lauantai 2. lokakuuta 2010

Luku 15

Ah, jo lokakuu. Myöhästyin parilla päivällä - töitä on ollut jopa ylitöiksi asti, joten syyskuun postaus tulee hieman myöhässä. Tämä tosin venyi pituudeltaan vähintäänkin puolentoista kuukauden mittaiseksi, heh.

Luku 15 käsittelee niitä tekosyitä, joita annetaan kun rokote pettää ja joilla pyritään peittämään se tosiasia että rokotteet eivät oikeasti toimi lainkaan: ”vaccine myth number eight: the vaccine failed because...

Luvussa käydään lyhyesti läpi tietyt ”standarditekosyyt” joita käytetään yleisesti, ja sen jälkeen perehdytään tarkemmin tiettyihin yksittäisiin rokotteisiin (tuhkarokko, hinkuyskä, polio, raivotauti sekä BCG) – mitä spesifejä tekosyitä näiden pettämiselle tyypillisesti annetaan.

Luvun johdannossa törmään mielenkiintoiseen väittämään: "Very few people ever experience an infectious disease other than flu and the childhood illnesses." Eli “hyvin harva ihminen ikinä sairastuu muuhun tarttuvaan tautiin kuin flunssaan tai lastentauteihin”.

Really???

Mietin, millä planeetalla Lydall mahtaakaan elää. Mielelläni muuttaisin perheineni sinne.

Pikaisen google-yliopiston kurssin (noin 10 minuuttia) tuloksia:
Wikipediasta löytyy kohdasta ”epidemiology” WHOn dataan pohjautuva taulukko, tarttuvien tautien ”top” lista yli 100 000 kuolemaa aiheuttaneista kavereista. Kaikki infektiotaudit yhteensä (Tilastoidut? Vai arvio ihan kaikista infektiivisista taudeista mitä maa päällään kantaa? En tiedä, mutta samapa tuo) aiheuttivat vuonna 2002 14,7 miljoonaa kuolemaa (joka on tietenkin paljon paljon pienempi numero kuin tautitapausten kokonaismäärä). Listalla ei ole flunssaa, ja vain kaksi ”lastentautia” (tuhkarokko ja hinkuyskä, josta voidaan tosin olla montaa mieltä onko se ns. ”lastentauti”). Yksittäisistä tautiagensseista pahimman kolmen koplan muodostaa HIV, tubi ja malaria (joista muuten vain yhteen on rokote, ja senkin toimivuus voisi olla paljon paljon parempi).
WHOn sivuilla surffaaminen tuotti tuloksena lisää mielenkiintoista dataa (-vaikkakin vanhaa, vuodelta 2002 sekin), katso kohta ”causes of death”, niin saat excel-sivun jossa esitellään kaikkien jäsenmaiden kuolinsyytilastoja aika tarkasti ryhmiteltynä. Omiin silmiini tartuntatautien osuus ei näytä pieneltä, ja luonnollisesti maakohtaisia eroja on paljon.
THL:n sivuilta löytyy tartuntatautirekisteri, silmäilen vuoden 2009 taulukkoa. Grr... siinä ei ole tapausmäärää yhteensä (siis kaikki seuratut taudit yhteensä) enkä jaksa alkaa räknäämään koneella, katsokaa itse ja arvioikaa onko määrä ”few”, ja ovatko taudit vain ”flunssa ja lastentaudit”.

