maanantai 7. helmikuuta 2011

Luku 21

Helmikuun hanget vain kasvavat, ja vaikka lumityöt häiritsevät pahasti nettisurffaamista, ehdin jo lukaista seuraavan luvun läpi. Luvun 21 otsikko on ”Vaccine myth number twelve: The effectiveness and side effects of vaccines are monitored after they are introduced” eli rokotteiden tehoa ja sivuvaikutuksia seurataan niiden käyttöönoton jälkeen.  

Tämän myytin tarkemmassa kuvauksessa on lause joka saa minut rehellisesti repeämään: “They (viittaa “medical authorities” -tyyppeihin ) also keep a record of the vaccination status of people who catch the disease, so that they can assess how effective the vaccine is” eli sairastuneiden rokotestatuksesta pidetään kirjaa jotta voidaan arvioida miten tehokas rokote on. Buaaahhahhahhaaaa. Kuka näin väittää? Ehkä jossain maassa (esimerkiksi Pohjois-Koreassa) onkin niin tehokas rekisteröintijärjestelmä että joka ikisen ihmisen joka ikinen rokotus on siellä ylhäällä, ja tietenkin siihen samaan rekisteriin kirjataan joka ikisen ihmisen joka ikinen nuhakuume ja ripulipaskaoksennustauti, vai mitä? Epäilen että tämä myytti on repäisty jälleen omasta taskusta, joskin mainittakoot että olen kuullut viranomaistaholta haikailuja kansallisen rokotusrekisterin perustamisesta – erittäin kannatettava idea IMHO. Mutta sitä odotellessa rokotteiden tehoa lisensoinnin jälkeen seurataan ihan tavallisilla epidemiologisilla tutkimuksilla, kuten tässä, tässä, tässä (Huom! Suomi), tässä, tässä, tässä, tässä, tässä tai tässä, lisää löytyy lukematon määrä enkä valikoinut näitä yhtään, kunhan klikkailin.

Luku sinänsä on jossain määrin erikoista luettavaa, koska se ei mielestäni käsittele lainkaan otsikossa mainittua asiaa; siis rokotteiden vaikutusten seuraamista käyttöönoton jälkeen. Sen sijaan Lydall kuvaa yksityiskohtaisen tarkasti miten ”medical establishment” on ”patologisen denialismin” tilassa kieltäen järjestelmällisesti kaikki rokotevauriot. Silmiinpistävä piirre: vähän viitteitä ja niitäkin vähiä mahdoton tarkastaa. How convinient. Tämän patologisen denialismin kourissa kaikki rokotereaktiot pistetään Lydallin mukaan sattuman piikkiin. Lydallin maailmassa taas sattumia ei ole. Mikä tahansa sairaus joka rokotetulle henkilölle puhkeaa rokotuksen jälkeen (aikajanana loppu elämä) johtuu rokotuksesta. Muutaman kerran hän kyllä anteliaasti toteaa jotain tyyliin ”eihän sitä tietenkään voi olla varma että se johtuu rokotteesta” mutta jatkaa kuitenkin mainitsemalla todisteita sen puolesta että kyllä se kuitenkin johtuu. 

Esimerkkinä tästä massadenialismista Lydall esittelee Uuden Seelannin koulujen meningiitti-rokotekampanjan vuodelta 1987. Saan Lydallin tekstistä käsityksen että kyseessä oli pienehkö koe jossa joitakin kouluja (ts. niiden oppilaita) rokotettiin, ja suurin osa rokotetuista lapsista sai vakavia oireita. Silminnäkijähavaintojen mukaan rokotetilanteet muistuttivat Florence Nightingalen leffoja; vaurioituneita lapsia makasi siellä täällä kuin sotahaavoittuneita. Lapset saivat vakavaa päänsärkyä, huimausta, kuumetta, niskan kipeytymistä, lasittuneita silmiä, jotkut pyörtyivät, joillain puutuivat kädet tai jalat, osa oksensi, joillain meni jalat alta, jotkut menettivät keskittymiskykynsä tai koordinaatiokykynsä, osa meni veltoksi ja saattoipa joku tippua tuoliltakin kesken läksyjen teon. Oireilun alkamisajankohta vaihteli; ne saattoivat alkaa heti, toisilla vasta kotimatkalla (heidät piti kantaa pois bussista) ja joillain vasta kotona (he nukkuivat epänormaalisti koko iltapäivän). Lydallin ainoa viite jonka abstraktin saan käsiini paljastaa lisätietoja; rokotettujen määrän (jota Lydall ei jostain syystä mainitse) ja raportoitujen sivuvaikutusten määrän (joka Lydallin mukaan oli todella paljon aliarvioitu, salaliiton toiminnan vuoksi). 

