maanantai 8. elokuuta 2011

NanoNano

Ja se on sitten loppukesä kun ilmatkin viilenivät (vihdoin siedettäviksi). Sen kunniaksi sain viimeinkin viimeisteltyä tämän jo aika pitkään työn alla viipyilleen postauksen.

Viimeisen vuoden parin aikana ei ole voinut olla törmäämättä sanaan nano. Nano näyttää vaanivan kaikkialla; nano sitä, nano tätä, nano tulee, nano tekee ja nano ihan varmasti tappaa tai vähintääkin on erinomaisen vaarallinen. Nano on viime vuosina invasoitunut ainakin rokotteisiin, mutta toki myös mm. aurinkorasvoihin, ja muuhun kosmetiikkaan, ja minne lie. Nanoon rokotteissa törmäsin ensimmäisen kerran muistaakseni puolisentoistavuotta sitten, pandemiaan (a.k.a. sikalenssu) liittyvän kohun yhteydessä, kun äänternetin ihmemaassa alkoi kiertää isot otsikot: Pandemrix on tappava nanorokote. Muistan nauraneeni vedet silmissä kun ymmärsin mistä moinen väite on peräisin: joku valopää oli katsonut rokotteen adjuvantin (ASO3) tarkempia tietoja ja bongannut sieltä kohdan ”with a particle size of ~150-155 nm” eli väite perustui partikkelikokoon joka liikkuu noin sadassa viidessäkymmenessä nanometrissä. No, toki periaatteessa voidaan sanoa että kaikki partikkelit joiden koko on 1-999 nm ovat nanopartikkeleita. Wikipedian mukaan nanopartikkeli tarkoittaa nanometriluokan hiukkasta (miten on mahdollista että Wikipediassa kyseinen aihe on tuollainen tynkä?). Varsinaista määritelmää etsiessäni löysin tällaisen jutun josta:
Yhdysvaltain lääkevalvontaviranomaisen (FDA) mukaan nanoteknologian alaan kuuluvat atomi- ja molekyylitason tutkimus ja teknologinen kehitystyö kokoluokassa 1 - 100 nm, tämän kokoluokan sovellusten kehittäminen ja käyttö rakenteissa, laitteissa ja järjestelmissä sekä atomitason järjestysten manipulointi. Euroopan lääkeviraston (EMEA 2006) määritelmän mukaan nanoteknologia on rakenteiden, laitteiden ja järjestelmien tuottamista ja soveltamista siten, että materiaalien kokoa ja muotoa kontrolloidaan kokoluokassa 0,2 - 100 nm. Yleisesti ajatellen nanopartikkeleiksi voidaan luokitella kaikki alle 1 000 nm:n partikkelit.
Tiukasti ottaen ASO3 EI siis sisällä nanopartikkeleita, mutta laajasti määritellen näin voidaan  kuitenkin luokitella. Mutta koolla saivartelu sikseen, katsotaan hieman tuota tappavuutta, josta saa lukea jopa ihan lääkärin (sic!) blokkaamana esim. täältä tai täältä sekä täältä

Isoahon kirjoituksia lukiessa joudun rypistelemään otsaani niin paljon että pelkään joutuvani ostamaan tehokkaampia ryppyvoiteita. Yritän kuitenkin saada edes jonkun punaisen langanpään käteeni, ja pilkon Isoahon asiaa hieman pienemmiksi paloiksi.

Ensinnäkin, Isoaho on siis ”saanut selville” valtaisan salaisuuden: Pandemrix –rokotteen adjuvantissa olevaa skvaleenia voidaan käyttää myös ns. lipidi-pohjaisissa emulsiosysteemeissä, joiden tarkoitus taasen on toimia geenikantajina transfektioissa (=viedään siirrettäviä geenejä solun sisälle). Aika mahtavaa salapoliisityötä, ottaen huomioon että aiheesta on julkaistu artikkeleita jo vuosia sitten (mm. tämä johon Isoahokin viittaa, ja tämä), ja tässä vielä pari vuotta sitten tehty in vivo –koe. Tosi pahaa salailua.