Lydallin luettelemat standarditekosyyt rokotteiden pettämiselle ovat:
  1. Kylmäketju on varmaankin katkennut – Lydallin mukaan erinomainen tekosyy, sillä tätä ei voi jälkeen päin tutkia. Ei voikaan. Kuten ei oikeastaan mitään syytä. Yksilötasolla ei voi kuin arvailla, mikä on mennyt vikaan, jos rokotettu yksilö sairastuukin kyseiseen tautiin.
  2. Liikkeellä on varmaankin eri kanta (kuin rokotteessa oli)
  3. Rokotetta ei annettu riittävän monta annosta
  4. Sairastuneet eivät tuottaneet riittävästi vasta-aineita rokotuksen jälkeen (tämä tekosyy kumottiin edellisessä luvussa; vasta-aineiden määrällähän ei ole mitään merkitystä)
  5. Rokote annettiin väärässä iässä
  6. Rokotetta käsiteltiin väärin - Lydallin mukaan tämä ei tarkoita mitään, ja hän on oikeassa, tämä ei tosiaan kerro yhtään mitään, vaan pitäisi tarkemmin eritellä, millä tavalla väärin, esim. syy numero 1.
  7. Rokotetta varmaankin laimennettiin liikaa - Lydallin mukaan selitys on typerä sillä rokoteteollisuus ei ole koskaan selvittänyt mikä on oikea määrä rokotetta / painokilo. Jos Lydall olisi lukenut perusimmunologiaa, hän tietäisi että antigeenille herkkien solujen määrä ei (juurikaan) riipu painokiloista. Mutta joka tapauksessa, nykyisin ei tietääkseni loppukäyttäjä laimentele rokotteita omavaltaisesti määrittelemättömään volyymiin laimennosnestettä, vaan ne ovat valmiissa ampulleissa, eli myyntiluvan saaneissa rokotteissa tulisi olla ihan "oikea" määrä (=joka riittää vasteen stimuloimiseen enemmistöllä rokotettavista) antigeenia (ellei satu valmistusvirhettä tms.).
  8. Rokotekattavuus populaatiossa oli liian alhainen (tämä on "kumottu" lauma-immuniteettikappaleessa, jota käsittelin kesäkuussa)
  9. Erä oli varmaankin viallinen - Lydallin mukaan koskaan ei tutkita, oliko joku erä todella viallinen vai ei, vaikka tätä syytä käytetään usein. Se on se salaliitto!
  10. Sairastuneella ei ollut aikaa kehittää immuniteettia (eli tauti oli jo iskenyt ennen rokotusta / pian sen jälkeen). Lydall antaa ymmärtää, että oikeasti toimivalla rokotteella suoja alkaisi sillä sekunnilla kun ruiskun mäntä on painettu alas. Jälleen osoitus puutteellisesta immuunijärjestelmän toiminnan ymmärryksestä.
  11. Käytettiin väärän tyyppistä rokotetta – Poliorokotteen kanssa voidaan kuulemma aina väittää että rokotetyyppi oli väärä, sillä on olemassa sekä elävä heikennetty, että tapettu rokote, eli käytettiin kumpaa tahansa, voidaan aina vedota siihen että olisi pitänyt käyttää toista. Aika ovelaa.
  12. Vanhemmat ovat varmaankin väärentäneet rokotustodistuksia (eli lapsia ei oikeasti oltu rokotettu) – tämän selityksen Lydall on nähnyt vain kerran, jonkun tieteellisen lehden ”letter to the editor” –jutussa (missä viite?). Miksi se sitten luetellaan ”standarditekosyissä”?
  13. Rokote pistettiin väärään kohtaan – tämä selitys ei Lydallin mukaan päde, koska rokottamisen teoria sanoo että rokottaminen ”virittää” koko kropan vastustamaan infektiota. Jos Lydall olisi lukenut perusimmunologiaa, hän tietäisi että ”rokottamisen teoria” (mikä se sitten ikinä onkaan) ei sano näin, vaan eri kautta annosteltuna rokottee teho voi vaihdella, ja vaikkapa esim. hengitystiepatogeeneille voidaan saada parempi vaste jos rokote annostellaan hengitysteitse.

En mitenkään ehdi perata kaikkia kohtia yksityiskohtaisesti, joten valitsin niitä jotka saavat silmäni pyörimään kaikkein pahiten, muihin kohtiin lisäsin lyhyesti muutaman selittävän lauseen.

Kohdan 2 selityksen Lydall aloittaa toteamalla  "This one amuses me because vaccination started off with the claim that cowpox could cause immunity to smallpox, but when it suits them they do a complete turn around and say that in order to create antibodies which will be effective, the surface antigen of the germ in the vaccine has to be exactly the same as the surface antigen of the invading germ."
Eli "tämä selitys huvittaa minua, sillä rokotukset aloittaneen väitteen mukaan lehmärokko aiheuttaa immuniteetin isorokkoa vastaan. Tarpeen vaatiessa “ne” kuitenkin kääntävät kelkkansa väittäen että rokotteessa olevan pöpön pinta-antigeenien tulee olla tismalleen samanlaiset kuin taudinaiheuttajapöpön pinta-antigeenit jotta vasta-aineet suojaisivat."

Ensinnäkin: ”rokotukset aloittaneen”?
Niin, koska voidaan katsoa rokotusten alkaneen? Wikipedian enkunkielisessä rokotus-jutussa on mielenkiintoinen pätkä rokottamisen historiasta: Early forms of inoculation were developed in ancient China as early as 200 B.C.”, viite, joka onkin mitä mainioin juttu aiheen tarkempaan tutkimiseen, suosittelen. Siis isorokkoa on vastustettu jo muinaisessa Kiinassa ns. inokulaatiolla. En kylläkään kyseisestä jutusta löydä noin eksaktia mainintaa proseduurin iästä, ja silmäilen wikipedian jutun lähdeluetteloa – voisiko viittaukseen olla eksynyt virhe. Ja bingo, tässäpä varsin mainio juttu isorokon historiasta kiinnostuneelle! Tästä pitäisi varmaan tehdä tuonne wikipediaan korjaus, mutta olen liian laiska... No, joka tapauksessa muinaiset isorokko”rokotukset” (esim. rupimateriaalin raaputus ”rokotettavan” ihoon, jauhetun ruven hengittäminen tai syöminen) olivan varsin vaarallisia, ja sivuvaikutuksia esiintyi paljon – moni kuoli, mutta kuolleisuuden on arvioitu olleen noin 1 / 10 luontaisen tautitapauksen kuolleisuudesta. Eläinpuolella vastaavia metodeja on ”joskus ammoisina aikoina” ollut käytössä ainakin lammasrokossa, karjaruttossa (huonolla menestyksellä, tuotti liikaa tautitapauksia), sekä naudan tarttuvassa pleuropneumoniassa, josta on pakko mainita eräs varsin hauska anekdootti. Afrikan alueella oli tapana inokuloida pleuropneumonia-materiaalia hieman eri paikkoihin ”rokotettavaa” nautaa, ja Senegalin alueella se tehtiin nimenomaan päähän, nenän varteen. Tämän seurauksena saattoi alueelle muodostua isokin sarvea muistuttava uloke. Eurooppalaisten löydettyä tällaisia ”kolmisarvisia nautoja” sai tämä uusi laji nimekseen ”Bos triceros senegalensis”. Tästä voi lukea lisää täältä ja täältä.