Lydall harmittelee, että koska rokotevaurioiden tilastoinnissa nojataan passiivisiin raportointisysteemeihin, ei niistä koskaan saada totuudenmukaista tietoa. Totta, passiiviset raportointisysteemit ovat kyllä tunnustetusti heikkoja, ja erittäin todennäköisesti aliarvioivat esiintyvyyksiä, kuten tässä on havaittu (huomattakoot että raportointitehokkuus näytti olevan kuitenkin selvästi korkeampi kuin lääkkeiden kohdalla oli aiemmissa tutkimuksissa havaittu). Olisi kiva tietää, mitä Lydall ehdottaisi tällaisten järjestelmien sijaan? Jos vaikka rokotteen antanut lääkäri / hoitaja soittaisi rokotetulle potilaalle joka päivä seuraavat X vuotta ja kysyisi ”joko olet saanut sivuvaikutuksia?”  Lydallin mukaan näihin järjestelmiin on lähes mahdotonta saada reaktioita raportoitua, kun lääkärit eivät usko niihin eivätkä suostu niitä kirjaamaan. Ehkä joskus aiemmin raportoinnin on voinutkin tehdä vain lääkäri ja ehkä jossain vieläkin on näin (huono tilanne!) mutta Suomessa sen voi tehdä kuka tahansa täällä (raportoikaa!), ja ainakin jenkkilän VAERS-järjestelmään sen voi tehdä kuka tahansa (tosin tätä tietoa Lydallin mukaan muokataan jälkeenpäin poistamalla tapauksia – oi kiero salaliitto). Tämän perusteella myös Ausseissa on näin (Aussien vuosiraportteja näytti olevan hyvin julkaistu). Tässä Sveitsin raporteista yhteenvetoa, tässä Tanskasta ja tässä vielä jenkkidataa joka tosin laahaa hieman perässä – en löytänyt uudempaa (salaliittopeittelyä?).
 
Mutta passiivisista raportointisysteemeistä ei saa luotettavaa dataa siitä, mikä on erilaisten sivuvaikutusten esiintyvyys. Onneksi on muitakin keinoja selvittää tätä: tarkemmat epidemiologiset tutkimukset. Kuten tämä jossa on tarkasteltu kouristuskohtausriskiä M(M)R –rokotteen jälkeen. Tai tämä jossa on katsottu kahden peräkkäisen influenssakauden rokotteen yhteyttä GB-synrdomaan. Tai tämä jossa on arvioitu elävän poliorokotteen aiheuttamien poliotapausten määrää jenkkilässä, ja rokotevaihdoksen vaikutusta. Tai ne lukuisat hinkuyskärokotteen ja neurologisten ongelmien välistä yhteyttä katsoneet tutkimukset, joita mainitsin viimeksi. Tai ne, joihin palaan vielä myöhemmin.

Ilmeisesti Lydall ei tunne epidemiologisia tutkimuksia ja niiden metodologiaa.

Epidemiologisten tutkimusten ongelmana on tokikin se että pitää osata kysyä oikeita kysymyksiä, jotta ne jotain havaitsisivat. Passiivisten seurantajärjestelmien kautta pyritään havaitsemaan signaaleja, joita tulee tutkia tarkemmin, esim. epänormaali oireryvästymä jonkun rokotteen jälkeen. Tästä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa rotavirusrokotteen, jonka tarinasta löydän selkeän tiivistelmän rokotekirjasta. Jenkkilässä lisensoitiin vuonna 1998 ensimmäinen rotavirusrokote, Rotashield. Pre-lisensointivaiheen tutkimuksissa oli havaittu joillakin rokotetuista lapsista nk. intussuseptio (yhteensä 5 kpl), mutta ero kontrolliryhmään ei ollut tilastollisesti merkittävä (eli myös kontrolliryhmissä oli sitä esiintynyt) eikä ilmaantuvuus ollut taustailmaantuvuutta suurempi (aiheesta tarkemmin mm. täällä kohdassa ”ADVERSE EVENTS AFTER ROTAVIRUS VACCINATION”). Lisensoinnin jälkeen, kesään 1999 mennessä VAERS –järjestelmään oli raportoitu 15 intussusseptiota rokotuksen potentiaalisena haittavaikutuksena, mikä oli enemmän kuin olisi odotettavissa ”normaaliesiintyvyydellä”, joten rokote päätettiin ottaa pois käytöstä ja asiaa tutkittiin tarkemmin, aiheesta mm. täällä ja täällä. Tarkemmat tutkimukset vahvistivat yhteyttä (ainakin tämä ja tämä), joskin kaikki tutkimukset eivät kohonnutta riskiä havainneet (mm. tämä tai tämä), aiheesta on lukuisia juttuja PubMedissä. Joka tapauksessa rokote otettiin pois käytöstä. 

