lauantai 30. lokakuuta 2010

Luvut 16-17

Vielä lokakuu - voin siis kehua olevani aikataulussa. Kerrankin.


Luku 16 antaa – ainakin otsikon mukaan – vastauksen pitkään mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen: ”how homoeopathy works” eli miten homeopatia toimii.

Luvun alussa Lydall selittää perusperiaatteita: homeopaattiset lääkkeet valmistetaan toksisista aineista laimentamalla, ja ravistelemalla. Pullossa oleva numero kertoo miten monta kertaa lääkettä on laimennettu valmistamisen aikana. Tämä toistuva laimentaminen ja ravistelu muuttaa materian energiaksi, ja lääkkeeseen varastoitunut energia omaa uniikin, luonnollisen värähtelyn. Koskettaessaan limakalvoja lääkkeeseen varastoitunut energia vapautuu ja vuorovaikuttaa kehon energiakentän kanssa. Vaikutus ei siis ole kemiallinen. Tämä yksinkertainen menetelmä tuottaa laajalti erilaisia lääkkeitä jotka voivat parantaa minkä tahansa tyyppisen sairauden ilman sivuvaikutuksia. Lääketeollisuus ei luonnollisestikaan ole innoissaan näistä tiedoista.
Määrätessään lääkettä homeopaatin tulee osata valita potilaan sairauden kanssa samalla frekvenssillä värähtelevä lääke. Jos valitaan väärä lääke, vaadittava energia ei aktivoidu. Yliannostuksesta ei ole vaaraa, sillä koko pullonkaan nielaisemisesta ei aiheudu mitään sivuoireita. Sen sijaan jos ottaa parin viikon ajan päivittäin jotain lääkettä (kuten arnica 30) ilman tarvetta, kehittyy myrkytysoireita. Eli tämä selittää miksi homeopaattinen joukkoitsemurha jäi yritykseksi! Vinkkinä vaikkapa Skepsikselle, kokeilkaa seuraavaksi pidempiaikaista annostelua.

Aika vähäisistä fysiikan opinnoistani (lukio + välivuosi yliopistossa) on kyllä aika kauan, mutta ”ravistelu joka muuttaa materian energiaksi, joka varastoituu ja omaa uniikin, luonnollisen värähtelyn” kuulostaa näin äkkiseltään hevonkuulta. En aio laajentaa fysiikan ymmärrystäni perehtymällä tähän aiheeseen sen enempää ”omin päin”, mutta jokainen joka haluaa selittää mitä perkelettä tämä oikein tarkoittaa, olkaatten hyvät!

Lydall kertoo lyhyesti myös homeopatian syntyhetkistä Samuel Hahnemann  –nimisen lääkärin toimesta vuonna 1790. Koko konsepti lähti käyntiin siitä, kun Hahnemann epäili kiniinin toimimista malarian parantajana. Hän päätti testata kiniiniä itseensä, ja nappaili sitä useiden päivien ajan. Seurauksena oli kiniini-myrkytys, jonka oireet muistuttavat malariaa. Looginen johtopäätös tästä oli, että samanlainen parantaa samanlaista (like-cures-like). Mutta suurin idea oli kiniinin laimentaminen (ajatus johon - muistan lukeneeni - Hahnemann päätyi ilmeisesti siksi että laimentamattomat testiaineet aiheuttivat koehenkilöille niin pahoja oireita!). Laimentamaton kiniini parantaa malarian vain ohimenevästi, mutta Hahnemann ”tajusi” että laimentamalla aine potentisoituu eli vahvistuu (sic!), varsinkin jos pulloa hakkaa nahkakantiseen perheraamattuun siinä laimentelun tuoksinnassa. Useita kertoja laimennettu (=ei yhtäkään molekyyliä alkuperäistä ainetta) ja ravisteltu kiniini parantaakin malarian pysyvästi!