OK, eli skvaleenia on testattu niin kutsutuissa kationisissa lipidiemulsioissa (CLE), joita tutkitaan potentiaalisina geenikantajina. Tuossa ensimmäisessä jutussa (joka on Isoahonkin viite) on katsottu myös usean muun eri öljyn (mm. auringonkukkaöljyn, mineraaliöljyn, soijaöljyn, oliiviöljyn, kookosöljyn, kalaöljyn ja pellavaöljyn) ominaisuuksia CLE-rakenteissa, ja näistä öljyistä skvaleenia sisältävät CLE-partikkelit olivat stabiileimpia, ja toimivat (tuossa toisessa linkkaamassani jutussa) tehokkaimmin transfektiossa. Isoahon viitteistä tämä oli varsin mielenkiintoinen ja kertoo tarkemmin CLE:n rakenteista ja toiminnasta. En ala käymään kaikkea yksityiskohtaisesti läpi (en edes sitä vähää minkä kuvittelen ymmärtäneeni), mutta kerrottakoot että CLE-rakenteessa on siis jokin hydrofobinen öljy sisällä (esim. skvaleeni), ja ulko”kuorena” kationinen lipidi, kuten DOTAP. Tällainen positiivisen pintavarauksen omaava pallura muodostaa spontaanisti komplekseja negatiivisesti varautuneen DNA:n (=siirrettävän geenin) kanssa, ja suojaa tätä elimistössä hajoamiselta sekä mahdollistaa sen pääsyn solun sisään, sillä solukalvon ulkopinta on myös negatiivisesti varautunut (eli DNA ei helposti pääse sisälle spontaanisti paljaana). Jos ymmärrän Isoahon sekavan teorian oikein, on hän sitä mieltä että Pandemrix-rokotteen adjuvantissa oleva skvaleeni merkitsee sitä että rokotetta saaneella alkaa oikea transfektio-vilske elimistössään, kuljettaahan skvaleeni ”mitä vaan minne vaan”. Mutta hetkinen, kun näissä geenitransfektio-palluroissahan oli se kationinen lipidi ulkokuorena! Löytyykö sellainen myös Pandemrixin adjuvantista, AS03:sta?

Tästä jutusta saan AS03:n sisällön: AS03 is one of GlaxoSmithKline Biological’s proprietary adjuvant systems, that consist of a 10% (by volume) oil-in-water based emulsions. The oil phase contains 5% DL-α-tocopherol and 95% squalene, and the aqueous phase contains 2% of the non-ionic detergent polysorbate 80 (Tween 80). Eli AS03 on yksi GSK:n patentoiduista adjuvanttisysteemeistä, joka koostuu 10% (volyymi) öljy-vedessä emulsiosta. Öljy-faasi sisältää 5% DL-α-tokoferolia ja 95% skvaleenia, ja vesi-faasi sisältää 2% ei-ionista detergenttiä polysorbaatti 80:ä (Tween 80). Tween 80 ei ole kationinen lipidi. DL-alfa-tokoferoli ei ole kationinen lipidi. Tarkistin vielä valmisteyhteenvedon eikä muita aineita rokotteesta löydy.

Isoaholta jäi varmaankin tarkistamatta tämä asia.

Jään vielä pohtimaan Isoahon käsitystä geenitransfektioista. Jos ymmärrän oikein, hän siis kuvittelee että geeni”kantajina” (eli vektoreina) käytetyt aineet / yhdisteet / pallurat (miksi niitä nyt nimittäisikään) ovat hyvin epästabiileja, ja vaihtavat sisältämänsä DNA:n tuon tuosta ihan mihin vaan vastaantulevaan DNA:han. En ole geeninsiirtojen asiantuntija missään määrin, mutta kuulostaa aika kummalliselta. Oletetaan, että ollaan hoitamassa vaikkapa sydämen pettämistä (heart failure) geeniterapialla (potentiaalisia kohdevaihtoehtoja näyttää olevan useita), ja transfektiovektoriin on huolella valittu haluttu geeni (ja ”lisäosat” eli promoottori sun muut ekspressiokasettiin tarvittavat vermeet joita en tarkasti tunne mutta niistä voi lukea mm. tuosta jutusta). Annostelun jälkeen vektori kulkeutuu verenkierrossa, ja kohtaa siellä vaikkapa jonkun anelloviruksen (suurin osa ihmisistä on infektoitunut, tautiassosiaatiota ei toistaiseksi tunneta), jolloin se päättää heittää sisältämänsä DNA:n pois ja kaappaa (jollain merkillisellä mekanismilla) viattomalta anellovirukselta sen DNA:n. Myöhemmin vektori kohtaa apoptoottisesta solusta peräisin olevaa DNA:ta ja vaihtaakin anellovirus-DNA:n siihen. Ja niin edelleen. Tosi kätevää geeniterapiaa? Mutta CLE-DNA –partikkelien stabiilisuudesta muodostumisen jälkeen (ja elimistössä) olisi toki kiva kuulla lisää, jos joku sattumoisin tietää.