Jännittävää että Lydall ei ainakaan toistaiseksi ole maininnut tästä episodista mitään, miksiköhän?

Mainittakoot vielä yksi passiivisten seurantajärjestelmien haittapuoli, joka on havaittu jenkkilän ihmemaassa: datan manipulointi lakimiesten toimesta. Katsokaa huvikseen taulukkoa 2 jossa esitellään tiettyjen tapahtumien raportointimääriä, jotka liittyvät nimenomaan oikeudenkäynteihin. Suomessa ei liene vastaavaa ilmiötä. ”personal injury lawyers” onkin ilmeisesti yksi ryhmä (ainoa ryhmä?) joka on hyötynyt valtavasti rokoteoikeudenkäynneistä rapakon takana. 

Rokotteiden haitallisia pitkäaikaisvaikutuksia esitellessään Lydall paljastaa kuinka eräs tohtori Classen havaitsi, että Hepatiitti B –rokotteen käyttöönoton jälkeen vuonna 1988 Uudessa-Seelannissa diabetes-tapausten määrä nousi 60%, viitteenä herran kaksi julkaisua. Kyseisen lehden saan netistä vasta vuodesta 2002, joten harmillisesti joudun luottamaan Lydallin tukintaan niistä, mutta katsotaan asiaa tältä pohjalta. Okei, on siis löydetty kyseisen kaltainen korrelaatio: otetaan käyttöön asia X, jonka jälkeen asiassa Y tapahtuu muutos. Johtuuko Y:ssä tapahtunut muutos X:n käyttöönotosta? Lydall on varma että johtuu (tosin ainoastaan silloin kun se hänelle sopii). Ne joilla on aivot, tietävät, että eivät tiedä. Voi johtua. Voi olla johtumatta. Asiaa tulee tutkia tarkemmin. 

Surffatessa tuli vastaan Uuden Seelannin Canterburyn alueen diabetes-tilanteesta käppyrää (pubmed), joka onkin varsin mielenkiintoinen. Käppyrä lähtee vuonna 1970 noin 3 / 100 000 tienoilta, ja nousee vuoteen 2004 noin 25 / 100 000 tienoille, siis noin 8-kertainen nousu. Tästä ei tokikaan voi päätellä mikä on koko maan tilanne, mutta tekstissä mainitaan että nouseva trendi ei ole alueellinen ilmiö. Diabeteksen ilmaantuvuus on siis todennäköisesti ollut nousussa jo paljon ennen hepatiiti B-rokotetta. Kyseisestä käppyrästä päätellen nousu ei nopeutunut vuoden 1988 jälkeen.