Koko konsepti perustuu siis yhden ihmisen päähänpistoon.
Olen kuullut homeopaattisten ”lääkkeiden” testauksesta, ns. ”pruuvauksesta” seuraavaa: terveille ihmisille annetaan homeopaattisia valmisteita, ja he kirjaavat mitä oireita heille tulee. Oirelista sisältää KAIKKI tuntemukset ja olot mitä maa päällään kantaa. Näistä tuntemuksista sitten päätellään, mitä kaikkea valmisteilla voidaan hoitaa (kuten esim. tunne siitä, että hampaat ovat pitkät (erityisesti keskiyön jälkeen) – tähän auttaa homeopaattinen arsenikki- lähde: Hesasin parin kuukauden takainen juttu). En ole onnistunut saamaan käsiini YHTÄKÄÄN julkaistua ”pruuvausta”, siis sellaista jossa kuvattaisiin:
  • Ryhmäkoko
  • Kontrolliryhmän olemassa olo (ja näiden kahden ryhmän vertailukelpoisuus)
  • (Kaksois)sokkoutus
  • Minkälaisia oireita kuvattiin, kuinka monta kappaletta mitäkin oiretta kuvattiin
  • Millä tilastollisilla metodeilla tulokset käsiteltiin
  • Minkälaisia johtopäätöksiä kokeesta voidaan vetää
  • Ja niin edelleen
Siis ihan nyt vaan sellaiset lääketutkimukseen ja kliinisiin kokeisiin normaalisti kuuluvat tiedot, You know. Otan mielelläni vastaan lisätietoja aiheeseen liittyen.

Homeopatiassakin on huonoja puolia, Lydall myöntää.
Yksi sellainen on, että ei ole mahdollista määritellä johonkin tiettyyn sairauteen yhtä ainoaa jokaisella potilaalla toimivaa hoitoa, sillä jokainen potilas on yksilö, jolle hoito on huolellisesti valittava juuri kyseisen henkilön oireiden perusteella. Kätevää. Voidaan siis aina vedota siihen että ”ei valittu oikeita aineita” jos potilas ei parannukaan.  
Toinen huono puoli on lääkkeiden tehon menetys tietyissä oloissa, kuten kontaktissa voimakkaiden aromien kanssa. Eukalyptysöljy, minttu, piparmittu – näitä on vältettävä aina homeopaattisia valmisteita käytettäessä. Myös lentokentän metallinpaljastimet inaktivoivat tehon. Jännittävää. Monikohan homeopaatti ohjeistaa potilaitaan välttämään minttuhammastahnoja, ja pyytämään lentokentällä vapautusta metallinpaljastimesta?

Lydall myös kerskuu kuinka ”tavallisen” lääketieteen kirjat vanhenevat vähän väliä, mutta homeopatian kirjat eivät vanhene koskaan – Hahnemannin aikaiset teokset ovat vielä ihan valideja. En tiedä mitä kerskumista siinä on että mitään edistystä ei ole tapahtunut pariin sataan vuoteen.

Mitäs sitten niin sanottu tutkimus sanoo homeopaattisten valmisteiden tehosta? Pubmed-haku paljastaa 4211 tulosta hakusanalla homeopathy, joista 496 on revaria. Listaa silmäillessäni skippaan mm. lehdessä nimeltä Homeopathy julkaistut tuotokset (johon työpaikallani muuten nykyään ON tilaus – money well spent, joskin olen tyytyväinen että pääsen silmäilemään lehden juttuja). Jos joku ihmettelee että miksi, niin siksi. Myönnän toki että siellä voi olla hyvinkin suunniteltuja juttuja, ja toisaalta ”tavallisissa” lehdissä on aivan 100% varmuudella joukossa myös huonosti suunniteltuja tutkimuksia. Itse asiassa, olisikin varsin mielenkiintoista selailla jokunen numero tuosta lehdestä läpi, ja taidankin tehdä niin heti kun aikaa löytyy. Tässä yksi ”revareiden revari” eli juttu joka on katsonut nimenomaan Cochrane revareita läpi.

CONCLUSIONS: The findings of currently available Cochrane reviews of studies of homeopathy do not show that homeopathic medicines have effects beyond placebo.
Eli tällä hetkellä saatavilla olevien Cochrane -katsauksien mukaa hopeopatiatutkimuksiet eivät osoita että homeopatialla olisi placebo-vaikutusta kummempaa tehoa.

Tässä yksi fibromyalgiaan liittyvä juttu, jossa todettiin ”None of the trials was without serious flaws.”  Niinpä niin. Tässä lasten ja nuorten sairauksiin liittyvä juttu (erikoinen lehti, en tunne yhtään, enkä ole aiemmin törmännyt). Tässä ADHD -tyyppisiin oireisiin liittyvä juttu – ei vaikutusta. Tässä syöpähoitojen sivuvaikutuksiin liittyvä juttu – mahdollista vaikutusta 2 valmisteella, mutta tulosten replikaatio tarvitaan. Astma, synnytyksen käynnistys, dementia - ei vaikutusta tai ei riittävästi tasokkaita tutkimuksia. Sama virsi uudestaan ja uudestaan.