Isoaho viittaa myös tähän, jossa on tutkittu toisen skvaleeni-pohjaisen adjuvantin, MF59:n, solutason vaikutuksia. MF59 on Novartiksen adjuvanttisysteemi, joka on ollut käytössä Euroopan alueella jo reilu 10 vuotta influenssarokotteessa nimeltä Fluad. Kaikki ne eurooppalaiset, jotka on viimeisen 10 vuoden aikana rokotettu Fluadilla, ovat ilmeisesti käyneet läpi melkomoisen transfektio-myrskyn? MF59 sisältää tämän mukaan skvaleenin lisäksi kahta ei-ionista detergenttiä: Tween 80 sekä sorbitaani trioleaattia (Span 85). Rakenteesta mainitaan ”MF59™ adjuvant (MF59™C.1) is an oil-in-water emulsion (o/w) consisting of small (160 nm in diameter), uniform, and stable microvesicles, consisting of a drop of oil surrounded by a monolayer of non-ionic detergents.” eli tämä öljy-vedessä emulsio koostuu pienistä 160 nm kokoisista stabiileista mikrovesikkeleistä, joissa öljypisaraa ympäröi ei-ioninen detergenttikerros. Partikkelikoko on siis käytännössä sama kuin AS03:lla (mainittakoot että rokotekirja kertoo partikkelikoon olevan 250 nm – kumpikohan on oikein, en tiedä), ja öljyn ympärillä on varaukseton detergentti, ei kationinen lipidi. Veikkaan että negatiivisesti varautunut DNA ei paljon ole kiinnostunut ei-ionisesta detergentistä mutta voin olla väärässäkin.

Kyseinen juttu sinänsä on erittäin mielenkiintoinen. Siinä on erityyppisille soluviljelmille (immuunijärjestelmän soluja kuten monosyytti, makrofagi ja dendriittisolu, sekä fibroblasti ja lihassolu) ”annettu” (=pipetoitu niiden päälle) leimattua MF59 adjuvanttia, ja erilaisin leimaamis- & kuvantamismetodein katsottu sen internalisointia solujen sisälle. Solujen aineenvaihduntaa on tutkittu käyttämällä ns. metabolisia leimoja (14C-lipidit), ja erottamalla (extract) lipidit sekä analysoimalla ne ohutkerroskromatografialla. En ole itse käyttänyt moisia menetelmiä, eli en tunne niitä tarkemmin. Tutkimuksessa todettiin (kuten Isoaho kertoo) että kaikki solutyypit ottivat MF59:n sisältämiä palluroita sisäänsä, mutta lihassoluilla sisäänotto oli suhteellisen tehotonta (”relatively inefficient”). Sisääntto oli aktiivista, energia-riippuvaista endosytoosia eli pallurat eivät suinkaan livahdelleet solukalvon läpi sinne sun tänne ihan ”omin päin” vaan solu itse otti ne sisäänsä omilla mekanismeillaan (ilmeisesti osin ainakin klatriini-riippuvaisella endosytoosilla, osin mahdollisesti LDL-reseptorin avulla, todettiin lisätutkimuksin). Mikä ei ole ihmeellistä; endosytoosia tekevät about kaikki eukaryoottisolut. Eli pipetoitaisiin niiden päälle soluviljelmissä suunnilleen mitä tahansa sopivan kokoista, todennäköisesti ainakin osa kamasta menisi soluihin sisälle endosytoosilla.