Hepatiitti B –rokotteen lisäksi herra Classen havaitsi myös Hib-rokotteen aiheuttavan diabetesta, Lydallin mainitsema viite on tämä kirje editorille. Mistäköhän syystä Lydall viittaa tällaiseen, eikä herran varsinaisiin tutkimuksiin, kun sellaisiakin on? Kyseessä on kommentti tähän Suomessa (!) tehtyyn tutkimukseen, jossa ei havaittu Hib-rokotteen käyttöönoton lisänneen diabeteksen riskiä. Classen on tyytymätön tutkimuksessa käytettyihin tilastollisiin metodeihin, ja laskee omia arvojaan datasta. Jutusta oli laajempaakin keskustelua lehden sivuilla täällä, suosittelen lukemaan (vaatii rekisteröitymisen, mutta on ilmaista ja sillä pääsee lukemaan lehteä, joskin 5 viimeistä vuotta on varattu maksaville asiakkaille), siellä oli useampiakin laskelmia riskiluvuille – itse en nyt jaksa käyttää tuntikausia siihen että edes yrittäisin kaivaa tilastollisista ”tiedoistani” parhaimmat laskutavat, tietäväisemmät voivat mielellään kommentoida. Katsotaanpa sen sijaan mistö Classenin omia juttuja.   PubMed haku kirjoittajalla ”Classen JB” paljastaa reilu parikymmentä julkaisua (useampi ”letter to the editor”), joista monet käsittelevät rokotteiden ja diabeteksen potentiaalista yhteyttä. Muutamaa silmäilemällä saan kulmakarvani kohoamaan, jännittävää. Miksi Lydall ei mainitse että herran hypoteesien mukaan riittävän aikaisin annettu rokotus suojaa diabetekselta? Tässä yksi eläinkoe aiheesta ja tässä yksi ”ekologinen” tutkimus aiheesta. Jälkimmäisen abstraktista: “We have shown that immunization with several different vaccines starting in the first month of life prevents diabetes in NOD mice and BB rats (Autoimmunity 1996: 24: 137-145) while immunization at birth with the BCG vaccine is associated with an decreased risk of IDDM in humans (Infectious Diseases in Clinical Practice 1997: 6: 449-454). An even bigger decline in diabetes is seen in rodents and associated in humans when one compares immunization starting in the first month of life to immunization starting after 2 months, since the later has been associated with an increased risk of IDDM.” Eli tutkimustemme mukaan useat eri rokotteet ensimmäisen elinkuukauden aikana annosteltuna estävät diabeteksen kehittymisen NOD hiirillä ja BB rotilla, ja ihmisillä heti syntymän jälkeen annettu BCG –rokote assosioituu pienentyneeseen diabetesriskiin. Molemmissa tapauksissa vertailu tilanteeseen jossa rokotukset aloitetaan vasta 2 kk iän jälkeen (jonka on osoitettu lisäävän diabetesriskiä) tuottaa vielä suuremman pudotuksen diabetesmääriin. Pahoittelen julmetun huonoa käännöstä, mutta ehkä saitte ideasta selvää. 

Tästä ”tilannekatsauksesta” löydän mielenkiintoisen lauseen: ”Classen and Classen have postulated a protective effect of exposure to immunogens if babies are vaccinated within 42 days from birth.”, eli herra Classen (ja toinen herra Classen) on ehdottanut immunogeeni-altistuksen suojaavan (diabetekselta), jos vauvat rokotetaan 42 päivän sisällä syntymästä, viitteeksi on annettu tämä juttu jota en valitettavasti pääse itse lukemaan. How about that, Lydall?

Pubmed-listauksesta puuttui ainakin yksi Classenin juttu jonka löysin täältä ja jossa käydään läpi lähinnä tiettyjen maiden diabetes-tilannetta ja peilataan sitä rokoteohjelmaan, johtopäätöksenä esitetään diabetes-tilanteen seuraavan rokoteohjelmaa (=lisää rokotteita > nousua diabeteksessa). Siis muutos Y:ssä > muutos X:ssä. Tässä vielä pari muuta samaisen tutkijan juttua, sekä jälkimmäiseen juttuun liittyvä kritiikki, jonka mukaan jutun tutkimusdata on selektiivisesti valikoitu jo aiemmin mainitusta Suomalaisesta tutkimuksesta. Mielenkiintoinen keskustelu sattui myös tielle; parivaljakko Classen&Classen paljasti kirjeessä editorille omien data-analyysiensä suomalaistutkimuksesta osoittavan Hib-rokotteen yhteyden diabetekseen. Tässä tutkimuksen varsinaisten tekijöiden (jotka eivät yhteyttä löytäneet) vastine jossa mainitaan “Given the disparity of conclusions, it was suggested that Classen and Classen’s analysis be sent to an independent statistician. We are not aware that this has been done.” eli koska johtopäätelmät menivät niin ristiin, on Classen&Classen dataa ehdotettu analysoitavan uudelleen riippumattoman tilastotieteilijän toimesta, mutta tiedossa ei ole että näin olisi tehty. Lisäksi “Dr J B Classen has filed a European and American patent on his schedule that may have widespread implications should his views be implemented. He applies for a patent on immunisation schedules to be administered from birth, both to reduce the likelihood of type 1 diabetes developing and to protect individuals from communicable diseases.” eli toinen herra Classen on hakenut patenttia Euroopassa ja Amerikassa omalle rokoteohjelmalleen, millä voi olla laajamittaista merkitystä jos hänen näkemyksensä vahvistetaan. Hänen rokote-ohjelmapatenttinsa koskevat ohjelmaa jossa rokotukset aloitetaan heti syntymästä, sekä tyyppi1 diabeteksen että tarttuvien tautien ehkäisemiseksi (äidinkielenopettajani kääntyisi haudassaan näistä käännöksistä). (Viite: Classen JB. Method and composition for an early vaccine to protect against both common infectious disease and chronic immune mediated disorders or their sequelae. International publication No WO 95/05193. World Intellectual Property Organization, 23 February 1995).