Sana uskomuslääketiede saa aivan uuden merkityksen.

Science based medicine –sivustolta löysin valtaisan hyvän sarjan aiheeseen liittyen alkaen ihan homeopatian historian alkuhetkistä (ja on muuten paljon tarkempi kuin Lydallin lyhyt selitys). Suosittelen! Silmäillessäni juttusarjaa törmään ”pruuvaukseen” ja kappas, löytyyhän sitä ainakin 1 tutkimus jossa pruuvaus on tehty ihan tieteen mukaisesti; koeryhmä + kontrolliryhmä, sokkoutus, oirelomake, tilastolliset testit yms. hyvin kuvattu. Tulos: “No significant group differences in proving rates were observed” eli ryhmien välillä ei havaittu eroja. Ilmeisesti homeopaattien pyhästä kirjasta, Materia Medica:sta voi pyyhkiä yli kohdan Belladonna 30C .

Törmään myös homeopaattiseen rokotteeseen. Juujuu, luit ihan oikein. Rokote joka on valmistettu ihan oikeasta bakteerista silmittömästi laimentamalla. Muistan lukeneeni Lydallin kirjasta että hän ei missään nimessä suosittele homeopaattisia rokotteita. Rokote on rokote on rokote, aina myrkyllinen. No, mielenkiinnosta silmäilen tuon jutun läpi ja pyörittelen silmiäni. Ei vaikuta pätevältä, esim. ”kontrolliryhmä” ei ole oikea kontrolliryhmä. Aiheesta tarkemmin mm. täällä.

Surffauksen tuoksinnassa törmään sivustolle joka lopulta tyydyttää tiedonjanoni ja vastaa tyhjentävästi kysymykseen ”how does homeopathy work” . Siinäpä se.

Seuraava luku antaa ohjeita siihen, miten ”pahanlaatuisia” infektiotauteja voi välttää ja hoitaa; ”some pointers regarding the prevention and treatment of malevolent infectious diseases

Luku on pitkä ku nälkävuosi ja kaiken kaikkiaan varsin sekava.

Aluksi annetaan joitain yleisohjeita: syö kunnolla, terveellistä ruokaa (ei roskaruokaa!) ja nuku riittävästi. Uskon että nämä yksinkertaiset yleisohjeet ovat varsin järkeviä ja muodostavat terveyden perustan. Ihan kuin olisin joskus kuullut nämä ihan länsimaisen lääkärin suusta, hmmm...
Seuraavaksi Lydall neuvoo huolehtimaan riittävästi C-vitamiinin saannista, ja käskee sairauden iskiessä ottamaan parin tunnin välein extra-annoksia, sillä se käytetään nopeasti loppuun ”pöpösodissa”. Ah niin, C-vitsku, tuo ihmeaine (luonnollisesti vain luontaisena, syntetisoitu C-vitamiini on tappavaa myrkkyä. Voisiko joku esittää minulle erot syntetisoidun ja luontaisen C-vitamiinin molekyylikaavassa / polaarisuudessa / ihan missä vaan, mikä selittää tämän eron?). Lydall viittaa varsin ansioituneen herran, Linus Pauling:in kirjaan, jota en aio lukea, ja jonka luvussa 12 kuulemma paljastetaan, miten pitkälle ”medical establishment” on valmis menemään salatakseen C-vitamiinia koskevat hämmästyttävät tiedot. Uskomatonta, lisää salaliittoja! Mutta oho, tässäpä yksi ilmeisesti salaliiton läpi päässyt revari joka abstraktissaan tuntuu lupaavan lähes kuun taivaalta. Tekstin silmäiltyäni en tosin ole ihan niin vakuuttunut, esim. malaria-tutkimuksia referoitiin ainoastaan sinkin osalta, ei lainkaan C-vitamiinin, kuten abstraktista saa käsityksen ja toisaalta hengitystieinfektioiden osaltakin abstraktista saa aivan liian valoisan kuvan. Hmmm... Juttu tulee lääkefirmalta (suoraan salaliiton sydämestä?)... Cochrane-revareita näyttää olevan myös saatavilla useita, tässäpä juttu flunssasta, tulokset salaliiton mukaisia. 
Vaikka sinänsä uskon että C-vitamiinilla on tärkeitä tehtäviä elimistössä ja myös immuunipuolustuksessa, pikakatsauksella vaikuttaa aika pahasti liioitellulta väittää että yliannoksia nappailemalla olisi kovastipaljon suojassa infektiotaudeilta, ja lisätietoa koko C-vitamiini-hömpötyksestä voi lukea vaikkapa täältä (kuvaava kohta: Thanks largely to Pauling's prestige, annual vitamin C sales in the United States have been in the hundreds of millions of dollars for many years. Eli pitkälti Paulingin ansioista C-vitamiinin myyntituotot Yhdysvalloissa ovat jo vuosia olleet satoja miljoonia dollareita vuodessa – ja siis lääketeollisuuhan ei halunnut paljastaa C-vitamiinin ”salaisuutta”??? Todellinen BigPlacebo...). C-vitamiinin lisäksi Lydall suosittelee luonnollisesti homeopatiaa (joka voi ainakin teoriassa parantaa ihan minkä sairauden tahansa), joskin matkustajan kannalta huono puoli on jo aiemmin mainittu inaktivoituminen lentokentän metallinpaljastimissa.

