vielä jokin aika sitten uskonut ryhtyväni tähän, mutta näin tässä nyt näköjään kävi. </span><o:p style="font-family: arial;"></o:p></span> <p style="font-family: arial;font-family:arial;" class="MsoNormal" ><span lang="FI" style="font-size:100%;">Blokin aiheena on ainakin toistaiseksi yksi tietty kirja, joka minut tavallaan haastettiin lukemaan vajaa vuosi sitten. Keskustelunaiheena eräällä suljetulla forumilla olivat rokotteet, ja minun käskettiin ”perehtyä myös toiseen näkökulmaan” kun selvästi en ollut sitä tehnyt. No, nyt perehdyn siihen toiseen näkökulmaan, ja samalla kirjaan mietteitäni, havaintojani ja tarkempia tutkimuksiani aiheen tiimoilta ylös. Tuolla samaisella suljetulla forumilla sain ehdotuksen aloittaa blokin aiheesta, ja hetken asiaa mietittyäni päätin jotta miksipäs ei, joten tässä se nyt sitten on. <o:p></o:p></span></p> <p style="font-family: arial;font-family:arial;" class="MsoNormal" ><span lang="FI" style="font-size:100%;">Taustatietona mainittakoot, että peruskoulutukseeni on kuulunut mikrobiologiaa ja immunologiaa, ja myös jatko-opintoihini kuuluu molempia. Lähtökohtaisesti voi minua kuitenkin pitää maallikkona asian suhteen, eli minkään valtakunnan asiantuntijaa ei minusta saa – ainakaan toistaiseksi.<o:p></o:p></span></p> <p style="font-family: arial;font-family:arial;" class="MsoNormal" ><span lang="FI" style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: arial;font-family:arial;" class="MsoNormal" ><span lang="FI" style="font-size:100%;">Niin, ja se kirja sitten: Wendy Lydall, ”Raising a vaccine free child”, ja kirjan tarkempia tietoja voi käydä katsomassa vaikkapa <a href="http://www.amazon.co.uk/Raising-Vaccine-Child-WENDY-LYDALL/dp/1418450170">täältä</a><span style="text-decoration: underline;">.</span><o:p></o:p></span></p> <p style="font-family: arial;font-family:arial;" class="MsoNormal" ><span lang="FI" style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: arial;font-family:arial;" class="MsoNormal" ><span lang="FI" style="font-size:100%;">Vierailijoiden kommentit ovat tervetulleita, ja kysymyksiä saa puolestani esittää (vastaan jos osaan). Teskteissäni esiintyviä virheitä pyydän korjattavan auliisti, mieluiten viitteiden kera.<o:p></o:p></span></p> <p style="font-family: arial;font-family:arial;" class="MsoNormal" ><span lang="FI" style="font-size:100%;">Aikataulullisista syistä päivityksiä ei tule kovin tiheään, pyrin noin kerran kuussa postaus-tiheyteen. Samasta syystä en lupaa mitään kovin aktiivista keskusteluun osallistumista, jos tänne sellaista syntyy. Tämä on kuitenkin vain harrastus – perheen ja työn pyörittämisen lomassa aikaa jää harrastuksille väkisinkin aika vähän.<o:p></o:p></span></p> <p style="font-family: arial;font-family:arial;" class="MsoNormal" ><span lang="FI" style="font-size:100%;"><o:p> </o:p></span></p> <p style="font-family: arial;font-family:arial;" class="MsoNormal" ><span lang="FI" style="font-size:100%;">Lukunautintoa!</span></p><p class="MsoNormal">Matoisa-Lankkuhttp://www.blogger.com/profile/09570935285039415155noreply@blogger.com1