No, joka tapauksessa rokottamisen idea ei alkanut isorokon vastustamisesta lehmärokon avulla, ja nähdäkseni rokotusta voitaisiin markkinoida ”muinaisena Kiinalaisena hoitomuotona”. Mutta ehkä voin antaa Lydallille anteeksi tämän erheen, sillä monissa immunologian kirjoissa rokottamisen historia aloitetaan Jennerin lehmärokko-kokeista. Mainittakoot että Jenner ei ollut ensimmäinen kyseisen metodin käyttäjä, ainakin eräs onneton Peter Plett pyrki jopa hyödyntämään keksintöä ennen Jennerin läpimurtoa.

Toiseksi, Lydall osoittaa jälleen että hän ei oikeastaan ymmärrä miten immunitetti taudinaiheuttajille syntyy. Taudinaiheuttajien pintaproteiinien ei tarvitse olla tismalleen samanlaisia, jotta yhdelle organismille muodostunut suoja suojaisi myös toista vastaan. Riittää että ne ovat immunologisesti samanlaisia, ristireagoivia, eli ne kohdat, joita vastaan immuunijärjestelmä vasteensa tuottaa ovat rakenteellisesti samankaltaisia (esim. vasta-aineen sitoutuminen kohteeseensa kuten avain sopii lukkoon). Tämä kerrotaan immunologian oppikirjoissa.
Lehmärokkovirus sattuu ristireagoimaan isorokkoviruksen kanssa riittävästi, jotta ne immuunijärjestelmän ”mielestä” näyttävät samanlaisilta. Itse asiassa useat poxvirus –suvun jäsenet ristireagoivat keskenään aika laajalti, ja lehmärokkovirus tuskin on ainoa jota olisi voitu käyttää rokotteena isorokkoa vastaan (esim. kamelirokkoa, joka on ilmeisesti variola-viruksen lähin sukulainen). Mainittakoot että loppujen lopuksi isorokko-rokoteessa (nyttemmmin) käytetty virus on nimeltään vaccinia-virus, jonka eriskummallisista vaiheista voi lukea ainakin tästä jutusta jota tosin ei ole ilmaiseksi kokonaisuudessaan saatavilla.
Influenssa on tavallaan toista ääripäätä. Eri influenssakannat eivät ristireagoi (immunologisesti) välttämättä lainkaan, eli yhden kannan sairastaminen ei suojaa toiselta kannalta. Influenssaviruksen mutaatiovauhti on nopea, eli pintaproteiinit muuttuvat koko ajan. Loistava mekanismi varmistaa, että uutta altista uhria on jatkuvasti saatavilla.
 Riippuu siis aivan aiheuttaja-organismeista, miten tismallisesti rokotteen sisältämien antigeenien täytyy olla samanlaisia kuin hyökkäävän organismin antigeenit ovat, ja joka tapauksessa suojan kannalta tärkeiden epitooppien tulee olla riittävän samanlaisia jotta suoja toimisi.