Lydall siis tukeutuu hemmoon, jonka agendana näyttää olevan rokotusten mahdollisimman varhainen aloitus. *kuolee nauruun*

Sivumennen sanoen, en tajua miten rokoteohjelmia voi patentoida???

Mutta miten sitten selvitetään, johtuuko Y:ssä tapahtunut muutos X:n käyttöönotosta, ts. tässä tapauksessa altistaako (vai suojaako) hepatiitti B /Hib (tai joku muu) rokote diabetekselle, vai ei? Epidemiologiset tutkimukset ovat yksi keino tutkia hypoteesia, ja pikaista perustietoa niistä kiinnostuneille on tarjolla esim. täällä. Ja niitä onkin tehty, ihan kiitettävä määrä.

Ruotsalainen jo vähän vanhempi tutkimus, jossa tuhkarokkorokotteella havaittiin suojaava vaikutus diabetekselle, muilla rokotteilla ei vaikutusta. Tässä ruotsalaiset eivät löytäneet BCG-rokotteella vaikutusta ja tässä ei hinkuyskärokotteella havaittu olevan vaikutusta. Kanadassakaan ei ole havaittu BCG-rokotteen suojaavaa vaikutusta. Tässä yksi Hib-rokotetutkimuksen seurantatutkimus; rokotetuilla ei ollut enemmän diabetesta kuin rokottamattomilla lapsilla. Jenkkiläinen tapaus-verrokki tutkimus aiheesta; mikään rokotus ei näytä lisäävän diabetes-riskiä. Tanskalainen varsin laaja tutkimus aiheesta: mikään rokote ei lisännyt diabeteksen riskiä, ei edes ”geneettisesti alttiilla” eli niillä joiden sisaruksella oli diabetes. Saksalaiset eivät havainneet yhteyttä rokotteiden tai rintaruokinnan keston ja tiettyjen diabetes-markereiden ilmaantumisen välillä 2 ensimmäisen ikävuoden aikana. Myöskään tässä ei havaittu rokotusten lisäävän diabetes-markkereiden ilmaantumista lapsilla. Ranskantaitoisillekin löytyy luettavaa, oma yli 15 vuotta vanha C-ranska ei riitä. Tässä yksi (vanhahko) yhteenveto aiheesta, josta oli suurta apua itselleni surffatessani tässä artikkeliviidakossa, ja jossa muuten mainitaan mielenkiintoisesti: ” No association between HBV and diabetes in children was noted in a study in New Zealand.” eli hepatiitti B rokotteen ja diabeteksen välillä ei havaittu yhteyttä Uudessa Seelannissa, viite on Willis J, Scott R, Darlow B, Lunt H, Moore P. Hepatitis B immunisation and incidence of IDDM in children and adolescents in Canterbury NZ [Abstract 0541]. Meeting of the American Diabetes Association, Boston, 1997. Diabetes 1997;46(Suppl 2):140A, pääsen lukemaan lehden mutta siellä ei ole supplementteja, MUR (ja aiheesta ei hakujeni perusteella löydy ”oikeaa” julkaistua tutkimusta)!  Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta ja varsin laajalta katsaukselta aihetta liipaten, ja tässä vielä uunituore katsaus rokotusten ja autoimmuunisairausten yhteydestä, josta löytyi perin informatiivinen pätkä diabeteksesta.

Valtaosa (kaikki?) näistä varsinaisista tutkimuksista on julkaistu ennen Lydallin kirjan ilmestymistä. Tällainen määrä kirsikanpoimintaa yksissä kansissa ansaitsee jo tieteenraiskauksen arvonimen.