Yleisohjeiden jälkeen Lydall käy yksityiskohtaisemmin läpi valikoituja ”pahanlaatuisia” tauteja, ja antaa juuri niille sopivia ohjeita. Kaava on aika sama, ja luku on kyllästymiseen asti samojen asioiden toistoa: kunnollinen ruoka (ei missään nimessä sokeria tai valkaistuja jauhoja!), lepo, kylmettymisten välttäminen (erityisesti polion välttämisessä, sillä vilustuminen kuulemma lisää riskiä sairastua polioon), mega-annokset C-vitamiinia (muuan tohtori Klenner mm. pelasti jo elintoiminnottoman polio-sairaan tytön suonensisäisellä C-vitamiiniannoksella – sykkeetön ja pulssiton tyttö oli reilun 4 tunnin kuluttua iloinen ja reipas ja jopa kaikki halvaulsoireet olivat kadonneet – ei tietenkään viitettä), ja homeopatia. Jos tarina eksyy rokotteeseen, kerrotaan mitä kaikkia sairauksia rokote itse aiheuttaa, ja kuinka tehoton se on.

Luku on yksinkertaisesti kuin 7 veljeksen pikku Eero – liukas ja luikku, enkä tunnu saavan siitä otetta, saatikka jotain kunnollista kokonaiskäsitystä. Tarkistelen joitain viitteitä, ja huomaan sen lähes mahdottomaksi; niitä ei vaan löydy, osa on ikivanhoja (joitain saisi maksamalla), osa joitain epämääräisiä ”kansankirjoja” , kuten tämä kirja, jota en tod. aio lukea. Joukossa tosin on joitakin ihan mielenkiintoisen oloisiakin teoksia, esim. tämä kirja joka ilmeisesti käy läpi laajan aineiston rokotteiden havaituista sivuvaikutuksista ja toisaalta vahingoista sekä virheistä valmistusprosesseissa, ja josta en oikein käsitä miten sen on sallittu ilmestyä; salaliitto oli varmaan kesälomalla? Saatanpa joskus pistää tilaukseen. Lopulta kuitenkin kyllästyn koko lukuun, ja päätän kommentoida vain lyhyesti muutamaa valikoitua pointtia.

Tuberkuloosia käsittelevässä kohdassa kulmakarvani nousevat kattoon, sillä Lydall mainitsee sen hoitajaksi homeopaattisen valmisteen Koch Tuberculinum 30 joka on valmistettu potentisoimalla (=laimentamalla olemattomiin) aiemmin käytössä olleesta tuberkuloosirokotteesta. Mitä vit., siis homeopaattinen "rokote" – jota tosin käytetään taudin hoitoon, ei ennaltaehkäisyyn?!?