Lydall jatkaa uskomattomilla väitteillä (joita joku saattaisi valheiksikin kutsua). Hinkuyskää aiheuttaa 3 eri organismia: Bordetella pertussis, Bordetella parapertussis tai adenovirus. Luontainen hinkuyskä aiheuttaa elinikäisen immuniteetin KAIKKIA näitä kolmea vastaan (eli ”rokottajien” väite ”joku toinen kanta aiheutti hinkuyskän rokotetulle” ei voi olla validi jos rokote toimisi).
Kaksi ensimmäistä bakteeria kuuluvat samaan sukuun, kuten nimestä voi päätellä, ja kumpi tahansa voi olla hinkuyskän aiheuttaja, joskin jälkimmäiseltä puuttuu yksi merkittävä virulenssitekijä, nimittäin pertussis-toksiini, ja näin sen aiheuttama tauti on lievempi. Kolmas on virus (kuten nimestä voi päätellä). Uskallan olla varma siitä että adenovirus ei anna suojaa kummallekaan Bordetella –bakteerille, tai päinvastoin.
Entäs Bordetella –suvun bakteerit: tuottavatko ne luontaisesti toinen toisilleen suojan? Ei näytä siltä"Immunity induced by B. parapertussis infection protected against subsequent infections by either species. However, immunity induced by B. pertussis infection prevented subsequent B. pertussis infections but did not protect against B. parapertussis infections.Eli B. parapertussis suojasi kummalta tahansa, B. pertussis vain itseltään. Kiinnostavaa, pitäisiköhän alkaa kehittelemään rokotetta jossa lähtökohtana olisi nimenomaan B. parapertussis? Tässä vielä mielenkiintoista tietoa B. parapertussis bakteerin hinkuyskärokote-immuniteetin pakenemismekanismeista ja tässä myös näppärän oloinen juttu liittyen B.pertussis –bakteerin evoluutioon ja säilymiseen populaatiossa rokotteiden aikakaudella.
Hinkuyskämäisiä oireita voi aivan varmasti aiheuttaa moni muukin bakteeri kuin Bordetella -suvun kaverit (joista B. pertussis ja B. parapertussis –lajien lisäksi myös B. holmesii –lajin on hiljattain havaittu aiheuttavan hinkuyskämäistä tautia), tässä yksi juttu aiheeseen liittyen, adenovirus on listalla, mutta se ei suinkaan ole ainoa! Nämä kaverit eivät kuitenkaan ”suojaa” toinen toisiltaan, ellei niissä ole ristireagoivia antigeeneja.

Tuhkarokosta Lydall kertoo seuraavaa: "A natural dose of measles is caused by only one strain, yet it confers life-long immunity to all the strains of measles virus." Eli luontaisen tuhkarokon aiheuttaa vain yksi kanta, joka stimuloi elinikäisen immuniteetin kaikkia tuhkarokkoviruskantoja vastaan. Käytän jälleen nuorison suosimaa sanontaa ja totean WTF??? En kertakaikkiaan ymmärrä mitä tässä halutaan sanoa. Jos luontaisen tuhkarokon aiheuttaa vain 1 kanta, mitä väliä on muita kantoja vastaan muodostuneella immuniteetilla, eiväthän ne edes aiheuttaisi tautia? Ja miten laaja tuhkarokkovirusten kantavaihtelu oikein onkaan?
Rokotekirjasta löydän hyvän yhteenvedon aiheesta, muutama tärkein lause:


Although measles virus is considered a monotypic virus, sequence analysis of the N, H, P, and M genes has shown that there are multiple, distinct lineages of wild-type viruses.

The WHO currently recognizes 23 genotypes of measles virus based on phylogenetic analysis of the N gene.

The biologic significance of differences in the genetic sequence of wild-type strains is not known; the immune response generated through vaccination protects against all strains.

Eli eli, luontaisen tuhkarokon voi aiheuttaa usea eri kanta (tai pitäisikö puhua linjoista?), ei vain yksi, kuten Lydall väittää. Mikä tahansa kanta tuottaa kaikkia kantoja vastaan suojaavan immuunivasteen. Mutta niin tekee rokotekin.

Kohdassa 2 esiintyvä ”kritiikki” paljastaa kyllä valtaisan hyvin miten surullisen vähän Lydall tietää immunologiasta ja perusmikrobiologiasta.

Kohtien 3 ja 5 kritisointi koostuu muuttuvien suosituksien selostamisesta, ja Lydall antaa ymmärtää, että kaikilla muutoksilla mitä rokoteohjelmiin ikinä tehdäänkään, on tarkoitus vain peittää rokotusten toimimattomuus. Kun aiemmilla suosituksilla rokotetut lapset sitten kuitenkin sairastuvat, voidaan vedota siihen että heitä ei rokotettu oikein. Sitä se salaliitto teettää. Pidän tämän mielessä seuraavan kerran kun törmään johonkin uuteen suositukseen / havaintoon homeopatian saralla, mikä tosin ei liene kovin todennäköistä, ottaen huomioon miten vähän homeopatia ilmeisesti on muuttunut ”keksimisensä” jälkeen.