Aineenvaihdunnallisia vaikutuksia käsittelevä osa saa – myönnettäkööt - silmäni vuotamaan leveistä haukotuksista, ja yksityiskohtaiset selostukset (mm. kolesterolisynteesistä; skvaleenihan on kolesterolin esiaste) eivät täysin uppoa tajuntaan. Mutta yhteenvetona todetaan että skvaleenin sisäänoton seurauksena havaittiin tiettyjen neutraalien lipidien (mm. skvaleeni itse, triglyseridit, kolestelyylit sekä diasyyliglyserolit eli DAG) kertymistä solujen sisällä, ja näillä lipideillä on tulehdusta edistäviä vaikutuksia sillä ne toimivat mm. signaalimolekyyleinä (erityisesti DAG). Jutussa mainitaan että aktivoitaessa makrofageja lipopolysakkaridilla (LPS) on havaittu samankaltainen reaktio. On siis mahdollista (mutta ei suinkaan varmaa), että tämä toimintamekanismi selittää ainakin osan MF59:n adjuvanttisuudesta (eli rokotevastetta lisäävästä kyvystä). Rokotevasteenhan on matkittava luontaista infektiota eli tulehdusreaktion voimistaminen on vasteen muodostumisen kannalta oleellista.

Mutta Isoaho ei ehkä lukenut juttua tai sitten hän on unohtanut endosytoosin, sillä hänen mukaansa kaikki nanopartikkelit siis ilmeisesti kulkevat elimistössä solukalvojen ja solujen läpi sinne sun tänne tuosta noin vaan (Isoaho: ”Koska nanoadjuvanttivirus osineen kulkeutuu huomaamattomasti solukalvon läpi”). Varpaasta aivoihin (nanosekunnissa?), sieltä keuhkoihin, maksan kautta mahalaukkuun ja munuaisiin, polvilumpioon ja kas jo ollaankin keuhkoissa ja siitä sitten vaikka korvannipukkaan. Toisaalta ne voivat myös sinkoilla ihmisestä poispäin ja siten päätyä (parin tunnin sisällä rokotuksesta!) seikkailemaan kanssaihmisten kehoihin. Olisi mielenkiintoista tietää minkälaista liikerataa ne noudattavat vai päättävätkö ne vain hetken mielijohteesta mihin suuntaan seuraavaksi sinkoavat. Jos pelkkä nano-luokan koko aiheuttaa tällaista käyttäytymistä, niin mahtaa diabeetikoillakin olla hauskaa kun pistelevät (bioteknisesti tuotettua!) insuliinia (molekyylin läpimitta 5 nm) itseensä ja sitten se sinkoilee ympäriinsä ja vielä naapuriinkin (mikäköhän olisi turvaetäisyys jos joku alkaa lähistöllä piikittämään?).

Hakusanoilla pharmacokinetics nanoparticles löytyy PubMedista reilu 3000 julkaisua (joista varmasti kaikki eivät kuitenkaan varsinaisesti käsittele aihetta) ja muutaman niistä silmäily paljastaa että nanopartikkelien sinkoilu elimistössä saattaa sittenkin noudattaa ihan niitä samoja lakeja mitä muutkin elimistöön annostellut aineet / yhdisteet / wateva joutuvat noudattamaan. Annostelureitistä riippuva imeytyminen. Kulkeutuminen verenkierrossa, leviäminen elimistöön partikkelin ominaisuuksista riippuen. Tämän jutun johdannossa mainitaan ” Capture of NPs by the phagocytic cells of the reticuloendothelial system poses a major limitation on their usefulness.” eli nanopartikkeleiden käyttöä rajoittaa suuresti se että retikuloendoteliaalijärjestelmän fagosyyttiset solut (eli syöjäsolut) nappaavat ne sisäänsä. Toisin sanoen, immuunijärjestelmä tekee tehtäväänsä ja siivoaa ennen kuin nanopartikkelit ehtivät sinne minne on tarkoitus (esim. kasvaimeen). Puoliintumisaikaa verenkierrossa voidaan pidentää tietyillä pintakäsittelyillä, ja toisaalta näillä voidaan vaikuttaa myös kudoskohdentuvuuteen. Ainakin kohdennettu syöpähoito vaikuttaa olevan yhtenä lopputulos-toiveena. Biojakaantuvuuskokeita on tehty lähinnä hiirillä (ymmärrettävästi), ja eri elimiin päätyvät osuudet vaihtelevat siis partikkelin rakenteen & ominaisuuksien mukaan. Kuulostaa kummallisen samanlaiselta kuin millä tahansa (lääke)aineella. Ei siis sittenkään mitään hauskaa sinkoilua sinne tänne? Tässä jo aiemmin mainitussa jutussa on pieni yhteenveto nanopartikkeleiden farmakokinetiikasta, suosittelen.