Tetanus, eli jäykkäkouristus voi Lydallin mukaan aiheutua silloin, jos tetanus-pöpö pääsee verenkiertoon. Tetanus-pöpö menestyy hyvin vain jos veri on happi-köyhää, tämän vuoksi tetanusta harvoin esiintyy hyväkuntoisella, terveellä aikuisella. Vanhat ja nuoret ovat riskiryhmää, ja koska vaurioitunut lihas on happiköyhää, sotahaavaiset miehet ovat myös hyvin herkkiä tetanukselle.
Hihityttää. Tämä on ilmeisesti joku alkeellinen yritys ymmärtää anaerobisten bakteerien mirkrobiologiaa.
Tetanus ei aiheudu siitä että sen aiheuttaja, Clostridium tetani, pääsisi verenkiertoon. Tarkalleen ottaen kyseinen bakteeri ei itse aiheuta tetanusta, vaan sairaudesta on vastuussa bakteerin tuottama toksiini, tetanospasmiini. C. tetani on itiöllinen bakteeri, ja sen tuottamia itiöitä on laajalti maaperässä. Jos itiö pääsee maaperän mukana kontaminoimaan haavan, se voi ns. germinoitua eli muuttua metabolisesti aktiiviseen, ”tavalliseen” bakteerimuotoon. Koska kyseinen bakteeri on anaerobinen, se germinoituu lähinnä hapettomissa oloissa, eli parhaat olosuhteet tarjoaa esim. syvä pistohaava, tai kuolioitunut kudos jonka verenkierto (ja sitä myöden happiosapaine) on heikentynyt. Verenkierron happimäärällä ei siis ole mitään tekemistä asian kanssa. Haluaisin lisäksi tietää, miten paljon verenkierron happimäärä vaihtelee ihmisen iän mukaan, vai vaihteleeko se, kuten Lydall väittää (uskallan epäillä)? Kun itiö on germinoitunut, alkaa vegetatiivinen bakteeri kasvaa, ja tuottaa toksiinia, joka leviää lähinnä hermoja pitkin, jossain määrin myös verenkierron ja imusuoniston välityksellä. Toksiini estää inhibitoristen hermovälittäjäaineiden vapautumisen, mistä seuraa ylistimulaatio, eli lihaskouristukset ja jäykkyys.

Lydallin antama ensineuvo tetanuksen varalle on varsin järkevä; haavojen hyvä pesu (joskin pesuaineena ylivoimaisena mainitun hypericum + calendula ylivertaisuudesta en menisi takuuseen) ja ylipäänsä hygienia. Sen jälkeen pitäisi nappailla taas sokeripillereitä. Lydall kertoo, että haavan ympärille muodostuva punaisuus on merkki siitä että pöpöt aiheuttavat ongelmia, joskaan sen puuttuminen ei ole tae ongelmien puutteesta. Koululääketiede haluaa hoitaa tätä punaisuutta anti-inflammatorisilla lääkkeillä, mutta Lydall tietää kertoa, että näillä lääkkeillä vain estetään makrofagien, erittäin tärkeiden syöjäsolujen, pääsy tulehduspaikalle. Punaisuus näet johtuu kapillaarien laajenemisesta, ja makrofagit ovat niin isoja että ne eivät mahdu laajenemattomasta kapillaarista läpi. Näinpä siis ”tavallinen lääketiede” jälleen kerran ainoastaan haittaa elimistön toimintaa ja estää paranemisprosessin.

Kapillaarit tosiaan ovat pieniä. Onneksi valkosolut kykenevät muovautumaan, jotta ne mahtuisivat niistä läpi. Toisaalta makrofagit ovat kyllä ihan pirun isoja, tämän mukaan noin 21 mikrometriä. Onneksi niiden ei tarvitsekaan ahtautua kapillaareista läpi! Makrofagit eivät kierrä verenkierrossa, vaan ne asustelevat kudoksissa, valmiina napsimaan sinne eksyneitä pöpöjä ja mitä nyt vastaan sattuu. Makrofagin esiaste, monosyytti sen sijaan kiertelee verenkierrossa. Sen kooksi löydän pikaisesti tämän perusteella vajaa 10 mikrometriä. Ja se siis kykenee muuttamaan muotoaan, ahtautuakseen pienestä kapillaarista läpi. Lydall voi siis huokaista helpotuksesta – koululääketieteen tyrkyttämät anti-inflammatorit eivät sittenkään estä makrofagien pääsyä tulehduspaikalle, koska ne ovat siellä jo, eivätkä todennäköisesti estä monosyyttienkään trafiikkia. Olisiko Lydall kannattanut avata se immunologian perusoppikirja, vai tekikö vaan vaihteeksi mieli vähän valehdella, ihan muuten vaan?