Miksiköhän muuten salaliitto ei ole tajunnut tarttua tuohon ”varhainen rokotus estää diabetesta” –väitteeseen? Ajatella, miten mahtava tilaisuus markkinoida myrkkypiikkejä heti syntymän jälkeen – tautisuojan lisäksi suoja diabetesta vastaan! Saanko provikat jos vihjaan tästä ”oikeille tahoille”? Huhuu Illut! *lyö itseään sormille*

Diabeteksen patogeneesin yhdestä teoriasta tuli vastaan ihan mielenkiintoisen oloinen juttu, kiinnostuneille.

Lydall myös paljastaa kuinka autoimmuniteetti syntyy: “Two scientists in Seattle found an explanation for how viruses and vaccines cause autoimmune disease by a process of demyelination. *** The scientists in Seattle found that a number of viruses have protein chains which are similar to the protein chains in the myelin sheet. Some people make a massive amount of antibodies after vaccination, and these antibodies can “recognize” the similar protein chains in the myelin sheat, and they set about breaking up the myelin sheat” Eli kaksi Seattlelaista tutkijaa löysivät selityksen sille kuinka virukset ja rokotteet aiheuttavat autoimmuunitauteja demyelinaatiolla. (välistä poistettu pitkä pätkä myeliinistä ja sen merkityksestä joka ei ollut relevantti tähän) He havaitsivat että useilla viruksilla on myeliinitupen kanssa samanlaisia proteiiniketjuja. Joillain ihmisillä syntyy valtava määrä vasta-aineita rokotuksen jälkeen, ja nämä vasta-aineet voivat tunnistaa myeliinitupen, jolloin ne alkavat hajottamaan sitä. Jutun lukaistuani en voi kuin todeta: FAIL FAIL FAIL. Siis Lydallin tulkinnalle. Mutta en ihmettele, miksipä hän ymmärtäisi autoimmuniteettia, kun ei perusimmunologiakaan ”oikein” suju. 

Autoimmuniteetin syntymekanismeista on varsin runsaasti erilaisia teorioita, ja tässä kyseisessä jutussa spekuloidaan ns. molekyylien matkimisen (molecular mimicry - todettakoot että tuossa Wikipedian jutussa minua häiritsee maininta että ilmiö on tilastollisesti todella epätodennäköinen, sillä ymmärtääkseni rakenteiden samankaltaisuus on enemmänkin oletusarvo ottaen huomioon biologian peruspalikat joista me kaikki - mikrobit mukaan lukien - kuitenkin koostumme) potentiaalista roolia tiettyjen mikrobien osalta nimenomaan demyelinisaation suhteen. Kyseiset tutkijat eivät todellakaan ole löytäneet selitystä sille miten virukset ja rokotteet aiheuttavat (kaikkia mahdollisia!) autoimmuunitauteja (mietin että saiskohan siitä Nobellin), he ainoastaan kartoittivat löytyykö valituilta mikrobeilta samankaltaisia proteiinisekvenssejä mitä tietyssä myeliinitupen rakenneproteiinissa on. Molekyylien matkiminen, ts. ristireaktio, on ollut yksi autoimmuniteetin potentiaalinen teoria jo paljon ennen kyseistä tutkimusta. Vuonna -85 (josta kauan on aikaa siis) sekvenssien tutkiminen oli varmasti hottia (ja itse tutkimus on varmasti mitä pätevin!), mutta jos Lydall haluaisi oikeasti tietää jotain autoimmuniteetista ja tämänhetkisestä käsityksestä autoimmuunitautien synnystä, suosittelisin a) jotain uudempaa ja b) laajempaa katsausta aiheeseen. Vaikkapa tätä, tätä tai tätä. Itse molekyylien matkimisen teoriasta löysin jo hieman vanhemman mutta varsin näppärän oloisen katsauksen joka valitettavasti ei ole ilmaiseksi saatavilla, mutta suosittelen niille jotka saavat näppeihinsä! Tästä jutusta mm. selviää, että lineaarinen sekvenssitieto (se mitä Lydallin esiin nostamassa tutkimuksessa on katsottu) ei välttämättä ole oleellista molekyyli-matkimisen kannalta, sillä molekyylin 3-ulotteinen rakenne on tärkeämpi seikka sen kannalta, kykenevätkö immuunijärjestelmän reseptorit sitomaan sitä vai ei. Seikka joka mainittiin myös artikkelissa johon Lydall viittasi, eli kyseiset tutkijat itse eivät vetäneet lähellekään yhtä pitkälle meneviä johtopäätöksiä kuin Lydall. Molekyylien matkimisesta tuli vastaan myös ihan kirja joka tosin jäänee itseltäni lukaisematta. Teoria on mielenkiintoinen ja yksinkertaisena varsin houkuttava, mutta toistaiseksi varsinaiset ”kovat todisteet” sen puolesta, että kyseinen mekanismi on oleellinen autoimmuniteetin laukaisussa, ovat valitettavan vähäisiä. Tässä vielä yksi kyseistä teoriaa lähemmin tarkasteleva katsaus ja tässä yksi juttu jossa käsitellään pandemia-rokotteenkin yhteydessä esille nousseen Guillain-Barré syndroman mahdollisesti laukaisevista molekyyli-matkijoista.