Kohdan 5 selostuksen lopussa Lydall kertoo, kuinka nykyisin harva uuden vauvan äiti on ”ehtinyt” sairastaa tuhkarokkoa, rokotusten vuoksi. Tämän vuoksi vauvat sairastuvat tuhkarokkoon hyvin aikaisin (jolloin se on vaarallisempi tauti kuin myöhemmin sairastettuna), ja saavat paljon erilaisia komplikaatioita. Lähteinä on mainittu Washington Post vuodelta 1992 (heh), IAS ”newsletter” vuodelta 1991 (hehhehheeee), sekä sentään yksi tieteellinen artikkeli. Harmillisesti lukuoikeus kyseiseen lehteen alkaa vasta seuraavasta vuodesta, mutta abstraktin perusteella kyseinen juttu on juurikin sellainen ”syy” miksi suosituksia ajoittain muutetaan – kun huomataan että nykymeininki ei toimi! Mutta varsinaisesta puheilla olevasta vauvojen ongelmasta joudun kuitenkin etsimään muuta dataa, muistelen jopa törmänneeni tähän joskus. Tässä katsaus-artikkeli aiheeseen, ja tässä yksi uusi tutkimus. Eli näyttää todella siltä, että tuhkarokon sairastaneiden äitien vauvoille siirtyy enemmän maternaalisia vasta-aineita (ja täten todennäköisesti pidempään kestävä suoja) kuin rokotettujen äitien vauvoille.  Lydall itsehän ei usko vasta-aineiden määrällä olevan mitään väliä, eli tämä havainto on mitä ilmeisimmin merkityksetön (vai onkohan tässä nyt joku ”pieni” sisäinen ristiriita havaittavissa perusteluissa?). Havainto sinänsä ei ole yllättävä, ottaen huomioon että rokote antaa heikomman suojan kuin tauti (!), ja tätä on osattu odottaa: "Wilkins et al. [6] predicted in 1972 that vaccination schedules would have to be adapted when a generation of children appeared from previously vaccinated mothers." Eli Wilkins ennusti vuonna 1972 että rokotusohjelmia täytynee “rukata” siinä vaiheessa kun rokotetuille naisille alkaa syntyä joukoittain lapsia. (Tuo kutonen on tämä mutta siitä ei tule hullua hurskaammaksi, kun ei ole edes abstraktia saatavilla).
Pohdin, tulemmeko siis kohta taas näkemään salaliitto-tasoista peittelyitä, kun MPR-rokotteen ikäsuosituksia aletaan harkita uudelleen – nythän se on asetettu siten että mahdollisimman monella rokotettavalla lapsella ei enää olisi jäljellä näitä maternaalisia vasta-aineita, sillä ne valitettavasti häiritsevät rokotteen stimuloiman immuunivasteen muodostumista. Ja jos nämä vasta-aineet rokotettujen äitien lapsilta häviävät aikaisemmin, voidaan rokottaminenkin aloittaa aikaisemmin.
Hitsipilli kun en edes tiedä onko itseäni rokotettu vai olenko sairastanut tuhkarokon (*nolio*). Taidan kyllä olla niin pirkuleen vanha ettei sitä myrkkypiikkiä täällä peräpohjolassa vielä ollut tarjolla, eli ehkä pelastuin siltä ja lapseni ovat siis saaneet luonnollisen suojan (joka tokikin myöhemmin pilattiin piikillä). Tuntuu hassulta ajatukselta miettiä, että jotta voisin tarjota lapsilleni tämän mahtavan luonnollisen suojan edun, minun on itse ensin täytynyt ottaa riski taudin komplikaatioista ja jopa kuolemasta. Jos onnistun selviämään taudista, voin tarjota lapsilleni vain parasta. Luonto karsii heikot, You know. Paitsi että niin kauan kun lapsi hoidetaan ”oikein”, ei mitään vaaraakaan ole.

Oho, menikö liian sarkastiseksi?

Lydallin yksityiskohtaisemmat selostukset tiettyjen valikoitujen rokotteiden pettämis-tekosyistä aiheuttavat itsessäni kyllästynyttä haukottelua, sillä niissä toistetaan samat läpinät ties kuinka monetta kertaa. Niissä ei itse asiassa edes käydä läpi mitään uusia, spesifisiä ”tekosyitä” kyseisen rokotteen pettämiselle, vaan ainoastaan raportoituja epidemioita, jotka ”todistavat” ettei kyseinen rokote toimi lainkaan, sekä viranomaisten läpinäkyviä peittelytoimenpiteitä asian suhteen. Jätän nämä hölötykset pääosin analysoimatta, sillä siinä ei edelleenkään ole mitään uutta että epidemioiden sattuessa myös rokotettuja ihmisiä sairastuu (koska mikään rokote ei anna 100% suojaa).