Isoahon kirjoituksista bongaan myös väittämän ”Lähes kaikki nanohiukkaset ovat keinotekoisesti tuotettuja ja aiheuttavat ympäristöllemme yhä suuremman ongelmajätekuorman.” Ai ettei luonnossa ole luonnostaan juuri mitään nanokokoista? Kas kun tästä löytyy maininta nano-määritysongelmasta: ” Haasteellista on erottaa synteettiset, teollisesti valmistetut nanomateriaalit luonnon taustasta. Nanohiukkasia on esimerkiksi maaperässä luonnostaan, kuvaa Sillanpää.” ja tässäkin jutussa mainitaan luonnossa esiintyvät nanohiukkaset. Ilmeisesti aiheeseen liittyvä väikkärikin on tehty hiljattain - itseltäni tosin menee aihe kirkkaasti yli.
Isoaho jatkaa ” Keinotekoiset nanohiukkaset eivät katoa, vaan kertyvät yhä laajemmissa mittakaavoissa luonnonkiertokulkuun, jonka seuraukset voimme nähdä ainoastaan pahimmissa painajaisissamme.” Jaa jännittävää. Tässä solutason vaikutuksia tutkivassa jutussa kun tuli vastaani lause ” Upon injection, the droplets will be attacked by extracellular enzymatic activities and eventually degraded [18]” eli injisoinnin jälkeen pallurat joutuvat esktrasellulaaristen entsyymien hyökkäyksen kohteeksi ja ne hajotetaan, ja kyseisessä tutkimuksessakin havaittiin että seerumin läsnäolo soluviljelmissä aiheutti palluroiden hajoamisen (eli öljyn vapautumisen mikä näkyi sen kellumisena soluviljelmän pinnalla). Viite on tämä juttu, jonka yhtenä osana on katsottu polysorbaatti 80:n hajoamista, ja todettu sen olevan nopeaa esteraasien toimesta. Toisin sanoen, nano-öljypallura-rakenne häviää kudosnesteiden entsymaattisten toimintojen ansiosta kun detergentti hajotetaan. Herää kylläkin kysymys, mitä Isoaho tässä tarkoittaa ”nanohiukkasella”? Tämän mukaan sillä tarkoitetaan kaikkein pienimpiä aerosolihiukkasia, jotka ovat kooltaan vain muutaman nanometrin. Toisaalta googlaillessa voi todeta että kyseistä termiä käytetään varsin vapaasti kuvaamaan kaikkia nanopartikkeleita. Kierroksella tarttui haaviin muutama hyvä juttu, mm. tämä jossa käydään läpi nano-puolen todellisia ongelmia, tämä jossa aihetta käsitellään myös tästä näkökulmasta, sekä tämä jossa näyttää olevan ympäristöasiaa. Näitä silmäillessä käy mielessä miten hyvin rokotepuolen miehet mustissa ovatkaan hoitaneet asiansa kun ”nanorokotteita” ei näytetä mainittavan missään! Sen sijaan ollaan huolissaan mm. teollisuuden käyttämistä nanomateriaaleista ja niiden tuntemattomista vaikutuksista. Ilmeisesti turvallisuustutkimus laahaa pahasti jäljessä, mikä on luonnollisesti huono juttu!