Mutta mites on, voiko rokottaminen aiheuttaa autoimmuniteettia? Koska tämän hetkisen käsityksen mukaan infektiot ovat yksi mahdollinen autoimmuniteetin laukaiseva tekijä, on vastaus itsestään selväsi ”kyllä”. Rokotteiden tarkoitus on matkia mikrobeja immuunivasteen käynnistämisessä, ja jos tässä prosessissa on ”sisäänrakennettuna” mahdollisuus autoimmuniteettiin, on sitä vaikeaa tai jopa mahdotonta välttää täysin myöskään rokotteiden kanssa. Mutta katsotaanpa tätä hieman tarkemmin.

Tästä, tästätästä sekä tästä jo aiemmin mainitusta katsauksesta saanen jonkinlaisen käsityksen siitä, paljonko eri rokotteiden ja autoimmuunitautien välisestä yhteydestä tiedetään. Erilaisia tapausselostuksia löytyy kirjallisuudesta paljonkin, mutta kuten tuossa ensimmäisessä jutussa todetaan: ”case reports alone are inadequate in answering questions of causation with AID, population-based epidemiological studies are needes” eli tapausselostukset yksinään eivät riitä vastaamaan kausaliteetin kysymykseen, vaan populaatioihin pohjautuvia epidemiologisia tutkimuksia tarvitaan. Autiommuunitauteja esiintyy joka tapauksessa ilman rokotuksiakin, eli taustaesiintyvyys on tunnettava jotta voitaisiin arvioida, lisääkö rokotus taudin riskiä. Ja koska (ysittäisten) autoimmuunitautien esiintyvyys on yleensä varsin pieni, on hyvien tutkimusten tekeminen vaativaa ja kallista. Käytännössä tällaisia tutkimuksia on toistaiseksi vähän. Ajanpuutteen vuoksi en käy kaikkia tunnettuja anekdootteja tai tehtyjä tutkimuksia läpi, mutta muutaman pointin nostan esiin. Tuo uusin katsaus vetää yhteen:
"Among the several reports of autoimmune diseases whose onset has been attributed to vaccinations in predisposed individuals, those reliably vaccine-associated may be considered GBS after 1976 swine influenza vaccine, ITP after MMR vaccination [3, 114 (epäilen tässä viitenumerossa virhettä, esim. numero 121 sopisi paremmin ), 173], and myopericarditis after smallpox vaccination [114 tässäkin on mielestäni pakko olla virhe, oikea viite lienee numero 125], whereas the suspected association between HB vaccine and MS [12, 13] has not been subsequently confirmed [30 , 31 , 32], even though it has been recently reconsidered [32 ,34 , 35], and the one between childhood immunization and IDDM seems, by now, to be definitively reduced [17, 105 , 106]. However, the need to perform larger and well-constructed epidemiological studies on vaccine-related autoimmunity onset, in order to obtain more reliable data, should be underlined." Eli luotettavimmat todisteet rokotteen ja taudin välisestä yhteydestä löytyy vuoden 1976 sikainfluenssarokotteen ja GB-synrdoman väliltä, MPR-rokotteen ja ITP:n väliltä, sekä isorokkorokotteen ja myoperikardiitin väliltä, mutta hepatiitti B-rokotteen ja MS-taudin välinen epäilty yhteys ei varmistunut myöhemmissä tutkimuksissa, joskin se on otettu uudelleen esille viime aikoina, ja epäilykset lasten rokotusten ja diabeteksen välisestä yhteydestä ovat hälvenemässä. Olisi kuitenkin tarpeen tehdä suuria hyvin suunniteltuja epidemiologisia tutkimuksia autoimmuunitautien ja rokotteiden välisistä yhteyksistä luotettavamman datan saamiseksi.