Tuhkarokosta Lydall toistaa ehkä seitsemättä kertaa, kuinka rokotetut lapset sairastuvat tuhkarokkoon vanhempina, ja rokottamattomat lapset saavat sen ”silloin kun luonto tarkoittaa”. Katsotaanpa hieman sairastuneiden ikäjakaumaa Euroopan alueella vaikkapa tästä jutusta, jossa raportoidaan Euroopan alueen tapaukset vuosilta 2006-2007. Taulukosta 2 saa näppärästi hieman kokonaiskuvaa ikäjakaumasta. Vuonna 2006 tapauksia oli 7333 (jouduin laskemaan excelillä ihan itse), joista alle 1 -vuotiailla oli 1172 tapausta, 1-4 -vuotiailla 2157 tapausta, 5-9 -vuotiailla 1204 tapausta, 10-14 -vuotiailla 849 tapausta, 15-19 -vuotiailla 727 tapausta ja yli 20-vuotiailla 1152 tapausta (lisäksi 32 tapausta tuntemattoman ikäisillä, olisinpa itsekin sen ikäinen). Jokaisessa ikäryhmissä ihan selvä enemmistö tapauksista esiintyi rokottamattomilla yksilöillä (%-osuus vaihtelee 1-4 –vuotiaiden 68 %:sta alle 1 –vuotiaiden 97%:iin, ja alle 1-vuotiaitahan ei pääosin vielä rokoteta). Siis myös yli 20-vuotiaista leijonanosa tapauksista (84% eli 968 kpl) esiintyi nimenomaan rokottamattomilla yksilöillä!
Jos katsoo rokotettujen jakaumaa tarkemmin, esiintyi tapauksista ikäryhmissä 1-4 sekä 5-9 (joiden oletan Lydallin mielestä olevan suunnilleen ”silloin kun luoto tarkoitti”) 1049 tapausta (= 61% rokotettujen 1715 tapauksesta), ja ikäryhmissä 15-19 sekä yli 20 –vuotiaissa (selvästi yli-ikäisissä ”luonnon mielestä”) 386 tapausta (=22,5% rokotettujen kaikista tapauksista). Rokottamattomilla samaisten ikäryhmien tapausmäärät ovat 2352 nuoremmilla (eli 1-9 vuotiaat; 42% kokonaismäärästä 5618) ja vanhemmilla (eli 15-19 sekä yli 20 –vuotiaat) 1493 tapausta (=27% tapausten kokonaismäärästä)! Toisin sanoen, näiden lukujen valossa näyttää siltä että nimenomaan rokottamattomat sairastuvat keskimäärin myöhemmin kuin rokotetut. En kylläkään usko että erot olisivat tilastollisesti merkitseviä, eli loppujen lopuksi eroa tuskin oikeasti on.

Mutta Lydallin sitkeä väite ”rokotetut sairastuvat myöhemmin kuin rokottamattomat” ei näytä pitävän paikkansa, ainakaan näiden tilastojen valossa (kunnollisen kokonaiskuvan saamiseen tulisi toki katsoa useampia tutkimuksia!). Tämä johtuu tietenkin ilmiöstä, jonka olemassaolon Lydall kieltää. Laumaimmunitetti vaikuttaa luonnollisesti sekä rokotettujen että rokottamattomien joukossa tapahtuviin sairastumisiin, eli koska rokotettuja on niin paljon enemmän kuin rokottamattomia (rokotekattavuus tyypillisesti vähintään 80% luokkaa useassa Euroopan maassa, joskin poikkeuksia on molempiin suuntiin), eivät rokottamattomat lapset altistu tuhkarokolle ”silloin kun luoto tarkoitti”, ja heidänkin keskimääräinen sairastuvuusikä nousee. Oi minkä teette, te ”rokottajat”!

Lydall myös nostaa Suomen maailmankartalle mainitsemalla tämän jutun, josta löydänkin mielenkiintoisen tiedon: "All children bom between 1973 and 1981 should have received the monovalent live attenuated Schwarz strain (Mo) measles vaccine", eli kaikki 1973-1981 välillä syntyneet lapset on rokotettu elävällä heikennetyllä Mo-kannan tuhkarokkorokotteella. Paljastettakoot että kuulun juuri ja juuri tähän joukkoon, sinne alkupäähän. Eli olen varmaan sittenkin rokotettu! Jutussa kuvataan varsin mielenkiintoinen taudinpurkaus Honkajoella, esitetäänpä siinä jopa koulun pohjapiirros ja selostetaan kuinka rokotteiden kuljetus oli paikalle järjestetty: "Vaccines were brought to Honkajoki from a refrigerator 16 miles (25 km) away approximately once or twice per month. They were transported via automobile by the public health nurse, who carried 5-10 doses per journey in her handbag."
Taudinpurkaus oli osa isoa vuosina 1988-1989 Suomessa riehunutta epidemiaa, jossa oli 1749 serologisesti varmistettua tapausta. Lydall kuvaa epidemiaa: ”thousands of children got measles”. Noooh, pientä liioittelun makua, joskin serologisesti varmistetut tapaukset eivät varmasti sisällä kaikkia sairastuneita, eli tuhansia lapsia sairastui. Mutta miksi Lydall jättää mainitsematta Suomen myöhemmän tilanteen? Uusimman näkökulman voi lukea täältä.