Mutta palataan varsinaiseen asiaan. Isoahon tekstissä kohta ”Pandemrix-nanoadjuvanttitehoste sai aikaiseksi rokotetussa mahdollisesti verenkierrossa olevien virusten kulkeutumisen solujen sisään ja lisääntymään.” saa itseni raapimaan päätä – WTF? Ensinnäkin, virusten normitoimintaan kuuluu ”kulkeutuminen solujen sisään ja lisääntyminen”. Eivät ne siihen mitään ”nanoadjunvanttitehosteita” (mikä ihme se onkaan) tarvitse. Tässä uunituore ja erinomaisen mielenkiintoisen oloinen juttu virusten käyttämistä mekanismeista luontaisen immuunipuolustuksen väistämisessä. Toisekseen, tämä ”nanoadjuvanttitehoste” pistetään lihakseen, ei verenkiertoon. Toki se sieltä hiljalleen leviää ympäröivään kudokseen kuten imusolmukkeisiin, kudosnesteen esteraasit hajottavat detergenttiä, osa menee lähisoluihin sisälle (joissa metabolia sen hajottaa) ja varmaan sitä jonkin verran päätyy verenkiertoonkin, mutta sinne päätyvä määrää voinee pitää häviävän pienenä. Imeytymiskinetiikkaa on tutkittu ainakin tässä ja tässä. Mutta jos ajatusleikitään ja oletetaankin että pistopaikalle eksyy ”ohikulkijaviruksia” ja ne vilahtavat sitten soluun sisälle nimenomaan ”nanoadjuvanttitehosteen” seurauksena, niin so what? ”Nanoadjuvanttitehoste” tehostaa tulehdusreaktiota ja sitä kautta myös elimistön vastetta tätä ”ohikulkijavirusta” vastaan. A vot, ja turpaan ”ohikulkijavirukselle” (ansaitsi se sitä sitten tai ei). Verenkiertoon eksyneet adjuvantti-partikkelit ns. makrofagijärjestelmä siivoa pois joten se niistäkin. Tässä jutussa todettiin että adjuvantti on injisoitava antigeenin kanssa samaan paikkaan ja yhtä aikaa (tai korkeintaan 24h aikaisemmin) jotta vastetta tehostava vaikutus saavutetaan. Ei siis näytä siltä että vaikkapa käsivarteen injisoitu adjuvantti aiheuttaisi injektiohetkellä varpaan kynsivallissa olevassa tulehduksessa kovasti paljon suurempaa immuunivastetta.

Isoaho myös määrittelee termejä uudelleen toteamalla (äskeisen jatkona) ”Tuohon kuluva aika on nimeltään itämisaika, joka on tavallisesti 1-5-7 vuorokautta.”. Pöh. Itämisaika ei tarkoita sitä aikaa joka kuluu verenkierrossa olevilta viruksilta kulkeutumiseen solujen sisälle ja lisääntymiseen. Itämisaika tarkoittaa aikaa tartunnan saamisen ja oireiden puhkeamisen välillä. Ja mitä ihmettä tarkoittaa 1-5-7 vuorokautta (keskiarvoa ja ääripäitä vai)? Isoaholta on ilmeisesti myös anatomian ja immuunijärjestelmän perusteet jo vähän päässeet unohtumaan: ” koska kun sama adjuvanttivirus kulkeutuu suoraan keuhkokudokseen, edessä ei ole imusolmukepatteria reagoimassa kuten on taas rokotettaessa käsivarteen.” Höpönpöpö. Hengitysteissä on runsaasti limakalvoon assosioitunutta imukudosta (ns. mucosal-associated lymphoid tissue eli MALT-järjestelmän nenän NALT, nielun LALT ja keuhkoputken BALT) sekä keuhkojen yhteydessä paljon imusolmukkeita, kuten mm. tästä voi päätellä.
Ja mikä hemmetti muuten on (nano)adjuvanttivirus, tämä termi jota Isoaho viljelee??? Viruksethan ovat luonnon omia nanopartikkeleita (vaihdellen kooltaan pienen pienistä circoviruksista (vajaat parikymmentä nanometriä) virusmaailman jättiläisiin mimiviruksiin - kooltaan huikeat 400-800nm) mikä voi selittää termin nanovirus, mutta adjuvanttivirus?