Tuossa keskimmäisessä jutussa on taulukoitu virusrokotteiden ja autoimmuunitautien välisistä yhteyksistä tehtyjä kontrolloituja tutkimuksia, listaan tähän ne jotka eivät sisälly aiempiin viitteisiin: MS-taudin relapsi, artriitti ja artriitti, tietyt neurologiset sairaudet (huom! Suomalainen), tietyt keskushermoston demyelinisoivat sairaudet ja IBD (eli inflammatory bowel disease). 

Autoimmuniteetista yleisesti voi lukea vaikkapa täältä, täältä ja täältä. 
Lienee myös hyvä muistaa myös se seikka että meissä jokaisessa on autoimmuniteettia; immuunijärjestelmän kehittyessä ja toleranssin muodostuessa läpi pääsee myös potentiaalisesti autoreaktiivisia soluja. Veikkaan ettei Lydall tiedä tätä.

Luvun loppupuolella Lydall käy vielä läpi sokeeraavia esimerkkejä siitä kuinka ahneet lääkefirmat ja lääkärit jättävät kontraindikaatiot huomiotta vaaniessaan viattomia lapsia piikkiensä kanssa. Jokainen rokottamatta jäänyt lapsi merkitsee järisyttävää tulonmenetystä, niinpä kaikki pitää saada piikille, huolimatta lapsen mahdollisista tiedossa olevista ongelmista jotka nostavat sivuvaikutusten riskiä. Lydall viittaa mm. 1950-1970 luvuilla tehtyihin tutkimuksiin hinkuyskärokotteen epäillyistä neurologisista ongelmista (joita en saa käsiini, mutta aihetta käsittelin viimeksi). Niinpä niin, kuinkas muutenkaan, tietohan EI Lydallin homeopatia-maailmassa koskaan muutu.

Yhden kysymyksen haluaisin esittää Lydallille, tai kenelle tahansa vapaaehtoiselle. Mikä on geneettinen proteiini? Tämä mainitaan lauseessa:  "Fever suppressing drugs make the baby’s brain more vulnerable to attack by the germs, as well as to the genetic proteins and the toxins that are in the vaccine.” eli kuumetta alentavat lääkkeet altistavat vauvan aivot pöpöhyökkäykselle, ja myös geneettisille proteiineille sekä myrkyille joita on rokotteessa. En millään keksi mikä hel*etti on geneettinen proteiini, ja toivoisinkin että joku (ihan kuka tahansa) voisi selittää sen minulle. Viisastuisinpa edes hieman.

Mainittakoot vielä että Lydall tietää hampaiden puhkeamisen lisäävän rokotevaurion riskiä (ei viitettä), samoin tekee rokotteiden erottelun toisistaan 7, 14 tai 21 vuorokauden välein annosteltavaksi (ei viitettä), eli niille jotka haluavat erottaa MPR-rokotteen komponentit ja antaa ne yksitellen Lydallilla on sanottavaa: teette hirveän virheen! Mistäköhän Lydall on saanut käsityksen että erillisten rokotteiden aikataulutus olisi viikon välein. Todennäköisesti ihan omasta päästään, vaikka asia olisi ollut helppo tarkistaa. Toisaalta valehtelu voi olla kivempaa.

Mutta josko tämä taas tällä kertaa riittäisi, ensi kuussa sitten taas viimeistään yritän palailla aiheeseen.

2 kommenttia:

  1. Tässä Sveitsin raporteista yhteenvetoa, tässä Tanskasta ja tässä vielä jenkkidataa joka tosin laahaa hieman perässä – en löytänyt uudempaa (salaliittopeittelyä?).


    Paljastit BigPharma-yliherrojeni juonet! Mustat helikopterit ovat jo matkalla kotiisi.

    VastaaPoista
  2. Oho, kiitos varoituksesta! Ilmankos tässä yksi päivä työpaikan yläpuolella pörräsi helikopteri, mutta ilmeisesti työkaverit eivät vasikoineet kun edelleen olen vapaana. No, myyn diabetes-löydökseni heille, ja seuraavassakin luvussa näyttää olevan jotain myytävää ;-P.

    VastaaPoista