Raivotautia käsittelevään osaan Lydall on tyypillisen tapaansa päättänyt raportoida ”hieman” vanhentunutta dataa: osiossa käsitellään rokotteen keksimisen alkuvaiheita ja altistuksen jälkeiseen rokotehoitoon (ns. postexposure profylaxis) liittyneitä ongelmia 1900 –luvun alun tienoilla. Rokotekirjan mukaan Pasteurin kehittämä rokote perustui infektoituneen kanin kuivattuun selkäytimeen – virus kuoli kuivauksen aikana. Pasteur havaitsi, että raivotautisen eläimen pureman saanut potilas voitiin pelastaa (=taudin kehittyminen estää) rokotesarjalla, sillä raivotaudin inkubaatioaika on sen verran pitkä, että immuunivaste on mahdollista stimuloida tänä aikana, ja ensimmäisestä hoidetusta potilaasta voi lukea täältä. Jos oireet ehtivät alkaa, se on sitten menoa se. Pasteurin käyttämän rokotesarjan rokotemateriaalin infektiviteetti nousi hiljalleen (=viimeiset injisoitavat materiaalit olivat vain osittain inaktivoituja), eli loppuvaiheessa potilaaseen injisoitiin potentiaalisti tautia aiheuttavaa elävää virusta. Jos aiemmat injisoinnit eivät olleet aiheuttaneet vastetta, saattoi potilas sairastua rokoteperäiseen raivotautiin. Lydallin mukaan rokotteen aiheuttama taudinkuva oli yleensä hieman erilainen ja sitä kutsuttaan nimellä ”paralyyttinen hydrofobia” tai nyttemmin nimellä ”neuroparalyysi”.

Siis hetkinen, paralyyttinen hydrofobia? Hydrofobia, eli vesikauhu, on raivotaudin yksi nimi. Ja paralyysi on yksi sen oireista. Ihmisellä raivotauti voi esiintyä joko ns. raivoisana, tai paralyyttisenä muotona. Paralyyttinen hydrofobia on siis ihan luonnostaan esiintyvä muoto rabieksesta! Rokotekirjan mukaan tämä muoto on tavallisempi vampyyrilepakoista saadussa tartunnassa, koiralta saatu tartunta johtaa tavallisemmin raivoisaan muotoon. Tästä löydän maininnan, jonka mukaan paralyyttinen muoto on tavallisempi myös potilailla jotka ovat ehtineet saada altistuksen jälkeisiä rokotteita, tarkkaa syytä ei tiedetä (voinee olettaa että osittain muodostunut immuunivaste muokkaa taudinkuvaa jotenkin).  Nimellä neuroparalyysi (+ rabiesrokote) löydän vain yhden jutun pubmedistä (sitä ei esiintynyt tässä tutkimuksessa), ja mietin viittaako tämä Lydallin väite siihen että paralyyttsen muodon oireet voivat muistuttaa GB-syndromaa, jota ehkä voidaan kutsua neuroparalyysiksi (vai voidaanko?). Tai ehkä tämä viittaa siihen aikaan käytetyn materiaalin (kanin keskushermosto) aiheuttamiin ongelmiin – muistelen että keskushermostomateriaalia injisoimalla on hyvät mahdollisuudet aiheuttaa autoimmuunirekatioita hermostoa kohtaan, mutta en nyt jaksa kaivella asiaa tämän enempää. Mutta ottaen huomioon että nykyisin käytetään ainoastaan inaktivoituja rokotteita, siis tapettuja viruksia (joiden taudinaiheuttamiskyky on nolla), on Lydallin väite siitä että rokote itse aiheuttaisi taudin lähinnä hihityttävä, ja viittaaminen reilun 100 vuoden takaiseen ”dataan” varsin kuvaavaa.
Lydall myös valittaa, että rokotteen tehosta ei tiedetä mitään, sillä niistä ihmisistä, joita raivotautiseksi epäilty eläin on purrut tai nuollut ja joita ei rokoteta pureman jälkeen, ei kerätä tietoja. Haluaisiko Lydall mahdollisesti kerätä koeryhmän tällaista koetta varten ja ehkä itse osallistua tähän kontrolliryhmään? Aiheesta rokotekirjassa:

Understandably, there have been no placebo-controlled studies of the efficacy of rabies vaccines. The CCVs, including PVRV, PCECV, PDEV, and PHKCV, have been accepted based on the induction of VNAs and lack of failures after postexposure vaccination.[24,129,136–139,142,143,145,147,150,151,153,154,169,177–180,183,185,187,190,191,193,194]

Eli: ymmärrettävästi, placebo-kontrolloituja tutkimuksia rabies-rokotteen tehosta ei ole tehty. Soluviljelmärokote, sisältäen noi kaikki kirjainlyhenne-rokotteet joita en jaksa katsoa mitä tarkoittavat, on hyväksytty perustuen neutralisoivien vasta-aineiden indusoitumiseen, sekä siihen että altistuksen jälkeisissä rokottamisissa ei ole esiintynyt pettämisiä (ja perässä valtava viitelista jota en perkaa). Mainittakoot, että altistuksen jälkeinen rokotesarja tokikin voi ”pettää” ts. jäädä toimimatta, kuten tästä voi todeta - jutussa käydään läpi 28 tällaista tapausta, joista 90% tapauksista immunoglobuliinihoitoa, joka tulisi antaa ensimmäiseksi, ei joko annettu tai se annettiin väärin (jutun tulkinta rokotekirjasta, en lukenut itse juttua).