Lydall paljastaa että C-vitamiinilla on ihmeellinen tehon myös tetanusta vastaan; sekä itse bakteeri, että toksoidi (toxoid) inaktivoituu C-vitamiinin vaikutuksesta, viitteenä Paulingin kirja.
Ensinnäkin sana toksoidi viittaa inaktivoituun, toimimattomaan toksiiniin. Tarkoittaako Lydall siis että inaktivoitu tetanus-toksiini inaktivoituu vielä lisää C-vitamiinin vaikutuksesta? Oi kuinka vaikuttavaa! Toiseksi, kummallista kyllä en löydä aiheesta yhtään mitään esim. Pubmedistä – miksi näitä eittämättä laboratoriossa tehtyjä toksiinin (oletan Lydallin kuitenkin tarkoittavan aktiivista toksiinia vaikka hän käyttää koko luvun sanaa ”toxoid”) tai bakteerin inaktivaatiokokeita ei ole raportoitu??? 
Lydall myös esittelee vaikuttavan kliinisen kokeen tetanuksen hoidosta C-vitamiinilla (ainoa mitä Lydall kritisoi on ettei koe sisältänyt ryhmää jolle olisi annettu AINOASTAAN C-vitamiinia, ei lainkaan ”standardihoitoa" ilkeine immuuniseerumeineen!). Tosiaan, aika vaikuttavaa, ja aiheesta on tehty Cochrane revarikin, päätelmänä:

A single, non randomised, poorly reported trial of vitamin C as a treatment for tetanus suggests a considerable reduction in mortality. However, concerns about trial quality mean that this result must be interpreted with caution and vitamin C cannot be recommended as a treatment for tetanus on the basis of this evidence. New trials should be carried out to examine the effect of vitamin C on tetanus treatment.

Eli yksi ei-satunnaistettu, heikosti raportoitu koe tetanuksen C-vitamiinihoidosta havaitsi selvän kuolleisuuden laskun. Kokeen heikon laadun vuoksi tuloksia tulee kuitenkin tulkita varoen, eikä C-vitamiinia voi tämän perusteella suositella hoidoksi tetanukseen, vaan aihetta tulisi tutkia lisää.

Sinänsä tokikin mielenkiintoista, ja asiaa olisi varmaan hyvä tutkia enemmän, kuten ehdotettu esim. tässä  (josta ”Although vitamin C has effects on the immune system [2], there is no evident mechanism explaining the effect against tetanus” eli vaikka C-vitamiinilla on tehtäviä immuunijärjestelmässä, ei ole tiedossa mekanismia joka selittäisi C-vitamiinin potentiaalisen vaikutuksen tetanusta vastaan – oletan siis että ei ole tiedossa myöskään mitään toksiinin inaktivointikokeita, vaan Lydall tai joku muu mainitussa lähteessä on keksinyt ne).

Jostain kummallisesta syystä Lydall jättää mainitsematta erittäin tärkeän ja mielenkiintoisen seikan tetanuksesta. Sen sairastaminen ei takaa sitä että siihen ei sairastu uudelleen – oireita aiheuttava toksiinimäärä on niin pieni ettei se välttämättä stimuloi suojaavan immuniteetin muodostumista. Siksi rokote annetaan myös sairastuneille.

Lydall onnistuu siis jälleen hämmästyttämään aivan olemattomilla mikrobiologian tiedoilla, vai pitäisiköhän tässä enää edes hämmästyä. Ihan jo pelkästään sellainen yksinkertainen perusasia, että mikä on bakteeri ja mikä virus ei näytä menneen jakeluun; pilkkukuumeen (typhus) aiheuttajakaverit eli riketsiat eivät Lydallin mukaan ole kumpiakaan. No kyllä ne ovat bakteereita. Asia olisi selvinnyt helposti avaamalla joku bakteriologian perusoppikirja. Ja tämä tyyppi kuvittelee kykenevänsä vetämään laaja-alaisia johtopäätöksiä infektiotautien epidemiologiasta ja rokotteiden tehosta.