Mutta ennen kuin kukaan ehtii karjua ”no mutku narkolepsia” niin ei, en ole unohtanut tätä erittäin ikävää, potentiaalisesti / mitä ilmeisimmin todennäköisesti Pandemrix-rokotteeseen liittyvää sivuvaikutushavaintoa. Mikä laukaisi tämän autoimmuunisairauden osalla rokotetuista – en tiedä, kuten aiheen oikeat asiantuntijatkaan eivät tiedä. Mutta Isoahon teoria, siten kun sen sekavista blokiteksteistä ymmärrän (adjuvantin skvaleeni noin 150 nm kokoisina palluroina vei elimistön soluihin sinne sun tänne kaiken maailman viruksia ja ties mitä geneettistä materiaalia ja vielä sinkoili kaikkiin lähettyvillä oleileviin ihmisiin ja siten aiheutti sairastumisia narkolepsiaan ja ilmeisesti kaikkiin muihinkin sairauksiin mitä kuvitella voi), näyttää olevan "kohtuullisen todennäköisesti" hevonkuuta. Adjuvantti kun ei  ilmeisesti suoraan vie edes rokoteantigeenia solujen sisälle (tässä jutussahan todettiin ” The presence of MF59 did not significantly modify the distribution of gD2. The results indicate that MF59 and gD2 distribute and are cleared independently after i.m. injection.” eli MF59 ei muuttanut antigeenin jakaantumista lihaksessa, ja nämä näyttävät siis jakaantuvan ja poistuvan itsenäisesti, toisistaan riippumatta – missä määrin tätä voi soveltaa AS03:n en ole varma mutta aika lähellä toisiaan on näiden adjuvanttien rakenne), vaikkakin todennäköisesti lisää sen sisäänottoa mm. antigeenia esitteleviin soluihin (tässä jutussa AS03 stimuloi nimenomaan monosyyttien antigeenin sisäänottoa sekä niiden erilaistumista esitteleviksi soluiksi). Aiempi käsitys siitä että öljy-vedessä adjuvantit toimisivat antigeenin kuljettajina (delivery systems) ei vaikuta pitävän paikkaansa, sillä adjuvanttisuus ei vaadi antigeenin ja adjuvantin injisoimista samassa ruiskussa yhtä aikaisesti (eli niiden ei tarvitse olla toisiinsa fyysisessä kontaktissa) vaan ne voidaan injisoida jopa hieman eri aikaan (se aiemmin mainittu 24 h). Vaikutus perustuneekin siis lähinnä luontaisen (ja sitä kautta myös adaptiivisen) immuunivasteen aktivointiin ja mahdollisesti modifiointiin. Voiko adjuvantti olla syyllinen narkolepsian laukaisussa?  Toki voi. Tai sitten syy on kyseinen antigeeni + kyseinen adjuvantti –kombinaatiossa. Tai jossain muussa. Toivottavasti mekanismit taustalla joskus selviävät, joskin pelkään vanhenevani aika paljon sitä odotellessa.

Mutta se nanosta tältä erää. Katsellaan jos syys-lokakuun tienoilla ehtisin miettiä jotain aiheeseen liittyvää. Menkäähän mustikkaa keräämään - soon superruokaa!

5 kommenttia:

  1. Suosittelet Offitia?? Ja olet tutkija? Eikö tutkijan tule olla kutakuinkin puolueeton? Jokin ei nyt täsmää. Et ainakaan kovin objektiivisesti ole tarkastellut tarkastelemiasi aiheita. Toisaalta blogi on sinun, voithan tehdä miten haluat. Profiilissasi vain luki tutkija... sehän ei tietenkään tarkoita automaattisesti että toimisi kuin tutkija :)

    VastaaPoista
  2. Arvoisa anonyymi
    Ad hominem -argumentoinnin sijaan voisit tietenkin osoittaa ne aiheet teksteissäni joita en ole tarkastellut objektiivisesti, eli joissa olen jättänyt vaikkapa jotain dataa tms. huomiotta.
    En nyt myöskään ihan tarkalleen ymmärrä mitä Offitilla on tekemistä asian (ja puolueettomuuteni) kanssa. Olen lukenut hänen kirjojaan, mielestäni ne ovat mielenkiintoisia ja laajasti aihetta käsitteleviä. En varsinaisesti SUOSITTELE ketään, kerron vain oman näkemykseni, viitteiden kera.
    Voisit tehdä saman.

    VastaaPoista
  3. Onnittelut, olette päässyt Rokotusinfo.fin uutissyötteeseen.

    VastaaPoista
  4. OHO!
    Kiitti vinkistä, en olisi huomannutkaan. Ei juuri tule notkuttua niillä sivuilla, ellen halua hauskuuttaa itseäni, tai nostaa verenpainoani.
    Mutta täytyy sanoa että rokotusinhon pisteet kohosi, siellähän tosiaan oli linkkejä myös "vastapuolen" näkemyksiin (esim. se loistava "tutkimus" korrelaatiosta lapsikuolleisuuden kanssa - ja linkki Oracin blokkaukseen aiheesta). Mielestäni näin ei aiemmin ollut. Oi aikoja, oi tapoja.

    VastaaPoista
  5. Tämän ja tässä luettuani olen yhä tyytyväisempi kun en rokotuksiin sotkeutunut.

    VastaaPoista