Etsiskelen hieman, mitä tiedetään tartuntariskistä, jos raivotautinen koira puree, mutta varsinaisia tilastolukuja ei tartu haaviin. Virusta jokatapauksessa on runsaasti syljessä, ja tartuntariski kunnon pureman jälkeen on ilmeinen (”joskus ennen” sitä pidettiin lähes varmana kuoleman tuomiona). Tässä mielenkiintoinen juttu, jossa eri tilanteiden tartuntariskiä on pyrittu arvioimaan. Tässä myös hauska juttu, jonka metodologiaa en kykene arvioimaan, mutta jossa on esitetty myös Lydallin kaipaamaa teho-arvioita tilastojen valossa. Ihmettelen tosin hieman jutussa käytettyä ilmaisua ”elossa oireiden alkamisen jälkeen” sillä on ilmiselvää että rokotesarjalla ei pelasteta enää oireilevia ihmisiä, vaan se on aloitettava ajoissa – ja altistuksen ollessa suuri & sopivassa paikassa (lähellä aivoja, kuten kasvoissa) ei se välttämättä ehdi silti auttaa.
Mielenkiintoista tietoa raivotaudin historiasta voi lukea täältä. Triple face palm tasoista juttua rabieksesta voi puolestaan lukea vaikkapa täältä. . Välillä on kyllä vaikea uskoa sitä typeryyden määrää mihin surffatessaan voi törmätä.

Tuberkuloosirokotetta käsittelevässä osiosta kiinnitän huomiota mainintaan BCG causes osteitis (bone inflammation) in 1 in 3000 well nourished babies, and lots of other horrible side effects" eli BCG aiheuttaa osteiitin (luutulehdus) yhdessä kolmestatuhannesta rokotetusta, hyvin ravitusta lapsesta, sekä paljon muita kamalia sivuvaikutuksia, viitteenä tämä. Kyseisessä tutkimuksessa tosiaan on havaittu Ruotsissa 1970-luvulla poikkeuksellisen korkea insidenssi. Miksi Lydall jälleen jättää väliin koko muun saatavilla olevan datan aiheesta? Japanissa kyseisen komplikaation frekvenssi on ollut vain 0,2 / 100 000 rokotettua. Puolassa komplikaatioiden määrä näyttää vähäiseltä, ostiittia ei mainita abstraktissa. Suomestakin löytyy dataa  - tilanne on vaihdellut käytetyn rokotteen mukaan: tapauksia on ollut keskimäärin noin 6-36 / 100 000 rokotettua. Suomen tapauksista tarkempaa tietoa, ja myös revaria aiheesta on tarjolla

Luvun loppuun Lydall on jälleen säästänyt uutispommin, joka ei enää jaksa edes hätkäyttää: tuberkuloosikin paranee helposti ja vaivattomasti homeopatialla (ei viitettä, kuinkas muutenkaan)!!! Miten ihania uutisia noin 1/3 maapallon väestöstä – heille jotka ovat tubi-infektoituneita. Pitäisiköhän tässä hankkia sokerifirmojen osakkeita?

Mutta se tällä kertaa, jälleen analyysi jääkööt yhteen lukuun. Eihän näin pitkiä juttuja jaksa erkkikään lukea nykyisinä tekstiviestiaikoina. Mutta palaan asiaan mahdollisimman pian; seuraava luku näyttää antavan vastauksen mieltäni jo pitkään askarruttaneeseen kysymykseen...

2 kommenttia:

  1. Kiitos perusteellisesta työstä! Paksuja väitteitä, joiden taustaa Lydall ei tunnu lainkaan ymmärtävän. Ja mikähän predilektio hänellä on yli 100-vuotiaaseen ja tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttämättömään, sanomalehtitason tietoon? 100v sittenkö ei vielä ollut salaliittoja? Ja toimittajasedät lienevät parempia immunologeja kuin koulutetut ja kouluttautuvat, kriittisesti ajattelevat ihmiset?

    Hinkuyskään ja viruksiin sellainen kommentti, että totta, parin viime vuoden aikana on löydetty Human bocavirus ja Human parainfluenzavirus 3, jotka voivat aiheuttaa hinkuyskän kaltaista tautia (adenovirusta sen sijaan ei sellaisena pidetä). Mutta vasta-aineet eivät taatusti ristireagoi edes ah-niin-autuaan luonnollisen hinkuyskän seurauksena! Joten huonoimmmalla tuurilla voi sairastaa neljä hinkuyskän kaltaista tautia: pertussis, parapertussis, HBoV, HPIV3. Luoja varjelkoon, ja rokotuksen suojelkoon, sanon minä!

    VastaaPoista
  2. Kas, huomasin vasta nyt tämän kommentin, kiitokset siitä ja erityisesti lisätiedoista hinkuyskämäisiä tauteja aiheuttavista kavereista.
    Lydallin kiintymyksen salaliittoteorioihin voinee parhaiten selittää sillä että se on niin helppo selitys jolla voi kuitata kaiken. KAIKKI on salaliitolla selitettävissä. Ei tarvitse turhaan osata mitään niin hankalaa kuin mikrobiologia tai immunologia tai... Eikä kukaan voi todistaa salaliittoa olemattomaksi, eihän se muuten olisi salaliitto!

    VastaaPoista