Luvun lopussa käsitellään lyhyesti myös rabiesta, ja kritisoidaan ”tavallista lääketiedettä” näkemyksestä, jonka mukaan raivotaudin oireiden alettua ei ole mahdollista enää parantaa potilasta. Tottahan nyt homeopatiassa yks raivotauti parannetaan – homskuilla kun voi jopa estää viruksen aiheuttamat vauriot aivoissa (tarvitseeko edes mainita että ei viitettä *virn*)! Näitä uskomattomia tuloksia voidaan saavuttaa surukuku nimisen käärmeen myrkystä tehdyllä valmisteella, tai vaihtoehtoisesti lyssiinillä, joka valmistetaan raivotautisen koiran syljestä.
WHOn mukaan arviolta 55 000 ihmistä kuolee rabiekseen vuosittain, heistä 30-50% alle 15-vuotiaita lapsia (viitaten edellisen postauksen triple face palm linkkiin, mietin että aika vahvasti tämä ”psyykkinen sairaus” iskee lapsiin). Tässä artikkelissa (vaatinee rekisteröitymisen) todetaan rabieksen kuuluvan infektiotautien top-10 listalle (ja toisin kuin monessa muussa taudissa, kuolleiden määrä vastaa infektoituneiden määrää, sillä infektio johtaa käytännössä aina kuolemaan). WHOn aiemmin mainitsemastani kuolinsyytaulukosta (joka löytyy täältä) en kuitenkaan tautia löydä – saattanee johtua rabieksen tilastointiongelmista joista mainitaan mm. WHOn sivuilla. Muistelen kuulleeni luennoilla viitteitä raportoiduista selviytymistarinoista, ja Pubmedistä kaivelemalla löydänkin tämän 15-vuotiaan tytön lepakko-raivotautitapauksen ja keissin seurantaraportin. Tämä on ilmeisesti ainoa tunnettu tapaus joka on selvinnyt ilman ns. estohoitoa. Sellaisia tapauksia, joissa hoito on aloitettu mutta oireet ovat silti alkaneet (- tilanne joka pääsääntöisesti johtaa kuolemaan) ja potilas on siitä huolimatta selvinnyt, tunnetaan ilmeisesti 5 ja heistä suurimmalle osalle on jäänyt vakavia seuraamuksia (tuon seurantaraportin mukaan). Tässä vielä aiheeseen liittyvä kokoava ”editorial” joka spelukoitsee erikoista tapausta ja sen hoitotapaa (jota on käytetty muuallakin – ilman vastaavaa menestystä).

Mutta onneksi homeopatia parantaa tämänkin taudin.
Ehkä hieman erikoista vaan että näistä parannetuista tapauksista ei ole koskaan mitään lääketieteellistä raporttia. Ai niin, unohdin jo salaliiton, jonka tavoitteena on maksimoida kuolleiden määrä.

Loppukaneetiksi paljastettakoot Lydallin olevan selvillä myös siitä, kuka kontrolloi lääketieteen opinahjojen opinto-ohjelmaa: no tietenkin parasetamolin valmistaja! Melkein lorahti housuun.

PeeÄs. Marraskuun puolivälin tienoilla oleva valtaisan kokoinen tentti imaisee luultavasti seuraavien viikkojen vapaa-aikani totaalisesti, eli saattaapi olla että vasta joulukuussa ehdin seuraavan kerran tämän sorvin ääreen.

2 kommenttia:

  1. Perrkl, älä tuhoa unelmaani, olen aikonut ostaa pullon keppanaa, potentoida sitä laimentamalla ja rikastua homeopaattisen oluen myynnillä

    VastaaPoista
  2. Verenkierron happimäärästä: En ole ihan varma, korreloiko happisaturaatio hapen määrän kanssa, mutta ainakin sitä käytetään riittävän hapen saannin mittarina kaiken ikäisillä keskosista vanhainkotiin. Tavoitekin on kaikilla sama (mahdollisimman lähellä 100%), paitsi pienillä keskosilla matalampi (koska liian korkea happisaturaatio vaurioittaa kehittyviä silmiä ja 100% saturaatioon hapetettu keskonen saa helposti pysyvän näkövamman). Ja anteeksi, myös keuhkoahtaumataudissa happisaturaatiotavoite on vähän eri, kuin normaalisti. Eli väittäisin, ettei se hapen määrä veressä vaihtele iän mukaan.

    VastaaPoista